Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kun painat "lähetä", eikä tarina ilmesty näkyviin, tee näin:

-Älä siirry toiselle sivulle

-Paina heti uudestaan "lähetä"

-Tarinasi pitäisi nyt olla näkyvillä ja voit lähettää sen

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ada

26.05.2018 13:41
Kävelin rauhalliseen tahtiin tarhoille. Etsin katseellani valkoista hevosta, jota koristivat ruskeat täplät, sillä tänään olin vihdoin saanut aikaiseksi lähteä tallille touhuamaan. Peruskoulu oli pian loppumassa ja kesäloman jälkeen olin suunnitellut meneväni lukioon opiskelemaan. Ennen sitä halusin kuitenkin nauttia lämpimistä päivistä tallilla ratsastellen ja puuhaillen hevosten kanssa. Tänään olin saanut ohjeen Elizalta, että minun pitäisi Rammari liikuttaa. Tietysti nousisin itse hevosen selkään, siitä ei ollut epäilystäkään. Pian näenkin yhdessä tarhassa Elizan kuvaileman hevosen, hevonen vetää ylähuulensa pitkälle ja yrittää saada pari ruohonkortta aidan alitse suuhunsa. Naurahdan Rammarille ja maiskutan pari kertaa, jotta hevosen huomio kiinnittyy minuun. Rammari huomaakin minut ja lähtee leppoisin askelin minua kohti.
"Heippa poika, tänään saat vähän liikuntaa" sanon hevoselle virnistäen ja menen tarhaan. Rammari antaa itsensä helposti kiinni, varmaan raukka luulee pääsevänsä laitumelle kuten muina päivinä tähän aikaan.
"Kyllä säkin pääset tänään vielä laitsalle. Ensin työt sitten huvi" sanon asiantuntevasti.

Kiinnitän ruunan vetosolmulla hoitopuomiin, joka on onneksi puoliksi varjossa. Auringossa lämpötila oli jo +28°c ja se oli paljon. Aloitin Rammarin harjaamisen reippain ottein. Joissain kohti näkyi vielä tuppoja talvikarvaa ja yritin niitä nyppiä pois. Ruunan harjauksen jälkeen leikkaan vielä niskasiiliä, joka oli kasvanut kovaa kyytiä. Niskasiili oli tarpeellinen kapistus, koska muuten harjasta voisi hiertyä iso tuppo pois jos riimu hankaisi. Järjestelen tavarat siististi hoitopuomin vierelle, jonka jälkeen nostan satulan käsilleni. Rammari, jota aloin kutsumaan Ramiksi tai Rampeksi seisoo nätisti paikallaan, kun asettelen satulan sen selkään. Satulavyötä kiristän vasta pari reikää, sillä maneesissa voisin kiristää sitä lisää. Satulan jälkeen laitan Ramin riimun tuon kaulalle ja heitän ohjat pään yli. Rami ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja niin saan hevosen valmiiksi. Laitan itselleni vielä kypärän päähän ja otan raipan matkaan varmuudenvuoksi. Eliza sattuu kävelevän pihan poikki ja näyttää minulle peukkuja. Hymyilen naiselle takaisin ja lähden taluttamaan hevosta kohti kenttää.

Kentälle saavuttuani huomaan, että juomapulloni jäi hoitopuomille. En näe hetkeen ketään pihapiirissä, joten lähden Rami mukanani hakemaan juomapulloani. Vesi tulisi tällä ilmalla tarpeeseen, jos vielä kentällä ratsasti. Vesipulloni haettua avaan kentän portin ja menen Ramin kanssa siitä sisään. Käännän ruunan kaartoon, kiristän vyön, lasken jalustimet ja ponkaisen selkään. Pidennän jalustimia parilla reiällä sillä tänään menisin vain perusasioita lävitse. Olihan viime ratasastuskerrasta jo aikaa.

Hetken kävelyn jälkeen otan ohjia tuntumalle ja pyydän Ramia enemmän eteenpäin. Alan käynnissä tekemään kaarevia uria pitkille sivuille. Teen ensimmäiseksi pari volttia. Yritän saada Ramin kulkemaan samassa tahdissa niin uralla kuin volteillakin. Rami kulkee uralla sujuvasti ja hienosti, mutta voltille tultassa tahtoo painaa sisäpohjetta vasten ja oikoa voltin. Huomautan välillä raipalla pienesti sisäpohkeeni taakse, jotta ruuna ymmärtäisi, että nyt ei oikaistakaan. Pian siirrän hevosen raviin ja alan keventämään ulkojalan tahdissa. Teen päätyihin pääty-ympyrät ja asetan Ramia volteilla. Se tuppaa olemaan hieman hankalaa, sillä koko hevonen haluaisi kääntyä sisällepäin. Rami kuuntelee apujani hienosti, hevonen on mielestäni sopivan reipas ja voisin ruunalla ratsastaa useamminkin. Vaihdan täyskaarrolla suuntaa ja teen pääty-ympyröitä myös toiseen suuntaan. Rami taipuu huonommin tähän suuntaan, mutta saamme ihan hyviäkin pätkiä aikaiseksi. Pikkuhiljaa siirrän Ramin käyntiin ja annan pidempää ohjaa. Annan Ramin juoda kentän vieressä olevasta juottoastiasta sillä aikaa, kun itse juon vesipullostani.
"Miten Rampen kanssa sujuu?" Eliza kysäisee minulta, kävellessään kentän ohitse.
"Ihan hyvin joo, ajattelin vielä ottaa hieman laukkoja ja lopetella siihen" vastaan Elizalle aurinkousesti hymyillen.
"No, sepä hyvä" nainen vastaa ja jatkaa matkaansa. Ramin juotua annan hevosen kävellä hetken aikaa uraa pitkin. Pienen kävelyn jälkeen otan jälleen ohjia tuntumalle ja pyydän Ramia kävelemään reippaammin. Valmistelen laukannostoa kulmasta ja laukka nouseekin oikein mallikkaasti. Ensimmäisesi Rami innostuu laukasta niin, että ei tahtoisi millään hidastaa rauhallisempaan tahtiin vaan jatkaisi mielellään nopeaa laukkaansa kenttää ympäri. Saan ruunan kuitenkin aisoihin suuren keskiympyrän avulla ja alan työstämään laukkaa siinä. Asetan hevosta sisällepäin ja yritän saada ruunan taipumaan sisäpohkeeni ympärille. Aina se ei ihan onnistu, sillä Rami ei jaksaisi keskittyä, mutta suunnanvaihdoksen ansiosta hevonen alkaakin kulkea paremmin. Rami alkaa käyttämään, jopa takapäätään enemmän. Laukattuani molempiin suuntiin hidastan Ramin raviin ja ravaan molempiin suuntiin vielä pari kierrosta. Sen jälkeen siirrän hevosen käyntiin ja taputan tuota kaulalle.
"Aika mahtava hevonen sä loppujen lopuks oot" puhelen ruunalle ihastellen.

