Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kun painat "lähetä", eikä tarina ilmesty näkyviin, tee näin:

-Älä siirry toiselle sivulle

-Paina heti uudestaan "lähetä"

-Tarinasi pitäisi nyt olla näkyvillä ja voit lähettää sen

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ida

17.09.2017 21:02
Kävelin tallille, sillä pyöräni oli mennyt eilen rikki. Kävelin laitumen reunalle, jossa Wisse kurkotteli aidan ulkopuolella kasvaviin ruohotupsuihin, sillä sille ei tainnut laitumen ruoho kelvata.

Menin lokeroni viereen ja laitoin reppuni lokerooni, jonka jälkeen lähdin hakemaan Wisseä laitumelta.

Otin ruunan keltaisen riimun käteeni ja avasin laitumen portin. Kutsuin Wisseä joka laukkasi luokseni ja teki äkkipysähdyksen eteeni. Ruunan äkkipysähdyksestä suuni oli täynnä hiekkaa, jota aloin sylkemään pois suustani. Wisse tuijotti minua ihmeissään pää kenossa. Sain sujautettua riimun Wissen päähän. Napsautin narun lukon kiinni riimuun ja lähdin kävelemään talliin.

Vein Wissen karsinalleen ja odotin että ruuna kääntyy karsinassaan, jonka jälkeen laitoin narun vetosolmuun karsinan seinään. Laitoin karsinan oven kiibbi ja lähdin hakemaan Wissen harjoja. Laskin ruunan harjat karsinan ulkopuolelle. Avasin karsinan oven ja kurkotin harjalaukkuun, josta otin pehmeähkön harjan, jolla aloin harjaamaan ruunaa. Otin harjojen seasta kaviokoukun ja siirryin Wissen viereen. Olin alkamassa liu'uttaa kättäni ruunan jalkaa pitkin, mutta se nostikin sen heti. Muut jalat ruuna nosti kun olin vasta siirtymässä sinne. Taputin ruunaa kaulalle ja otin laukusta kovemman harjan, jolla harjasin ruunasta kaikki mudat ja kovat liat. Hain ruunan suojat, jotka liu'utin sen jalkoihin. Menin hakeaan Wissen satulaa. Nostin satulan ruunan selkään ja laitoin vyön kiinni. Hain ruunan suitset, jotka sujautin ruunan päähän. Otin ohjat käteeni ja siirsin riimun pois Wissen kaulalta. Lähdin taluttamaan ruunaa kentälle.

Vein Wissen kaartoon ja laitoin ohjat ruunan kaulalle. Kiristin satulavyötä, jonka jälkeen nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin ruunan selkään. Säädin jalustimet oikean pituisiksi, kunnes jalustimet olivat sopivat annoin Wisselle herkät pohkeet, jotta ruuna lähtee kävelemään. Käänsin ruunaa kävelemään oikeaa kierrosta. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja vaihdoin suuntaa. Aloin menemään pysähdyksiä. Hetken päästä siirryin lyhyeltä sivulta keskelle. Noin keskivälissä laitoin asetusta oikealle ja aloin painaa oikealla jalallani ruunan kylkeen ja johdattaa vasemmalle. Uralla siirryin raviin, kunnes pitkällä sivulla siirryin käyntiin. Tein tehtävää hetken, kunnes vaihdoin suuntaa. Aloin tekemään tehtävää toiseen suuntaan. Lopuksi tein tehtävää mutta ravin sijasta siirryin laukkaan ja laukkasin kenttää ympäri molempiin suuntiin. Kävelin kierroksen kentällä, jonka jälkeen lähdin kävelemään loppukäyntejä maastoon. Palasin maastosta ja ratsastin tallin eteen, missä laskeuduin Wissen selästä ja lähdin taluttamaan ruunaa karsinalleen.

Laitoin riimun Wissen kaulalle ja otin suitset pois ruunan päästä. Jätin suitset karsinan ovessa sijaitsevaan koukkuun roikkumaan ja aloin ottamaan ruunan satulaa pois. Irrotin satulavyön toiselta puolelta ja nostin sen satulan päälle, jonka jälkeen laitoin oven kiinni ja vein satulan satulahuoneeseen. Otin Wisseltä suojat pois jaloista ja aloin harjaamaan ruunaa. Harjauksen jälkeen pesin kuolaimet ja niputin suitset, jonka jälkeen vein ne satulahuoneeseen. Kävin antamassa ruunalle vielä namin, jonka jälkeen hain tavarani ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Hevoset ovat tarhoissa, eivät enää laitumella. Tarina oli jo sujuvampi, hyvä. Teitte kivaa tehtävää, ratsastuksesta olisi voinut vielä kertoa enemmä, esim. miten Wisse reagoi apuihin, oliko se reipas, hidas, liian reipas tms. Saat 24 ve.

Nimi: Ida

09.09.2017 22:43
Kävelin tallille jännittyneenä, sillä tänään menisin muiden kanssa maastoestetunnille minulle ei tutulla hevosella, Pintelillä. Sen perusteella Eliza oli kertonut ruunasta se vaikutti leppoisalta hepalta, onneksi.

Menin hakemaan Pintelin harjat ja menin Pintelin karsinalle. Avasin karsinan oven rauhallisesti ja tervehdin ruunaa. Laitoin Pintelille riimun päähän. Sidoin narun karsinan oveen vetosolmulla. Muut oli jo hoitamassa hevosiaan täyttä vauhtia vasta kun minä olin ottamassa harjaa käteeni ja aloittamassa Pintelin harjaamista.

Harjauksen jälkeen lähdin hakemaan ruunan satulaa. Heilautin satulan Pintelin selkään ja laskin sen varovasti alas. Korjasin satulahuovan molemmilta puolilta, jonka jälkeen laitoin satulavyön kiinni ja lähdin hakemaan suitsia. Napsautin riimun toiselta puolelta lukon auki ja siirsin riimun Pintelin kaulalle. Laitoin ohjat ruunan kaulalle, jonka jälkeen otin kiinni ruunan turvasta. Otin suitset käteeni ja sujautin kuolaimet Pintelin suuhun ja suitset korvien taakse. Siistin ruunan harjan. Laitoin suojat ruunan jokaiseen jalkaan, jonka jälkeen otin ohjat ja riimun pois kaulalta ja lähdin taluttamaan Pinteliä maastoestekentälle.

Säädin jalustimet hyvän pituisiksi ja ponkaisin selkään. Säädin jalustimia hyvin esteitä varten. Katselin ympärilleni ja näin että toinen Ida meni Phantomilla, Emma meni tallin uudella hevosella Kassulla, Ada meni Dermillä ja Eliza Skylla. Lähdimme kävelemään. Teimme pysähdyksiä ja voltteja, jotta saisimme hevoset kuulolle. Siirryimme kevyeeseen raviin ja menimme voltteja. Vaihdoimme suuntaa ja ravailimme vielä hetken ja menimme voltteja. Siirryimme käyntiin ja kävelimme hetken jonka jälkeen kaikki siirtyi laukkaan ja teimme isohkoja voltteja laukassa. Katsoin ympyrällä kun Phantom, Kessu ja Dermi hyppäsivät pienen tukin yli. Oli minun vuoro siirtyä esteelle. Siirryin laukkaan ja Laukkasin reippaassa laukassa esteelle ja tein muutaman hidastuksen ja nousin kevyeeseen istuntaan. Pintel hyppäsi esteen hyvällä ilmavaralla. Jatkoimme hyppimistä ja vaihdoimme suuntaa ja menimme vielä hetken estettä. Siirryimme maastoesteradalle ja hypimme maaston puolella maastoesteitä. Palasimme estekentälle ja aloimme kävelemään. Vaihdoimme suunta ja siirryimme raviin. Yritimme saada hevoset mahdollisimman rennoiksi. Ratsastimme voltteja ja rauhallista ravia. Siirryimme käyntiin ja kävelimme loppukäynnit. Nousimme selästä ja lähdimme talliin.

Hain riimun ja vein Pintelin pesupaikalle. Otin ruunan suitset pois päästä ja sujautin riimun ruunan päähän. Laitoin pesupaikan klipsut kiinni molemmille puolille riimua. Otin ruunan varusteet pois. Vein ne suoraan satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet pesupaikan hanalla ja vein ne satulahuoneeseen niputettuna. Otin Pintelin suojat pois ja harjasin ruunan. Otin letkun ja avasin hanan. Säädin veden haalealle vedelle, kunnes aloin suihkuttamaan ruunan jalkoja kylmäyksen tapaan. Hetken päästä olin kylmännyt kaikki jalat. Irrotin klipsut ja laitoin riimunnarun klipsun kiinni riimuun ja talutin ruunan karsinaansa, jonka jälkeen vein harjat ja suojat omalle paikalleen ja lähdin kävelemään kotiin.

Vastaus:

Menimme ratsain maastoestekentälle, ja uusi poni on Kessu, ei Kassu, pikku vikoja, ei haittaa. :)
Hieman sujuvampaa teksti olisi vielä voinut olla käyttämällä esimerkiksi pilkkuja. Kaksi ensimmäistä kappaletta oli hyvin sujuvasti kirjoitettu. Saat 28 ve.

Nimi: Ida T

06.09.2017 21:49
#1 Maastoestetunti
Maastoestetunnille lähtevä ryhmä näytti miltein koomiselta. Laitumen jäljiltä pyöristynyt Dermi-tamma melkein jo nukkui Ada selässään tallipihalla. Sen vieressä Pintel näytti ihan miniltä, vaikka oli Dermin kanssa saman kokoinen. Kessu taas näytti enemmän muulilta, kuin hevoselta sen lerputtaessa kieltään ja lepattaessaan korvia molemmin puolin niskaa. Lisäksi se oli hassun värinen, mikä helpotti mielikuvaani entisestään. Sitten oli Pena, joka näytti ehkä kaikista eniten kenttäratsulta. Onneksi edes hevonen näytti hyvältä, sillä ratsastajasta en voinut sanoa samaa. Pena oli ehtinyt kuolata ruskeaa mönjää takilleni, kun olin hakemassa sitä tarhasta. Kiitokset sille siitä. Pian Eliza taluttikin täplikkään puoliverisen hassujen maastoestemopojen sekaan ja hyppäsi itsekin ratsaille. Hänen ohjeistuksellaan lähdimme kävellen kohti maastoestekenttää sievässä jonossa.

Pena oli heti maastoon päästessään jo reippaana ja sain jatkuvasti pidätellä sitä alkuverryttelyssä. Maastoesteillä hevosen pitää olla extra hyvin avuilla ja mieluummin hieman liian reipas, kuin tahmea. Lähdin aika heti ravailemaan Penan kanssa, kun muut vielä työsti käyntiä. Ruuna taipui paremmin, kuin tavallisesti kentällä ja oma moottori lähti heti käyntiin. Aitojen sisällä sitä sai hetken aina työstää, ennen kuin sen sai lähellekään tätä, mitä se nyt oli maastoestekentän laidalla alkuverryttelyssä. Otin ravista Penaa aina pysähdykseen ja jos se reagoi liian hitaasti peruutin päälle vielä muutaman askeleen. Tähän yhdistin vielä etuosakäännöksen, jolla sain aika kivasti pohkeetkin läpi. Otimme lopuksi vielä hieman laukkaa molempiin suuntiin. Istuin laukan aluksi kevyessä istunnassa, jossa istuisin myös maastoesteradalla esteiden välit. Lopuksi istuin vielä alas ja kokosin laukkaa, jottei homma menisi ihan kaahottamiseksi.

Ennen radalle siirtymistä hyppäsimme pienen tukin yli. Pena oli ilmeisesti ennenkin ollut maastoesteillä, sillä ruuna oivalsi heti homman jujun ja sain ottaa sitä kunnolla kiinni ennen estettä, ettei se tulisi liian lähelle. Penaa ei tuntunut pelottavan pikkuruiset tukit, vaikka se loikkasikin kunnon pompulla niiden yli ja vauhtia riitti vaikka muille poneille jakaa. Sain ratsastaa aina voltin ennen estettä, jotta sain Penan edes jotenkin hallintaan. Nyt ainakin tiedän mitä tehdä, jos ruuna sattuu joku päivä masentumaan.

Oli aika siirtyä radalle hieman harjoittelemaan hyppäilyjä. Hyppäsimme ensin radalla sijaitsevat viisi estettä yksitellen. Ensimmäisenä esteenä toimi tukki, jota olimme hypänneet jo harjoitus esteenä. Seuraavana oli lankuista kyhäilty, tukin muotoinen pyöreä este, mitä Pena hieman katseli, mutta ylitti kuitenkin kiltisti. Sitten saimme jatkaa matkaamme pieneen lätäkköön. Tai Eliza kutsui sitä vesiesteeksi, mutta se oli niin matala ja pieni, että se muistutti enemmän lammikkoa. Pena kävi hieman kuopimassa vettä, ennen kuin suostui menemään siitä edes ravissa yli. Onneksi se oli matala ja muistutti enemmän lätäkköä, kuin televisioiden EM-radan vesiestettä. Veden jälkeen oli muutama laukka aikaa keräillä vedestä järkyttynyt hevonen kasaan ja hypätä pieni ”pöytä”. Tämä oli myöskin puuta muiden esteiden tapaan, joten se ei aiheuttanut Penalle mitään ylimääräistä stressiä. Sen sijaan viimeinen este oli maalattu puna-valkoiseksi. Se muistutti tavallista rataestettä, mutta puomit olivat kolme kertaa paksumpia ja ne oli pultattu viereisiin puihin kiinni. Luotettavalta esteratsultani taisi katketa päästä verisuoni, jos toinenkin käskiessäni sitä edes haistelemaan tätä hirvittävää estettä, joka hädin tuskin oli 50cm korkea. Penan jarruttaessa jokaisella lähestymisellä päätin antaa sen kunnolla haistella este läpi, jonka jälkeen komensin sen hyppäämään sen yli suoraan esteen juuresta. Tämähän ei ollut näin suurelle estehevoselle temppu eikä mikään, mutta este vain sattui olemaan niin pelottava, ettei sitä voinut hypätä maltillisella hypyllä, vaan Penan täytyi taiteilla sen yli jonkinlaisella kenguruloikalla. Pysyin hädin tuskin hypyssä kyydissä, kun tarrasin ruunan harjaan kiinni kaikella voimalla. Onneksi se ei esteen jälkeen singonnut mihinkään, vaan jäi ihmettelemään itsekin tapahtunutta.

Saimme kukin vuorollamme ratsastaa radan ja olimme Penan kanssa toisia matkassa. Ennen vuoroamme otin vielä hieman laukkaa ja voltteja, jolla sain ruunaa taas hieman heräteltyä. Vuoromme koittaessa otin alkuun ennen ensimmäistä estettä suuren voltin, josta käänsin lyhyellä tiellä esteelle. En halunnut antaa Penalle aikaa miettiä esteen hyppäämistä, sillä niin se saattoi helposti huomata esteessä jonkun epämuodostuman tai kolhun, minkä takia se olisi ollut liian vaarallinen ylitettäväksi. Kenttähevosta Penasta ei ainakaan voisi ihan vielä tulla, sillä ruuna hyppäsi ensimmäiset tukit turhan korkealla ilmavaralla, mikä veisi pidemmällä radalla jo kaikki sen voimat. Vesiesteen ylitys tuli hieman reunasta Penan puskiessa lapa edellä pohjetta vasten yrittäessään kiertää lätäkön. Hienohelma, ei halunnut että mahan alunen kastuu, vaikka se oli jo siitä kuopimisesta ihan litimärkä. Pöydälle sain hieman kannustaa Penaa, sillä se meinasi jäädä katselemaan sitä epäilevänä. Nappasin ruunan pään ylös ja annoin rohkeasti pohkeita. Herra tekikin melko hyvän hypyn tälle esteelle, eikä ollenkaan ylihypännyt. Sitten viimeisenä, se pieniä heppoja syövä punavalkoinen este, joka näytti helpolta, mutta oli henkisesti haastava. Iskin ensimmäistä kertaa tunnin aikana raipan pohkeeni taakse, mistä Pena ymmärsi, että nyt on hypättävä. Vaihtoehtoja ei enää annettu. Jos edellinen este hypättiin maltillisesti, niin tästä hypystä oli maltillisuus kaukana. Osasin onneksi varautua hyppyyn, sillä se lähti ainakin puolitoista metriä liian kaukaa ja tuntui, kuin olisimme hypännyt 150cm okseria. Ja todellisuudessahan este oli 50cm pysty. Pituutta korkeintaan kymmenen sentin verran. Esteen jälkeen ruuna vielä potkaisi ilmaa tyytyväisenä siitä, että selviytyi tuosta esteestä hengissä. Ehkä meistä vielä joskus kenttäratsukko tulee?

Vastaus:

Aivan ihana tarina! Varsinkin ensimmäinen kappale oli hauska, pointsit siitä. En nyt oikein taas oikein muuta kommentoida, saat tästä täydet 60 ve. Vähennän nyt tästä ja samalla muiltakin maastoestetunnin hinnan eli 6 ve.

Nimi: Emma

31.08.2017 20:57
Ditte ja Emmanen (Super lyhyt tarina!)
Torstai 31.8.2017

Hain Diten sisälle pihalta. Ulkona satoi kaatamalla vettä ja tallin katto ropisi kivasti. Hain harjat ja aloin harjata Ditteä. Hyräilin harjatessani, kuuntelin sateen kodikasta ropinaa ja Ditte oli jotenkin hyvin unelias. Ditessä riittikin harjaamista, kuin vanhassa likaisessa riippumatossa!
Puolen tunnin päästä Ditte oli juuriaan myöten putsattu, kaviot putsattu ja harja laitettu siistiksi. Poni oli oikeassa kisakunnossa! Ditte säihkyi niin, että silmiin jopa sattui. Olin tyytyväinen tekooni ja Ditte taisikin olla ja nukahtanut seisaalleen. Poistuin hymyillen karsinasta ja tartuin harjan varteen. Ajattelin lakaista käytävän, sillä siihen oli kerääntynyt päivän aikana hurjasti purua. Lakaistuani käytävän, järjestelin tavarat siististi paikoilleen ja vein Diten harjat pois. Sade oli alkanut jo loppua ja hymyilin leveästi. Hevoset olivat sisällä ja pärskivät välillä tyytyväisinä. Kaikki olivat saaneet heinänsä ja kivennäisensä ja kohta olisi aika lähteä. Sain viellä yhden ajatuksen ja juoksin hakemaan sienen ja ämpärin. Sen jälkeen kävelin Diten karsinaan ja aloin putsaamaan Diten ruokakippoa.
Pian se oli putipuhdas ja vein sienen sekä ämpärin paikoilleen. Katsoin vielä, että kaikilla oli kaikki ja kaikki oli hyvin. Sitten äiti tuli hakemaan minut kotiin. Olin kotona hieman väsynyt, sillä olin päivällä ratsastanut Diten maastossa.

Vastaus:

Kiva vertaus. :D Tarina oli oikein kiva, vaikka olikin lyhyt, jotenkin kuitenkin ihan sopiva. Kiitos kun siistit ruokakupin. Vaikka tämä oli lyhyt, niin todella kiva tarina! Saat 35 ve.

Nimi: Ida

30.08.2017 22:08
Juoksin tallille sateessa. Pääsin talliin sisälle ja otin hupun pois päästäni. Huomasin että hevoset olivat sisällä. "Eivät ne tuolla säällä kyllä ulkonakaan voisi olla" Ajattelin. Menin Wissen karsinalle enkä nähnyt ruunaa missään. Menin lähemmäs karsinaa ja huomasin että ruuna oli maassa makaamassa. "Hei Wisse" tervehdin ruunaa. Wisse nousi ylös ja avasin karsinan oven. Silitin ruunaa turvan päältä. Wisse etsi turvallaan taskuistani nameja. "Et sä vielä saa nameja" sanoin Wisselle joka etsi taskuistani nameja. Ruuna nosti päänsä ja katsoi minua ihan kuin olisi ymmärtänyt mitä sanoin. Menin karsinasta pois ja suljin karsinan oven. Menin satulahuoneeseen.

Otin repun pois selästäni ja laitoin sen kaappiini. Otin Wissen hoitolaukun ja vein sen karsinan viereen. Laitoin satulan pidikkeen alas ja menin hakemaan suitset ja satulan valmiiksi. Laskin satulan pidikkeelle ja laitoin suitset koukkuun. Otin pehmeän harjan käteeni ja avasin karsinan oven. Menin ruunan viereen ja aloin harjaamaan Wisseä sillä. Puhdistin ruunan kaviot, jonka jälkeen selvitin Wissen harjan ja hännän. Harjasin ruunan loppuun ja laitoin satulan Wissen selkään. Laitoin satulavyön kiinni, jonka jälkeen otin suitset käsivarrelleni. Laitoin ruunan riimun kaulalle. Otin ohjat toiseen käteeni ja suitset toiseen. Pujotin ohjat ruunan kaulalle ja laitoin suitset Wissen päähän. Laitoin suojat Wissen jalkoihin. Laitoin ohjat jalustimien taakse ja menin laittamaan kentälle esteet.

Sade oli hellittänyt joten menen kentälle ratsastamaan. Raahasin estetolpat kentälle. Otin muutamat puomit ja laitoin esteeseen noin 40cm ristikon jonka eteen laitoin kolme puomia. Menin hakemaan ruunaa karsinastaan.

Otin ohjat pois jalustimien takaa ja talutin Wissen kentälle. Menin kaartoon ja kiristin satulavyön. Nousin ruunan selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä. Alkukäyntien jälkeen menin vähän pysähdyksiä ja vaihdoin suuntaa. Siirryin raviin ja pitkillä sivuilla tein viiden askeleen käyntipätkän ja siirryin takaisin raviin. Siirryin esteelle ravissa. Wisse siirtyi laukkaan esteen jälkeen, mutta sain sen hallittua. Seuraavan kerran ruuna meni tehtävän hyvin ravissa. Näin Elizan kentän vierellä. "Hei Eliza! Voisitko nostaa tota estettä vähän?" Huudahdin Elizalle "Hei! Voin nostaa sitä", Eliza vastasi ja käveli kentälle. Kiitin Elizaa ja jatkoin tehtävää vähän korkeammalla esteellä. Menin tehtävää ravissa. Wisse siirtyi esteen jälkeen laukkaan. Siirryin raviin ja menin pitkälle sivulle ja nostin laukan. Siirryin ravista käyntiin ja vaihdoin suunnan. Siirryin pitkällä sivulla laukkaan ja laukkasin kentän ympäri ja siirryin käyntiin. Lähdin menemään loppukäyntejä. Siirryin kaartoon ja nousin pois selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysensin satulavyötä. Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan ruunan takaisin karsinaan.

Kaarsin Wissen karsinassa oikein päin ja otin suitset pois ruunan päästä. Otin satulan pois selästä ja laitoin sen pidikkeeseen. Harjasin Wissen ja laitoin karsinan oven kiinni. Menin pesemään suitsien kuolaimet, jonka jälkeen niputin ne. Otin satulan käsivarsilleni ja laitoin sen satula huoneeseen ja laitoin suitset omaan pidikkeeseen. Otin harjat ja vein ne omalle paikalleen. Annoin Wisselle pari namia ja menin ottamaan tavarani kaapistani ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Hyvä, tarina voisi olla vielä hieman sujuvampi esim. pilkkujen avulla. Hyvä kun muistat laittaa ohjat jalustinten taakse, vielä parempi tapa olisi laittaa esteet tms. muu tarvittava ensin kentälle/maneesiin ja sitten varusteet. :) Harjata voisi jo ja puhdistaa kaviot ennen esteiden tms. laittamista. Mutta saat 28 ve. Yhteen tarinaan olit kehittynyt kirjoittajana huimasti, johon olen sen kommentoinutkin. Voisit ottaa taas siitä mallia. :)

Nimi: Emma

29.08.2017 19:58
29.8.2017 Tiistai

Taputin tammaa ja hyppäsin alas selästä. Olin ratsastanut Ditellä pitkään ja tarkasti ja olin aivan rätti poikki, mutta pitäisi tehdä vielä harjoituksia Childin kanssa. Olimme ratsastaneet koulua, mikä oli osoittautunut hieman hankalaksi Ditelle.
Riisuin vuonohevosen nopeasti ja sujuvasti ja harjasin kunnolla. Olin tunnin lopussa raahannut kentälle puomeja Childiä varten.
Pian olin harjannut Diten ja talutin sen tarhaan. Päästin sen siellä vapaaksi ja jäin hetkeksi katsomaan sen ilopukkeja. Sitten minun oli mentävä. Kävelin nopeasti Childin ja Kinijan pihatolle ja houkuttelin Childin luokseni. Sujautin riimun sen päähän ja talutin portin luo. Laitoin Childin kiinni ja aloin harjata rauhallisesti. Pian Child oli puhdas ja katsoin kaviot pienillä ongelmilla.
Kentällä taluttelin Childiä ja tutustutin puomeihin, jotta se tietäisi mitä tänään tehtäisiin. Pian kumminkin pyysin Childiä kävelemään reippaasti. Child hötkyili aika paljon hihnan päässä, mutta koitin rauhoitta sitä rauhallisella puheella ja rapsutteluilla.
Kävelimme puomejen yli hieman poukkoilevissa tunnelmissa. Parin kerran jälkeen Child kumminkin rauhoittui kävelemääb kunnolla. Neljän kierroksen jälkeen siirsin Childin rauhalliseen raviin ja ravasimme puomit hötkyillen. Rauhoittelin Childiä taas ja pian se alkoi ymmärtää olla rauhallinen ja maltillinen.
"Hyvä tyttö Child!" Kehuin Childiä aina välillä ja taputin. Child oli siitä mielissään ja ravasi puomit yhä uudelleen ja uudelleen rauhallisesti.
Puolen tunnin jälkeen siirsin tamman käyntiin ja annoin pitempää narua. Taputin tammaa ja kehuin sitä. Seuraavaksi talutin sen takaisin tarhaan Kinijan luo.
Päästin Childin ja annoin sille porkkanan puolikkaan.
"Olet hieno tyttö Child!" Kehuin ja halasin hevosta.
"Seuraavaksi harjoitellaan pujottelua ja rauhallisuutta!" Kuiskasin ja päästin irti. Child laukkasi tarhan toiseen päähän Kinijan luokse ja alkoi pärskiä.
"Teistä on tainnut tulla hyviä kavereita" sanoin itselleni hymysuin. Suljin portin kunnolla ja lähdin kohti kenttää.
Siivottuani puomit kentältä, lähdin tallia kohden. Siellä laitoin kottikärryihin heiniä. Lähdin jakamaan niitä tarhoihin.
"Puoli paalia tuolle, 1/4 paalia tuolle" mumisin heiniä jakaen. Kun kaikki olivat saaneet iltaruokansa, lähdin kohti tallia kottikärryineni. Laitoin kottikärryt omille paikoilleen ja kävelin pyöräparkeille. Ratsastuskypärä oli päässäni ja avasin pyöräni lukon. Oli jo pimennyt hieman, ja lähdin polkemaan kotia kohden kovaa vauhtia. Minua väsytti jo raskaan tallipäivän sekä koulun jälkeen. Onneksi olin tehnyt läksyni!