Kun saan varusteet pois Ramin päältä harjaan hikisen ruunan kunnolla ja otan vesiletkun esiin. Rami tutkii letkua kiinnostuneena, mutta pian kiinnostus siirtyy metrin päässä olevaan ruohotuppaaseen. Huuhtelen ruunaa viileällä vedelle ja kuivaan enimmät vedet pois. Tämän jälkeen lähden taluttamaan hevosta kohti laidunta. Ramin tajuttua mihin menemme hevosen vauhti kiihtyy ja hevonen alkaa hirnua innoissaan laitumella olijoille. Hidastelen Ramin vauhtia ja yritän saada hevosen kuuntelemaan. Avaan laitumen portin ja talutan innokkaan hevosen paratiisiin sisälle. Otan riimun pois hevosen päästä ja niin Rami lähtee muiden mukaan pukkilaukan saattelemana. Jään katsomaan hevosten touhuiluja hetkeksi aikaa kunnes lähden kohti tallia.

Hoitopuomille saavuttuani vien tavarat ja varusteet omille paikoilleen, sekä vaihdan myös hikisen satulahuovan uuteen. Mietin hetken aikaa mitä voisin tehdä ajankuluksi kunnes huomaan satulahuoneen olevan kovinkin epäjärjestyksessä. Päätän ensimmäiseksi laittaa likaiset pyyhkeet ja huovat pöydiltä lojumasta pyykkikoriin. Järjestelen seuraavaksi suitset hyviin tiukkoihin nippuihin ja nostelen maassa roikkuvat satulavyöt satuloiden päälle. Seinän vieressä olevasta loimikapista repsottaa loimia valtoinenaan, joten nostelen loimet lattialle ja asettelen ne uudelleen kaappiin. Loimet ovat suuria ja painavia, joten minulla vierähtää tovi saada ne uudelleen kaappiin niin, että järjestys ei olisi ihan samanlainen kuin ennen. Loimet saatuani huomaan, että lattialle on kertynyt suuri hiekka ja pölykerros. Niimpä haen lattiaharjan ja tomerasti alan harjaamaan lattiaa puhtaaksi pölyistä sun muista. Pian satulahuone alkaakin näyttämään siistimmältä ja huokaisen helpotuksesta. Voisin myöhemmin jatkaa huoneen siivousta, mutta isommat sotkut olivat nyt poissa. Kävelen hyvillä mielin kohti kaappiani, jossa mustat lenkkarini olisivat. Nyt minun pitäisi lähteä kotiin tekemään viimeistä koulutyötä loppuun.

Illemmalla kotona saan puhelimeeni viestin ja huomaan lähettäjän olevan Eliza.
"Satulahuone oli muuttunut ihan erinäköiseksi kuin mitä se oli!! Kiitos siitä Ada!" luen viestin hyvillä mielin.

// Joo tuota kirjoittamisesta onkin aikaa ja en yhtään tiiä minkälainen tästä sitten loppujen lopuksi oikein tuli. Toivottavasti ainakin ihan luettavaa :D

Vastaus:

Hyvä tarina, enpä nyt osaa oikein kommentoida sen enempää. Tuo Rami nimi kuulosti korvaani todella oudolta. Kun olen pyrkinyt, että hevosen nimi tai kutsumanimi ei ole ihmisen nimi, niin varmaan siksi. Tuollainen satulahuoneen siivous olikin hyvä! Tarinasta saat vaikka 30 ve ja ekstratehtävästä saat 15 ve eli yhteensä 45 ve.

Nimi: Cilla

06.05.2018 21:54
Cilla & Nana 6.5

Heräsin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun, kun äitini soittaa minulle ja kertoo, että hän on lähtenyt töihin, eikä pääse heittämään minua tallille tutustumaan uuteen hoitohevoseeni, Nandeleen, helpommin Nanaan. Äitini on eläinlääkäri ja tekee siis työkeikkoja pitkiäkin matkoja esimerkiksi maatiloille, joilla kestää ainakin pari tuntia. Halusin tallille jo ajoissa, joten päätin olla nopea ja keretä klo. 14.25 lähtevään bussiin.

Kerkesin bussiin ja sen kyydissä köröttelin kohti Talli Neljää Kaviota. Olin nähnyt Nanan vain kuvissa, mutta minun silmiini se näytti todella nätille tammalle. Luonteeltaankin se oli mieleeni. Mietin, että mitä tekisin ensimmäiseksi. Etsisin varmaan tallinomistajan Elizan ja esittelisin itseni. Hän osaisi varmaankin neuvoa, mistä löytyisi mitäkin.

Bussi jätti minut pysäkille, josta oli aika lyhyt kävelymatka tallille. Lähdin kävelemään hiekkatien reunaa pitkin, kuunnellen lintujen laulua. Kevät oli ihanaa aikaa, kaikki uudistuu ja kaikki kukoistaa. Hevosille se tietää tietty hieman harmia, nimittäin kaiken maailman ötökät, jotka pommittavat niitä. Naurahdin ajatukselle pienistä ötököistä "pommittamassa" hevosia. Kun huomasin tallille kääntyvän risteyksen häämöttävän, kiristin hieman tahtia ja huomasin melkein juoksevani. Samalla huomasin hieman jännittäväni, sillä olihan talli minulle ihan uusi.

Kun pääsin tallin pihalle, katselin hetken ympärilleni. Näin hevosia tarhoissaan, jonkun ratsastamassa kentällä ja punaisen tallirakennuksen, jonka vieressä oli ilmeisesti maneesi. Päätin mennä talliin ovesta, jonka oletin olevan pääovi. Heti ovesta sisään päästyäni vilkaisin oikealle ja huomasin ilmoitustaulun. Ilmoituksia oli paljon ja silmäilin niitä. Erilaisia hevosten nimiä, tunti-ilmoituksia ja kilpakutsuja. Astelin eteenpäin ja katselin karsinarivejä. Jokaisen karsinan ovessa luki hevosen nimi, etsin katseellani Nanan karsinaa. Rico, Mittu, Lach, Halla.. Nana! Menin karsinan luo ja toiveajattelin tamman olevan siellä, vaikkapa nukkumassa päiväunia, mutta turhaan. Karsina oli tyhjä, ellei purupohjaa lasketa.

Etsin katseellani jotain opastetta, missä olisi toimisto. Huomasin vain kyltit, kuten "Lantala" tai "Ruuat", sekä "Satulahuone". Päätin vilkaista sinne, voisinhan vaikka katsoa millaiset kamat Nanalla oli. Kun lähestyin ovea, kuulin sieltä puheensorinaa. Pääsisinkö salakuuntelemaan kenties tallilaisten draamaa? Okei, naurettavaa ajattelin ja avasin oven hitaasti. Huomasin ensin pöydän, sitten sen ääressä istuvat, ehkä ikäiseni tytöt. He lopettivat keskustelunsa, mutta eräs heistä moikkasi minulle. Vastasin hänelle hymyllä ja kysyin,
- Tietääkö kumpikaan teistä missä tän tallinomistaja on?
- Ai Eliza? Tietty toimistossaan, sieltä hänet löytää varmasti, toinen tytöistä naurahti ja osoitti huoneen perällä olevaa ovea.
- Ahaa, kiitti! vastasin ja menin ovelle, koputin ja odotin vastausta.
- Ei sun tarttee koputtaa, mee vaan sisään, toinen tytöistä vastasi.

Avasin oven ja näin naisen istuvan toimistopöydän takana. Hän kirjoitti jotain tietokoneellaan, eikä ilmeisesti huomannut minua, joten sanoin,
- Moi, tulin nyt käymään täällä, aloin hoitamaan Nanaa.
Nainen, tämä Eliza siis nosti päätään, katsoi minua ja hänen kasvoilleen levisi hymy.
- Oletko sinä Cilla? No mutta, tervetuloa talliin! Nana on nyt ulkona, mutta voit hakea hänet sisään, jos haluat tehdä parempaa tuttavuutta, Eliza sanoi ystävällisellisesti.
- Ööm, juu huomasinkin ettei se ole karsinassaan. Onko sen harjat jossain? kysyin hieman epävarmasti.
- Ne ovat tuolla satulahuoneessa, semmoisessa hyllykössä. Nanalla on päitset päässään, riimunnaruja löytyy päätyoven vierestä, Eliza ohjeisti minua.
Kiitin häntä ohjeistuksesta ja lähdin hakemaan Nanaa. Samalla nappasin mukaani harjapakin, jonka vein odottelemaan Nanan karsinalle.

Kiiruhtaessani pihalle, etsin katseellani Nanaa tarhoista. Kun huomasin tamman, lähdin kävelemään sen tarhalle, samalla vihellellen ja kutsuen tammaa sen nimellä.
- Nana, moi! moikkasin sille, vaikka tiesin että vastausta ei olisi odotettavissa.
Tamma seisoi hiekkatarhassa kahden muun hevosen kanssa. Muut seisoivat korvat sivuilla, rentoina ja kuin nukkuen, mutta Nana seisoi tanakasti korvät hörössä, tuijottaen minua pikimustilla silmillään. Menin veräjän luo, avasin alalangan, sukelsin sen ali ja laitoin sen roikkumaan ylälankaan. Sitten menin tamman luo. Se puhalsi minua kohti, päästi hörähdyksen tapaisen pörähdyksen ja peruutti hieman. Se ei tunnistanut minua tutuksi ihmiseksi, joten ojensin käteni sen haisteltavaksi. Se toimi ja Nana tuli lähemmäs. Otin hitaasti sen päitsistä kiinni ja kiinnitin pinkin riimunnarun kiinni. Käännyin ja lähdin kävelemään kohti veräjää. Nana seisoi kuin patsas, mutta kun maiskautin se lähti kävelemään. Suljin veräjän perässämme ja kävelytin Nanan talliin. Siellä vein sen karsinaansa, sidoin sen kiinni ja aloitin harjaamisen.

Harjatessani huomasin, että Nana pyrki tunkemaan lähemmäs karsinoiden kaltereita ja hamusi niiden välistä käytävälle. Käskin sen peruuttaa, tein sen todella useasti. Mietin, että mistäköhän se johtuu, kunnes päätin kokeillä löysätä riimunnarua. Nana lopetti jatkuvan eteen liikkumisen ja sain jatkettua harjaamista ongelmitta. Kimon karva kiilsi, vaikkei tallissa ollut erityisen kirkasta. Siitä näki että sitä oli hoidettu hyvin, koska kaikki talvikarva oli lähes irroitettu. Nana taisi nauttia harjauksesta, koska se roikutti alahuultaan. Välillä se käänsi kauniin päänsä minua kohti, yritti tutkia taskujani ja hamuta turvallaan käsiäni.

Puhdistin Nanan kavioita kaikessa rauhassa, eikä tamma ollut moksiskaan. Testasin myös, ovatko kengät kunnolla kiinni. Se kuuluu rutiiniini, teen sen aina. Kun olin valmis, taputin tammaa ja katsoin kelloa. Puoli neljä. Nyt oli sunnuntai, eli ei ollut tunteja. Voisin siis viedä Nanan takaisin tarhaan. Keräsin kaikki käyttämäni harjat takaisin harjapakkiin. Otin riimunnarun irti, nykäisin kevyesti narusta ja Nana seurasi minua. Taluttaessani sitä ajattelin, että olisi onni omistaa tälläinen hevonen. Ainakin se olisi ilo silmälle, enhän minä tiennyt millainen se oli ratsastaa. Kun löysäsin Nanan tarhaan, se kääntyi vielä lähtiessäni katsomaan minuun päin. Hymyilin, niin kaunis eläin.