//Sry taas lyhyys! Huomen pitempää tarinaa ;)

Vastaus:

Hienoa, että touhuat Childin kanssa. En nyt muuta sanottavaa oiekin keksi, saat vaikkapa 23 ve. Kerrothan vielä lisää, niin saat enemmänkin. :)
//Vähennän nyt toukokuu/kesäkuu karsinavuokran rahoistasi.

Nimi: Ada

28.08.2017 11:17
Ada ja Roki
13.8. Sunnuntai


Lähden tallille pyöräilemään hyvissä ajoin. Koulujen alettua tallilla käynti on vähentynyt ja se on jäänyt hieman harmittamaan. Onneksi minulla ei ollut näin viikonloppuna mitään menoja. Seitsemännen luokan alettua olin ihan hermostuneena kokonaisen viikon, kaikki muut näyttivät kuin miltäkin viilipytyiltä ja minä siellä pompin täpinöissäni. Luokkamme oli vaihtunut kokonaan, mutta heti ensimmäisenä päivönä olin bongannut kaksi hevostyttöä. Toisella heistä oli lyhyet ruskeat hiukset ja hän vaikutti aika huumorintajuiselta. Toisella taas oli oranssinpunaiset hiukset hän oli rauhallisempi. Minun pitäisi vain uskaltautua juttelelemaan heille. Noin viiden minuutin pyöräiltyn jälkeen laidunten valkoiset aidat alkoivat jo näkyä.


Pysähdyin laidunten laidunten kohdalle, sydämeni jätti yhden lyönnin pois välistä. En nimittäin nähnyt yhtäkään hevosta lähellä aitaa, yleensä ainakin kaksi ponia norkoilivat aidan lähellä, josko ihmimiset antaisivat herkkuja. Nyt niitäkään ei näkynyt. Aloin paniikissa huutaa ja vihellellä hermostuneena, katselin kaikkiin suuntiin, mutta laidun pysyi äänettömänä. Pian näin ruskean hevosen juoksevan kohti minua, tajuan hevosen tai no oikeastaan ponin olevan Chilla. Katson näkyä lumoutuneena Chillan paksu häntä liehuu tuulessa, sen korvat ovat pystyssä ja pää korkealla. Pian nipistän itseäni, jotta palaudun taas todelliseen maailmaan. Chilla on ehtinyt jo lähelle aitaa, siihen se jää epäilevästi katsomaan minua. Pian huomaankin suurikokoisen hevosen juoksevan hirveällä kiireellä kohti minua, huomaan tamman Wandeksi. Ihmekkös sillä on kiire, kun Chilla on jo täällä, eikä muun lauman kanssa Wanden perässä. Ja niin huomaankin koko lauman tulevan tännepäin.


Hetken aikaa katselen hevosia, mutta kauaa en siinä jaksa seisoskella sillä talli kutsuu. Tallipihalla jätän pyöräni telineeseen ja heti ensimmäiseksi vien reppuni lokerikkoon. Nappaan hanskat käsiini ja lähden suoraan hakemaan kottikärryjä, jotta saan siivottua Rokin karsinan. Roki ei ole onneksi kuuluu karsinan sottajiin vaan tekee tarpeensa aina yhteen nurkkaan. Saan nopeasti karsinan siivottua, vien puolilleen olevat kottikärryt lantalaan ja sen jälkeen haen vielä lisää kuivikkeita Rokin karsinaan. Tuon tehtyäni lähden täyttämään punaista ämpäriä lämpivällä vedellä. Jätän ämpärin pesuboksiin, jotta saan haettua Rokin ruokakipon pestäväksi, siihen on ehtinytkin kertyä aikamoinen likakerros päälle. Alan tiskiharjalla hinkkamaan kuivunutta ruokaa irti kipon pohjalta. Hetken kuluttua ruoka onkin jo lähtenyt joten huuhtelen kipon sisäpuolen. Tuon jälkeen alan pesemään kipon ulkopuolta. Siitä irtoaa pölyä ja likaa, joka valuu veden mukana viemäriin. Huuhtelen kipon vielä kokonaan puhtaalla vedellä, vien kipon kuivumaan satulahuoneeseen. Huokaisen tyytyväisenä itseeni, enää ei tarvitsisi kuin hoitaa Roki ja treenata tuleviin koulukilpailuihin ponin kanssa.


Lähden toimistoon ensimäiseksi moikkamaan Elizaa. Koputan toimiston oveen, sisältä kuuluu tuttu huuto, jonka seurauksena avaan oven.
-Vihdoin pääsin tallille, koulujen alkaminen on kyl kans yks rumpa, sanon Elizalle tuon näpyttäessä tietokonetta.
-Hyvä kun pääsit. Niihin kisoihin sun varmaan pitäis harjotella?, Eliza ehdottaa.
Nyökkään tuolle, lähtien hieman jännittyneenä kohti laidunta Rokin riimu mukanani. Laitumen portilla alan huutelemaan Rokia nimeltä, pari muuta hevosta ilmaantuu kyllä paikalle. Pian näenkin Rokin ravaavaan muiden mukana kohti minua. Menen aidan välistä sisään laitumelle, mennen suoraan Rokin luokse. Usutan muita hevosia kauemmaksi minusta ja Rokista kun avaan portin. Roki kävelee kiltisti perässä ja jää odottamaan, että saan portin suljettua. Taputan hevosta kaulalle.


Talutan Rokin suoraan sen omaan karsinaan. Ulkona pilvet näyttävät nimittäin niin tummilta, että sinne ei uskalla mennä. Irrotan riimun ja ponin päästä lauttaen sen karsinan oveen roikkumaan. Haen Rokin harjapakin ja varusteet valmiiksi karsinan eteen, jotta minun ei tarvitse niitä erikseen kannella. Avaan karsinan oven, toisessa kädessä kumisuka ja toisessa pölyharja. Roki katselee minua ruskeilla silmillään lempeästi, ponin katseessa vallitsee lämpö.
-Mä rakastan sua, sanon Rokille ja halaan tuota kaulasta.
Poskelleni vierähtää kyynel onnenkyynel, katson hymyssä suin ponia, joka on muuttanut elämäni totaalisesti. Hetken päästä olen saanut Rokin rungon, sekä pään harjattua. Alan selvittämään häntää, joka ei ole onneksi kovinkaan takussa. Musta häntä levittäytyy Rokin taakse, kuin suuri vesiputous. Kun saan hännän harjattua, harjaan sen vielä kertaalleen läpi. Tuon jälkeen nostan Rokin kaviot ylös yksi kerrallaan. Poni nostaa kaviot nätisti, eikä hirveästi edes heiluttele päätänsä. Käyn hakemassa karsinan ulkopuolelta Rokin mustan satulan. Nostan sen Rokin sään päälle ja siitä liutan sen omalle paikalleen. Laitan satulavyön molemmilta puolilta ensimmäiseen reikään, kentällä voisin kiristää vyötä. Satulan jälkeen nappaan suitset hyppysiini, avaan suitsien soljet mennen Rokin pään viereen. Hellästi työnnän kuolaimet ponin suuhun, Roki ottaa kuolaimet suuhunsa. Laitan soljet huolellisesti kiinni, jonka jälkeen puen omat varusteet päälleni.


Kentällä mittaan jalustimet sopivan mittaisiksi maasta käsin, jonka jälkeen jakkaran avulla kipuan selkään. Lyhennän jalustimia yhdellä reiällä molemmin puolin kiristän vielä vyötä, jonka jälkeen pyydän Rokin uralle kävelemään. Hetken kuluttua otan ohjia käteen ja pyydän Rokin reippaampaan käyntiin, Roki tottele samalla nosten korvansa pystyyn. Hymähdän ponin innokkuudelle. Hetken päästä istun syvemmälle satulaan vetäen hieman ohjista. Roki hidastaa käyntiään, yritän saada ponille mahdollisimman hitaan käynnin. Pian painan Rokia pohkeillani, yrittäen saada Rokin niin reippaaseen käyntiin, että Roki melkein hypähtää raviin. Se onnistuukin todella hyvin. Tuon jälkeen siirrän ponin raviin, alkaen itse keventämään. Kurkkaan Rokin sisäjalasta oikean kevennyksen sillä en vielä tunne kumpi kevennyksen pitää olla. Ravaan hetken aikaa suoraan uralla, jonka jälkeen alan tekemään pääty-ympyröitä, jossa yritän katsoa asetusta. Asetus sujuu hyvin, mutta harmikseni ympyrät muistuttavat enemmän aivan jotain muuta kuin ympyrää. Seuraavalla ympyrällä keskityn enemmän ympyrään kuin asetukseen ja pian ympyrät alkavatkin näyttää ympyröiltä. Annan hetkeksi aikaa Rokille pidempää ohjaa, samalla juon kentän laidalta olevasta juomapullostani vettä. Pian pyydän Rokin taas raviin vaihtaen suunnan lävistäjällä, kevennyksen vaihto sujuu ongelmitta. Jatkan ympyröiden tekemistä, pitkille sivuille nostan laukan. Ensimmäiset laukat ovat aika kaahotusta, mutta pian saan Rokia hillittyä ja ympyrätkin menevät ravissa eikä laukassa. Hetken päästä kuulen huudon kentän laidalta, katson sinne suuntaan ja huomaan ilokseni Elizan katsomassa ratsastustani.


-Hyvin sujuu, ympyrät voisivat olla hieman isompia, Eliza hymyilee.
Nyökkään tallinomistajalle innoissani, pian hän lähteekin takaisin talliin minun jatkaessani ratsastusta. Laukannostojen jälkeen annan Rokin taas hetken kävellä ja tietysti poni on myös innokkaasti menossa juomaan, päivä on ollut nimittäin kuuma. Päätän mennä lopuksi käymään maastossa, siellä olisi ainakin vähän varjoisampaa kuin kentällä. Ohjaan Rokin ulos portista, jonka Eliza oli avannut minulle ohi kävellessään. Rauhallisesti ohjaan Rokin puiden lomaan pienelle hiekkapolulle. Roki nostaa korvansa pystyyn ja tutkii innoissaan metsän eri ääniä ja tuoksuja. Itse nostan jalustimet satulan päälle roikkumaan, jotta pystyn rentoutumaan kunnolla. Roki huokaisee ja jatkaa kävelyään eteenpäin, sekin taitaa nauttia metsän rauhasta. Pian ylitämme puisen sillan, jonka ali mutkittelee suloinen puro. Roki hieman ihmettelee sillalla kävelyä, mutta onneksi suostui siihen menemään. Jatkamme kävelyämme rennosti, pian näenkin jo tutun tallipihan, reitti ei ollut kovin pitkä, mutta ihan sopiva loppukäynneiksi.


Pysäytän Rokin tallin eteen, jalkaudun ratsailta taputtaen hyvilläni Rokia. Talutan Rokin talliin, jonka jälkeen otan ponilta varusteet pois. Harjaan tuon pikaisesti pölyharjalla, ottaen samalla kavioista enimmät liat. Olen juuri lähdössä viemään Rokia tarhaan, kun kännykkäni alkaa väristä taskussani. Nappaan sen taskustani painaen vihreää näppäintä.
-Moikka äiti, sanon puhelimeen hieman hämilläni sillä yleensä äiti ei soita kesken työpäivän.
-Hei kulta. Mulla olis sulle yllätys kotona, jos kerkeisit aikasemmin kotiin, äiti sanoo viekkaalla äänensävyllä.
-Ai sä pääsit jo töistä? Voin mää tullakkin, vastaan kummissani.
Äiti lopettaa puhelun, jonka jälkeen lähden nopeasti viemään Roki sen tarhaan. Yleensä äiti ei minulle yllätyksiä järjestä, mutta jos hän jotain sittenkin järjestää niin se ei ole mikään pikku juttu. Saan Rokin laitettua sen omaan tarhaan, annan ponille vielä pari porkkanan palaa. Roki nappaa porkkanat innoissaan kämmeneltäni, jonka jälkeen se etsii hyvän paikan mennen piehtaroimaan. Itse lähden ripein askelin kohti hoitajahuonetta, nappaan tavarat mukaani rynnistäen ulos ovesta. Laitan kypärän päähäni, samalla istahtaen pyöräni satulaan. Lähden pyöräilemään nopeaa vauhtia kohti kotiani.


Kotona menen kengät jalassa suoraan keittiöön. Olen liian innoissani, äidin yllätyksestä, että hypin vain paikallani. Äiti odottelee minua keittiössä, samassa huomana keittiön pöydällä valkoisen kirjekuoren.
-Onks se tossa?, osoitan tarroilla koristeltua kuorta
-Joo, älä vaan riko sen sisältöö, äiti naurahtaa.
Nappaan kuoren hyppysiini aukaisten sen sormillani nopeasti, sisältä pongahtaa esiin pieni kortti. Katson korttia silmät säteillen.
-Pääsenkö mä oikeille ratsastustunneille?, katson äitiäni hymyssä suin.
-Joo pääset ja vielä Elizan opetukseen, äiti hymyilee minulle.
Riennän halaamaan äitiäni, äiti vastaa halaukseen ja niin me keittiössä halaamme toisiamme.

// Olin niin innokas kirjoittamaan tätä, että kirjoitusvirheitä voi löytyä :'D Kirjoitin puhevuorot nyt tuolla viivalla.


Vastaus:

Hevoset ovat jo tarhoissa, tuosta olisikin saanut erittäin hyvän kohdan tarinaan, kun hevosia ei alkuun näkynyt laitumella. :)
Pari mitätöntä kirjoitusvirhettä (toinen oli kyllä pilkkuvirhe), mutta ne eivät haitanneet ollenkaan. Tuo loppu oli minusta aivan mahtava! Loistava tarina Ada, saat 50ve.

Nimi: Emma

27.08.2017 09:11
Sunnuntai 23.7.2017

Katselen Childiä ja Kinijaa aidan takaa harjapaketti kädessäni. Hetken päästä rohkenen menemään pihattoon. Otan ihan varuiksi riimun ja narun mukaani. Taskussani on porkkana ja tarjoan sitä hevosille. Kinija tulee nopeasti luokseni ja annan sille palan sitä, silloin Childkin tulee oikein laukalla luokseni. Child nappaa porkkanan ja jää rouskuttamaan sitä siihen. Hivutan riimun Childin päähän vien sen lähelle aluetta, missä varustetaan. Sidon Childin kiinni ja otan harjapaketista yhden pehmeän harjan. Lasken harjan Childin päälle ja hevonen kavahtaa minua.
"Pyrrr..." rauhoittelen hevosta ja alan sukimaan Childiä hellävaraisesti. Child rauhoittuu siihen ja jatkan sukimista.
Pian lopetan sukimisen ja laitan tavarat pois. Lähden taluttelemaan Childiä tallin pihalla, onneksi muistin sulkea portin, niin Kinija ei pääse karkuun. Child hermoili vähän, mutta alkoi jo hieman luottaa minuun. Rapsuttelin sitä rauhallisesti aina, kun hän hermostui.
Kävimme noin tunnin lenkillä. Talutin Childin Kinijan luokse ja päästin sen vapaaksi. Vein riimun paikoilleen ja suljin portin kunnolla. Sen jälkeen otin muutaman hauskan kuvan Childistä instagramiin. Viimein koitti aika lähteä tallilta. Hyvästelin Elizan, Childin ja Diten, sitten lähdin kotia kohti.

//Anteeks et kesti ja et tää on tosi lyhyt!

Vastaus:

Hyvinhän sinä pärjäsit Childin kanssa. Lisää vaan niin Child alkaa luottamaan sinuun aina vain paremmin ja voidaan kokeilla pian selkäännousuakin. :) Saat 18 ve, sillä tämä tosiaan oli vähän lyhyt, mutta muuten hyvä.

Nimi: Ida T

21.08.2017 19:27
Lauantain koulutunti Pennillä

Olin saanut Tyyneltä lainaan tallin trailerin, jotta pääsin Neljään Kavioon tunnille. Ja Pennin, jonka olin ottanut mukaani. Poni käyttäytyi oikein mallikkaasti kuljetuksen ajan, sekä varustuksen, jonka suoritin poni kentän aitaan sidottuna. Aurinko paistoi taivaan täydeltä välillä jääden pilvien taakse varjoon, joten tunti pidettäisiin ulkona, kentällä.

Eliza roikkui Pennin jalustinhihnassa, kun kipusin itse tamman selkään. Se oli laitumen jäljiltä vielä niin pyöreä, että satula pyörähtäisi ympäri, jos yrittäisin yksin ponnistaa jalustimen varassa satulaan. Sain kävellä tamman kanssa alkukäynnit pitkin ohjin, kunnes aloin lämmitellä ensin käynnissä tehden pysähdyksiä. Jos Penni ei vastannut pidätteeseeni heti, vahvistin apujani ja peruutin ponilla muutaman askeleen. Hiljalleen Penni alkoi tajuamaan, ettei se voi löntystellä vaan menemään, vaan sen pitää myös kuunnella ratsastajaansa. Alkuun sitä sai myös vähän herätellä trailerissa seisomisen jäljiltä tai ainakin toivoin että sen laiskuus johtui seisomisesta. Pidin inhimillisempänä lyödä raipalla mieluummin omaa ratsastussaapastani ja näin säikäyttää ponin koomasta, kuin iskeä suoraan Penniä lautasille. Tämä tekniikka tehosikin melko hyvin ja sain Penniä paremmin avuille, vaikka se olisi voinut olla nopeampi. En tosin ollut varma voiko tuon heinämahan kanssa olla kovinkaan paljoa nopeampi.

Käynnin jälkeen lähdimme lämmittelemään ravissa. Ravi nousi niin tahmeasti ja maata pitkin laahustaen, että tein muutaman ravinoston, ennen kuin aloin tehdä ravissa voltteja ja ympyröitä. Penni taipui hyvin kaarteissa, mutta vauhti meinasi aina tippua, kun aloin keskittyä johonkin muuhun, kuin sen ylläpitämiseen. Eliza saikin jatkuvasti muistuttaa, että patistaisin Penniä liikkumaan, eikä laahustamaan.

Aloitimme varsinaisen tehtävän, eli pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Aluksi teimme tehtävää käynnissä. Penni oli hieman hidas vastaamaan apuihin, mutta lämpeni ja nopeutui toistojen myötä. Seuraavaksi jatkoimme tehtävää ravissa. Ravissa poni oli parempi, kuin käynnissä ja alkoi hiljalleen löytämään omaa moottoria, jolloin tehtäväkseni jäi pitää poni suorana ja väistättää sivulle.

Ravityöskentelyn jälkeen otimme laukkaa pääty-ympyrällä. Ideana oli ratsastaa Penni rennoksi ja pyöreäksi ilman sen kummempaa tehtävää. Ensimmäiset nostot menivät hieman huonommin. Penni kiihdytti laukkaan ravin kautta, mitä Eliza ei hyväksynyt ja vaati meiltä puhtaan noston suoraan käynnistä laukkaan. Kolmannella kerralla laukka nousikin. Laukassa Penni oli jo yltä päältä hiessä, mutta liikkui reippaana ja alkoi hiljalleen pyöristyä. Suunnilleen rentohan se oli ollut koko tunnin ajan. Hyvän laukkapätkän jälkeen otimme vielä pätkät rentoa ravia. Kun poni oli mielestäni hyvä, saimme siirtyä käyntiin. Päätimme lähteä Elizan opastuksella kävelemään loppukäynnit maastoon.

Vastaus:

Hyvä tarina enkä löytänyt kirjoitusvirheitä. Eipä oikeastaan muuta mainittavaa, saat tästä 35 ve.

Nimi: Ida

18.08.2017 22:17
Tallilla en melkein erottanut Wisseä, sillä hän oli täysin mudan peitossa. Pidin repun selässäni ja otin heti ruunan tarhastaan. Vein Wissen karsinaansa ja vein tavarani kaappiini ja otin samalla harjat mukaani.

Aloin harjaamaan Wisseä. Lopussa harjasin ruunaa kumisualla pyörivin liikkein. Hain satulan ja suitset. Laitoin suitset telineeseen ja menin laittamaan satulaa Wissen selkään. Laitoin satulavyön kiinni. Laitoin riimun Wissen kaulalle ja otin suitset käteeni. Laitoin ohjat ruunan kaulalle ja suitset päähän. Meinasin unohtaa laittaa suojat Wissen jalkoihin mutta onneksi muistin ne. Laitoin ohjat jalustimien taakse ja menin laittamaan kentällä puomeja.

Käytin vain puolta kenttää ja laitoin pitkille sivuille 10-30 senttiset kavaletit. Laitoin esteiden eteen ja jälkeen puomit joiden välissä on yksi laukkaaskel. Menin takaisin ruunan luo ja toin sen kentälle.

Kaarsin Wissen kaartoon ja kiristin satulavyötä. Nousin ruunan selkään ja annoin sille pohkeita, jotta ruuna lähtee liikkeelle. Alkukäyntien jälkeen vaihdoin suuntaa ja lähdin raviin. Ravissa menin vähän ympyröitä joiden jälkeen vaihdoin suuntaa. Lähdin laukkaamaan ja menin estettä kohti menin kevyeeseen istuntaan ennen puomia ja ennen estettä.
Wisse hyppäsi hyvin. Menin toisen puolen esteelle se oli hituse nkorkeampi kuin toinen. Tuntui että Wisse meni paremminkin tällä esteellä kuin toisella. Hypin vielä hetken kunnes siirryin käyntiin ja vaihdon suuntaa. Annoin ruunalle hetkeksi pitkiä ohjia. Otin ohjat takaisin ja siirryin uudelleen raviin josta menin laukkaan. Menin ensiksi lyhyemmälle esteelle, jonka jälkeen menin korkeammalle esteelle. Kun olin hyppinyt hetken aloin menemään loppukäyntejä. Loppukäyntien jälkeen siirryin kaartoon ja nousin pois ruunan selästä. Löysensin satulavyötä ja lähdin taluttamaan Wisseä kohti karsinaa.

Otin suitset ruunan päästä pois ja laitoin sille riimun päähän. Otin satulan pois ruunan selästä myös. Otin suojat ruunan jaloista pois ja loin harjaamaan Wisseä. Harjauksen jälkeen vein ruunan takaisin tarhaan ja menin siivoamaan jälkeni.

Vein satulan satulahuoneeseen ja menin pesemään suitsien kuolaimet. Niputin suitset ja laitoin ne omalle paikallensa. Keräsin harjat takaisin laukkuun ja vein sen omalle paikalleen. Otin tavarani kaapista ja lähdin kotiin takaisin kävin antamassa ruunalle vielä pari namia.

(Pitäis varata enemmän aikaa tähän ku mun kaveri oli tänää meillä nii tein tätä vast illal nii ei ihan kerinny tekee paljoo. On tääki nyt jotain :D)

Vastaus:

Ohoh, mitenkäs se Wisse nyt niin on päässyt itsensä likaamaan. Tarhoissa on kyllä hiekkapohja juuri sen takia, että esim. jalat eivät ole aina ihan mutaiset, mutta ehkä tarhan pohja on pettänyt, täytyykin tarkastaa se.
Oikeastaan ensinhän kumisualla pyöritellään lika irti ja sitten pois muulla harjalla. Huomasi kyllä, että nopeasti kirjoitettu, mutta hyvä kun menitte ilmeisesti vähän jumppasarjaa. Käytä vähän aikaa kirjoittamiseen, niin tulee parempia tarinoita. :)Saat 20 ve.

Nimi: Ida

28.07.2017 20:24
Olin pyöräilemässä tallille. Yöllä oli satanut vettä joten maa oli märkä.

Pääsin tallille ja vein pyöräni tallin seunustalle. Huomasin että hevoset oli viety tarhoihin. Vein tavarani kaappiini ja lähdin hakemaan Wisseä.

Otin Wissen riimun ja menin tarhaan sisälle. Kutsuin Wisseä jonka jälkeen hän ravasi luokseni. Annoin Wisselle namin, jonka jälkeen laitoin riimun hänen kaulalleen. Katsoin taakseni ja huomasin että Wisse oli täysin kuran peitossa. Wisse oli tainnut piehtaroida kuralätäkössä. Vein Wissen karsinaansa.

Laitoin Wissen kiinni karsinaan ja menin hakemaan harjoja. Otin laukusta pehmeän harjan jolla harjasin irtohiekat pois, jonka jälkeen otin kovan harjan, jolla harjasin kuran pois. Puhdistin kaviot, jonka jälkeen selvitin Wissen hännän ja harjan. Laitoin riimun Wissen kaulalle ja aloin harjaamaan päätä. Laitoin riimun takaisin Wissen päähän. Otin narun irti karsinasta ja lähdin taluttamaan Wisseä maastopolulle.

Menin tällä kertaa vain Wissen kanssa maastossa taluttamista. Läysin metsästä pienen mustikka pensaan, josta nappasin pari mustikkaa suuhuni. Tunsin kun puista tippui vesipisaroita päähäni. Wisse ei välittänyt kun hänen päälleen tippui vesipisaroita lehdistä, hän vain meni reippaasti eteenpäin. Menin tiellä vähän ravia. Siirryin käyntiin kun näin seuraavan polun. Polku vei takaisin tallille.

Vein Wissen karsinaan ja aloin harjaamaan sitä pehmeällä harjalla. Puhdistin Wissen kaviot. Otin kumisuan jolla harjasin Wisseä pyörivin liikkein. Harjasin karvat suoraan pölyharjalla. Vein Wissen takaisin tarhaan ja annoin hänelle pari namia.

Menin sanomaan Elizalle että jaan heinät tarhoihin ja lähdin hakemaan kottikärryjä johon lastasin ison määrän heinää ja kaadoin ne tarhoihin. Menin viemään harjat omalle paikalle, jonka jälkeen menin hakemaan tavaroitani kaapistani ja lähdin kotiin.

(Tuli nyt "vähän" lyhyt koska ei oikein ollu taaskaa inspii ja mul on ollu nyt pieni tauko.)

Vastaus:

Ylipäätään eläimistä sanotaan se. Voisitkin käyttää sitä hän ja Wisse sanojen kohdalla välillä ja välillä voisit mainita Wissen ruunana. Esimerkki: "Vein Wissen karsinaan ja aloin harjaamaan ruunaa pehmeällä harjalla sekä puhdistin Wissen kaviot. Otin kumisuan jolla harjasin Wisseä pyörivin liikkein. Harjasin karvat suoraan pölyharjalla. Vein ruunan takaisin tarhaan ja annoin sille pari namia."
Välillä voi olla lyhytkin tarina, saat 15 ve.

Nimi: Ida

24.07.2017 20:52
Ajattelin tällä kerralla kävellä tallille, sillä ulkona oli kaunis ilma. Pakkasin reppuni ja lähdin kävelemään kohti tallia.

Saavuin tallille, jossa ensimmäisenä silmäni osuivat laitumen aidalla odottavaan Wisseen. Menin Wissen luokse hetkeksi, jonka jälkeen menin viemään tavarani kaappiini ja tulin takaisin hakemaan Wissen.

Otin Wissen riimun ja avasin laitumen portin. Wisse tuli luokseni kun olin avannut portin. Annoin Wisselle namin ja laitoin riimun Wissen päähän. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Wisseä karsinaan.

Laitoin riimun kiinni karsinaan ja lähdin hakemaan harjoja. Otin laukusta pölyharjan jolla aloin harjaamaan Wisseä pitkin ja varmoin vedoin kaulalta takapuoleen. Harjasin samalla jalat. Aloin harjaamaan Wissen harjaa ja häntää. Harjan ja hännän jälkeen aloin puhdistamaan kavioita. Wisse nosti kavionsa ennen kuin kerkesin edes koskea niihin. Aloin kavioiden jälkeen harjaamaan pyörivin liikkein kumisualla Wissen kaulaa ja etujalan kohdalta. Otin vähän kovemman harjan jolla aloin harjaamaan Wisseä pitkin vedoin kaulalta takapuoleen. Menin laittamaan kentälle puomit valmiiksi.

Laitoin puomit hyvien välimatkojen päähän puolikkaan kentän toiselle pitkälle sivuille. En laittanut puomeja uralle sillä urallakin pitää päästä menemään. Palasin Wissen luo.

Menin hakemaan satulan ja suitset satula huoneesta. Laitoin suitset koukkuun ja menin laittamaan satulaa Wissen selkään. Laitoin satulavyön kiinni ja otin suitset käteeni. Laitoin riimun ja ohjat Wissen kaulalle. Wisse otti kuolaimet nätisti ja suitset meni hyvin päähän. Laitoin hihnat kiinni. Aloin laittamaan suojia Wissen jalkoihin. Otin riimun ja ohjat pois Wissen kaulalta ja aloin taluttamaan Wisseä kohti kenttää.

Menin kentällä kaartoon ja kiristin satulavyön. Nousin selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä. Kun sain käveltyä alkukäynnit otin ohjat tuntumalle ja lähdin menemään pääty-ympyröitä. Hetken päästä siirryin kevyeeseen raviin ja menin pelkkää uraa. Aloin menemään puomeja ravissa. Keskityin pitämään itseni pystyssä. Toisella pitkällä sivulla jäin jalustimille kevyeeseen istuntaan ja palasin normaaliin kevyeeseen raviin pitkän sivun loputtua ja menin puomit. Vaihdoin suuntaa ravissa ja tein samaa tehtävää. Hetken päästä siirryin käyntiin ja annoin hetkeksi pitkät ohjat. Ohjasin Wissen vesisaaville, josta annoin Wissen juoda. Vaihdoin samalla suuntaa. Otin ohjat tuntumalle ja lähdin raviin puomittomalla pitkällä sivulla. lyhyellä sivulla siirryin laukkaan ja menin pääty-ympyrän josta ohjasin Wissen puomeille. Keskityin taas pitämään itseni suorassa. Puomittomalla pitkällä sivulla nousin kevyeeseen istuntaan laukassa ja sivun loputtua palasin istumaan ja ohjasin Wissen puomeille. Menin tehtävää hetken aikaa, kunnes siirryin raviin ja vaihdoin suuntaa. Siirryin käyntiin ja menin käynnissä yhden kierroksen. Siirryin taas laukkaan ja menin tehtävää. Kun olin mennyt hetken siirryin ravista käyntiin. Annoin pitkät ohjat ja aloin menemään loppukäyntejä. Siirryin kaartoon, kiitin Wisseä ja nousin pois selästä. Löysensin satula vyötä. Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan Wisseä karsinaan.

Otin Wissen suitset pois, jonka jälkeen laitoin riimun. Wisse seisoi nätisti paikallaan vaikka hänellä ei ollut riimua aluksi. Aloin ottamaan satulaa pois Wissen selästä ja vein sen heti satulahuoneeseen. Otin Wisseltä suojat pois jaloista ja putsasin ne nopeasti harjalla. Aloin harjaamaan Wisseä, jonka jälkeen lähdin viemään häntä takaisin laitumelle.

Avasin laitumen portin ja päästin Wissen namujen kera laitumelle. Suljin portin ja lähdin siivoamaan jälkiäni.

Vein harjat takaisin omalle paikalleen. Otin suitset ja pesin suitsien kuolaimet. Aloin niputtamaan suitsia ja vein ne omalle paikalleen. Menin hakemaan tavarani kaapista ja lähdin kävelemään kotiin.


(Nois roskapostisuojaukses pitää alkaa jo miettii mikä se vastaus on:D)

Vastaus:

Hyvä ratsastus, suntuubin määräämä roskapostisuojus, itsekin joutuu joskus vähän miettimään. Saat 25 ve.

Nimi: Ida

23.07.2017 21:22
Olin pyöräilemässä tallille reppu selässäni. Olin ottanut tällä kertaa mukaan vesipullon ja eväät. Olin käynyt ostamassa Wisselle uuden riimun, riimunnarun ja harjoja. Itselleni olin ostanut ratsastushanskat.

Saavuin tallin pihaan ja lukitsin pyöräni. Olin saapunut tallin pihaan juuri silloin kun oli hevosten vieminen laitumille, joten lähdin viemään tavarani kaappiin ja otin uuden riimun ja riimunnarun.

Menin Wissen karsinalle, jossa Wisse makasi ja katseli minua lattianrajasta. Olin avaamassa karsinan ovea, kun Wisse nousi maasta. Annoin Wissen haistella hänen uutta riimuaan, kunnes laitoin sen Wissen päähän. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Wisseä kohti laidunta.

Wisse taisi olla hyvin energinen, sillä hän siirtyi raviin vähän väliä taluttaessa. Avasin laitumen portin ja menin vähän matkaa eteenpäin ja päästin Wissen laitumelle. Menin takaisin portille ja suljin sen. Lähdin takaisin tallille.

Lähdin hakemaan kottikärryt ja talikon sillä aloin siivoamaan Wissen karsinaa. Tänään Wisse ei ole onnistunut sotkemaan karsinaansa ihan kokonaan mutta oli se kuitenkin sotkuinen. Kun sain siivottua karsinan kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan ja jätin talikon vielä karsinan seinustalle. Menin hakemaan purukuiviketta kuivikevarastosta kottikärryllisen purua ja vein ne karsinaan. Kaadoin purut karsinankeskelle ja laitoin kottikärryt sivuun ja aloin levittämään purua talikolla jokapuolelle karsinaa. Kun sain karsinan siivottua ja lisättyä purukuiviketta vein kottikärryt ja talikon takaisin omalle paikalleen. Otin harjan, jolla aloin lakaisemaan tallin lattiaa ja lakaisin myös satula huoneen vaikka se ei ollut enää likainen, sillä lakaisin sen eilenkin. Lakaisin lattiaa aika kauan, sillä odotin että aika menisi nopeammin. Siirryin pyyhkimään pintoja, jotta aika liikkuisi. Huomasin että pintojen pyyhkimisessä meni aikaa, sillä kello oli jo melkein kaksitoista. Päätin lähteä hakemaan Wisseä, sillä ajattelin lähteä ratsastamaan.

Menin laitumelle ja otin Wissen riimun ja kutsuin Wisseä. Wisse ravasi luokseni toiselta puolelta laidunta. Avasin portin ja annoin Wisselle namin, jonka Wisse söi sekunnissa. Laitoin riimun Wissen päähän ja otin riimunnarun käteeni, joka oli riimussa jo kiinni. Tulin laitumelta pois ja laitoin portin kiinni. Lähdin taluttamaan kohti tallia.

Vein Wissen karsinaan ja laitoin sen kiinni. Lähdin hakemaan harjoja. Hain Wissen uudet harjat ja aloin harjaamaan Wissen pölyharjalla, jonka jälkeen harjasin häntä kumisualla. Otin Wissen kaviot jotka se tällä kertaa nosti nätisti ilman ongelmia. Aloin harjaamaan Wisseä kovalla harjalla, jonka jälkeen selvitin hänen harjan ja hännän. Lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Suitset laitoin koukkuun ja satulan menin laittamaan Wissen selkään. Laitoin satulavyön kiinni. Otin suitset koukusta ja laitoin riimun ja ohjat kaulalle. Kuolaimet vain sujahtivat suuhun ja suitset päähän. Laitoin ohjat jalustimien taakse, kun lähdin hakemaan kypärääni ja hanskoja.

Menin satulahuoneeseen lokerolleni ja otin kypäräni sieltä ja laitoin sen päähäni. Onnistuin saamaan ihoni lukon väliin joka ei tuntunut hirveän mukavalta. En meinannut löytää hanskojani laukustani mutta loppuen lopuksi löysin ne ja laitoin ne käteeni ja lähdin takaisin Wissen luo.

Otin ohjat jalustimien takaa ja otin riimun ja ohjat pois kaulalta. Lähdin taluttamaan Wisseä kentälle.

Kentällä menin kaartoon ja kiristin satulavyön. Nousin selkään. Kävelin koko kentällä yhden kierroksen pitkillä ohjilla, kunnes otin lyhyemmät ohjat ja lähdin maastoon.

Lähdin ensiksi polulle jossa vain kävelin, kunnes pääsin tielle jossa aloin vähän ravailemaan. Menin vähän harjoitusravia hetken päästä. Siirryin käyntiin kun vastaan tuli polku. Metsässä oli hyvin hiljaista. Kuulin vain muutamia lintuja. Wisse meni tosi hyvin maastossa. Saavuin järvelle ja annoin Wissen mennä vähän matkaa järvellä. Wisse alkoi loiskimaan vettä kavioillaan. Jalkani kastui aika paljon kun Wisse loiskutteli vettä. Järvellä menikin ihmeen pitkä aika joten lähdin menemään jo kohti tallia. En meinannut saada Wisseä pois järveltä mutta sain sen kuitenkin loppuenlopuksi. Palasin kentälle ja menin kaartoon. Nousin pois selästä ja otin ohjat pois kaulalta. Menin karsinaan.

Laitoin riimun Wissen päähän ja aloin ottamaan suitsia pois. Laitoin suitset koukkuun ja aloin ottamaan satulaa pois. Taitoin satulatelineen ja laitoin satulan telineeseen. Aloin harjaamaan Wisseä kumisualla, jonka jälkeen harjasin pehmeällä harjalla. Laitoin riimun Wissen päähän ja lähdin taluttamaan Wisseä laitumelle.

Avasin laitumen portin ja päästin Wissen laitumelle. Annoin hänelle vielä namin ja päästin hänet menemään laitumelle. Laitoin laitumen portin kiinni ja menin siivoamaan jälkeni.

Vein satulan ja harjat omille paikoilleen. Kävin pesemässä kuolaimet, jonka jälkeen niputin suitset ja vein ne omalle paikalleen. Menin hakemaan tavarani kaapistani ja laitoin laukkuuni hanskat ja kypäräni. Lähdin pyöräilemään kotiin.


(Tuli vähä kiire tos lopus koska meiän ainoo kone on makkaris ja äiti oli tulos jo nukkuu:D)

Vastaus:

Hyvä tarina, en nyt muuta sanottavaa keksi, saat 28 ve.

Nimi: Ida

22.07.2017 20:35
Heräsin aamulla seitsemältä kun herästyskelloni soi vieressäni. Olin ajatellut eilen että menen tallille auttamaan Elizaa heinien ja ruokien jaossa, joten minulle tuli vähän kiire. Otin reppuni rivakasti lattialta ja juoksin portaat alas, joissa melkein kompastuin. Juoksin keittiöön ja menin katsomaan kaikki kaapit läpi, joista voisi löytyä jotain evästä. Jouduin vain tyytymään voileipiin jotka väsäsin nopeasti. Avasin jääkaapin josta otin juustopaketin, jonka repäisin auki ja otin sieltä muutaman juustosiivun ja laitoin ne leipien väliin. Äitini nukkui vielä joten jätin vain pöydälle viestin että "lähdin tallille." Muistin että uusi kypäräni oli huoneessani joten jouduin juoksemaan portaat vielä kerran ylös ja alas. Otin kypäräni ja sulloin sen laukkuuni, jonka jälkeen kiiruhdin alas etsimään avaimiani ja puhelintani. Onneksi puhelin oli siinnä mihin jätin sen mutta avaimista ei ollut tietoakaan. Loppuen lopuksi löysin ne naulakosta roikkumasta. Kiiruhdin ulos pyöräni luokse ja heitin reppuni selkään ja lähdin polkemaan kohti tallia.

Olin tallilla noin puoli kahdeksalta. Laitoin pyöräni samaan paikkaan kuin viimeksinin ja lukitsin sen. Kävelin hyvin nopeati lokeroni luokse sillä eihän talleilla saa juosta. Sulloin tavarani kaappiin ja laitoin sen kiinni ja menin etsimään Elizaa.

Löysin Elizan ruokavarastosta
-"Moi Eliza! Aattelin et jos voisin auttaa jakamaan ruokia ja heiniä?" kysyin.
-"Hei! Voisit auttaa heinien jaossa mutta Enzolle tulee reilusti heiniä", Eliza vastasi.
-"Okei", Vastasin Elizalle

Hain heinät samalla hokien päässäni "Enzolle reilusti heiniä", jotta muistaisin sen. Aloin jakamaan heiniä tallin alusta. Kun pääsin Wissen karsinalle näin kun hän piehtaroi karsinassaan ja nousi ripeästi ylös kun tulin antamaan heiniä. Sain annettua kaikille hevosille heinät. Eliza oli saanut jo jaettua muut ruuat hevosille, joten enää ei ollut tekemistä. Ajattelin että voisin siivota tarhat sillä tällä kertaa olin hyvin energinen, joten en halunnut olla tekemättä mitään.

Kävin hakemassa kottikärryt ja talikon ja aloin reippaasti siivoamaan tarhoja. Ihmettelin kun kottikärryt tuli jo täyteen ajattelin etten ollut siivonut edes puoliakaan tarhasta mutta oli siellä vielä vähän. Kävin tyhjentämässä kottikärryt ja palasin takaisin. Keräsin loput vielä tarhasta ja sitten siirryin toiseen tarhaan. Kun olin saanut kaikki tarjat siivottua katsahdin kelloa ja se olikin jo puoli kymmenen. Lähdin tyhjentämään kottikärryt ja vein kottikärryt ja talikon omille paikoilleen.

Tallissa lähdin viemään Wisseä laitumelle missä muutkin hevoset olivat. Ajattelin että Wissellä oli tänään huono päivä sillä hän luimisteli korviaan ja pureskeli narua. Toivoin että Wisse ei olisi sellainen ratsastaessa.

Pääsin laitumen portille, jonka avasin ja päästin Wissen laitumelle. Irrotin riimun Wissen päästä ja taputin häntä kaulalle ja lähdin laitumelta. Laitoin laitumen portin kiinni ja siirryin talliin.

Tallissa menin hakemaan taas kottikärryt ja talikon sillä aloin siivoamaan Wissen karsinaa minkä hän oli sotkenut yön aikana. Kävin tyhjentämässä kottikärryt, jonka jälkeen odotin hetken että kaikki hevoset olivat menneet ulos. Menin etsimään harjaa jolla voin lakaista lattian. Sain lakaistua lattian joka oli hyvin likainen. Kävin lakaisemassa vielä satulahuoneen, jonka jälkeen vein harjan takaisin paikalleen.

Menin takaisin satulahuoneeseen jossa tarkistin pintelit, satulahuovat ja kypärät. Pinteleissä aloitin avaamalla pintelin ja katsoin että oliko se likainen tai oliko siinnä reikiä tai repeytymiä. Pinteleissä oli 4 likaista paria ja 2 joissa oli reikiä tai repeytymiä. Käärin loput pintelit hyllylle takaisin ja laitoin likaiset pintelit omaan kasaan ja rikkinäiset omaan. Siirryin katsomaan satulahuopia. Satulahuovissa oli 6 täysin puhdasta ja muut olivat likaisia. Laitoin likaiset samaan kasaan kuin likaiset pintelit ja puhtaat takaisin mistä ne otinkin. Sitten siirryin katsomaan vielä kypäriä joista löysin 2 joiden lukot olivat rikki tai haljennut. Kaikki muut olivat kunnossa. Laitoin likaiset pintelit ja satulahuovat pesuun ja rikkinäiset vein Elizalle. Satulahuoneen siivoamisessa menikin tovi sillä kello olikin jo puoli yksi. Päätin alkaa syömään eväitäni. Otin laukkuni kaapistani ja otin sieltä leipäni. Avasin kelmun leipien päältä ja aloin syömään niitä. Samaan aikaan olin puhelimellani. Olin saanut syötyä leipäni ja olin ollut puhelimellani aika kauan. Kello oli jo melkein kaksi, joten päätin lähteä ulos katselemaan hetkeksi hevosia laitumilla.

Kun pääsin laitumen reunalle Wisse ravasi luokseni eikä se näyttänyt enää yhtään kärttyisältä. Wisse tuli laitumen reunalle ja tönäisi minua turvallaan namujen toivossa. Aloin rapsuttamaan Wisseä turvalta. Katsoin kelloa ja se oli kaksi. Kävin sanomassa Elizalle että jaan heinät laitumille.

Kävin hakemassa heinät ja laitoin ne laitumille. Tarkistin samalla vedet. Jäin katsomaan hevosia ja menin nurmikolle makaamaan ja jäin tuijottamaan taivasta. Huomasin että aika oli kulunut hyvin nopeasti, joten nousin ja menin hakemaan Wisseä laitumelta. Otin Wissen riimun ja riimunnarun ja avasin laitumen portin. Menin laitumelle ja kutsui Wisseä, joka käveli heti luokseni. Taputin häntä kaulalle ja laitoin riimun Wissen päähän. Lähdin taluttamaan Wisseä hoitopuomille.

Laitoin Wissen kiinni hoitopuomiin ja lähdin hakemaan harjoja. Sain haettua harjat, joten aloin harjaamaan Wisseä pölyharjalla. Otin sen jälkeen kaviokoukun, jolla putsasin kaviot. Wisse ei oikein suostunut nostamaan kavioitaan, mutta kun sai ensimmäisen nostettua se nosti jo toisen valmiiksi. Kavioiden jälkeen otin kovan harjan, jolla harjasin Wissen kauttaaltaan. Aloin sen jälkeen selvittämään Wissen harjaa ja häntää. Kun sain selvitettyä harjan ja hännä harjasin Wissen vielä pehmeällä harjalla. Aloin laittamaan suojia jalkoihin, jonka jälkeen lähdin hakemaan satulan ja suitset. Otin molemmat samaan aikaan mukaani että ei tarvitsisi mennä edestakas. laitoin suitset reunalle ja satulan Wissen selkään. Laitoin satula vyön kiinni.
Sitten aloin laittamaan suitsia eli laitoin riimun ja ohjat kaulalle. Wisse ei suostunut ensimmäisillä yrityksillä ottaa kuolaimia suuhunsa mutta kyllä ne sinne lopulta meni. Laitoin suitset päähän ja laitoin remmit kiinni.

Jätin Wissen hetkeksi siihen ja kävin laittamassa kartiot kentälle, sillä ajattelin mennä kolmikaarista kiemura uraa joten laitoin kartiot niihin kohtiin missä hevonen pitää suoristaa. Onneksi kartioiden paikkaa ei tarvitse vaihtaa kun menee toisesta suunnasta.

Kävin lokerollani hakemassa kypäräni laukustani, jonka melkein unohdin. Laitoin kypärän päähäni ja lähdin takaisin ulos.

Palasin Wissen luo ja otin riimun ja ohjat pois kaulalta, ja lähdin taluttamaan kohti kenttää. Ajattelin että voisin yrittää mennä kulmia myös.

Pääsin kentälle ja käännyin heti kaartoon. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Lähdin löysin ohjin kävelemään alkukäyntejä. Kun olin kävellyt alkukäynnit, otin lyhyemmät ohjat ja lähdin tekemään pääty-ympyrän jokaisella lyhyellä sivulla ja koitin mennä kulmiin painamalla sisäpohkeellani Wissen kylkeen. Sitten aloin menemään kolmikaarista kiemurauraa. Ennen sitä menin kulmaan painamalla sisäpohkeellani Wissen kylkeä ja ohjaamalla sen nurkkaan sitten aloin kääntymään kiemurauralle. Asetin Wissen että näin hänen vasemman silmä- ja sierainkulman jonka jälkeen suoristin ja pysäytin tötsien välissä. Wissellä ei paljoa tarvinnut nykäistä ohjista. Wisse pysähtyi melkein heti kun nojasi vähän taaksepäin. Sitten jatkoin matkaa ja asetin Wisseä painamalla oikealla pohkeellani Wissen kylkeen että näen hänen oikean silmä- ja sierainkulman. Suoristin hevosen ja pysähdyin. Sitten lähdin liikkelle ja asetin Wissen että näin hänen vasemman silmä- ja sierainkulman. Menin sitä muutaman kierroksen, joiden jälkeen siirryin tötsien kohdalla ravaamaan ja menin keskikohdan kiemuraurasta ravissa ja sitten suoristin hevosen ja siirryin käyntiin ja ravasin pitkän sivun. Vaihdoin suuntaa ja menin samaa tehtävää, mutta vain eri suunnasta. Aloin menemään koko tehtävää ravissa ja mennä pitkällä sivulla laukkaa. Wisse ei meinnannut nostaa laukkaa ensimmäisellä kierroksella vasta kun keskikohdalla, mutta onhan sekin jotain kuin ei mitään. Mutta muiden kierrosten laukannosto sujui ongelmitta. Vaihdoin suuntaa ja menin kiemurauraa harjoitusravissa. Wisse meni vähän hiljaa harjoitusravissa joten jouduin antamaan vähän pohkeita mutta sitten meni reippaammin. Kuten viime kierroksellakin menin laukkaa pitkällä sivulla. Vaihdoin vielä kerran suuntaa ja menin siinnäkin suunnassa harjoitusravissa kiemurauraa. Siirryin käyntiin ja ajattelin että voisin mennä loppukäynnit maastossa, joten kävin lyhyellä maastolenkillä.

Maastossa Wisse alkoi menemään vähän liian lujaa joten piti välillä nykäistä ohjista. Wisse meni hyvin tasaisesti maastossa joten päätin ottaa jalkani pois jalustimista. Pysäytin Wissen hetkeksi, jotta sain nostettua jalustimet ylös. Pyysin Wisseä liikkumaan vähän pohkeita painamalla kylkiin. Heiluin vähän alussa sivulta sivulle, kunnes sain itseni tasapainoon pysymään satulan keskellä. Kun sain kierretty lenkin palasin kentälle ja kiitin hevosta, jonka jälkeen nousin pois selästä. Lähdin taluttamaan Wisseä hoitopuomille.

Hoitopuomilla otin kypäräni pois päästäni ja laitoin sen sivuun.Sitten laitoin riimun Wissen kaulalle, ja aloin ottamaan suitsia pois. Laitoin suitset reunalle, ja aloin ottamaan satulaa pois. Laitoin satulan puomille. Otin Wissen jaloista suojat pois, ja aloin puhdistamaan kavioita. Tällä kertaa Wisse nosti kaviot heti kun koskin edes jalkaan. Kavioiden jälkeen harjasin Wissen pehmeällä harjalla ja kovalla harjalla. Harjaamisen jälkeen vein Wissen laitumelle.

Talutin Wissen laitumelle ja avasin portin. Kävelin pienen matkan ja päästin Wissen laitumelle. Menin laitumelta pois ja suljin portin. Katselin hetken kun Wisse ravasi kaukaisuuteen, joten päätin palata takaisin tallille.