Vein harjapakin paikoilleen, kun palasin talliin. Huomasin muiden lähteneen, ehkä ratsastamaan. Istahdin hetkeksi tallihuoneen penkille selaamaan kännykkääni ja huomasin äidin laittaneen viestin "Joko oot valmis, voisin hakee sut nyt??" Vastasin olevani valmis haettavaksi ja kerroin tallin osoitteen. Äiti kertoi olevansa paikalla kymmenen minuutin kuluttua, joten päätin mennä pihalle odottelemaan. Talli oli kotoisa ja alkoi tuntua viihtyisälle heti ovesta sisään astuttuani. Ne kaksi tyttöä ja Eliza vaikuttivat mukaville. Nana oli mahtava, toivon hyviä hetkiä sen kanssa tulevaisuudessa!

// Aloitustarinaa pukkaa, hieman vailla ideaa mutta menkööt ;D

Vastaus:

Tosi kiva ensimmäinen tarina. Tarinassa oli sopivasti kuvailua ja yksityiskohtia, mutta ei kuitenkaan liikaa. Teillä tulee olemaan varmasti hauskaa Nanan kanssa. Nana tykkää myös kovasti uida. Käykää toki alkuun vaikka kahlaamassa, ratsain tai taluttaen, joku päivä. Saat 37 ve.

Nimi: Elowyn

06.05.2018 21:19
Sunnuntai 06.05.2018
Olin notkunut tallilla jo koko aamupäivän siivoillen ja Elizaa auttaen, kunnes hän lopulta lähti viettämään lounastaukoa ja suunnittelemaan iltapäivän tunteja. Siinä vaiheessa minäkin päätin laittaa luudan sivuun ja ruveta liikuttelemaan hevosia. Eliza oli antanut mulle luvan ratsastella myös tallin muita hevosia, joiden hoitajat olivat lomalla tai joilla ei ollut hoitajia. Eliza ei ollut vielä tehnyt tuntilistoja enkä ollut aivan varma, kuka ei menisi tunnille, joten päätin ratsastaa Tumpin ensimmäisenä. Hain ruunan harjat ja suuntasin reippaasti sen karsinalle. Askeleeni kuullessaan Tumppi nosti päätään ja katsoi minua kiinnostuneena hetken ajan, mutta kiinnostus näytti lopahtavan siinä vaiheessa kun ruuna tajusi, ettei minulla ollutkaan sille herkkua.
”Sori, jätkä, saat sitten treenin jälkeen jotain hyvää”, naureskelin ja avasin karsinan oven.

Tumpin hoitaminen oli aina yhtä mukavaa. Siitä oli kuoriutunut todella sosiaalinen, hellyydenkipeä ja huumorintajuinen, kun sen kanssa vietti vähänkin enemmän aikaa. Ruuna oli onnekseni melko puhdas ja sain sen harjattua nopeasti – kavioiden nostokin oli kerta kerralta helpompaa, vaikka välillä Tumpilla oli vieläkin tapana seistä kuin kaviot karsinan pohjaan liimattuina. Saatuani ruunan harjattua, kävin vaihtamassa pikaisesti omat kamani ja palasin karsinalle Tumpin satulan ja suitsien kanssa. Tapansa mukaan satuloidessa alkoi vauvaponin kärsivällisyys jo palaa hiukan loppuun, mutta nopeasti Tumppi myös uskoi, kun komensin, ettei kuopiminen ole ihan toivottua käytöstä. Kuolaimet saatuaan suuhunsa se oli taas ihan valmiina lähdössä kentälle ja malttoi tuskin odottaa, että sain kaikki suitsien remmit kiinni.
”Johan sä oot innoissas, liikkuisitko sitten tänään jo vähän enemmän omalla moottorilla?” höpöttelin Tumpille samalla kun lähdimme kävelemään kohti kenttää. Positiiviseksi yllätyksekseni olin huomannut, että pikkuhiljaa Tumpilta alkoi löytyä vähän enemmän voimaa ja tasapainoa ja pätkittäin siltä alkoi irrota jo tosi kivaa liikettä, vaikka varsinkin laukka olikin vielä välillä vähän hankalaa. Lisää treeniä vaan, niin hyvä tulee.

Kentällä kiristin vyötä parilla reiällä ja hyppäsin kyytiin. Olin ratsastanut Tumpilla viimeksi eilen, eikä sillä ollut kukaan mennyt minun jälkeeni, joten jalustinhihnoja ei tarvinnut ruveta säätämään. Kävelimme hetken pitkin ohjin samalla kun mietin meille vähän tekemistä. Meillä oli noin puolisen tuntia aikaa ennen kuin ratsastuskoulun tunnit alkaisivat, ja vaikka olisinkin voinut jatkaa treeniä maneesissa tai mennä vaikka maastoilemaan, ajattelin kuitenkin vain ratsastaa Tumpilla kaikki askellajit läpi ja vähän jumpata ja taivutella sitä. Olin edeltävällä viikolla treenannut sillä kunnolla jo pari kertaa ja ensi viikolle olimme sopineet Elizan kanssa ainakin yhden estetunnin ja rankemman koulutreenin, joten ajattelin ottaa vähän rennommin. Muutaman minuutin kuluttua aloin lyhennellä ohjia ja pyysin Tumppia heti liikkumaan vähän eteen. Se reagoi pohkeeseen tosi kivasti ja vaikutti keskittyneeltä, mikä oli positiivista. Aluksi keskityin ihan vain ratsastamaan kulmat huolellisesti ja suoristamaan pitkillä ja lyhyillä sivuilla. Oikea asetus – oikea oli selkeästi Tumpille vaikeampi kierros – oli välillä vähän hankala. Tein muutamat voltit kumpaankin suuntaan ja vaikka Tumppi aluksi meinasi kaatua sisäpohjetta vasten, muutaman huomautuksen jälkeen sekin ongelma alkoi korjaantua. Siirsin Tumpin raviin ja se liikkui eteen paljon parempin kuin eilen. Ravasin pari kierrosta ihan vain kenttää ympäri, jonka jälkeen rupesin tekemään vähän isoja voltteja ja loivia kiemurauria. Yritin keskittyä siihen, että saisin Tumpin ravaamaan rennosti, reippaasti ja letkeästi, enkä niinkään siihen, että se kulkisi täydellisessä peräänannossa. Eliza kävi huikkaamassa ravityöskentelyni keskellä, että Tumppia tarvittaisiin sitten tunnilla, joten päätin vielä ottaa laukan molempiin kierroksiin ja ravailla sitten vielä hetken eteen-alas, ettei Tumppi olisi ihan väsynyt seuraavalle tunnille mennessään.