Vein satulan omalle paikalleen. Aloin harjaamaan suojia puhtaiksi, jonka jälkeen vein harjat ja suojat takaisin ja otin suitset käsivarrelleni. Kävin pesemässä kuolaimet, ja aloin niputtamaan suitsia. Hain kypäräni vielä ja laitoin sen lokerooni. Jäin olemaan puhelimellani siihen saakka kunnes hevoset haettiin sisälle.Lopetin puhelimella olon kahdeksalta, jolloin lähdin hakemaan Wisseä laitumelta.

Menin laitumille ja otin Wissen riimun ja riimunnarun. Avasin portin ja menin sisälle ja suljin portin. Kutsuin Wisseä ja viheltelin muutaman kerran, ja huomasin että Wisse oli laukkaamassa luokseni. Wisse siirtyi raviin lähellä minua ja tuli luokseni ja tuuppasi minua turvallaan. Laitoin riimun Wissen päähän ja lähdin taluttamaan Wissen talliin.

Tallissa vein Wissen karsinaan. Kävin sanomassa Elizalle että voin auttaa iltaruokien jakamisessa. Eliza sanoi että Enzolla ja Dermillä on erilaiset ruuat mutta hän voi laittaa ne. Kävin hakemassa ruokavarastossa ruuat ja jaoin ne hevosille.

Ruokien jakamisen jälkeen menin lokerolleni ja pakkasin laukkuni ja otin sen selkääni ja lähdin pyöräilemään kotiin.

Vastaus:

No nyt oli todella huima parannus edellisiin tarinoihin! Pituutta oli todella hyvin ja nyt vähän vähempikin tarkasti asioista kertominen olisi riittänyt. :)
Muistithan laittaa ohjat jalustimen taakse jätettyäsi Wissen karsinaan? :) Innostuit tekemään pari ekstratehtävääkin, kiva. Heinät on helppo jakaa heinäkärrystä ja myös muut rehut ovat eri kärryssä omissa sankoissaan. Niihin sitten lisätään rehuvarastossa olevista isoista tynnyreistä ruokaa.
Saat koko tarinasta 37ve+7ve+10ve=54 ve.

Nimi: Ida

21.07.2017 19:59
Olin taas pyöräilemässä tallille. Onneksi ilma oli vähän viilentynyt niin oli paljon mukavampi polkea tallille. Odotin taas että pääsen näkemään Wissen.

Olin päässyt tallille ja lukinnut pyöräni tallin seinustalle. Lähdin viemään taas tavarani kaappiini satulahuoneessa. Kun sain laitettua tavarat kaappiin laitoin kaapin kiinni ja menin etsimään Elizaa että voisin kysyä onko laitumille jaettu jo heinät. Menin pois tallista ja näin että Eliza oli ulkona. Menin hänen luokseen.

"Onko laitumille jaettu jo heinät?" Minä kysyin.
"Ei ole vielä", Eliza vastasi.
"Mä voin käydä jakamassa ne laitumille!" huudahdin kaukaa.

Kävin hakemassa heinät ja vein ne laitumille samalla näin että Wisse tuli ravaten luokseni sillä minulla oli heinät mukanani. Jaoin heinät kaikille laitumille ja tarkistin samalla vedet. Annoin Wissen syödä hetken, kunnes otin riimun ja riimunnarun ja menin hakemaan Wisseä. Meni hetki saada Wisse laitumelta sillä hän lähti vähän väliä ravaten karkuun mutta sain sen kuitenkin kiinni. Lähdin taluttamaan häntä talliin.

Tallissa vein sen karsinaansa ja sidoin ruiimunnarun karsinan seinään kiinni ja menin hakemaan harjapakkia. Aloin harjaamaan Wisseä pölyharjalla jalat mahanalunen ja selkä sitten vaihdoin kovaan harjaan ja harjasin samat paikat. Sen jälkeen otin kaviokoukun ja putsasin kaviot Wisse ei halunnut nostaa kaviotansa se vain liikkui eteen taakse ja sivulle mutta sain sen loppuen lopuksi nostettua ja puhdistettua. Sitten otin vielä pääharjan ja harjasin pään ja laitoin suojat jalkoihin. Lähdin hakemaan suitsia ja satulaa. Laitoin suitset koukkuun karsinan seinässä ja menin laittamaan satulaa Wissen selkään ja laitoin satulavyön löysälle taas että voin kiristää sen kentällä. Aloin laittaa suitsia eli laitoin riimun ja ohjat kaulalle ja kuolaimet suuhun ja vielä suitset Wissen päähän. Laitoin poski- ja turpahihnan kiinni ja otin ohjat ja riimun pois kaulalta ja lähdin taluttamaan Wisseä kentälle.

Talutin Wissen kentällä kaartoon ja kiristin satulavyön. Laskin jalustimet alas ja laitoin ne sopivan pituisiksi. Nousin selkään ja lähdin alkukäynneille. Otin heti käyttöön vain puolikenttää. Ajattelin mennä pohkeenväistöjä. Kun olin mennyt hetken aikaa alkukäyntejä aloin ottamaan ohjia tuntumalle. Lähdin ensiksi menemään käynnissä voltteja, ympyröitä ja pysähdyksiä jotta Wisse aktivoituisi. Olin mennyt hetken voltteja, ympyröitä ja pysähdyksiä joten aloin menemään pohkeenväistöjä. Siirryin lyhyeltä sivulta keskelle kenttää josta aloin menemään pohkeenväistöjä jotka siirtyivät pitkälle sivulle kuitenkin mennen samaa kierrosta. Tein sitä muutaman kierroksen jolloin vaihdoin suuntaa ja mennen samaa tehtävää mutta vain pohkeenväistön suunta muuttui. Kun olin mennyt muutaman kierroksen sitä vaihdoin suuntaa ja koitin samaa ravissa molemmissa suunnissa. Ravin jälkeen siirryin uralle ja lähdin laukkaamaan ja lyhyillä sivuilla menin pääty-ympyrät.
Vaihdoin taas suuntaa ja siirryin taas laukkaan ja menin lyhyillä sivuilla pääty-ympyrät. Siirryin raviin josta käyntiin, jonka jälkeen menin loppukäyntejä. Kun olin mennyt hetken loppukäyntejä menin kaartoon kiitin hevosta ja tulin alas. Nostin jalustimet, löysäsin satulavyön ja otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan kohti tallia

Tallissa vein Wissen karsinaan ja taitoin satulatelineen ja laitoin riimun kaulalle ja riimunnarun kiinni karsinan seinälle. Aloin ottamaan suitsia ja satulaa pois ja huomasin että Wisse oli hyvin hikinen. Laitoin satulan satulatelineeseen ja suitset koukkuun. Aloin ottamaan suojia pois jaloista, jonka jälkeen talutin Wissen pesupaikalle joka olikin ihan vieressä. Laitoin sen kiinni jonka jälkeen otin vesiletkun ja vaihdoin siihen kädenlämpöisen veden jolla aloin huuhtelemaan hevosta selän päältä, kainaloista, jaloista ja mahan alta. Otin vielä pesusienen, jolla pesin pään. Otin vielä ylimääräiset vedet pois hikiviilalla jonka jälkeen talutin Wissen laitumelle.

Avasin laitumen portin ja muutamat hevoset ravasivat portille joten laitoin sen äkkiä kiinni menin vähän kauemmas portista ja otin riimun Wissen päästä pois ja taputin sitä vielä kaulalle. Itse menin vielä talliin siivoamaan jälkeni

Tallissa puhdistin suojat harjaamalla ne, jonka jälkeen vein harjat omalle paikalleen. Hain satulan ja taitoin satulatelineen alas, jonka jälkeen vein satulan satulahuoneeseen. Otin vielä suitset. Kävin pesemässä kuolaimet ja niputin ne ja vein ne satulahuoneeseen. Samalla satulahuoneessa otin kaapistani tavarani ja lähdin pyöräilemään kotiin.

Vastaus:

Parempi jo, hienosti oli nyt kappalejaot. Pilkkuja voisi käyttää vielä enemmän ja vaikka pisteitäkin, niin ei ole kaikki yhteen pötköön, tulee niin pitkiä lauseita. Voisit vielä kertoa vaikka kuinka valmistauduit pohkeenväistöön tai mitä teit, että Wisse lähti väistämään. Ruuna onkin tainnut toimia kanssasi oikein hyvä tarinoista päätellen. Saat 23 ve.

Nimi: Ida

21.07.2017 14:49
Pyöräilin tallille noin kello 10 odottaen että näen uuden hoitohevoseni Wissen. Vihdoin pääsin perille hikisenä kuitenkin koska oli hyvin lämmin kesäpäivä. Laitoin pyöräni lukkoon tallin seinustalle ja vein minun tavarani kaappiini satulahuoneessa. Kun sain tavarat laitettua suljin kaapin ja lähdin etsimään Wisseä tarhasta. Löysin Wissen ja otin tarhan ovesta riimun ja riimunnarun. Avasin tarhan ja laitoin sen takaisin kiinni ettei kukaan mene portista. Huudahdin portilta "Wisse!" Jotta hän kiinnittäisi huomion minuun mutta tällä kertaa häntä ei tainnut kiinnostaa koska en ole ennen häntä tarhasta hakenutkaan joten aloin hivuttautua häntä kohti jolloin se viimein huomasi minut ja lähti kävelemään minua kohti. Aloin rapsuttaa häntä kaulalta jolloin laitoin käteni hänen otsalle ja laitoin riimun päähän ja samalla napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin kävelemään kohti porttia. Avasin portin oven ja käännyin hepan kanssa portin toiselle puolelle ja laitoin portin kiinni. Lähdin taluttamaan Wisseä kohti karsinaansa kesti hetken että löysin karsinan jolloin myös tajusin että satulahuone on ihan Wissen karsinan vieressä joten ei tarvitse kävellä niin pitkälle satula käsivarsilla. Laitoin Wissen kiinni karsinaan ja lähdin hakemaan hänen harjojaan. Harjojen haun jälkeen taitoin satulatelineen ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia jotka ripustin karsinan ulkopuolelle ja otin harjojen seasta pölyharjan jolla aloin harjaamaan Wisseä jokapuolelta ainakin mahan alta hyvin mutta päätä en harjannut sillä. Sen jälkeen otin kaviot joita Wisse ei halunnut nostaa mutta sain ne loppuen lopuksi nostettua. Otin kavioiden jälkeen kovan harjan jolla harjasin jalat hyvin ja mahan alta. Otin sen jälkeen pää harjan jolla harjasin pään, jonka jälkeen otin suojat ja laitoin ne Wissen jalkoihin, jonka jälkeen laitoin satulan ja laitoin sen Wissen selkään ja laitoin satulavyön löysälle sillä kiristän sen kentällä, jonka jälkeen otin suitset käsivarrelleni ja laitoin riimun ja ohjat Wissen kaulalle ja laitoin kuolaimet Wissen suuhun ja suitset päähän, jonka jälkeen laitoin poskihihnan ja turpahihnan kiinni. Otin riimunnarun irti karsinasta ja ohjat ja riimun pois kaulalta jonka jälkeen laitoin satulatelineen alas ja lähdin kävelemään kentälle. Kentällä menin kaartoon ja kiristin satulavyön ja laitoin jalustimet sopivan pituisiksi ja nousin selkään. Lähdin kävelemään alkukäyntejä, joita kävelin 3 kierrosta koko kentällä, jonka jälkeen siirryin puolikkaaseen kenttään. Sen jälkeen tein pitkillä sivuilla pysähdyksen ja lyhyissä sivuilla pääty-ympyröitä ja voltteja jotta Wisse aktivoituisi vähän joiden jälkeen lähdin ravailemaan kevyttä ravia tehden samaa eli pääty-ympyröitä ja voltteja jonka jälkeen menin kokorataleikkaa ja vaihdoin suuntaa ravissa ja menin vielä kierroksen pääty-ympyröitä jonka jälkeen siirryin käyntiin ja menin käyntiä kierroksen, jonka jälkeen pitkällä sivulla siirryin laukkaan ja päädyssä menin pääty-ympyrän ja seuraavan pitkän sivun menin harjoitus ravissa ja lyhyellä sivulla siirryin käyntiin ja pitkällä sivulla taas laukkaan ja lyhyellä sivulla pääty-ympyrän ja toisella pitkällä sivulla harjoitusravissa ja lyhyellä käyntiin. Tein sitä muutaman kierroksen, jonka jälkeen vaihdoin suuntaa ja tein samaa muutaman kierroksen, kunnes menin vielä koko kierroksen laukkaa molempiin suuntiin ja siirryin raviin menin sitä vielä kierrokset ja siirryin käyntiin ja menin loppukäynnit. Kun olin mennyt muutamia kierroksia loppukäyntejä siirryin kaartoon ja tulin selästä pois ja löysensin satulavyötä ja otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan kohti karsinaa. Karsinassa otin riimun ja laitoin sen kaulalle ja riimunnarun kiinnitin karsinaan. Aloin ottamaan suitsia pois ja laitoin ne koukkuun roikkumaan jonka jälkeen laitoin riimun Wissen päähän ja taitoin satulatelineen ja otin satulan pois Wissen selästä ja laitoin sen telineeseen jonka jälkeen otin suojat pois Wissen jaloista ja harjasin ne puhtaiksi. Otin kaviokoukun jolla putsasin Wissen kaviot ja harjasin sen pehmeällä harjalla, jonka jälkeen kovalla harjalla. Otin riimunnarun pois karsinanseinältä ja lähdin taluttamaan Wisseä takaisin tarhaan. Otin riimun pois Wissen päästä, jonka jälkeen hän lähti ravaamaan tarhan toiseen päähän. Tulin pois tarhasta ja laitoin portin kiinni ja laitoin tarhan seinälle Wissen riimun ja lähdin takaisin talliin. Vein satulan satulahuoneeseen ja otin suitset ja pesin kuolaimet ja niputin suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Niputin satulahuoneessa olevia suitsia joita ei oltu niputettu jonka jälkeen hain harjapakin ja vein sen satulahuoneeseen. Sitten lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa ja aloin siivoamaan Wissen karsinaa. Kun sain sen siivottua menin tyhjentämään kottikärryt lantalaan ja vein kottikärryt ja talikon omille paikoilleen, jonka jälkeen hain tavarani kaapistani ja lähdin pyöräilemään kohti kotia.

Vastaus:

Kappalejaot olisivat hyvät, niin olisi helpompi lukea tarinaa ja pilkkuja ja pisteitä voisi käyttää enemmänkin, ei tulisi niin pitkiä lauseita. Voit katsoa mallia vaikka muiden tarinoista tai minun tarinoistani päiväkirjastani. Saat 20 ve.

Nimi: Ada

11.07.2017 12:01
Ada ja Sussi

Lauantai 24.6

Saan Sussin talutettua sen omaan karsinaan. Irrotan riimun ponin päästä laittaen sen roikkumaan koukkuun. Haen Sussin varusteet valmiiksi karsinalle, sen jälkeen kipaisen vielä hakemassa harjakopan. Alan kumisualla pyörivin liikkein harjaamaan Sussia, joka nuokkuu karsinassa. Sussi hörähtää ja jatkaa nuokkumistaan. Noin vartin päästä Sussi alkaa näyttää jo ihan siistiltä, laitan pehmeän harjan takaisin harjakoppaan ottaen samalla kaviokoukun käteeni. Nostan yksi kerrallaan Sussin jalan, poni nostaa jokaisen jalan kiltisti ylös. Putsaan kaviot laittaen sen jälkeen kaviokoukun takaisin omalle paikalleen. Otan satulan käsivarsilleni, nostan sen suoraan Sussin selkään. Lasken satulavyön toiselle puolelle, nappaan sen Sussin mahan alta ja laitan ensimmäiseen reikään. Samassa Eliza huutaa jotain käytävältä.

”Olettekos missä vaiheessa, mä olisin jo valmis”, hän sanoo pirteästi.
”Mun pitää vielä laittaa suitset ja omat kamat päälle”, vastaan Elizalle.

Kuulen Kiran vastaavan, että hän vielä laittaa kypärän päähänsä. Olen vähän myöhässä, joten nappaan nopeasti suitset käteeni. Avaan nipun nopeasti mennen sen jälkeen Sussin pään viereen. Laitan ohjat ponin kaulalle, pujotan kuolaimet sen suuhun ja nopeasti laitan soljet kiinni. Asettelen vielä omaan päähäni kypärän sekä ylleni turvaliivin kaiken varalta. Huudan Elizalle, että olen valmis ja niin me kaikki menemme tallipihalle. Nousen kepoisasti Sussin selkään ilman jakkaraa, Kiraa nousee Chillan selkään jakkaran avulla. Poni liikehtii siihen tahtiin, että haluaisi mennä jo eteenpäin. Säädän jalustimet sopivan mittaisiksi, kiristäen myös vyötä. Kira tekee samalla tavalla, Eliza tarkistaa vielä vyöt ja muutenkin onko varusteet hyvin laitettu, sen jälkeen hän itsekin kipuaa oman ratsunsa selkään.

Lähdemme kävelemään kohti metsäpolkua, ensin kävelemme hiekkatiellä sieltä vasta käännymme polulle. Sussi kulkee laiskahkosti eteenpäin, mutta reipastuu kun kuulee sanan ravi. Chilla nyt ei voisi tuosta reipastuakkaan, Kiralla on vähän pitelemistä, että poni pysyy aloillaan. Lähden keventämään Sussin ravin tahtiin, erilaista se on verrattuna Rokin raviin pakko myöntää. Sussi kipittää Wanden perässä, sillä se ei ilmeisesti halua jäädä jälkeen. Onneksi Eliza ravaa Wanden kanssa vähän hitaampaa ravia niin mekin pysymme perässä. Chilla pärskähtelee ja ravaa innoissaan Sussin perässä, se haluaisi mennä ilmeisesti kovempaa. Pienen ravipätkän jälkeen siirrän Sussin käyntiin antaen ponille samalla pidempää ohjaa. Eliza katsoo taakseen ja kysäisee onko kaikki hyvin.

"Sussi on vähän reipastunut, mutta kyllä sille edelleen pitää pohkeita antaa", tokaisen hymyillen.
"Tää tamma ei millään pysyis aloillaan, se vaan haluis mennä kovempaa ja kovempaa. Onneks Sussi on sen verran tiukka poni ettei päästä Chillaa ohittamaan vaan jalalla pukkasee jos tulee liian lähelle", Kira naurahtaa.
"Okei, no pidä sinä Kira Chillan kanssa hyvä välimatka ettei mitään onnettomuutta satu, kohta tullaan hyvälle laukkasuoralla, silloin sun kannattaa jäädä enemmän Sussista jälkeen niin Chilla pääsee energiaansa purkamaan, pari pukkia voi tulla joten ohjat vaan tiukasti nyrkeissä kiinni", Eliza selittää.

Lähdemme ensin taas raviin, Kira yrittää pidätellä Chillaa laukkasuoralle asti. Pian Eliza huutaa jo, että mennään kovempaa. Painan pohkeet kiinni Sussin kylkiin, poni lähtee aika hitaaseen laukkaan, maiskutan ja annan pohkeita vähän enemmän. Wanden laukkaa edellä tasaisesti eikä hötkyile oikein minnekkään. Chillasta en voisi samaa sanoa, poni oikein kiitää Sussin perään. Hetken päästä hiljennämme taas raville ja sitä kautta käyntiin. Eliza osoittaa eteenpäin ja siellä näkyykin laavu. Jalkaudun Sussin selästä, löysennän satulavyötä ja korjailen hieman satulan paikkaa. Talutan Sussin tarhaan, jossa otan myös suitset pois. Poni menee pienelle ruohopläntille ahmimaan ruokaa. Itse menen vesisaavin luokse, jonka luona pesen kuolaimet. Laitan suitset puuhun roikkumaan, en niputa niitä sillä kohta puoliin jatkamme taas matkaa.

Eliza on saanut jo tulen sytytettyä ja Kirakin on jo istumassa nuotion äärellä. Grillaan itselleni makkaran, jota sen jälkeen hartaasti mussutan. Grillattua makkaraa ei saa nimittäin, joka päivä ei todellakaan. Makkaran jälkeen mahaani mahtuu myös iso kasa keksejä, sekä pari lasillista mehua.

"Eliza, kai sä otit vaahtokarkkeja mukaan?", katson tuota anovasti.
"Hmmm… en ole ihan varma", Eliza menee katsomaan satulalaukuista löytyisikö vaahtokarkkeja.
"Ei mulla ole mukana", Eliza sanoo anteeksipyytävästi.
"Nöff, no mä syön näitä keksejä sitten", virnistän iloisesti.

Hetken siinä istumme ihan hiljaa sen jälkeen juttu tuokio taas jatkuu.

"Eliza, mikä sun lempiponi tai hevonen on täältä?" kysäisen.
"Hmm… taitaa olla Kaktus, tai ei oikeastaan Dermi on mun ihan suosikki, mutta nyt pistetään kamat kasaan ja lähdetään rantaa kohti", Eliza hymyilee.

Minä ja Kira kiljaisemme ilosta, "vesileikit" hevosten kanssa ovat ihan parhaita. Saan napattua Sussin kiinni ja laitettua suitset ponille päähän. Kirakin sai Chillan valmiiksi. Nousemme ratsujemme selkään, Eliza tekee vielä tarkistuskierroksen ennen kuin itse nousee Wanden selkään. Sen jälkeen lähdemme kävelemään kohti rantaa ja maastoesteitä. Pienen hetken käveltyämme otamme ravin, Kira istuu harjoitusravissa, sillä hänestä se on hauskempaa kuin kevyt ravi. Minä ja Eliza tyydymme kevyeeseen raviin. Ratsastamme ensin metsäpolulla, sen jälkeen pienellä hiekkatiellä ja taas metsäpolulla. Hetken päästä edessämme häämöttää suurehko oja. Eliza hoputtaa Wanden ojan yli, hevonen kävelee helposti sen yli. Sussi katsoo ensin kummastuneena ojaa, mutta hetken pyytelyn jälkeen poni ponkaisee aika isolla hypyllä Wanden perään. Chilla hypähtää mitään aikailematta ojan ylitse, jatkamme matkaa hetken käynnissä pitkin ohjin.

Hiekkatielle päästyämme annan Sussille laukkapohkeet, nyt en enää hoputa ponia sillä pitäähän Sussin jaksaa uida ja hyppiä, ennen tallille pääsyä. Pienen laukkapätkän jälkeen näämme jo rannan, Wande innostuu ravaamaan veteen ja niin ponitkin ravaavat innokkaina kohti vettä. Sussi pärskii ja huitoo etujalallaan vettä, samoin tekee Chilla ja Wande. Hetken kahluuttelun jälkeen lähdemme käynnissä kohti maastoesteitä, ensin pujottelemme pienen polun läpi sen jälkeen laukkaamme suurella pellolla, se oli aivan mahtavaa. Pian Eliza huutaa, että tulimme maastoestekentälle. Eliza selittää, että ensiksi laukataan kenttää ympäri hänen johdollaan, sen jälkeen hän itse menee kentän keskelle antamaan lisäohjeita.

"Nyt pitää katsoa hyvät välimatkat", Eliza vielä muistuttaa.

Annan Sussille pohkeita, poni lähtee innokkaana laukkaamaan kohti Wandea, pari kierrosta laukattuamme Eliza kaartaa kentän keskelle. Kierroksen jälkeen hän sanookin, että hiljentäkää käyntiin.

"Ensiksi menee Chilla ja sen jälkeen Sussi. Suojia hevosilla ei ole, joten hypätään tukki ja renkaat. Voit aluksi tehdän isomman ravivoltin ja nostaa sen jälkeen laukan", Eliza sanoo.

Kira painaa hieman Chillan kylkiä ja niin ratsukko ampaisee matkaan. Chilla hyppää esteet korkealta kaula sievästi kaarella. Pian minun vuoroni koittaa, annan Sussille paljon pohkeita, ensin teen voltin ravissa, sillä laukka ei tahdo nousta. Nostan voltin jälkeen Sussilla laukan, poni laukkaa ja hyppää reippaasti tukin ylitse. Huomaan samassa Sussin hiljentävän raviin, ja pian poni laskeekin päänsä alas syödäkseen ruohoa.

"Voi sua", naurahdan Sussille.

Lähdemme käynnissä kohti tallia päin, otamme ennen tallille tuloa vielä pari askelta ravia, mutta muuten meno on ihan rauhallista käyntiä. Tallipihalla jalkaudumme ratsujen selästä, kukin vie oman ratsunsa karsinaan ja alkaa hoitaa sitä. Vien ensin varusteet pois omille paikoilleen, sen jälkeen menenn harjaamaan Sussin kovalla harjalla kerran läpi. Harjauksen jälkeen otan vielä kaviot. Menen kysymään Elizalta mitä teen Sussin kanssa. Huomaan hänen pesevän Wandea.

"Sussin voi pestä ihan pelkällä vedellä ja jos tarve vaatii niin voi shampootaakin käyttää, sen jälkeen loimi päälle ja karsinaan. Chillan voi vain viedä laitsalle, muistakaa antaa melassivedet molemmille", Eliza kertoo.

Valmistan melassiveden toisella pesuboksilla. Vien sen ämpärillä Sussin karsinaan. Sussi juo innoissaan puoli ämpärillistä sen jälkeen ponia kiinnostaakin vain karsinan pohjalla olevat heinät. Kaadan lopun melassiveden kippoon karsinan seinällä. Nappaan Sussin riimuun taluttaen ponin pesuboksiin, annan letkusta valua käden lämpöistä vettä, pian alan vedellä Sussia pesemään. Poni pärskyttelee, mutta ei se kauaa jaksa siinä ääntelehtiäkkään. Enimmäkseen Sussi vain torkkuu. Haen Sussin loimen laittaen sen ponin päälle. Talutan sen jälkeen Sussin sen karsinaan antaen ponille vielä pari porkkanaa hyvästä vaelluksesta. Menen hakemaan vielä Sussin varusteet, jonka jälkeen menen Elizan seuraksi putsailemaan niitä.





Vastaus:

Hieno tarina. Olihan tässä paljon samaa kuin omassanikin, mutta sai ollakin. En osaa nyt muuta kommentoida, saat vaikka 35 ve.

Nimi: Ada

06.07.2017 13:16
Ada ja Roki
Lauantai 24.6.2017

Herätyskelloni ärsyttävä ääni kantautuu korviini maatessani vielä sängyssä. Kello näyttää puolta kahdeksaa, vaikka yleensä olin aamulla väsynyt tämän päivän maastovaellus ei odottanut. Puen nopeasti ratsastusvaatteet päälleni, ottaen sen jälkeen repun mukaan alakertaan. Äiti oli jo lähtenyt töihin, hänellä ei ollut tänä kesänä lomaa, joka oli aika hyvä. Saisin viettää aikaani tallilla. Nappaan omenan mukaani, syöden sen matkalla eteiseen. Nostan repun selkääni ja kengät laitan jalkaani. Näin aamusta laitan vielä kumisaappaat, mutta ennen vaellusta laitan ratsastuskengät sekä chapsit. Avaan ulko-oven aikamoiselle voimalla, siitä johtuen se pamahtaa talon seinää päin kova ääni perässään. Katson kauhistuneena ympärillä olevia taloja, kukaan ei ilmeisesti herännyt. Suljen oven varovasti perässäni, hyppelehtien sen jälkeen pyöräni luokse. Nostan jalan polkimelle ponkaisten sen jälkeen vauhtia. Lähden iloisesti huristelemaan kohti tallia ja uusia seikkailuja.

Kymmenen minuutin päästä tallin punaiset seinät näkyvät jo. Jätän pyöräni sille kuuluvaan telineeseen, lähtien nopeasti talliin. Vien kamppeeni kaappiin, kävellen sen jälkeen toimistoon. Eliza katsahtaa minuun hymyillen.

”Ai, oletkin jo täällä. Roki on laitumella ihan normaalisti”, Eliza sanoo.
”Okei, aattelin mennä sitä kentälle testaan hetkeks aikaa. Sen jälkeen siivoon kolme tarhaa ja varmaan jotain muutakin”, hymähdän.
”Joo, se sopii. Vellushevoset on myös ulkona, ne voi sieltä sitten hakee ennen vaellusta”, Eliza selittää.

Lähden ulos toimistosta kohti kottikärryjä. Matkalla nappaan talikon mukaani. Menen suoraan päätä Rokin karsinalle. Karsina on tyhjä, josta Eliza sanoikin jo. Siivoaminen on nyt paljon helpompaa. Rokilla ei onneksi ole kakkakikkareita ympäri karsinaa vaan tietyssä kulmassa vain. Noukin kikkareet kottikärryn kyytiin, tummat pissanökäreetkin otan matkaan. Sen jälkeen minä vien kottarien sisällön lantalaan. Ensiksi ajattelin ratsastavani Rokilla, mutta käännynkin tarhojen suuntaan kottikärryt ja talikko mukanani. Avaan tarhan oven, siellä täällä näkyy lantakasoja, jotka on kerättävä pois. Rupean kiireen vilkkaa töihin, sillä vaellukselta en aikonut myöhästyä. Keräsin ensin suurimmat kökkäreet pois ja sen jälkeen nappasin vielä pissaläikät, sekä pienemmät kökkäreet. Pari kärryllistä sain lantalaan kuskata, mutta se oli sen arvoista, sillä tarha näytti kieltämättä siistiltä. Satuin katsomaan kelloa ja huomasin sen näyttävän jo puoli yhdeksää. Kiiruhdin äkkiä viemään kottikärryjä ja talikkoa pois, jotta kerkeäisin Rokia testaamaan. Vaihdoin hoitohuoneessa jalkaani hieman jo kuluneet ratsastuskengät sekä upouudet chapsit. Otin turvaliivin ja kypärän mukaani karsinan eteen. Lähdin kävelemään kohti laitumia, jossa Roki mussutti ruohoa varmaankin tyytyväisenä. Pian laitumen portin edessä nappaan Rokin vaaleansinisen riimun käteeni, sujahdan sen jälkeen aidan ali. Kävelen kohti Rokia, onneksi poni ei lähde minua karkuun vaan katsoo minua hetken ja jatkaa syömistään. Laitan riimun Rokin päähän ja kiinnitän soljen. Lähden taluttamaan ponia kohti porttia. Pian saavuinkin jo Roki mukanani tallille, poni oli kävellyt kiltisti vierelläni eikä hösälehtinyt minnekään. Vien Rokin suoraan talliin ja siellä sen omaan karsinaan. Ulkona oli sen verran kuuma, että sisällä oli mukavampi varustaa. Kiinnitän Rokin kiinni karsinaan riimunnarulla, vaikka en uskokaan ponin mitään tekevän haluan tutustua siihen aluksi ihan rauhassa. Käyn vielä hakemassa Rokin harjakopan sekä varusteet.

Nappaan kopasta kumisuan, jolla alan pyörivin liikkein harjaamaan Rokia. Poni näyttää tyytyväiseltä, minäkin saan hieman levähtää ja rauhoittua harjatessani tuota. Kumisuan jälkeen otan pölyharjan esille, huiskin irtokarvat ja tomun pois karsinan pohjalle. Roki tykkää kun sen mahasta harjataan ja sieltä minä rapsutankin ponia. Huiskittuani pölysuolla irtokarvat pois harjaan kovalla harjalla Rokin lävitse. Jalat harjaan erityisen hyvin, sillä ne ovat yltä päältä kurassa ja hiekassa. Kovanharjan jälkeen harjaan Rokin harjan ja hännän piikisualla. Ne ovat aina takussa, Rokin pyöriskeltyä laitumella. Selvitän suurimmat takut ihan vain sormin ja lopuksi harjaan harjan ja hännän. Viimeistelen ponin vielä pehmeällä harjalla, ja vedän harjasta irronneet jouhet maahan Rokin kaulalta. Nostan Rokin etujalan ylös maasta ja putsaan sen huolellisesti. Toisellekin jalalle teen saman tempun. Otan vielä takajaloista mudat ja hiekat pois. Koko ajan Roki oli ollut rauhallisesti, välillä se oli hieman liikahdellut ja kaivellut karsinan pohjaa, mutta huomautuksesta se oli asettunut.

Nostin satulan käsivarsilleni telineestä. Menin Rokin vierelle satula käsilläni. Roki luimisti minulla ja näykkäsi ilmaa.
”No niin, ei tää niin kauheeta voi olla”, sanoin ponille tyynesti.
Nostan satulan varovasti Rokin selkään, Roki näykkäisee taas ilmaan, mutta komennan Roki hieman kovemmalla äänensävyllä. Asettelen satulan oikealle kohdalle, tarkistaen samalla huovan. Laitan vyön toiselta puolelta ensimmäinen reikään ja toiselta puolelta myös. Nappaan sen jälkeen suitset kätösiini avaten niiden soljet samalla. Menen Rokin viereen, laitan riimun ponin kaulalle ja ohjat myös. Otan Rokin pään kainalooni, ottaen suitsien keskiosasta kiinni. Laitan kuolaimet kämmenelleni, Roki luimii minulle muttei enää yritä näykkiä. Asetan kuolaimet Rokin hampaiden eteen ja laitan peukaloni Rokin lomaan. Ensimmäiseksi kuolaimet putoavat Rokin suusta, mutta toisella kerralla saan ne pysymään. Kiinnitän vielä soljet kiinni suitsista, laitan lopuksi Rokille etusiin suojat sillä ajattelin mennä vain koulua. Lättään kypärän päähäni, turvaliivin ylleni ja hanskat käsiini. Irrotan riimun Rokin kaulalta lähtien sen jälkeen taluttamaan ponia kentälle päin.

Kentällä talutan Rokin kaartoon. Mittaan jalustimet sopivan mittaisiksi ja kiristän vyötä ennen selkään nousua. Käyn hakemassa parin metrin päästä jakkaran jonka avulla nousen selkään. Annan Rokille pitkät ohjat lähtien uralle kävelemään. Hetken aikaa käveltyämme, lyhennän ohjia samalla antaen lisää pohkeita. Roki lähtee laiskahkoon raviin, hoputan ponia hieman reippaampaan raviin. En ole ennen ratsastanut hirveästi yksin, joten yritän mielessä suunnitella mitä aion tehdä. Aluksi ravissa ohjaan Rokin pääty-ympyröille. Roki katsoo hieman ympärilleen, mutta pian se taas keskittyy tehtävään. Hetken päästä vaihdan suunnan lävistäjällä, siirrän Rokin käyntiin taputtaen sitä samalla oikein kunnolla. Annan Rokille pidempää ohjaa, minäkin saan hetken aikaa levähtää. Pian siirrän Rokin taas raviin ja jatkan samaa tehtävää. Roki on nyt hieman reippaampi ja ravin askeleet lennokkaammat.

Alkuverryttelyn jälkeen nostan Rokilla laukan. Rokin laukka on tasaista, ponin jalat kiitävät uralla eteenpäin. En tee enää ympyröitä vaan annan Rokin laukata ja purkaa energiaansa. Rokikin on innostunut laukasta, joten sen meno on nopeaa. Pian hidastan Rokin ravin kautta käyntiin antaen tuolle pidempää ohjaa. Roki kävelee reippaasti eteenpäin, eikä se näytä hidastavan yhtään. Taputan Rokia kaulalle, hyvästä suorituksesta. Mietin itselleni ja Rokille pientä tehtävää, jossa mentäisiin kaikkia kolmea askellajia. Tallin puoleinen pitkä sivu laukassa ja sen keskelle iso voltti. Ennen lyhyttä sivua siirrän Rokin raviin ja sitä kautta käyntiin. Menen sivun käynnissä. Kulmauksessa nostan Rokilla taas laukan ja teen myös voltin laukassa, ennen lyhyttä sivua siirrän Rokin raviin ja ravaan lyhyen sivun.

Aloitan tehtävän, ensin siirrän Rokin raviin ja pitkän sivun alussa laukkaan. Roki kiihdyttää vauhtiaan, mutta kuuntelee myös apujani. Käännän Rokin voltille, poni hidastaa vähän vauhtiaan, mutta uralla taas nostaa sitä. Siirrän Rokin ennen lyhyttä sivua raviin ja käyntiin. Taputan Rokia katsoen sen jälkeen kulmaa, kulmassa siirrän toisen jalkani hieman eteenpäin antaen pohkeet. Roki hypähtää laukkaan ja kiitää innoissaan voltille, voltista tuli hieman soikio, mutta ei se mitään. Jatkamme matkaa laukassa, joka on nyt sopivan tasaista, eikä liian vauhdikasta. Hidastan Rokin raviin, mutten kevennä vaan istun harjoitusraviin. Nostan taas kulmassa laukan, tehden kentän keskelle voltin. Sen jälkeen hidastan taas käyntiin, annan Rokille pitkät ohjat, pysäytän ponin tallin puoleiselle pitkälle sivulle. Otan juomapulloni aidan päältä, juoden siitä runsaasti. Päivä on ollut lämmin, joten tunnin aikana ehti myös tulla hiki. Loppu verryttelyt sujuivat mainiosti, Roki oli lämmennyt tunnin aikana ja toimi kuin unelma. Jalkautumisen jälkeen nostan jalustimet ylös ja löysään satulavyötä.

Talutan Rokin talliin, suoraan sen omaa karsinaan. Karsinassa riisun ponilta ensin suitset ja sen jälkeen satulan. Laitan molemmat karsinan eteen omiin telineisiinsä. Äkkiä karsinasta kuuluu kolinaa, katson ihmeissäni oven raosta. Roki on kerennyt jo menemään makuulleen, nyt se piehtaroi innoissaan karsinassa. Naurahdan ponin innokkuudelle, Roki nousee pian sen jälkeen ylös ravistellen vielä itseään. en laita Rokia kiinni karsinaan, sillä se on keksinyt porkkanat sen ruokakipossa. Niitä se syö innoissaan, sillä aikaa kun Roki syö otan suojat pois, harjaan ne ja laitan takaisin harjakoppaan. Ennen laitumelle viemistä harjaan Rokin kovalla harjalla kokonaan. Roki ei onneksi steppaile ja liiku karsinassa vaan seisoo kiltisti paikoillaan. Harjauksen jälkeen, laitan Rokille riimun ja siihen sinisen narun kiinni. Lähden taluttamaan Roki kohti laidunta. Päästän sen laitumella vapaaksi, heti ensimmäiseksi Roki lähtee juoksemaan. Pian se kuitenkin rauhoittuu ja pistää päänsä alas.

Katson puhelimestani kelloa, se näyttää jo varttia yli kymmentä. Minulle tulee hieman kiire, muttaaa uskon että kerkeän vaellukselle. Menen nopeasti talliin, laitan Rokin harjakopan omalle paikalleen. En nyt kerkeä varusteita huoltamaan, mutta ehdinhän ne muuna päivänäkin pestä. Otan satulan ja suitset mukaani, satulan vien suoraan satulahuoneeseen, suitsien kuolaimet käyn pesaisemassa. Paketoin ne ja vien myös satulahuoneeseen. Kiiruhdan nopeasti syömään pari voileipä ennen kuin minun pitää alkaa laittamaan Sussia kuntoon.

// Tosiaan vaellustarina tulee tämän jälkeen :)




Vastaus:

Hyvä, pitkä tarina, mahtavaa. Tarinasi paranevat koko ajan. Kentän laidalla on vesisaavi, josta hevosten voi antaa juoda esim. tunnin keskikohdilla. Rokillehan tuli koulutunnille ne suojat takasiin. :) Saat peräti 55 ve, mikä on jo paljon. :)

Nimi: Naava

06.07.2017 09:24
luku 1
paluu talliarkeen

Pamautin tummansinisen bemarin oven kiinni. Äiti lähetti minulle lentosuukon ja pyöräytin silmiäni. Kihisin innosta enemmän kuin laki salli. Olin vihdoin saanut vanhempani taivuteltua hoitohevosen hankkimiseen ja nyt minulla oli vihdoin hoitsu! Sen nimi oli Hercules, tutummin vain Hugo ja se oli 11-vuotias new forest-ruuna. Tämä ruunikko ihanuus asusti Neljän kavion tallilla, joka oli hyvin lähellä kotiamme. Tällä kertaa äiti oli kuitenkin heittänyt minut autolla tallille, sillä satoi kaatamalla. Vedin keltaisen, minulle hiukan liian suuren sadetakin hupun päähäni ja lähdin talsimaan kohti tallia. En ollut vähään aikaan ollut tekemisissä hevosten kanssa muutettuamme vuodenvaihteessa, jolloin vanha tallini oli nykyään liian kaukana. Olin muistaakseni käynyt kerran tai pari Neljässä kaviossa irtotunnilla, mutta sen enempää en tallia saatika sitten Hugoa tuntenut.

Avasin punaisen tallirakenuksen oven. Sieraimiini tunkeutui heinän ja tietysti hevosen tuoksu. Oikealla puolellani oli valtavan suuri ilmoitustaulu, jolla roikkui eilisen tuntilista, ilmoitus kadonneesta kypärästä ja lappu ötököille herkistä hevosista, jotka vaativat jotakin suojausta laitumelle. Parissa karsinassa hörisi hevonen, muut taisivat olla laitumella tai tarhoissa. Kuljin käytävää eteenpäin ja kurkin karsinoille johtaviin käytäviin, josko löytäisin jonkun, jolta kysyä neuvoa. Huomasin yhden karsinan edustalla kottikärryt - joku oli varmaankin siivoamassa sitä. Otin litimärän hupun pois päästäni ja sipaisin leteistäni irronneet hiussuortuvat korvani taakse. Kurkistin karsinaan ja näin määrätietoisen näköisen naisen lapioimassa lantaa pois purujen peittämästä karsinasta.

- Öhh... Anteeksi, olen se Hugon uusi hoitaja, osaisitko neuvoa minua? kysyin hiukan epäröiden. Nainen kääntyi minuun päin ja hänen kasvoilleen nousi lämmin hymy.
- Hei, odottelinkin juuri sinua, olit siis Naava? Minä olen Eliza, tallin omistaja, nainen esittäytyi pirteästi.
- Olinkin juuri lopettelemassa tätä karsinoiden siivousta, hevoset pitäisi hakea sisälle tarhoista. Haluaisitko kenties auttaa, voisin sen jälkeen esitellä sinulle tallia?
- Tietysti! Kerro vain, mitä pitää tehdä, vastasin hymyillen.

Kuljin Elizan ja kottikärryjen perässä lantalan kautta nahantuoksuiseen satulahuoneeseen. Eliza johdatti minut kaikenkirjavien riimunnarujen luo. Nappasin käteeni violetin narun ja ruskeavalkoisen salmiakkinarun.
- Sanon aina, kuka pitää hakea, olisi hyvä jos ottaisit kaksi kerralla. Näytän sinulle sitten niiden karsinat, Eliza selitti napaten itselleen kolme riimunnarua. Vedin hupun jälleen päähäni ja lähdin tallin omistajan kanssa ulko-ovesta tarhoja kohti.

Saapuessamme tarhojen luokse olin jo aivan läpimärkä. Eliza osoitti minulle tarhaa, jossa seisoi kaksi ponia, ruunikko ja kirjava. Toinen niistä oli Hugo, tunnistin sen siitä näkemäni kuvan perusteella.
- Ota sinä Hugo ja sen tarhakaveri Pintel tuosta. Hugon kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, mutta ole varovainen, ettei Pintel pääse syömään, Eliza sanoi ja katosi toiseen tarhaan hakemaan paria hevosta. Loiskuttelin lätäköiden läpi tarhalle. Avasin portin varovasti, mutta kumpikaan poni ei edes yrittänyt päästä ohitseni. Laitoin narut selkäni taakse ja ojensin käteni kohti ruunia. Pintel tuli heti nuuhkimaan sitä, Hugoa piti hiukan odotella. Otin ensin Pintelin naruun ja napsautin sitten lukon kiinni Hugon riimuun. Kietaisin ruskeavalkoisen riimunnarun kertaalleen Pintelin turvan ympärille, ettei se pääsisi syömään. Sitten avasin portin kokonaan ja lähdin taluttamaan kaveruksia tallille päin. Eliza ehti edelleni parin isomman hevosen kanssa. Taputin Hugoa nopeasti, se kulki säyseästi vierelläni. Minun täytyi keskittyä lähes täyspainoisesti Pinteliin, mutta halusin myös uuden hoitsuni saavan huomiota. Pintel näytti suloiselta liilassa sadeloimessaan, kun taas Hugo kulki arvokkaasti päällään oranssi, heijastava sadeloimi.

Pian saavutimme tallin oven, jonka Eliza oli jättänyt auki. Hän tuli jo minua vastaan ja tarjoutui ottamaan Pintelin.
- Hugon karsina on tuossa oikealla, numero kahdeksan, tallinpitäjä selitti ojentaessani Pintelin narua hänelle. Talutin Hugon Elizan osoittamaan suuntaan. Ponin karsina löytyi melko nopeasti, huomasin että siinä oli myös ikkuna ulos! Talutin ruunan purujen päälle ja käänsin sen pään karsinan ovea kohti. Irrotin riimunnarun riimusta ja kuulin saman tien Elizan huutavan, että loimet piti ottaa pois. Tein työtä käskettyä ja avasin hoitsuni loimesta ensin etusoljet, sitten mahavyöt ja lopuksi jalkalenkit. Sitten taitoin loimen kaksinkerroin ja vedin sen pois Hugon selästä. Taputin ruunikkoa kaulalle, jonka jälkeen poistuin karsinasta laittaen oven perässäni kiinni. Viikkasin loimen siististi ja asettelin sen loimitelineen päälle.

Astuessani ulos oli Eliza taas lähestymässä tallia yhden hevosen ja yhden ponin kanssa. Nainen tyrkkäsi ponin, jonka nimi oli kuulemma Roki, minulle ja kertoi sen karsinan numeroksi 22. Löysin karsinan maneesinpuoleiselta käytävältä, ihan heti kääntyessäni vasemalle. Talutin ponin karsinaansa ja riisuin siltä tummansinisen sadeloimen, jonka alareunassa oli paksu valkoinen raita. Laitoin senkin loimitelineen päälle roikkumaan.

Vietyämme loputkin hevoset onnistuneesti sisälle, Eliza kiitti minua vuolaasti.
- Autoit minua, joten nyt minä autan sinua! Hän naurahti ja lähti johdattamaan minua kohti sitä käytävää, jonne olin vienyt Rokin. Matkatessamme kohti käytävän päässä sijaitsevaa ovea huomasin Pintelin asustavan Rokin vieressä. Kirjava piehtaroi paraikaa villisti. Naurahdin pienesti ja jatkoin sitten Elizan perässä. Hän avasi oven minulle. Sisällä oli ilmiselvästi rehuhuone. Seinustaa kiersivät suuret laarit kauraa, kivennäistä, heinää, pellavaa, melassia ja vaikka mitä.
- Tämä on siis rehuhuone, kuten huomaat, Eliza esitteli huvittuneena. Nainen kertoi minulle, mikä mitta kuului mihinkin rehuun, keille tulisi antaa jotakin muuta ruokaa kuin sitä, mitä hevoset yleisesti ottaen Neljässä kaviossa söivät ja kaiken muun tarpeellisen liittyen ruokintaan. En ollut varma, muistaisinko puoliakaan asioista, mutta lähdin silti kiltisti Elizan mukana rehulasta pesupaikalle.

Eliza alkoi heti selittämään minulle kaikkea mahdollista, jonka vain saattoi jotenkuten liittää pesupaikkaan.
- Tässä kaapissa on mietoja shampoita, täällä ämpäreitä ja sieniä, tuosta löytyy lainahikiviilat ja tuolta vesiletku, johon voi liittää myös piikkisuan, joka löytyy tästä...
Yritin parhaani mukaan sisäistää kaikein, vaikkei se ollutkaan helppoa. No, kysyisin sitten jos tulisi vastaan jokin epäselvyys.
- Minne sitten vielä? kysyin Elizalta.
- Lantalan taisitkin nähdä jo, ja kuivikevarastossa ei ole muuta kuin purua, joten uskon, että nyt voisimme mennä satulahuoneeseen, hän tuumi.
Tiesin jo, mistä satulahuoneeseen päästiin, joten avasin omatoimisesti oven. Vanha puuovi narahti hitusen astuessamme sisään. Ensimmäisenä vastassamme olivat toinen toistaan hienommat satulat, jotka kiiltelivät kuin ne olisi juuri putsattu. Eliza näytti minulle Hugon satulan, ruskea yleissatula ja oranssi huopa, saman värinen kuin ruunan sadeloimi. Sitten Eliza johdatti minut suitsien luo, jotka roikkuivat vastakkaisella seinällä. Huomasin alimmalla rivillä Hugon suitset, ruskeat meksikolaiset, joiden turpapehmuste oli vastustamattoman pehmeä!
- Muista, että saat aina ostaa uudet varusteet näiden tilalle, Eliza huomautti leikkisästi. Naurahdin hilpeästi. Seuraavaksi matkasimme riimujen ja harjapakkien luokse. Hugolla oli oranssi harjapakki, jonka kansi oli läpikuultavan oranssi lukuunottamatta kahvaa ja ripaa. Pakissa oli oransseja ja punertavia harjoja. Huomasin siellä myös ruunan suojat, ruskeat jännesuojat ja kirkkaanoranssit putsit. Riimu olikin Hugolla itsellään päällä ja riimunnarut olivat kaikille yhteisiä, joten muita varusteita ei Hugolla tainnut olla.
- Hugolla on tosiaan tuolla loimitelineillä oranssi fleeceloimi ja se sadeloimi, Eliza kertoi vielä.
- Haluatko, että näytän sinulle vielä hoitajien tilat?
Nyökkäsin hymyillen. Eihän minulla mitään sitä vastaan ollut.

Eliza johdatti minut loimien ohi pieneen nurkkaukseen, jossa oli pieni pöytä, pari tuolia ja jääkaappi. Seinustalla oli pitkä rivi puisia kaappeja, joissa luki aina hoitajan nimi.
- Tuo kaappi on sinun, Eliza hymyili ja ojensi minulle pienen, messinkisen avaimen. Avasin kaapin avaimella. Siinä oli pari hyllyä, ei mitään muuta. Sujautin avaimen ratsastushousujeni taskuun ja suljin vetoketjun.
- Nyt voit minun puolestani mennä hoitamaan Hugoa, voit vaikka talutella sitä vähän tuossa pihalla, minä menen hoitamaan paperihommia, Eliza sanoi vielä ja pyyhälsi sitten ulos satulahuoneesta. Minä jäin seisomaan kaappien luo hölmistyneenä. Keräsin kuitenkin itseni ja nappasin käteeni mustan riimunnarun ja Hugon harjapakin. Sitten minäkin lähdin ulos satulahuoneesta iloisesti vihellellen.