Otin laukkaa ympyrällä ja vaikka laukannostot onnistuivatkin ihan kohtalaisesti, oli Tumpin laukka tahmeampaa kuin yleensä. Kannustin sitä reippaammaksi ja kyllähän se siitä vähän reippaammaksi tuli, mutta vähän pohkeen taakse se silti jäi. Päätin silti tyytyä siihen, nuoren hevosen kanssa ei laukka juurikaan parane vaikka sitä kierroskaupalla ratsastaisikin. Annoin Tumpille vähän pidempää ohjaa ja taivuttelin sitä vielä molempiin kierroksiin ympyrällä, ennen kuin siirsin sen käyntiin viittä vaille kaksi. Ehdimme kävellä noin viitisen minuuttia, ennen kuin tallista rupesi kulkemaan ratsukoita kentälle päin ja käänsin Tumpin kaartoon. Tulin alas ratsailta ja autoin vielä seuraavan tunnin ratsastajan ruunan selkään. Jäimme hetkeksi puhumaan Elizan kanssa, kunnes hän alkoi pitää tuntia ja minä päätin etsiä itselleni toisen ratsun.

Kävin tuntilistan läpi ja huomasin, ettei Kukka ollut menossa tunneille. Muistelin hämärästi menneeni sillä muutaman kerran, jossain maastossa ainakin. Olin nähnyt sitä tunneilla ja esteillä se vaikutti innostuvan tosissaan, mutta itselläni ei ollut hajuakaan, millainen tamma oli koulussa. Tarkistin vielä, ettei tammaa kaivattu tunneilla ennen kuin lähdin hoitamaan sitä.

Sain Kukan reippaasti kuntoon. Vähän se oli tammamaisella päällä ja yritti aluksi vähän kiukutella, mutta nopeasti sekin rauhoittui ja tyytyi kohtaloonsa. Kentällä oli toisella puolella jo pari hoitajaa tai yksityisen omistajaa ratsastamassa, joten päätin mennä maneesiin, jossa olisi vähän enemmän tilaa. Ilokseni huomasin, ettei maneesissa ollut ketään muuta, joten saimmekin sen ihan omaan käyttöömme. Kapusin nopeasti Kukan kyytiin ja lähdimme kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Kukalla oli pieni ja hieman hidas askel ja sen käynti muistutti paljon Tumpin käyntiä. Hetken kuluttua lähdimme liikkeelle ravissa ja Kukkaa sai aina välillä muistutella liikkumaan. Aloin ratsastaa loivia kiemurauria molemmille pitkille sivuille ja asetin tammaa molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa Kukan oma moottori alkoi käynnistyä ja se rupesi liikkumaan sen verran reippaasti, että päätin jättää raipan hetkeksi maneesin laidalle.

Aloin vaikeuttamaan tehtäväämme tekemällä pienet kiemuraurat myös lyhyille sivuille. Kapeassa maneesissa piti todella keskittyä kääntämään hevosta kunnolla, tehtävästä ei muuten oikein tullut mitään. Tein myös muutamat siirtymiset aina lyhyelle sivulle saadakseni Kukkaa vähän paremmin kuulolle.

Kun olimme verrytelleet myös ravissa, jätin kiemuraurat hetkeksi ja tulin Kukan kanssa suurelle keskiympyrälle, jolla ajattelin otin pikaisesti laukkaa molempiin suuntiin. Tahmean ja hitaanpuoleisen sekä isoaskeleisen Tumpin jälkeen koin pienen kulttuurishokin Kukan selässä, joka meinasi alussa mennä sellaista vauhtia, ettei ole tosikaan. Jäinkin vähän pidemmäksi aikaa ympyröille työstämään tammaa ja keskityin lähinnä siihen, että saisin sen rentoutumaan ja laukkaamaan hallitummin ja vähän rauhallisemmin. Pikkuhiljaa työskentely alkoi tuottaa tulosta ja tamma alkoi selkeästi rauhoittua ja rentoutua. Taputin tammaa ja siirsin sen raviin, ja se alkoi jo myödätä niskastaan ja ylipäätään liikkua paremmin. Pidimme pienen tauon pitkin ohjin, ennen kuin jatkoimme työskentelyä.

Pienen breikin jälkeen päätin ottaa vielä vähän vastalaukkoja Kukan kanssa. Olin saanut sen laukan jo hallituksi ja vähän lyhyemmäksi, joten vastalaukka loivilla kiemuraurilla onnistuin muutaman yrityksen jälkeen oikein mallikkaasti. Tulin vielä muutamaksi minuutiksi ympyrälle ravailemaan ja Kukka alkoikin esittää jo oikein mukavaa ja rauhallista ravia. Kun aloin olla tyytyväinen työskentelyymme, siirsin tamman käyntiin ja kävelin vielä hetken maneesissa.

Matkalla takaisin talliin Eliza tuli meitä vastaan.
”Ahaa, sä päätitkin kokeilla Kukkaa!” Eliza hihkaisi.
Hymähdin. ”Joo, muistan jotenkin hämärästi menneeni sillä ehkä pari kertaa? Jossakin maastossa ainakin, jos oikein muistan.”
”Minäkin taidan muistaa sen ihan hämärästi”, Eliza myhäili. ”No mutta, mitäs tykkäsit ja miten se liikkui? Se on ollut tässä kevään tullen taas vähän innokkaampi.”
”Joo, sen kyllä huomas! Se oli ihan kiva, aika simppeli sit ku sai sen kunnolla hallintaan ja tuntumalle. Herkkä istunnalle, tykkäsin kyllä! Tehtiin aika paljon laukkaa tänää, sillä oli energiaa aika mukavasti, ainakin Tumpin jälkeen!”
”Tuon voin kyllä uskoa. Tumppi liikkui tänään kyllä ihan kivasti, laukka vähän hankalaa, mutta sekin on kyllä parantunut selkeästi”, Eliza vastasi.
”Joo, se oli ravissa tosi kiva ja reagoi pohkeeseen tosi hyvin, mutta laukka jäi sit vähän pohkeen taakse ja vähän turhan pitkäks. Pitää vaan saada sille vielä enemmän sitä voimaa ja tasapainoa, vois vaikka mennä joskus maastossa vähän kiipeilemään ja muutenkin ruveta nyt liikuttelemaan sitä maastossa kun kerta tulee hyvät kelitkin”, tuumasin. Olimme kävelleet jo talliin ja olin saanut Kukan karsinaan. Eliza jäi vielä karsinan ovelle kun rupesin riisumaan tammalta varusteita.
”Olet ihan oikeassa, maastoilu tekisi kyllä sille hyvää. Jos sulla olisi ensi viikolla aikaa, voitaisiin mennä yhdessä. Vaikka viikonloppuna?” Eliza ehdotti.
Nyökkäsin. ”Joo, kuulostaa kivalta! Mulla on aikataulut vielä vähän auki, mut ehtiihän sen sopia tarkemmin sitten vielä myöhemmin.”
Eliza nyökkäsi ja lähti toimistoon, minä taas jäin hoitamaan vielä Kukan pois.
Ehdin vielä kävelyttää Valo-ruunaa, joka oli ollut hetken lomalla jalkavaivan takia, parisenkymmentä minuuttia, ennen kuin kävin sanomassa heipat Elizalle ja lähdin kotiin valmistautumaan vielä vähän tuleviin kokeisiini.