Avasin Hugon karsinan oven varovasti. Ruunikko tuli minua vastaan ja tapitti minua suloisesti tummilla silmillään. Rapsutin sitä ja kiinnitin riimunnarun ruunan kirkkaanoranssiin riimuun. Hugo näytti hiukan hölmistyneeltä, kuten minäkin Elizan lähdettyä.
- Ei mitään hätää poika, naurahdin sille ottaessani kovan harjan harjapakista. Aloin harjaamaan hoidokkiani pitkin, rytmikkäin vedoin Hugo ummisti silmänsä ja nautti, mutta harjatessani varovasti mahan alta, kääntyi ruuna salamannopeasti minua kohti hampaat esillä.
- Ei, sanoin napakasti ja työnsin ponin pään pois. Siirryin toiselle puolelle ja toistin saman, mitä olin tehnyt toisella puolella, mutta päätin jättää mahan alta harjauksen väliin. Harjaisin sen sitten pehmeällä harjalla. Hugon toinenkin puoli oli hetkessä suittu, eihän se mikään jättiläinen ollut, vaikkakin ihan ponikokoisen rajalla. Vaihdoin harjan pehmeään harjaan ja aloitin taas etenemään Hugon kaulalta kohti takaosaa. Kokeilin ihan pikkiriikkisen harjata mahan alta. Nyt Hugo luimisti vielä hiukan korviaan, mutta näykkäistä se ei yrittänyt.
- Hyvä poika, kehuin ruunaa lempeästi. Jatkoin siitä toiselle puolelle. Nyt harjasin mahan alta kovankin harjan edestä, eikä Hugo tehnyt muuta kuin luiminut, onneksi. Enää pari vetoa pepun päältä ja olin valmis. Pudotin pehmeän harjan takaisin pakkiin ja otin esille pääharjan. Asetuin Hugon viereen ja avasin riimun lukon. Vedin päitset ponin kaulalle ja aloin harjaamaan ruunan silkinpehmeää päätä. Tästä Hugo tuntui nauttivan kaikista eniten. Pään harjasin puolessa minuutissa, jonka jälkeen laitoin riimun takaisin ruunikon hoidokkini päähän ja etsin käsiini kaviokoukun. Hugo näytti epäilevältä lähestyessäni sen etujalkaa koukku kädessäni. Ruuna nosti kiltisti jalkansa, mutta pamautti sen miltei saman tien takaisin maahan, onneksi ei sentään varpaideni päälle.
- Hugo! kivahdin ja yritin uudestaan. Nyt poni suostui pitämään jalkansa ylhäällä loppuun asti, kun kaavin mudat sen jalasta. Muut kaviot puhdistin samaa rataa, joskin viimeisellä kerralla Hugo ei enää pamauttanut jalkaansa maahan. Taputin ponia ja laitoin kaviokoukun takaisin pakkiin. Sen tilalle otin metallisen harjakamman. Aloitin jouhien selvittelun otsaharjasta, josta Hugo ei näyttänyt pitävän yhtään. Harjaa kohden se sentään hiukan leppyi, mutta muu harja olikin vähemmän takussa kuin otsaharja. Niinpä sain pään ja kaulan jouhet nopeasti selviteltyä, mutta häntä olikin sitten toinen juttu. Olisin varmasti voinut mennä hakemaan jostakin selvityssuihketta, mutta harjasin silti sinnikkäästi ilman sitä. Pari takkua häntään jäi, mutta ei voi mitään. Hugo oli kuitenkin lähes-täydellisen-puhdas, joka riitti minulle. Laitoin kamman harjapakkiin ja suljin sen. Sitten irrotin Hugon karsinan kalterista ja lähdin taluttamaan ponia ulos.

Hugon askeleet kopisivat käytävällä äännekkäästi. Pari hevosta hirnahti peräämme, kun avasin oven ja talutin ponin ulos. Sade oli juuri lakannut, enää puista ropisi vettä maahan. Piha oli silti täynnä suuria vesilammikoita, jotka meidän täytyi kiertää. Hugo ei kuitenkaan välittänyt siitä, vaan kulki korvat hörössä eteenpäin mutkista välittämättä. Pysähdyin hetkeksi sen vierelle taputtamaan hoitsuani kaulalle. Talliarkea parhaimmillaan.

Loppu! <3

Vastaus:

Loistava tarina, oikein hyvä. Olit ottanut selvää monista asioista ja kerroit hyvin koko tarinan ajan. Riimunnarut ovat tosiaan yhteisiä, paitsi jos ostaa oman niin siihen voi laittaa nimilapun. Saat 38 ve.

Nimi: Ada

20.06.2017 10:07
Ada ja Roki

Tiistai 13.6.2017


Olin jo pari kertaa käynyt tallilla Rokia hoitamassa, mutta varusteiden huolto oli tyystin unohtunut. Tällä kerralla aion ne huoltaa, sekä myös pestä Rokin satulahuovan ja harjat. Ajoin pyöräni tallin pihalle, päivä oli aurinkoinen, vaikka kello oli vasta puoli kaksitoista. Vein tavarani hoitajien huoneeseen tuttuun lokerikkoon, huomaan käytävällä Elizan talikon kanssa.


"Moikka, tulin huoltaan niitä varusteita!" huudahdan Elizalle taaskin hieman innoissani.
"No sepä hyvä juttu. Roki onkin jo ulkona, vein sen ensimmäisten joukossa", Eliza selittää.


Pian lähdenkin hakemaan Rokin varusteita satulahuoneesta. Ensin vien hoitopuomille satulan ja suitset. Niiden jälkeen haen satulasaippuan, kipon johon kuolaimet voi laittaa likoamaan, ämpärin täynnä lämmintä vettä, sekä pesusienen. Aloitan ensiksi satulasta, kastelen sienen ja liuotan sitä pitkin satulasaippuaa. Alan tasaisin vedoin puhdistamaan satulan nahkaisia osia. Jos jokin kohta menee liian märäksi kuivaan sitä hieman pyyhkeellä. Ulkona ei onneksi sada ja on muutenkin kaunis aurinkoinen ilma. Linnut laulavat iloisina ja tuuli heiluttelee hiuksiani. Pian saan nahkaiset osat puhtaiksi. Irrotan satulasta jalustimet erikseen, kastaen tiskiharjan veteen. Alan hinkkaamaan jalustimia puhtaiksi, niistä irtoaakin kuraa ja hiekkaa ihan reilusti. Samassa huomaan Kiran kävelevän kohti minua. Ilostun kaverini näkemisestä niin paljon, että meinaan kaataa ämpärin. Tiskiharja kädessä juoksen halaamaan Kiraa, joka nauraa pirteästi.


”Ihana nähä sua. Ootko muuten taas alkanu Chillaa hoitaan?” kysyn innoissani.
”Joo oon, Ufo kun lähti toiselle tallille. Haluutko muuten pari kättä lisää auttamaan varusteiden kanssa? Chilla saa luvan oottaa porkkanoitaan, meillä on varmasti paljon juteltavaa” Kira kommentoi yhtä innokkaasti.


Meillä tosiaan oli paljon juteltavaa. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Paitsi pojat me kyllä jätimme välistä, sillä hevoset olivat paljon ihanampia. Kira auttoi minua suitsien kanssa, niiden soljet kun olivat aika jäykkiä. Puhdistimme molemmat puolet ja puolet. Kun olimme saaneet rasvattua vielä nahkaiset osat satulasta ja suitsista kello oli jo puoli kolme. Meillä oli mennyt pesuun reilut kolme tuntia.


Sillä välin molemmille oli tullut kaamea nälkä, joten päätimme mennä heinävintille syömään eväitämme. Minulla oli mukana, voileipä, omena, pillimehu, tuck-keksejä, lihapullia, sekä pari nakkia. Kiralla puolestaan oli kulhollinen salaattia, kolmiovoileipiä, sekä vesipullo. Söimme eväitämme pitkään jutellen tulevasta maastoretkestä, kerroin lähteväni Rokin sijaan Sussilla. Kira vähän ihmetteli valintaani, mutta ei siitä sen enempää puhunut. Kerroin kuinka olin saanut Chillasta pari hyvää kuvaa sen laukkaillessa laitumella. Näytin kuvat Kiralle, tuo innostui niistä ja pyysi lähettämään ne itselleen WhatsAppissa. Syötyämme eväät sanoin lähteväni rannalle, Kira puolestaan meni laitumelle.


Hain tallista saippuan, jolla saisin pestyä harjat ja satulahuovan. Otin myös pari muovipussia mukaan joiden päälle harjat voisi laittaa kuivumaan. Satulahuovan kävin hakemassa Rokin satulan alta, samoin harjakopan omasta paikastaan. Lähden tepastelemaan kohti rantaa. Pian saavunkin rannalle, jossa ei ole onneksi muita. Asettelen harjat muovipussin päälle. Satulahuovan vien veteen, myöskin muovipussin päälle. Alan suhteellisen puhtaalla Rokin harjalla pesemään huopaa. Laitan huopaan hieman saippuaa, niin vähän ettei se haittaa järven elämää. Kun saan vaaleansinisen huovan toisen puolen, suunnilleen puhtaaksi käännän sen ympäri alkaen toista puolta hinkkaamaan. Minulla on shortsit jalassa, joten vesi ei haittaa vaikka se minua kasteleekin. ”Pitäisi ensi kerraksi ottaa uikkari mukaan niin pääsisi uimaan”, ajattelen innostuneesti. Pian saan satulahuovan jynssättyä. Huuhtelen sen huolellisesti vedessä, sitten pistän sen uuden muovipussin päälle kuivumaan. Otan harjat hieman lähemmäksi itseäni niin, että ne eivät ole kuitenkaan vedessä. Ensiksi jynssään kumisuan kovalla harjalla puhtaaksi, siitä irtoaa hiekkaa ja karvoja, jonkin verran. Sen jälkeen jynssään, kaviokoukun ja ”taikaharjan” puhtaaksi. Niiden jälkeen jäljelle jää vain pehmeäharja, kovaharja, pölyharja, pääharja, piikkisuka ja harjakampa. Ensiksi aloitan piikkisuasta ja harjakammasta. sen jälkeen pesen pääharjan, pölyharjan ja pehmeänharjan. Laitan kaikkiin hieman saippuaa, jotta niistä tulisi ekstra siistejä. Lopuksi pesen vielä kovanharjan, se olikin todella likainen, sillä pesin kaikki muut harjat kovalla harjalla.


Pian saan kaikki kamat pakattua, lähden kävelemään kohti tallia kassit olalla. Tallilla asettelen harjat nurmikolle kuivumaan, satulahuovan jätän hoitopuomille. Menen sisälle talliin etsimään Elizaa, löydänkin hänet toimistosta.


”Sain nyt Rokin kamat puhtaaks. Aattelin tehä vie joitain hommia niin saan vähän rahaa kerättyä. Oliks ne hommat ilmotustaululla vai missä? En siis nähy ilmotustaululla sitä lappuu”, ihmettelen.
”Itseasiassa lappu on tässä, korjailin sitä hieman”, Eliza ojentaa lapun minulle.


Kiitän Elizaa, vieden lapun ilmoitustaululle kiinni. Katselen sitä hieman etsien jotain tuottoisaa tekemistä. Päätän ensiksi tarkistaa kypärät, satulahuovat, sekä pintelit. Menen satulahuoneeseen, jossa seinällä on jonkin verran kypäriä. Aloitan ensimmäisestä kypärästä, katson sen päällisen onko siinä mitään. Katson myös soljet, yksi solki on mennyt poikki. Jätän kypärän lattialle, josta sen voisin Elizalle viedä. Tarkistan seuraavaksi ruskean kypärän, joka on minusta todella hieno. Itselläni on normaali musta samettinen kypärä. Haluisin kyllä ruskean värisen kypärän. Ruskea kypärä on minusta ihan kelvollinen, pieniä naarmuja sen pinnassa on, mutta uskon että se ei haittaa. Laitan kypärän muiden joukkoon seinälle, vielä kahdeksan kypärää jäljellä, ajattelen. Tutkin loputkin kypärät tarkasti, yhdessä kypärässä oli myöskin solki poikki, joten laitoin sen lattialle. Mennessäni toimistoon Elizan luokse, huomaan hänen olevan jossain muualla. Jätän kypärät Elizan pöydälle.


Seuraavaksi suuntaan matkani satulahuoneeseen. Ensimmäiseksi menen satulahuopahyllyn luokse. Aloitan ensimmäisestä satulahuovasta joka on keltainen. Keltainen näyttää ihan puhtaalta, eikä siinä näy edes hevosen karvoja. Laitan sen takaisin hyllyyn, seuraavaksi vuorossa on punainen satulahuopa, siinä näkyy aika iso likaläiskä keskellä huopaa. Jätän sen lattialle odottamaan. Kolmanneksi vuorossa on kaunis vaaleanpunainen huopa. Huovassa ei näy päällä mitään, mutta kun katsoo sisäpintaa se on ruskea ja hevosen karvassa. Loput satulahuovat ovat ihan puhtaita, kahta vihreää satulahuopaa lukuun ottamatta. Laitan likaiset huovat pyykkikoriin, sen jälkeen menenkin pintelihyllylle. Pintelit ovat suurimmaksi osaksi valkoisia ja mustia. Useimmat pintelit ovat nätisti rivissä, mutta kyllä siellä on auenneitakin. Lähden tarkistamaan valkoisia pinteleitä. Pyöritän ne auki ja katson onko missään reikiä tai onko se muuten vain likainen. Valkoisissa pinteleissä oli kolme rikki olevaa ja yksi likainen pinteli. Asettelen valkoiset uudestaan hyllyyn. Seuraavaksi olisi mustien vuoro. Availen niitä ja katson ovatko ne kunnollisia. Mustista pinteleistä kaksi oli rikkinäisiä ja viisi likaisia. Laitan likaiset lattialle muiden likaisten pinteleiden joukkoon. Lopuksi katson vielä värilliset pintelit, minusta hienommat ovat kyllä vaaleansiniset. Ne ovatkin ihan puhtaat ja kunnossa. Keltaiset pintelit taas ovat aika reikäisiä. Kahdessa vaaleanpunaisessa näkyy likaläiskiä, joten laitan ne sivuun. Pian kun olen saanut kaikki tarkistettua vien likaiset pyykkikoriin ja rikkinäiset Elizan pöydälle, jossa kypärätkin ovat.


Päätän mennä ulos vielä hakemaan harjat ja huovan sisälle, ettei Elizan tarvitsisi. Laitan huovan Rokin satulaan kiinni, sillä se on jo kuiva. Harjat vien omalle hyllyllensä. Nappaan rehuhuoneesta mukaani pari omenaa, ja yhden porkkanan. Lähden kohti laitumia, jossa lauma hevosia syö ruohoa. Lauma on kauempana, joten vihellän jaa kutsun niitä luokseni. Hevoset katsovat minuun päin, mutta jatkavat syömistä. Pian yksi hevonen lähtee kovaan laukkaa, muut innostuvat myös ja lähtevät hevosen perään. Katson näkyä lumoutuneena, enkä muista edes kuvata puhelimella. Hevoset kiertävät kauempaa ja tulevat sen jälkeen portille. Roki on lauman keskelle, joten minun täytyy ajaa muut tiehensä. Menen laitumelle, maiskuttelen ja sanon pari sanaa kovempaa jos joku hevonen yrittää tulla lähemmäksi. Roki käppäilee luokseni, innoissani omenien toivossa. Rapsuttelen ponia innoissani antaen samalla omenat. Pian lähdenkin kohti tallia ja pyörääni. ”Tänään oli todella hauskaa”, muistelen.


Vastaus:

Mahtavaa, että pesit varusteet. Ja ne harjat ja satulahuovan. :)
Saat tarinasta 20 ve+10+12 eli yhteenä 42 ve.

Tarhat pitäisi myös siivota, siitä voisit saada vähän lisää rahaa. Siis tarinan yhteydessä. Itse tarinasta olisit esim. nyt voinut saada hieman enemmän rahaa, jos olisit vielä tarhojakin siivonnut. Niistä tulee jokaisesta varmasti 1-2 kottikärryllistä lantaa. Ja satulahuoneen siivouksesta enemmän, jos olisit vaikka lakaissut satulahuoneen ja niputtanut vaikka suitsia, jos on tarvis ja jos nyt jotain muuta on vielä satulahuoneessa tehtävää. :)

Nimi: Ada

07.06.2017 11:25
Ada ja Roki

6.6.2017

Juoksen ulos koulusta, vaaleanpunainen ruusu kädessäni. 6-luokka on nyt ohi ja kesän jälkeen suuntaan yläkouluun. Vielä minua ei jännitä sillä luokkalaiseni vaikuttivat mukavilta kun tutustuimme viime viikolla. Saavun autolle katsellen ihmisiä, jotka tunkeutuvat koulusta, tytöillä on hienoja mekkoja ja pojilla puvut. Pian äitini, Anne saapuu autolle. Hyppään etupenkille laittaen turvavyön kiinni.

”Meen sit heti tallille kun pääsen kotiin ja saan vaatteet vaihdettua. Mun pitää tänään pestä Roki”, selitän äidille innokkaasti.
”No, mene vain. Minulla on vielä työjuttuja koneella tämä ja huominen päivä, joten voit ihan rauhassa olla tallilla. Ei siis tarvitse kiirehtiä pois”, äiti hymähtää.

Halaan äitiä vaikka hän ajaakin autoa, mutta ei se häntä hirveästi haitannutkaan. Kotona riisun nopeasti juhlavaatteet yltäni ja puen ratsastusvaatteet tilalle. Pakkaan reppuuni kypärän, hanskat, juomapullon, puhelimen, eväät, avaimet sekä purkin heppakeksejä joita aion Rokille antaa. Ovesta päästyäni ulos avaan pyöräni lukon nousten sitten satulaan. Poljen ulos portista, jota ympäröivät vehreät vadelmapensaat. Äiti vilkuttaa minulle ikkunasta, vilkutan takaisin. Tallilla laitan pyörän sille tarkoitettuun telineeseen, en raaskiudu laittamaan sitä edes lukkoon. Juoksen sisälle talliin huomaten jonkun tytön käytävällä. Hidastan vauhtiani, kävelen tytön ohi hiljaisena suoraan kohti hoitajien huonetta. Laitan oman reppuni lokerikkoon, lukitsen kaapin varmuuden vuoksi, vaikka en kyllä usko kenenkään sitä varastavan. Kävelen ulos huoneesta samalla törmäten nyt tyttöön.

”Öhh, anteeksi olisi pitänyt katsoa eteenpäin”, selittelen vaivautuneena tytölle.

Tarkastelen tyttöä hieman tarkempaa, hänellä on siniset silmät sekä ruskeat hiukset. Hänen kasvonsa ovat hieman likaiset, varmaankin johtuu tallilla olosta. Arvioin tytön olevan minua hieman vanhempi, ehkä 15-vuotias.

”Hei vain, olen Emma. Omistan tosiaan Childin, hän on Ahaltek”, Emma selittää innoissaan.
”Aaa, se uusi hevosen omistaja. Minä olen Ada ja hoidan Rokia”, kerron nyt jo vähän rennommin.

Emma kertoo Childistä jolla on hieman hankalampi luonne. Minä taas puolestaan kerron Rokista ja entisestä hoitsustani Hofurista. Emma kyselee Hofurista kaikenlaista, vastaan sen minkä kerkeän. Pian me kuitenkin eroamme sillä meidän pitää mennä hoitamaan hevoset.
”Törmäillään!” huikkaan Emmalle vielä lopuksi.

Juoksen nopeasti ulos tallista kohti laidunta, jossa Roki syö ruohoa. Katselen hevosia taas hetken aikaa ennen kuin menen häiritsemään niiden ruokarauhaa. Kaikki hevoset ovat lempeitä ja antavat silitellä itseään. Nauran joidenkin ilopukeille hymyssä suin. Ennen kuin menen pyydystämään Rokia menen Sussin luokse, poni ahnehtii vain ruohoa suuhunsa, mutta heltyy nostamaan päänsä ylös hetkeksi aikaa. Pian Sussi lähtee kauemmaksi muun lauman perässä, minulle tulee kiire hakea Roki riimuun ennen kuin se ehtii laukata kauemmaksi. Roki tulee kuitenkin kiltisti luokseni, kun huudan sitä. Poni laskee päänsä, jotta saan laitettua sille riimun päähän. Hymyilen Rokille, oma rakas hoitoponini.

Lähden taluttamaan Rokia kohti tallia, aion tänäänkin harjata Rokin ulkona, mutta aion myös pestä sen. Kiinnitän Rokin nopeasti hoitopuomiin kiinni. Käyn sisältä hakemassa Rokin harjapakin, sekä heppojen keksipurkin. Ojennan Rokille heti yhden herkun, ponin huulet nappaavat namin saman tien omaan suuhunsa. Naurahdan ponille, nostan harjapakista kovanharjan, jolla harjaan Rokin kokonaan. Hieman Roki pyörii ja hyörii, mutta kun pidennän riimunnarua ja Roki ylettää syömään ruohoa se rauhoittuu. Kovanharjan jälkeen sukaisen Rokin vielä pölyharjalla lävitse ettei vesi olisi heti aivan ruskeaa. Roki syödä mussuttaa ruohoaan. Kun saan ponin harjattua menen takaisin talliin. Kävelen suoraan satulahuoneeseen, josta nappaan pesusienen, ämpärin sekä heppashampoota. Menen takaisin ulos Rokin luokse lyhentäen riimunnarua niin, että Rokin pää olisi pois ruohojen seasta. Nappaan seinällä roikkuvan letkun käteeni, avaten samalla hanan. Annan veden valua ämpäriin, ja sen ylikin. Pienen hetken levättyäni kannan nopeasti ämpärin Rokin luokse, poni katsoo minua ensin hieman ihmeissään, mutta siirtyy sitten pusikon tarkastelemiseen.

Kastan sienen ämpärissä, antaen veden valua ranteitani pitkin. Puristan hellästi sientä Rokin kaulan vieressä, Roki hätkähtää hieman veden valuessa kaulaa pitkin, mutta rauhoittuu sitten. Teen saman uudelleen ja uudelleen niin että koko poni on märkä. Roki katselee aina välillä minua hieman oudosti, mutta keskittyy sen jälkeen muuhun. Alan hinkkaamaan Rokia hellin ottein pesusienellä. Pesusienessä on nyt jo shampoota joka valuu pitkin Rokin runkoa kohti maata. Roki pällistelee ja heiluttelee korviaan eri suuntiin. Se ei kuitenkaan liikuskele, joka on ihan hyvä sillä muuten peseminen olisi huomattavasti hankalampaa. Kun saan Rokin kauttaaltaan hinkattua shampoiseksi, otan vesiletkun esiin ja päästän sieltä rauhallisesti vettä. Annan Rokin ensin totutella veden lorinaan ja ääneen ihan rauhassa. Onneksi pihalla on rauhallista eikä muutenkaan ulkona ole kovinkaan meluisaa. Roki haistelee vettä ja pärskähtelee sen osuessa ponin turpaan. Pian alan kuitenkin huuhtelemaan Rokia. Aloitan ensiksi jaloista sillä ne olisivat helpoimmat. Annan veden valua aina hetken aikaa yhdessä paikassa, jotta Roki tottuisi. Ei se onneksi hirveästi vettä kammoksukaan, enintään kuopii hieman maata. Kun saan toisen puolen jalat huuhdeltua siirryn kaulaan, Roki yrittää siirtyä kauemmaksi pois letkun luota, mutta pysyn rauhallisena. Pian poni antaakin minun huuhdella kaulan ja koko rungon loppuun. Taputan Rokia, antaen sille herkun purkistani. Nyt vielä toinen puoli ja kuivaus, niin valmista on…ajattelen innokkaasti. Saan toisenkin puolen huuhdeltua ihan hyvin, välillä Roki vähän steppaili, mutta muuten kaikki onnistui aivan loistavasti.

Otan pyyhkeen käteeni, jonka laitoin siihen vähän aikaa sitten. Alan hinkkaamaan Rokia kuivaksi, poni ei ole moksiskaan, vaikka välillä hinkkaan aika kovaakin. Se vain toljottelee ruohikkoa innokkaasti. Pian saan Rokin kokonaan kuivaksi, haen tallista loimen, jonka heitän vielä Rokin päälle. Irrotan sitten riimunnarun, lähtien taluttamaan Rokia kohti laidunta. Annan Rokin syödä ruohoa matkalla rauhassa, sillä eihän mihinkään ole kiire. Ennen kuin vien Rokin laitumelle katsahdan rannekelloani, se on jo puoli kuusi. Säikähdän ajan kulua, niin hirveästi, että Rokikin hätkähtää. Avaan nopeasti portin ja päästän Rokin vapaaksi. Kipaisen nopeasti ulos laitumelta, sulkien portin kiinni. Juoksen suoraan talliin, hoitajahuoneeseen, jossa Emma istuu syöden eväitä.

”Mihinkäs sulla on noin kova kiire?” Emma kysyy kummastuneena.
”Mun piti mennä aikasemmin kotiin, vaikka äitillä onkin hommia. Nimittäin mun kaveri soittaa mulle Skypen kautta, se asuu Australiassa soittaminen on aika hankalaa”, sanon tohkeissani samalla kun asettelen kypärää päähäni.

Emma nyökyttelee ja toivottaa minulle hyvää kotimatkaa. Hymyilen Emmalle samalla rynnistäen pyöräni luokse.


Vastaus:

Mahtava tarina! On mukavaa, että pesit Rokin, nyt se on varmasti todella puhdas poni. Hankalaa taas keksiä rahamäärää, annan vaikka 30 ve.

Nimi: Ada

04.06.2017 17:04
Ada & Roki

Hyppelehdin superinnokkaana kohti tuttua pihapiiriä, puissa pilkottavat jo ensimmäiset hiirenkorvat, joten kaikki näyttää ihanan vihreältä. Punaiseksi maalattu talli näkyy jo koivujen takaa, yritän nopeuttaa kävelyvauhtiani, jotta olisin mahdollisimman nopeasti perillä. Piakkoin saavunkin pihaan, katselen innoissani ympärilleni. Tallista kuuluu hevosen hirnuntaa muuten on hiljaista. Samassa pihaan kaartaa auto joka näyttää tutulta mutta en muista kenen se on. Pian huomaankin autosta nousevan Elizan, tallin iloisen ja pirteän omistajan. Juoksen Elizan kaulaan roikkumaan kuin mikäkin apina. Eliza nauraa ja irrottaa otteeni.
"Ihanaa, että tulitkin jo nyt tallille. Eikö sinulla ollut jotain kouluhommia?" Eliza kysyy hymyillen.
"Joo oli tai no huomenna olisi vielä yksi koe mutta siihen oon ihan tarpeeks lukenut. En vaan jaksanut oottaa viikonloppuun joten tupsahdin jo tänään tänne", sanon innosta puhkuen.
"Okei, no menetkö moikkamaan Rokia? Se on vielä laitsalla", Eliza tokaisee.

Juttelemme vielä hetken Elizan kanssa tulevasta kesästä mutta sen jälkeen lähden äkkiä talliin. Vien reppuni hoitajien huoneeseen kaappiin, kiiruhtaen sitten nopeasti Rokin karsinan luokse. Hevosta ei karsinassa näy mutta päätän puhdistaa karsinan ennen Rokin hakemista sisälle. Haen kottikärryt normaalista paikastaan ja talikon nappaan myös mukaani. Asettelen kottikärryt oven suulle ja itsen menen karsinaan heittämään kikkareita kottikärryihin. Karsina on aika siisti, joten puhdistamisessa menee vain 20 minuuttia. Vien kikkareet lantakasaan ja kottikärryt ja talikon omalle paikalleen. Päätän hakea Rokin pihalle harjattavaksi sillä ulkona paistaa aurinko, nappaan hevosen harjakopan mukaani ja vien sen ulos puomille. Kiiruhdan nopeasti laitumelle jossa tuttu hevoslauma ahmii ruohoa, katselen lumoutuneena uusimpia hevosia, joita ennen en ole nähnyt. Ainakin uusi irlannincob, jonka nimi taisi olla Enzo lumoaa minut totaalisesti. Olen aina pitänyt hieman raskasrakenteisimmista hevosista ja Enzo on juuri semmoinen.

Sen enempää en Enzoakaan ihastele vaan kasteeni kiinnittyy ruskeaan poniin, Rokiin. Ruunan karva kiiltää auringossa sen syödessä ruohoa. Sen turpa käy hurjaa vauhtia ruohonkorsien tasolla. Kipuan aidan yli ja lähden kävelemään rauhallisesti muiden hevosten ohitse kohti Rokia. Hevonen ei varmaankaan minua muista, sillä enhän sen kanssa ollut edes kauaa. Kutsun Rokia nimellä, sen pää nousee ruohojen seasta, hevosen katse kiinnittyy minuun. Kävelen rauhallisesti lähemmäs Rokia, joka on jo hieman kiinnostunut taskuistani ja tulee lähemmäksi. Pian käteni osuu ruunan turvalle, silitän Rokia ihastuneena. Onnen kyyneleet vierivät poskiani pitkin, pian Roki laskee taas päänsä alas. Sen korvat liikkuvat eri suuntiin ja häntä huiskuttaa kärpäsiä pois. Nappaan Rokin pään kainalooni ja laitan riimun hellästi Rokin päähän. Kiinnitän vielä klipsut, sen jälkeen lähdenkin taluttamaan Rokia kohti porttia.

Tallipihalla sidon Rokin kiinni harjauspuomiin niin, että se ylettää syödä ruohoa. Sen pää meneekin heti ruohotupsujen sekaan. Nappaan harjakopasta sinisen kumisuan jolla alan pyörivin liikkein harjaamaan Rokia. Rokin korvat liikkuvat äänten suuntaan ja aina välillä se nostaa päänsä ylös. Roki ei ole kovin likainen mutta tomua ponin päällä on. Karvoja Rokista vielä vähän irtoaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin talven jälkeen hevosista yleensä irtoaa. Saan Rokin kumisualla harjattua, joten siirryn pölyharjaan jolla huiskin tomut lentelemään. Pölyharjalla saankin nopeasti harjattua kainalot ja muun rungon. Lyhennän tässäi vaiheessa hieman Rokin riimunnarua, sillä ähkyä en ponille halua. Nappaan harjakopastaa pölyharjan jälkeen kovanharjan. Sillä sivelen Rokia rauhallisesti pidemmän aikaa. Roki taitaa nauttia oloistaan sillä sen turpa kohoaa hieman ylöspäin kohti taivasta. Nauran ponille samalla napaten korista pehmeän harjan jolla viimeistelen lopputuloksen. Sen tehtyäni harjaan piikkisualla harjan sekä otsaharjan, ne ovat hieman takussa, mutta ei siinä kauan mene. Hännän selvittämisessä menee jo kauemmin, käyn sisältä hakemassa selvityssuihkeen, jotta saisin Rokin hännän nopeammin valmiiksi. Pian häntäkin on valmis, tunti ponin harjaamisessa ainakin meni. Katson kauempana ihaillen lopputulosta, olen itsestäni ihan ylpeä sillä yleensä en jaksa kuin hutaista hevosen puhtaaksi varsinkin jos on kiire.

Nappaan Rokista pari kuvaa puhelimelleni, julkaisten ne instagramiin omalle hevostililleni. Sen jälkeen irrotan riimunnarun puomista lähtien taluttamaan Rokia kohti hiekkatietä. Annan Rokin katsella ympäristöä ja syödä ruohoa pientareelta. Autoja ei onneksi tule joten saan olla rauhassa. Pian saavun pienen metsäpolun alkuun, polkua ympäröivät vihreät koivut sekä suuret puskat. Käännyn polulle, Roki seuraa minua kiltisti.
”No niin poika, ravataan hieman”, sanon innokkaana.
Nykäisen hieman narusta ja maiskautan. Roki oikein hypähtää raviin, juoksen Rokin vieressä ihaillen sen liikkeitä. Annan Rokin kiihdyttää ravia, mutta en kuitenkaan anna sen laukata, se ei olisi turvallista. Rokin alkaessa puuskuttaa hidastan ponin käyntiin, samassa huomaan, että tulimme tallin pihalle. Katson hymyillen Rokia, joka hirnahtaa kavereilleen.
”Pääset pian takaisin laitsalle, ensin vain kuivaan sinut ja laitan ohuen loimen päällesi höppänä”, sanon naurahtaen Rokille.
Kiinnitän Rokin hoitopuomiin, käyn nopeasti hakemassa sisältä pienen pyyhkeen sekä loimen. Ulos tullessani nostan loimen puomille, alan hinkkaamaan hikisiä kohtia kuiviksi. Pian saankin ponin suhteellisen kuivaksi, laitan vielä loimen sen päälle. Irrotan Rokin hoitopuomista vieden sen suoraan laitumelle. Roki hirnahtaa uudestaan ja ravaa kauemmas ystäviensä luokse. Katselen hevosia vielä hetken aikaa sitten lähtien pyöräni luokse. Nousen satulaan ajatellen allani olevan Roki, ihanin poni jonka tunnen.




Vastaus:

Hyvä tarina ja olihan tällä hyvin pituuttakin. Ei nyt muuta kommentoitavaa, saat 20 ve.

Nimi: Neera

16.05.2017 22:57
Auto liukui tallin pihalle suuri musta traileri perässään. Istuin pelkääjän paikalla jännityksestä jäykkänä ja vain tuijotin punaista tallirakennusta. En voinut uskoa, että olimme vihdoin perillä! Kaverini oli suostunut ajamaan minut ja Enzon tavaroidemme kera Neljään Kavioon, koska itse en omistanut ajolupaa, jolla saisin kuljettaa hevosta. Ystäväni Inka oli siis korvaamaton apu tässä asiassa! Kilpailihan Inka itsekkin kansallisella tasolla kouluratsastuksessa joten traileri perässä ajaminen oli ystävälleni arkipäivää.
Täällä me siis olimme - vihdoinkin! Talli näytti kutsuvalta ja tuskin malttaa odottaa auton kunnolla pysähtyneen, kun jo hyppäsin ulos ja kiirehdin trailerin etuosaan avaamaan ovea. Enzo kurkisteli heti ulos kiinnostuneena avattuani oven ja hirnahti möreästi korvat hörössä. Hymyillen taputin ruunaa ja katsahdin Inkaa.
"Viitsitkö katsoa sen perään hetken?" kysyin ja ystäväni nyökkäsi, jonka jälkeen itse suunnistin kohti tallia. Talli oli suuri monine karsinoineen enkä aluksi veinannut löytää toimistoa millään, mutta onneksi Eliza tuli minua vastaan. Nainen hymyili lämpimästi ja esitteli itsensä pikaisesti.
"Tervetuloa Neljään Kavioon! Otetaan Enzo ulos niin näytän sen karsinpaikan", Eliza sanoi ja minä nyökkäsin lähtien johdattamaan naista takaisin pihalle.
Pihalla Inka syötteli Enzolle porkkanoita ja rapsutteli tupsujalkaa etuosan oviaukosta. Elizakin tuli tervehtimään uutta tulokasta.
"Onpas komea kaveri, laatuyksilö rodun edustajaksi!" Eliza kehui enkä voinut olla naurahtamatta. Olin ollut todella jännittynyt ja nyt pikkuhiljaa jännitys alkoi purkautumaan.
"Kiitos! Enzo tietää olevansa aivan erityinen", vastasin hymyillen. Yhdessä avasimme trailerin lukot ja laskimme rampin alas. Enzo yritti jo peruuttaa ulos, mutta rautatanko esti ruunan suurta peräpäätä lastautumasta ulos. Itse kiirehdin takaisin etuosaan ja irrotin ruunani etupuomista.
"Okei, anna tulla!" Inka huudahti ja käskin Enzoa peruuttamaan ja ruuna teki työtä käskettyä. Traileri heilui ja kolahteli, kun raskas ruuna peruutti ulos ja kohta seisoskelikin ylväänä turvallisesti maan kamaralla. Taputin kirjavaa hevosta ja annoin sen haistella ilmaa sekä hirnahdella pari kertaa talliin ja tarhoille päin. Eliza viittoi meitä seuraamaan itseään ja lähdin taluttamaan Enzoa naisen perässä talliin

Enzon viereiseen karsinaan oli tuotu kimo poni ettei ruunan tarvinnut ihan yksin jäädä talliin. Päästin ruunan tarvinnut ihan yksin jäädä talliin tutustumaan. Päästin tinkerin irti, jättäen kuitenkin mustan nahkariimun ruunan päähän, ja se alkoi heti tutustumaan uuteen karsinaansa. Se haisteli jokaisen nurkan ja juoma-astiansa läpikotaisin ennenkö kiinnostui viereisessä karsinassa hörisevästä ponista. Kaksikko haisteli hetken toisiaan kalterien välistä, kunnes kimo päästi kimakan kiljahduksen ja tyytyi syömään sille tuotuja heiniä. Eliza oli juuri käynyt hakemassa rehuhuoneesta Enzolle sylillisen heinää ja laski ne juoma-automaatin alle. Enzo nappasi suullisen heinää ja mutusteli sitä samalla, kun kierteli karsinassaan.
"Sehän ottaa tämän rauhallisesti!" Eliza sanoi hymyillen ja minä nyökkäsin.
"Joo, Enzo on tosi rauhallinen tapaus", vastasin naurahtaen vilkaisten Elizaa ja siirtäen sitten katseeni takaisin komistukseeni. Samassa Inka tuli karsinalle sylissään pari Enzon loimea.
"Mihin mä laitan nää?" Inka kysyi ja Eliza lupasi lähteä näyttämään varustehuoneen paikan. Kaksikko katosi paikalta ja minä kävelin Enzon karsinaan, jossa ruuna oli jo rauhoittunut mussuttelemaan heiniään. Silitin kirjavaa karvaa ja jouhia samalla, kun vain katselin hevosen syömistä.
"Me tullaan viihtymään täällä tosi hyvin vai mitä?" sanoin Enzolle, joka vain pärskähti ja nappasi uuden tukon heinää.
"Neera hei, aiotko sä laittaa meidät raatamaan? Tuu auttamaan!" Inka huusi naurahtaen ja viittoi minua autolle, joka edelleen pursusi Enzon tavaroista. Hymähtäen taputin ruunaa ja lähdin autolle, sulkien karsinan huolellisesti perässäni.
Autolle päästyäni Inka katsoi minua tuskissaan nostaessaan Enzon satulan ja suitset käsivarsilleen.
"Mä en ymmärrä miten sun maastopuksuttimella voi olla näin paljon tavaraa, kun mun kolmella kilpahevosella on yhteensä tän verran", Inka naureskeli ja lähti kohti tallia varusteiden kanssa. Naurahdin ystäväni kommentille ja nappasin itsekkin sylin täydeltä tavaraa. Eliza auttoi meitä myös purkamaan tavakuormaa ja näytti paikat mihin tavarat tulisivat.
Kun olimme saaneet tavarat purettua, kävin vielä sanomassa heipat Enzolle ja varmistamassa että ruunalla oli kaikki hyvin ennenkuin lähdimme Inkan kanssa. Eliza lupasi huolehtia parhaansa mukaan ruunastani ja se sai minut luottavaiselle mielelle. Enzo jäi tyytyväisenä syömään heiniään karsinaansa yhdessä uuden kaverinsa, pienen kimon ponin kanssa.

Vastaus:

Eihän tämä nyt niin lyhyt edes ollut! :D
Todella hyvä tarina ja ajolupakin mainittu, hienoa. En osaa nyt enempää kommentoida, saat 32 ve, tämä vain oli niin hyvä. Odotan innolla jatkoa.

Nimi: Emma

10.05.2017 16:10
http://aijaa.com/274hB5
Emma:
Ensin menimme Diten kanssa ihan normaalisti satulalla. Sitten Alexin ehdotuksesta kokeilin ilmansatulaa menoa. Se oli huisin hauskaa!

Vastaus:

Saat tästä vaikka 10 ve.

Nimi: Emma

02.05.2017 18:17
Tiistai 2.5.17

Emma:
Kävelen kohti Neljää kaviota. ^Tänään meen ratsastaa Ditellä maastoon!^ mietin itsekseni. Kävellessäni kivet sinkoilivat kenkien alta ja rusahtelivat. Kävelen reippaasti, koska haluan nopeasti Diten luo. Tänne oli tullut yksä eilen mukanani.
Pianhan se ilmestyi jo näkyviin. Kiihdytin tahdin juoksuun. Juoksin ovelle asti, sitten avasin sen.
Sisällä oli hulinaa, mutta Ditte oli ennallaan.
"Moi pikku Ditte!" Sanon Ditelle ja silitän sen päätä.
"Lähetään me tänään maastoon" sanon ilosta pinkeänä.
Haettuani harjat, valitsen sopivan harjan pakista. Harjaan Ditteä pitkin vahvoin vedoin oikeaan suuntaan. Ditestä lähtee paljon likaa sekä karvaa. Yskäisen kerran, sillä karvaa meni kurkkuuni hieman. Saan ne pois ja jatkan harjausta.

Alex:
"Meen ajaa metsään!" Huudan isille, joka omistaa ravitallin.
Alan kiinnittelemään Tirrin kärryjen hihnoja, sen perusteellisen harjauksen jälkeen. Se on aika vaikeaa, mutta kyllä minä sen osaan!
Kun saan kiinnitettyä hihnat vien Tirrin ulos ja hyppään kyytiin. Lähden Tirrin kanssa tallipihalta pois reippaasti ravaten. Ihanaa nauttia hiljaisuudesta, sillä tallissa on aina kova mökä. Pyydän Tirriä hidastamaan raviaan.

Emma:
Olen saanut Diten valmiiksi, ja nyt olisi aika kiivetä satulaan. Talutan Diten vielä pihalle. Siellä tarkistan satulavyön ja kapuan selkään. Säädän vielä jalustimet.
"Nyt mennään tyttö!" Hihkaisen ja painan pohkeet Diten kylkiin. Ditte lähtee kiltisti kävelemään kohti maastoja. Ditte on tänään kivan reippaalla päällä.
Hetken kuluttua nostan ravin ja Ditte lähtee ravaamaan reippaasti eteenpäin. Kevennän Diten ravin tahdissa sulavasti. ^Näkee ainakin, että olen kokenut!^ mietin ylpeänä sekä iloisena.
Pian nään jonkun pojan.
"Hei!" Sanon hänelle, kun hän tulee kohdalleni.

Alex:
"Ai hei! Olen Alex ja sinä olet?" Kysyn hymyillen. ^Aaww! Ihana tyttö!^ mietin iloisesti. ^Pakko mennä sen kanssa niitten tallille^ mietin.

Emma:
"Ai. Mä oon Emma! Tahotko tulla käymään meijän tallilla?" Kysyn iloisesti hymyillen.

Alex:
"Totta kai!" Innostun tytön ehdotuksesta.
Lähdemme ratsastamaan kohti jotain tallia. En tiedä mitä?

Emma:
Pian olemme Neljässä kaviossa. Selitin matkalla Alexille asioita minusta, Childistä ja tallista.
"Käyn nopeasti hoitamassa Diten pois!" Huikkaan Alexille.

Alex:
"Käy vaan!" Sanon ja jään miettimään mitä Emmalle sanoisin.

Emma:
Hetken päästä olen hoitanut Diten. Sitten menen juttelemaan Alexille.

Alex:
Puolen tunnin päästä minun pitää lähteä. Tunnustan ihastuneisuuteni silloin ja pussaan tätä poskelle. Lähden Tirrin kanssa kohti isän ravitallia. Loppuu!

//Nooo! Täst tuli taas näin lyhyt!

Vastaus:

Vähän lyhyt, mutta kiva. :) Ajattelin, että olisit kertonut Childin kanssa tekemisestä enemmän, mutta vaikka sitten seuraavalla kerralla. Saat 17 ve.

Nimi: Emma

26.04.2017 16:27
Keskiviikko 26.4

Astelin kohti talli neljää kaviota. Minua jännitti, ehkä, hieman? Ajatuket risteilivät päässäni. Ehkä en ollutkaan hyvä hoitaja ponille, jonka varasin hoitsukseni.
Sielllä talli Neljä Kaviota jo näkyikin. Lähdin kävelemään reippaammin. Halusin sinne nopeasti. Halusin nähdä hoidokkini elävänä, en vain kuvista katsoen!
Sisällä Neljässä Kaviossa oli hienoa! Siellä oli siistit tilat ja kaikki oli tip top. Nään jonkun naisen sisällä, hän puhuu eläinlääkärin kanssa. Pian eläinlääkäri kumminkin lähtee. Nainen huomaa minut.
"Hei! Olet kai Emma, Diten uusi hoitaja? nainen kysyy ystävällisesti.
"Juu, olen minä. Missä Ditte muuten on?" kysyn pälyillen ympärilleni.
"Se on tuolla, näytän kohta. Nimeni on Eliza ja pidän tät tallia pystyssä" Elizaksi esittäytynyt nainen sanoo
"Selvä. Nyt voit varmaan esitellä Diten minulle?" kysyn innoissani.
"Tottahan toki!" Eliza vastaa ja johdattaa minut hallakon ponin luokse. Suuni loksahtaa auki, kun nään ponin aitona, se on erityinen ja todella kaunis.
"Se on ihana!" kiljaisen hiljaa, silmäni tuikkivat kuin tähdet.
"Niin on minunkin mielestäni, senhän takia minä sen ostin" Eliza hymyilee.
"Saanko hoitaa sitä?" katson Elizaa anovasti.
"Kyllä, onhan se sinun hoitsusi" Eliza nauraa.
"Mutta minun on nyt mentävä, pärjäät varmaan itse" Eliza sanoo ja lähtee.
Kävin hakemassa harjat ja nyt alkaisin harjata Ditteä. Astelin lähemmäs sitä. Ditte katseli minua lempeästi.
"Heippa poni" sanon lempeästi ja annan Diten haistella kättäni. Sitä haistettuaan Ditte alkoi tuuppia minua.
"Ei mul oo sulle herkkuja" kikatan ja Ditte lopettaa tuuppimisen. Otan pehmeän suan harjalaatikosta. Alan harjata Ditteä rauhassa, siitä irtoaa paljon karvaa.
Pian olen harjannut Diten, nyt olisi aika puhdistaa kaviot. Otan kaviokoukun esiin ja laitan harjan pois. Liu"utan kättäni Diten jalkaa pitkin ja nojaan siihen hieman samalla. Niin Ditte nostaa kavionsa ja saan puhdistettua sen. Teen niin myös toisille kavioille.
Nyt olen putsannut kaikki kaviot ja vien harjat pois. Otan satulahuoneesta Diten riimun ja narun mukaani. Sitten lähden takaisin Diten luo.
Kiinnitän Diten riimuun ja lähden viemään sitä pihattoja kohti. Pian olemme pihatoilla, siellä katson kumpi on tammatarha ja päästän Diten sinne rauhassa. Kun lähden, Ditte jää katselemään minua surullisin silmin.
"Moikka kulta! Nähään taas!" huudan vielä Ditelle.
Palautan riimun ja narun niitten omille paikoillensa ja sitten onkin aika lähteä tallilta, vaikka en sitä haluisikaa. Lähden käpyttelemään iloisena kohti kotia. Olen iloinen koska sain ihanan hoitsun näinkin läheltä kotia.

//Anteeks lyhyys ):

Vastaus:

Välillä lyhyt tarina ei haittaa. Pihatto on tyhjillään tällä hetkellä, mutta ei haittaa, vaikka kirjoitit vieväsi Diten pihattoon. Tarina oli kuitenkin hyvä, saat 17 ve.

Nimi: T0NTTU

03.03.2017 12:12
Perjantai 3.3.2017

Äitini ryntäsi huoneeseeni ja huusi nimeäni saadakseen minut ylös. Avasin uniset silmäni ja sydämeni pomppasi kurkkuun, mitä oli tapahtunut kysyin. "Anteeksi, jos säikäytin sinut. Tulin vain kysymään, että menetkö tänään tallille?" vastasin vihaisena "Miksi sinun piti säikäyttää minut..?" ajattelin jo että ehkä tallilta oltiin soitettu että jotain on tapahtunut. No onneksi ei, äidillä oli kiire töihin ja halusi vain tietää, että tarvitsenko kyytiä tallille. Tarvitsinhan minä, tänään en voisi enää pitää vapaata sillä viimeisestä käynnistäni on aikaa. Kiiruhdin aamutoimeni nopeasti, jotta kerkeäisin äidin matkaan.

Tallin pihassa astuin ulos autosta ja Whisperin pää nousi heinäkasasta. Lunta tuiskutti niin paljon etten uskonut Whisperin edes näkevän minua, kuitenkin kuulin sumean sateen seasta hörinää. Oli ihana huomata, että Whisper tunnisti jo hoitajansa. Astelin talliin ja vetäsin vettä valuvan lumisen hupun silmiltäni. Eliza asteli minua vastaan kottikärryjen sekä talikon kanssa ja sanoi nauraen "Ulkona on aivan kamala sää, tulit juuri sopivaan kohtaan sillä olin juuri menossa siivoamaan Whisperin karsinaa" vastasin "Oi kyllä, tänään ei ehkä ole asiaa muualle kuin maneesiin." Eliza ojenti kottikärryt sekä talikon minulle ja jatkoin matkaani kohti Whisperin karsinaa.

Viime yönä Whisper oli nukkunut siististi, sillä karsinaa ei oltu myllätty niin sekaisin kuin se yleensä oli. Karsinan siivottuani toin tilalle vielä yhden kärryllisen purua. Sidoin kengän nauhani ja lähdin hakemaan Whisperiä käytävälle.

Aloin harjaamaan Whisperiä ja huomasin oikeassa etujalassa pienen jo rupeutuneen haavan. Haava oli todella pieni ja jo hyvin kuivunut, joten se ei haitannut. Laitoin Whisperille takajalkoihin suojat. Hain satulahuoneesta satulan ja nostin sen Whisperin selkään, aloin kiristämään satulavyötä ja samalla Whisper yritti näykkiä, sekä heilutteli päätään. Kielsin Whisperiä heiluttamalla sormeani ja sanomalla tiukasti EI. Komento tehosi ihmeen hyvin, laitoin vielä suitset ja heitin itselleni kypärän päähän. Lähdimme maneesin ovelle ja huusin "Tullaan!" ja avasin oven. Yllättävää, että taas maneesi oli tyhjä ja saimme sen kokonaan käyttöön.

Kävelin Whisperin kanssa keskelle maneesia kaartoon ja kiristin satulavyön. Laskin jalustimet ja ponnistin reippaasti Whisperin selkään. Whisper seisoi kiltisti paikoillaan, joka oli minulle yllättävää. Kehuin todella paljon ja mittasin jalustimet sopivaan mittaan. Olimme valmiita aloittamaan ensimmäisen yhteisen ratsastuksen.

Pyysin Whisperiä pienin avuin pohkeilla eteenpäin. Aloitimme pitkillä alkukäynneillä, sillä testailin jalustimien pituutta ja halusin olla varovainen ensimmäisellä kerralla, hevonen oli minulle kuitenkin vielä tuntematon. Lähes 10 minuutin alkukäyntien jälkeen keräsin ohjia hennosti lyhyemmäksi ja otin oikeanlaista tuntumaa. Teimme käynnissä paljon voltteja sekä loivaa kiemuraa parin pysähdyksen kera. Välissä vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa myös toiseenkin suuntaan. Hyvän tuntuman ja pienen tutustumisen jälkeen siirsin Whisperin raviin ja jatkoimme samoja harjoituksia ravissa. Ravin sujuessa hyvin kokeilin tehdä pääty-ympyrät laukassa, laukat meni myös todella hyvin yhtä pukkia lukuunottamatta. Olimme menneet noin 45min ja Whisper alkoi olla jo hyvin hikinen ja puuskutella. Otin lopuksi 15 minuutin loppukäynnit, sillä meno oli aika raskasta pitkän tauon jälkeen.

Tulin takaisin tallin puolelle ja riisuin Whisperiltä varusteet, laitoin Whisperille fleeceloimen ja päälle vielä sadeloimen, sillä ulkona satoi edelleen isoja lumihiutaleita. Laitoin sankoon hieman vettä ja tarjosin sitä Whisperille ennen takaisin ulos viemistä.

Vein Whisperin takaisin ulos ja tulin laittamaan varusteet takaisin paikoilleen, suitset olivat niin hiestä märät, että pesin ne saippualla ja annoin hetken kuivahtaa. Etsin kaapista rasvapurkin ja rasvasin suitset vielä lopuksi. Hain tavarani Whisperin karsinan edestä ja lähdin kotiin. Ulkona vielä täytyi käydä sanomassa heipat Whisperille, kehuin siitä kuinka hienosti hän osasi käyttäytyä maneesissa. Annoin Whisperille suukon otsalle, josta oli tullut jo tapa meidän välillemme.