//Tällasta sitten, aika perustarinaa, mut ajattelin et voisin vaikka tosiaan hypätä tai tulla estetunnille Tumpin kanssa ja treenata sit Frejankin kanssa vähän tulevaisuudessa. Kirjotan varmaan tässä lähiaikoina ainakin pari maastotarinaa kans, nyt saat tyytyä tällaseen vähän perusmenoon! :D

Vastaus:

Kiitos kun liikutit muutaman hevosen, se on aina avuksi. Tarina oli muutenkin oikein mukava, kyllä Tumpista vielä hyvä tulee tuolla menolla ja osaavalla ratsastajalla. Ainakin Tumpin kanssa voisi joskus tässä käydä kahlaamassa/uimassa, se olisi varmasti ruunan mieleen enemmän kuin uskotkaan. Jahka ruuna innostuu uimisesta, voikin olla vaikea saada hevosta pois vedestä! :D
Saat 54 ve.

Nimi: Emma

26.04.2018 18:07
Emma, Hugo, Child ja Carmen

Olin saanut uuden hoitohevosen, Hugon. Se oli New Worest poni ja juuri sopivan kokoinen, -minulle. Tänään menisin moikkaamaan sitä. Sen lisäksi ajattelin talutella Childiä vähän maastossa ja ratsastaa Carmenia. Kokeilisin myös Childille tänään kuolaimettomia suitsia.

Hain Hugon omat harjat satulahuoneesta ja laskin ne ponin karsinan oven eteen. Otin laatikosta Magic Brushin ja menin karsinaan. Hugo luimisti korvansa ja kääntyi takaperin, mutta minä otin sitä riimusta kiinni ja käänsin oikein päin. Sitten nappasin karsinan ovessa olevan riimun narun ja laitoin Hugon kiinni kaltereihin. Aloitin harjaamisen. Ponista pöllysi kamalasti talvikarvaa ja pölyä. Yskäisin muutaman kerran ja jatkoin Hugon harjaamista.

Seuraavaksi siirryin Carmeniin. Carmen oli hyvällä tuulella. Se katseli touhujani korvat söpösti hörössä ja silmissään lempeä katse. Hymyilin tammalle ja annoin sille porkkanan siivun, joka oli sattumalta jäänyt taskuuni. Carmen rouskutti sen hyvillään ja hörähti lopuksi kerjäten lisää.
"Nyt ei tuu enempää" sanoin ja raaputin tamman otsaa. Carmen sulki silmänsä ja minä jatkoin harjausta.

Sitten siirryin Childiin. Otin sen ensimmäikseksi alueelle, jolle sen tarhakaveri ei päässyt ja aloin sukia sitä kevyin vedoin. Child kiemurteli hieman, mutta rauhoittui pian. Taputin sitä kevyesti kaulalle ja puhelin rauhallisesti. Childin kimo, lyhyehkö karva pöllysi ilmaan. Sillä ei ollut ollut talvikarvaa, vaikka oli ollut aika kylmä talvi, joten se oli pitänyt loimittaa usein. Voi sitä loimien kuivattelua ja niiden viikkausta! Onneksi sää oli lämpenemään päin. Vilkaisin yhdessä koukussa riippuvia kuolaimettomia suitsia. Niitäkin pitäisi sovittaa Childille. Kohautin harteitani ja jatkoin harjausta.

Otin suitset käteeni ja menin Childin luo. Annoin sen nuuhkia niitä hetken, sitten pujotin ohjat varovasti Childin pään yli ja jätin ne sen kaulalle. Tamma kavahti ohjia, mutta huomasi sitten etteivät ne ole vaarallisia.
"Hyvä" kehuin Childiä ja raaputin sitä harjan alta. Liu-utin riimun tamman kaulalle ja laitoin suitset tamman korvien taakse. Child kavahti taas ja koitti nousta pystyyn.
"Pruut! Ei hätää. Ei hätää" sanoin ja silitin tamman kaulaa. Child rauhoittui.
"Hyvä" kehuin tammaa ja otin suitset pois sen päältä. En ollut laittanut remmejä kiinni, se saisi jäädä seuraavaan kertaan. Päästin Childin vapaaksi ja lähdin auttamaan Elizaa päiväruokien jaossa.

Vastaus:

Alussa kerroi todella kivasti, mitä aiot tällä kertaa tehdä. Hugon ja Carmenin hoidosta olisi voinut kertoa vielä hieman enemmän, mutta hyvä tuokin jo. Childin kanssa voisi tosiaan tehdä satulointi ja suitsimishommia ihan yhtä aikaakin ja suitsien ollessa päässä ja hihnojen ollessa kiinni, voisi vaikka laittaa riimunnarun kuolaimeen ja talutella Childia, niin hevonen tottuisi taas, että on kaikki varusteet päällä. Ja sitten sitä ratsastamista, autan toki. :)
Saat nyt 32 ve.