Vastaus:

Hyvin kerrottu ratsastuksesta, vielä voisi kertoa, miten Whisper käyttäytyi tai millainen se oil ratsastuksessa. Mukavaa oli myös, että huolsit varusteita. Saat 32 ve.

Nimi: T0NTTU

26.02.2017 11:11
Sunnuntai 26.2.2017

Aurinko paistoi kirkkaasti huoneeseeni, olin hyvin väsynyt sillä edellinen päivä oli uuvuttanut minut täysin. Tänään en jaksanut lähteä tallille niin aikaisin kun eilen. Lähdin valmistamaan itselleni aamupalaa ja samalla syödessäni mietin mitä tänään voisin tehdä Whisperin kanssa. "Hmm, ehkä tänään voisin juoksuttaa hänet" tuumasin ääneen ja ponkaisin samalla pöydästä ylös ottaen leivän mukaani.

Tallille saapuessani kello oli yhdeksän. Whisper seisoi vielä tympääntyneen näköisenä karsinassaan, ulkona oli vain vähän pakkasta, joten ei tarvinnut onneksi loimittaa. Avasin Whisperin karsinan oven ja tervehdin hevosta koskettamalla häntä otsaan hellästi. Oli ihana kuulla, kuinka Whisper uskaltautui jo hörisemään minulle. Vein Whisperin ulos tarhaan sen ajaksi, että saisin siivottua karsinan.

Ulkoa tullessani poikkesin hakemaan samalla matkalla kottikärryt sekä talikon, jotta pääsisin siivoamaan karsinaa. Eliza käveli minua vastaan ja sanoi "Hei! kuinka sinulla ja Whisperillä on mennyt?" vastasin hymy korvissani että "Moi! meillä on mennyt todella hyvin ja tänään olisi tarkoitus jo liikuttaa Whisper" Eliza sanoi hymähtäen, hienoa että Whisper on saanut aktiivisen hoitajan. Talsin kohti karsinaa ja aloin siivoamaan ahkerasti, sillä tiesin että pian pääsisin Whisperin kanssa tekemään töitä. Karsinan siivottua vein lannat lantalaan ja kottikärryt sekä talikon takaisin omalle paikalle. Samalla hain Whisperin käytävälle ja harjasin hänet. Laitoin Whisperille pintelit takasiin. Etsin satulahuoneesta juoksutusliinan sekä deltan ja irrotin suitsista ohjat. Puin suitset Whisperille sekä kiinnitin deltan kuolainrenkaisiin ja liinan deltaan. "ainiin" puuskahdin "juoksutusraippa unohtui".

Lähdimme Whisperin kanssa kävelemään kohti maneesin ovea, ovella Whisper säpsähti kun huudahdin "tullaan!" avasin oven varovasti ja maneesi olikin tyhjä. Whisper tiesi heti mistä oli kyse, sillä hän lähti kiertämään pientä ympyrää ympärilläni ja pyysin raipalla hiukan kauemmaksi. Whisper lähti kävelemään reippaasti isolla ympyrällä hyvin kuunnellen. Pian siirsin Whisperin raviin ja ravin kautta kokeilimme myös laukan nostoja. Whisper oli hyvin kuulolla ja pysähtyi kauniisti pyynnöstä sekä liikkui myös eteenpäin. Laukassa saattoi myös tulla yksi tai kaksi pukkia, mutta ne annoin anteeksi sillä Whisper tuntui nauttivan. Vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa myös toiseen suuntaan, siirtymisiä. Whisper kuunteli myös tähän suuntaan erittäin hyvin. Olin juoksuttanut Whisperiä noin puolisen tuntia ja sitten oli loppukäyntien aika.

Lähdimme takaisin talliin ja riisuin Whisperiltä varusteet ja harjasin vielä nopeasti ennen tarhaan vientiä. Vein Whisperin takaisin tarhaan ja tulin talliin laittamaan varusteet takaisin paikoilleen. En halunnut vielä lähteä kotiin, joten putsasin Whisperin suitset pesin ne saippualla ja rasvasin.

Kotiin lähdettäessä menin ulos odottamaan äitiäni ja kävin vielä sanomassa Whisperille heipat. Kosketin Whisperiä otsaan ja kuiskasin taas kuinka onnelliseksi hän minut tekee. Whisper yritti kerjätä herkkuja näykkäisemällä minun takin taskuani, mutta kielsin ankarasti. Whisper otti askeleen taaksepäin, mutta tuli lähes heti takaisin luokseni. Taputin Whisperiä vielä kaulalle ja sanoin hänelle heipat.

Vastaus:

Mahtava tarina. Olet selvästi myös lukaissut tallin sivuja tarkasti. Eipä minulla oikein muuta kommentoitavaa ole, saat 27 ve.

Nimi: T0NTTU

25.02.2017 15:55
Lauantai 25.2.2017

Tänään oli koittanut vihdoin se päivä, kun minä sain ensimmäisen ikioman hoitohevosen. Hoitohevonenkin tuntui todella isolta asialta elämässäni, kun olen kuitenkin todella pienestä tytöstä asti haaveillut omasta hevosesta ja nyt vihdoin kun ikää on kertynyt 17-vuotta on aika aloittaa todellinen hevostelu.

Aamulla kello löi seitsemän ja silmäni aukesivat yritin vielä saada unta, sillä olihan tänään lauantai.. mutta se tuntui niin toivottamalta sillä tänään koitti päivä kun tapaan hoitohevoseni Whisperin. Nousin riemastuen sängystäni ylös ja vedin hyvin nopeasti tallivaatteet päälleni. Lähdin kohti alakertaa aamupalalle puolijuoksua, sillä en malttanut odottaa tallille pääsyä. Äitini ei ollut vielä herännyt, joten yritin syödä aamupalan mahdollisimman äänekkäästi.

Kello läheni yhdeksää ja olimme äitini kanssa autolla matkalla tallille. Matka tuntui todella pitkältä ja tylsältä, kunnes alkoi näkyä hevosia ulkona tarhoissa ja iso talli, kun pääsimme tallin pihaan näin Whisperin enkä malttanut odottaa, että pääsisin hoitamaan häntä. Astuimme sisään isoon talliin, olin niin jännittynyt että sanoin ääneen "wau" samassa nurkan takaa asteli Eliza, tallin omistaja ja tervehti minua ja äitiäni pirteästi hymyillen. Eliza halusi näyttää meille tallin paikkoja ja kertoa hieman tallin tavoista.

Vihdoin olimme selvinneet läpi jokaisen paikan tallin ympäristöstä, oli se vain aika iso sanoin äidilleni joka hymyili ja sanoi että ehkä sinullakin voisi joskus olla tälläinen talli. Elizan oli aika lähteä liikuttamaan tallin muita hevosia ja äitilläni oli kiire johonkin jumppaan, josta minulla ei ollut mitään hajua, joten minä lähdin etsimään Whisperin karsinaa. Laskin tavarani Whisperin karsinan eteen ja huomasin ettei karsinaa ollut vielä kukaan siivonnut. Lähdin etsimään kottikärryjä sekä talikkoa, jotta voisin siivota karsinan ja pääsisin sitten tutustumaan itse eläimeen.

Karsinan siivottua kävin tyhjentämässä kottarit lantalaan ja hain samalla puhdasta purua karsinaan. "Noin, vihdoin valmista" tuumasin ääneen ja lähdin viemään talikkoa sekä kottareita takaisin niille kuuluville paikoille. Nyt oli vihdoin aika lähteä hakemaan Whisper tarhasta, nappasin karsinan ovessa sijaitsevasta naulakosta Whisperin riimun sekä riimunnarun ja lähdin reippaasti lompsimaan pitkin askelin kohti tarhoja. Kävelin reippaasti sekä itsevarmasti kohti Whisperiä, joka käveli levottomasti tarhassaan. Puhuin hänelle jo kaukaa, kuinka lähestyn häntä ja pyysin rauhoittumaan. Whisperin korvat olivat hörössä ja Whisper pysähtyi kuuntelemaan. Seisoin tarhan portilla ja pyysin Whisperiä tulemaan luokseni, hän lähti varovaisin askelin hiippailemaan kohti minua. Täytyy myöntää että ehkä myös minua jännitti tämä tilanne. Avasin alemman portin varovasti ja astuin tarhan sisään, Whisper otti yhden askeleen taaksepäin ja ojenti päätään nuuskien minua. Annoin Whisperin haistella ja kosketin häntä hellästi otsaan, samalla sekuntilla Whisperin pää painui alaspäin ja minä olin ehkä jo rennommin.

Laitoin Whisperille riimun ja kiinnitin siihen myös riimunnarun, avasin tarhan yläportin ja lähdin varmoin ottein taluttamaan Whisperiä kohti tallia. Kiinnitin Whisperin käytävälle ja juttelin hänelle koko matkan tarhasta talliin. Marssin satulahuoneeseen ja etsin sieltä Whisperin harjat. Nostin harjapakin hevosen viereen ja aloin harjata Whisperiä, hän nyökytti aluksi päällään ylös alas. Lopetin harjaamisen ja tarjosin kättäni nuuskittavaksi sekä kosketin taas hellästi Whisperiä otsalle. Whisper rauhottui ja jatkoin harjausta, putsasimme myös kavioihin jäätyneet tiarat.

Tänään minulla ei ollut aikomusta tehdä Whisperin kanssa muuta, sillä tämä oli ensimmäinen tapaaminen joten ehkäpä tällä oli hyvä aloittaa tutustuminen. Kello oli vasta yksitoista, joten vein Whisperin takaisin tarhaan ja annoin hänelle suukon otsalle samalla kuiskaten kuinka onnelliseksi hän minut tekee.

Vastaus:

Muutamaan kohtaan olisi voinut laittaa pisteen tai pilkun ja aloittaa sitten ihan uuden lauseen. Mutta sain tästä sellaisen kuvan, että olit niin innoissasi ja kirjoitit vauhdilla tätä tarinaa. Tarina oli muuten kokonaisuudessaan hyvä ja ensimmäisellä kerralla onkin hyvä tutustua hevoseen harjaamalla ja taluttamalla. Saat 25 ve.

Nimi: Mimmi

19.09.2016 19:15
9. PÄIVÄ

Epäonnistumisia ja uusi tulokas

Kävelin hiljaa koulusta kotiin. En ollut käynyt tallilla pitkään aikaan. Muistaisiko Chilla ja Ufo enää minua ollenkaan? Talliin oli nettisivujen mukaan tullut uusi hevonen, Alli. Se oli ollut todella kaunis, kuvassa, minkä olin sivuilla nähnyt. Elowynin hevonen. Olin hieman kateellinen Elowynille, sillä halusin itsekin kiihkeästi oman hevosen. Äiti oli kuitenkin monta kertaa vain tokaissut, että meillä ei ole varaa, kun tulin sitä kysymään. Ymmärsin sen hyvin. Onneksi minulla oli kaksi maailman ihaninta hoitohevosta, enkä vaihtaisi niitä koskaan mihinkään kuuluisaan kisaratsuun. Halusin edetä Chillan ja Ufon kanssa pitkälle.


Haaveissani melkein kompastuin kynnykseen, joka seisoi kylmän ulko-oven edessä. Minun teki mieli maalata kynnys iloisilla väreillä, mutta sitä en viitsinyt tehdä. Jätin painavan koulurepun etesen lattialle ja kiiruhdin keittiöön. Äiti oli paistamassa pekonia ja munia. Nuuhkaisin ihanaa tuoksua nenääni. Aahh... Olipa minulla kova nälkä. Äiti ojensi minulle lautasen ja lörtsäsin siihen yllin kyllin pekonia ja koristelin annoksen parilla kanamunalla. Äiti vain hymyili ja totesi, että taisi olla kova nälkä. Syötyäni vein astiat tiskiin ja kiiruhdin omaan huoneeseen. Vaihdoin alle puolessa minuutissa hikiset farkut ratsastushousuihin ja vedin päälle ruskeat ratsastussukat. Pakkasin nopeasti tallikassini: kypärä, hanskat, vesipullo... ja ei kai sitten muuta.


Juoksin kassin kanssa alakertaan laittamaan kenkiä jalkaan. Ruskeat ratsastuskengät laitettuani halasin äitiä ja kävelin tomerasti ulos pyöräni luokse. Se oli pysynyt ihan hyvässä kunnossa, onneksi. Hyppäsin pyörän selkään ja poljin pikavauhtia tallille. Matkalla tapasin pari kännykkäpelaajaa, jotka vain huutelivat perääni jotain jostain hevosuhullusta likasta. Mieltäni painoi poikien huutelut, mutta en antanut sen pilata päivääni, jonka tulisin hoitsujeni kanssa viettämään. Pyörämatka sujui hujauksessa, vaikka meiltä oli matkaa vajaa kaksi kilometriä. Tosin, kyllä sen aika nopeasti kulki. Saavuin tallille. Kuulin hevosten hirnahduksia ja tuttua puheen sorinaa. Ikävä valtasi minut ja poljin pyöätelineille ennätysajassa. Melkein kaaduin, mutta mitäs tuosta, naarmuja ei kuitenkaan tullut. Hyppäsin pois pyöräni selästä, lukitsin sen ja kiiruhdin talliin.


Muistin tallin ovella pihaton ja Ufon. Käänsin tieni kohti pihattoa. Ufo siellä hirnui innoissaan korvat hörössä. Menin ruunan luokse ja rapsutin sitä korvan takaa.
- Sinä muistit, kuiskasin.
En muista milloin viimeksi olisin ollut niin onnellinen. Oma hoitohevonen muistaa. Se hörähtää aina kun tunnistaa sinut ja henkäisee lämmintä ilmaa kasvoillesi. Se ei unohda, se ei jätä. Kului varmaan ikuisuus, mutta halusin olla siinä. En halunnut irroittaa katsettani Ufon lempeistä silmistä. Minun oli kuitenkin pakko. Uto oli liikutettava ja Chillaakin oli pakko käydä katsomassa. Irrotin otteeni Ufon pehmeästä karvasta ja suunnistin satulahuoneeseen. Hain ruunan varusteet, harjapakin, riimun ja narun. Vein Ufon varusteet ja harjapakin hoitopuomille ja menin riimun ja narun kanssa pihattoon. Sujautin riimun ruunan päähän, kiinnitin narun ja talutin Ufon puomille.


Aloin harjaamaan ruunaa kumisualla. Ufo hörähti onnellisena ja lepuutti päätään narun varressa.
- Voi kun mä oonkin kaivannut sua, kuiskasin varovasti Ufolle.
- Ja Chillaa.
Otin harjapakista kovan harjan ja rupesin harjaamaan Ufon kaulaa. Olin päättänyt jynssätä Ufon hienoksi kiiltäväksi pojaksi. Se ei kylläkään onnistunut kovan harjan kanssa, sillä Ufo luimisteli korviaan ja yritti purra harjaa. Rauhoittelin sitä ja puhuin sille lempeästi, mutta se ei auttanut. Annoin Ufon haistella harjaa. Harjaamisesta ei silti tullut mitään. Lopulta minun oli pakko komentaa Ufoa. Se tuntui vaikealta, sillä en ollut pitkään aikaan nähnyt ruunaa, ja nyt kun näin niin vain toruin sitä. Se kuitenkin tehosi ja Ufo seisoi kiltisti paikoillaan. Välillä Ufo kyllä luimisteli, mutta ei yrittänyt näykkäistä tai mitään. Vaihdoin harjan pehmeään harjaan. Sen käytöstä Ufo nautti huomattavasti. Huomasin vieraan tytön ruunan toisella puolella. Hän vilkuili minua hiemna ujosti.
- Haluatko harjata? kysyin ja tyttö nyökkäsi innokkaasti. Luovutin hänelle pehmeän harjan ja aloitin itse jalkojen harjaamisen. Siinä harjatessamme rupattelimme keskenämme kaikenlaista ja ujous kaikkosi tytöstä hetkessä. Hän kertoi olevansa Eveliina, tutummin Eve, ja hoisi Fantaa. Eve oli joutunut muuttamaan vanhalta tallilta, mikä oli tosi sääli, mutta olin kuitenkin iloinen, että hän "eksyi" Neljään kavioon. Hänellä ja Fantalla pelasi varmaan hyvin yhteen. Kerroin olevani Mimmi, ja hoisin Chillaa, sekä Ufoa. Vaihdoimme harjoja toisiin. Eve otti piikkisuan, jolla hän rupesi selvittämään Ufon harjaa ja häntää. Itse koppasin pakista käteeni pääharjan. Ufo heilutti taas kerran päätän ylös ja alas, mutta päättäväisyydellä siitäkin ongelmasta päästiin ja sain rauhassa harjata ruunan pään. Odotin, että Eve sai harjattua vielä harjan, ja sen jälkeen oli kavioiden vuoro. Putsasimme ne puoliksi. Ufo oli kiltti kavioiden suhteen ja kehuin sitä.


Päätin mennä tänään ilman satulaa, joten vein sen takasin satulahuoneeseen. Eve olisi halunnut auttaa suitsien laitossa, mutta jouduin vastaamaan vain ystävällisesti "Ei". Ratsastuksen jälkeen hän saisi kyllä omasta mielestäni harjata Ufoa. Otin suitset käteeni, laitoin ohjat kaulalle ja yritin työntää kuolaimet ruunan suuhun. Heti se ei suutansa avannut, joten komensin sitä hiukan. Silloin se totteli ja pääsin sujauttamaan kuolaimet sen suuhun. Laitoin niskahihnan korvien yli ja kiinnitin loput remmit. Remmien laitot sun muut sujuivat ongelmitta ja kehuin ruunaa. Kiitin Eveliinaa avusta ja talutin Ufon kentälle.


Kentällä tarkistin suitsien remmit ja yritin ponnata selkään. Se ei ensiyrittämällä onnistunut ilman satulaa, ja pyllähdin pepulleni maahan. Ufo katsoi minua säälivästi. Naurahdin ja yritin uudestaan. Kaaduin taas. Kolmatta kertaa en enää yrittänyt, sillä Ufo tuntui hermoilevan "temppuilemiseenu". Hain jakkaran, jota en ollut aikaisemmin huomannut. Voi mua, ajattelin. Pääsin kuitenkin selkään, vaikka laskeutuminen ei ollut ihan parhaimmasta päästä. Ohjasin Ufon kaviouralle ja annoin sen kävellä omaa tahtiaan pitkin ohjin. Ilmansatulaa piti keskittyä eristyisesti tasapainoon. Juuri sen takia olinkin halunnut mennä ilman satulaa, jotta saisin paremman tasapainon. Hetken kävelyn jälkeen otin ohjia tuntumalle ja pyysin ruunalta hieman reippaampaa käyntiä. Paljon ei tarvinnut pyytää, sillä Ufo oli jo siirtymässä raviin. Hidasti sitä ja taputin kaulalle.
- Eiköhän mennä alussa ihan vaan käyntiä? sanoin ja Ufo hörähti.
Olin päättänyt hyödyntää kaikkea mitä olin Elizalta oppinut. Seuraavalla lyhyellä sivulla istuin "painavammin" satulaan ja vedin hiukan ohjista. Ufo pysähtyi melkein heti ja kehuin ruunaa. Harjoittelimme pysähdyksiä vielä jonkun aikaa. Yritin istua mahdollisimman painavammin satulaan ja vetää mahdollisimman vähän ohjista. Itseasiassa en vetänyt ohjista juuri lainkan seuraavan pysähdyksen aikana. Se onnistui melko hyvin, tosin Ufo pysähtyi vasta lyhyen sivun lopussa. Tein samalla tavalla seuraavassa pysähdyksessä. Ufo pysähtyi todella nopeasti ja taputin ruunaa kaulalle. Olin oppinut pysäyttämään hevosen pelkän painon ja jalkojen avulla. Tai oikeastaan, Ufo oki oppinut. Teimme pitkillä sivuilla voltit. Ne onnituivat myös todella hyvin ja kehuin ruunaa.


Pysäyksen myötä otin kuvioihin mukaan myös peruutukset. Kokeilin ensiksi saada Ufon peruuttamaan niin, etten vetänyt ohjista, mutta se ei onnistunut. Seuraavalla lyhyellä sivuilla vedin ohijsta pikkaisen ja jonkin ajan mietiskelyn jälkeen Ufo peruutti pari askelta. Kehuin ruunaa.
- Meidän pitää vielä harjoitella peruutusta, niin, että toimit pelkällä painoavulla, sanoin Ufolle.
Päätin lopettaa peruutukset tältä päivältä ja siirtyä seuraavaan tehtävään: raviin. Minua jännittii hiukan ravaaminen ilman satulaa, sillä olin viimeksi harjoitellut sitä n. vuosi sitten. Syrjäsin kaikki tippumisajatukset sivu suun ja maiskautin ruunalle. Pelkkä maiskautuskin sai Ufoon paljon liikettä. Ufo siirsi heti tikittelevän ravinsa. Pidin alussa harjasta kiinni. Tunsin kuinka valuin sivuille päin. Suoristin ryhtini ja pääsin Ufon selkään takaisin. Hiljensin vauhdin käyntiin.
- Huh, läheltä piti etten tippunut! huokaisin.
Taputin ruunaa kaulalle ja pyysin hetken lepokäynnin jälkeen sitä uudestaan raviin. Ufo siirtyikin heti pyydettyyn askellajiin. Onnistuin pysymään selässä koko pitkän sivun. Hiljensin ruunan taas käyntiin. Yritin seuraavaksi ravata ainain kaksi kierrosta kaviouralla. Annoin Ufolle todella kevyesti pohkeita. Ruuna nosti heti ravin ja se olisi varmaan halunnut siirtyä laukkaan, mutta pidättelin sitä. Nyt ravissa oli paljon helpompi pysyä, enkä enää luisunut minnekään. Ravasimme (tai oikeastaan Ufo ravasi), kolme kierrosta, ennen kuin annoin ruunalle pitkät ohjat parin minuutin tauon ajaksi.
- Seuraavaksi laukkaa, sanoin innoissani.


Kävelytauon jälkeen pyysin Ufolta ravin ja sitä kautta laukan. Ufon laukka oli nopeatahtista ja keinuvaa. Onnistuin pysymään pitkän sivun mukana, mutta sen jälkeen aloin luisua ja tunsin kuinka tipuin kylkiedellä. Näin kun Ufo viiletti menemään kentän laidalla.
Nousin ylös ja pudistelin hiekkaa itsessäni. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut ja saatoin jopa nauraa itselleni. Kävelin itsevarmasti ruunan luokse ja otin ohjat käteeni. Ufo näytti hieman pelästyneeltä, mutta vakuutin sille vain että en minä vihainen ollut, oma vikani kun tipuin. Talutin Ufon jakkaran luokse ja nousin sen kautta selkään. Maiskautin Ufolle ja ohjasin sen takaisin kaviouralle. Annoin sen kävellä hetken, ennen kuin pyysin sitä uudestaan ravin kautta laukkaan. Ufo alkoi heti pyydettäessä laukkaamaan. Vajosin vähän sivulle päin, mutta onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni ja pysymään selässä. Ruuna laukkasi kierroksen, sen jälkeen hidastin sen käyntiin ja annoin kävellä pitkin ohjin kaviouraa pitkin. Siltin ruujan hikistä kaulaa.
- Kiitos tästä tunnista, sanoin.
- Olit ihana.
Niin kuin oot aina, kuiskasin.
Loppukäyntien jälkeen ohjasin Ufon kaartoon ja jalkauduin.


Talutin Ufon puomille. Otin siltä suitset pois, mitkä se luovuttikin ilomielin. Pesin kuolaimet ja vein suitset oikeille paikoilleen. Talutin Ufon pesarille ja kylmäsin sen jalkoja. Sen jälkeen talutin sen takaisin puomille, missä harjasin sitä pehmeällä harjalla. Huomasin Eveliinan harjaavan toisella hoitopuomilla Fantaa. Vilkutin hänelle ja hän vilkutti takaisin. Ensinäkymältä Eveliina vaikutti oikein taitavalta ja huolelliselta hoitajalta. Sukaisin vielä viimeiset hiekat Ufon karvasta pois ja talutin ruunan sen jälkeen pihattoon Caruson, Skyn ja Hofurin seuraksi. Vein kaikki levittämäni tavarat paikoilleen ja kiiruhdin tarhoille Chillan luokse.


- Chilla! Rakas Chilla!
Chilla nosti katseensa ruohosta ja lopetti syömisen. Se höristi korviaan, mutta jatkoi sitten syömistä. Sujahdin aitaukseen sisälle ja suunnistin Chillan luokse. Tamma käveli luokseni ja tarkisti taskuni.
- Hei, ei mulla oo mukana mitään, nauroin.
Ehkä Chilla ei vielä luottanuut minuun täysin, mutta eihän se haittaa. Enhän ole vielä käynyt tallillakaan kovinkaan monta kertaa. Lähdin puolen tunnin jälkeen Chillan luota pois ja vilkutin sille hyvästiksi. Se katsoi minua suurilla silmillään hetken. Saavuin pihatolle ja sanoin vielä heipat Ufolle, ennen kuin lähdin pyörälleni ja poljin kohti kotia.

// Pitkästä aikaa tarinaa. Sori kun mun kirjotushommeli on vähän ruosteessa, ei oo tullu kirjotettua hoitotekstiä kauheen paljoo.☺

Vastaus:

Pitkä ja hyvä tarina, loistavaa, että verkkasitte alkuun kunnolla ennen laukkaamista, sitä jatkossakin. Tasapainoa voi harjoitella myös satulan ollessa selässä, jalustimet satulan eteen nostettuina vaikka puolet tunnista. Saat 52 ve.

©2017 Talli neljä kaviota - suntuubi.com