Nimi: Emma

20.04.2018 08:40
Emma, Child ja Carmen

Talutin Childia hiljakseen kentällä. Se oli alkanut jo tottua ihmisiin, tai ainakin minuun ja Elizaan. Joku tyttö istui katsomossa katselemassa meidän "tuntia". En siis tietenkään ollut Childin selässä. Yhtäkkiä ulkona pamahti jokin ja Childi säikähti nousten pystyyn. Koitin pidätellä sitä, mutta otteeni lipesi ja se lähti omille teilleen. Childin kavioiden jylinä kaikui hetken maneesissa. Sitten se pysähtyi.
"Voi pahus" mutisin hiljaa ja aloin lähestymään tammaa. Ojensin pientä porkkanan siivua tammalle.
"Hei kulta" sanoin pehmeästi ja otin riimunnarusta kiinni. Tyttö katsomossa oli noussut seisomaan hieman hätääntyneenä (ehkä!), mutta nyt hän istuutui. Aloitin jälleen harjoitukset Childin kanssa. Teimme helppoja maastakäsittelyharjoitteita, kuten puomiin totuttamista, pujottelun kartioihin totuttamista (en tiiä niille oikeeta nimirtystä xD!) jne. Näin Child tottuisi asioihin, mitä Sirkuksessa oltaisiin voitu käyttää.

Päästin Childin tarhaan. Se meni heti syömään heiniä, mitä sille oli laitettu. Hymyilin jä jätin riimun ja narun Childin muiden varusteiden sekaan alueelle, jonne hevoset eivät päässeet. Hymyilin ja poistuin tarhasta. Tyttö oli seurannut koko aika tekemisiämme ja tuli nyt luokseni.
"Hei. Olen Iiris" tyttö sanoi hymyillen.
"Moi! Mä oon Emma. Hauska tutustua" vastasin tytölle myöskin hymyillen.
"Oot älyttömän taitava käsittelemään hevosia!" Oiris kehui minua.
"Nooh. Taito on karttunut Childin kanssa. Sen kaa tarvii hyvät hermot" vastasin hymyillen. Oli mukavaa saada kehuja.
"Mullakin on yks vähän hermoheikko hevonen täällä. Se Panda. Voitko joskus auttaa meitä vähäsen?" Iiris kysyi ystävällisesti.
"Totta kai voin! Sopisiko vaikka sunnuntai?" Vastasin hymyillen. Muita oli mukava auttaa.
"Joo sopii hyvin" hän vastasi ja näytti peukkua. Seuraavaksi vaihdoimme numerot, ja menimme harjailemaan Carmenia ja Kaktusta.

Carmenin harjaus oli sujunut hyvin ja Iiris oli ollut erittäin mukava. Mielestäni päivä oli ollut erittäin onnistunut!

/Sry näin lyhyt tarina, mutta jotain piti keksiä :)!/

Vastaus:

Kiva saada sinulta tarinaa, pitkästä aikaa. Teit Childin kanssa hyviä tehtäviä, itse kutsun kartioita yleensä tötteröiksi tai törpöiksi, kartio on kai oikea nimi. :D
Mukavaa, kun käytit muita hoitajia tarinassa. Kirjoittele vain lisää kun ehdit, niin saat karsinavuokrat maksettua. Saat tästä 30 ve.

Nimi: Ada

26.03.2018 07:30
Tutustumista...
Lauantai 24.3.2018

Ada kuunteli navigointilaitteen tasaista puhetta jännittyneenä. Tytön kasvoista hehkui into ja uteliaisuus uutta paikkaa kohtaan. Tallin tielle käännyttyään Ada hidasti vauhtiaan, sillä jokuhan voisi olla maastolenkillä hevosen kanssa. Tyttö katseli tien reunustamaa aitaa ja lehtensä pudottaneita koivuja. Laitumella ei hevosia näkynyt, eihän se ihme ollutkaan sillä oli vasta alkukevät. Ada ajeli samanlaiseen tahtiin tallipihalle, josta avautui ihan uusi maailma tytölle. Hän parkkeerasi mopoautonsa taitavasti pihan reunustalle ja astui ulos autosta. Ada nappasi urheilukassinsa toiselta puolen auton etuosaa ja jäi hetkeksi katsomaan tallia ja sen antamia uusia mahdollisuuksia. Talli oli väriltään punainen ja myös maneesi sen vierustalla oli maalattu samaisella sävyllä. Maneesin edustalla oli valkoisella aidalla reunustettu kenttä, jossa oli mukavaa ratsastaa lämpimämmillä keleillä. Pihasta löytyi myös pyöröaitaus, joka olisi kätevä hevosten koulutuksessa ja juoksuttamisessa. Ada lukitsi mopoautonsa ovet, vaikkei siihen olisi varmaankaan tarvetta ollut näin rauhaisalla alueella ja lähti harppomaan kohti tallia.

Tyttö avasi tallinoven varmoin ottein ja sulki oven heti perässään kiinni. Hän katseli ihmeissään ympärilleen ja hetken katselujen jälkeen lähti tutkimaan tallia tarkemmin. Adan silmät selasivat ilmoitustaulun jokaisen ilmoituksen tarkasti lävitse ennen kuin lähti katsomaan muuta. Eteenpäin kävellessään Ada huomasi oikean käytävän päädyn ovessa olevan kyltin, jossa luki isoin kirjaimin “LANTALA”. Tyttöä hymyilytti ajatus, että pian hän kävisi tuolla useastikkin. Vasemmalla puolella karsinoiden lisäksi oli ovi, jossa luki puolestaan “KUIVIKKEET”. Ada ei lähtenyt huoneita sen tarkemmin silmäilemään vaan käveli eteenpäin keskikäytävällä. Tytön saavuttua toiseen “risteykseen” hän käänsi päänsä oikealle ja luki nopeasti, että tuokin ovi johti lantalaan.
-Ainakin on tilaa mihin viedä hevosten jätteitä, tuo naurahti ja käänsi päänsä vasemmalle.
Vasemmalta tyttö löysi rehuhuoneen ja karsinoita vastapäätä oli ilmeisesti satulahuone ja pesuboksi.
-Modernia päästä suoraan tallista maneesiin, Ada puheli itsekseen samalla avaten satulahuoneen ovea.
Satulahuoneesta tyttö löysi hoitajienkaappeja, jääkaapin, pari penkkiä, pöydän ja muuta hyödyllistä. Adan silmät kiinnittyivät myös huoneeseen, jonka ovessa luki “TOIMISTO”, siellä varmaan tallinomistaja majaili tälläkin hetkellä.

Hetken mietittyään mitä tallinomistajalle sanoisi Ada meni koputtamaan toimiston oveen. Huoneesta kuului askeleita ja pian oven avasi hymyilevä nainen.
-No, mutta hei. Kuka sinä oikein olet? tallinomistaja kysyi rennolla äänensävyllä.
-Hei, olen Ada. Soittelinkin sinulle pari päivää sitten, että tulen käymään täällä viikonloppuna, Ada kertoi hymyillen.
-Aivan, totta. Unohdinkin ihan kokonaan sinut. No, mutta tervetuloa, olen Eliza tämän tallin omistaja.
-Kiitos paljon. Minä itsekseni kävin jo vähän paikkoja läpi, mutta mahtaisiko sinulta lienetä hetki aikaa niin, että voisit esitellä tallin systeemejä ja hevosia? Ada kysäisi pirteänä.
-Tottakai, odotahan niin suljen tietokoneeni niin lähdetään heti. Voit kassisi jättää, vaikka tuonne penkille siksi aikaa.
Ada otti neuvosta vaariin ja vei kassinsa satulahuoneessa olevalle penkille. Tyttö odotteli jännittyneenä Elizan paluuta ja esittelykierrosta tallissa.
-Tässä on sinun kaappisi, sinne voit laittaa vaikka koko omaisuutesi. Kaappi on muuten ilmainen, mutta lukko pitää itse ostaa, ne kun tuppailevat aina häviämään, Eliza astui satulahuoneeseen ja kertoi nauravaisella äänellä.
Ada katsoi Elizaa kiitollisena, painavaa kassia olisi raskasta aina roudata tallille mukanaan.
-No, sitten minä semmoisen hankin, Ada sanoo hyväntuulisena.
-Täällä satulahuoneessa on jokaisen hevosen varusteet nimellä varustettuina ja harjapakit löytyvät tuosta toiselta seinustalta. Tuossa sivussa on lavuaari kuolainten ja varusteiden pesuun ja saippuoita, sekä rasvaa löytyy hyllyltä, Eliza osoittelee.
Ada seuraa silmäkovana Elizaa ja kuuntelee tämän puheita tarkkaan.

Tunti oli mennyt siihen, kun Eliza oli esitellyt tallia ja sääntöjä Adalle tarkemmin. Hevosetkin olivat tulleet tytölle nopeasti tutuiksi. Nyt Eliza istui Adan kanssa satulahuoneessa juomassa kahvia, heillä riitti juttua ja se oli hyvä.
-Kuka sinulle jäi ensimmäiseksi mieleen, ketä haluaisit liikuttaa? Eliza kysäisi jutustelun lomassa.
-Lach oli minusta todella ylväs tapaus, itse en vaan tykkää hirveästi arabeista, Ada myönsi heti.
-Voisin nyt tulevalla viikolla tulla liikuttamaan ainakin Hallan, se oli jotenkin niin rauhallinen ja ihana, tyttö henkäisee innostuneena.
-Sehän passaa vallan mainiosti, minun itse asiassa pitäisi nyt mennä jatkamaan hommia. Lähdetkö sinä vai jäätkö tänne? Nainen kertoi.
-Minä taidan lähteä, mutta oli kiva tutustua. Tulen sitten ensiviikolla, Ada huikkasi satulahuoneen ovelta ja lähti lennokkain askelin kohti mopoautoaan.

Tyttö kaasutteli rauhalliseen tahtiin pois tallipihalta ja hiekkaiselta tieltä.
-Maltan tuskin odottaa, hän henkäisi musiikin lomassa.

// Tässä jonkinlainen tarina ensimmäiseksi :D

Vastaus:

Juon kylläkin teetä enkä kahvia, mutta ei se haittaa. :D
Jees, mutta kiva tarina. Hallan kanssa en ole kerinnyt kauheasti touhuilla, mutta toivottavasti se on kiva hevonen. :) Saat vaikka 26 ve.

Nimi: Iitu

18.03.2018 20:31
Tervetuloa!
Runo
♡Kastanja♡
18.3.18, sunnuntai

Traileri ajoi pihaan uuden tallin
Avasin takaluukun ja sisältä paljastui poni
Oli trailerissa heinät mullin mallin
Se katsoi mua ihan kuin sanoisi "Sori"
En sen söpöyttä voinut vastustaa
Sen trailerista ulos otin
Ja Eliza näytti sen oman kopin
Kastanjan mä sinne päästin
Siellä se heti olonsa mukavaksi sääsi
Tallikierroksen mä Elizalta sain
Sitten trailerista Kastanjan kamat hain
Satulahuoneeseen ne kannoin
Oli pian kamat siisti siellä
Sitten Kastanjalle makupalan annoin
Sitä hetken hellittelin ja lellittelin
Sitten aika oli kotia kohti mennä

Vastaus:

Kommentoin nyt vain lyhyesti, että hyvä aloitus ja saat 20 ve. Ja tervetuloa Neljään kavioon!

Nimi: Iiris

11.03.2018 08:02
Runo
Iiris & Cuno
Sunnuntai, 11.3.2018

Nostin mä Canon selkään satulan
Cano päätti ottaa vähän mun takista makua
Sitä mä kielsin ja sitten laitoin suitset
Tallin pihaan mä orin talutin
Kiristin satulavyötä
Ja sitten selkään nousin
Nyt lähdettäisiin tekemään työtä!
Tai no, nyt lähdettäisiin maastoon!
Pohkeita mä annoin ja Cano lähti kävelemään
Lumi narskui Canon alla, kun se liikkui
Linnut piipittivät ja oravia puissa riippui

Mutta heti kun metsään mentiin, Cano alkoi säpsyillä
Sitä rauhoittelin ja sanoin ettei mitään tarvinnut pelätä
Se hieman siitä rentoutui
Ja uskalsi ottaa varmempia askelia
Siitä sitten mäkin helpotuin
Pian kuitenkin Canon raviin käskin
Ja se lähti reippaasti ja kiltisti
Hieman liiankin reippaasti mielestä kuskin
Mutta Cano ei suostunut hidastamaan
Se jonkun laukkapolun äkkäsi
Ja siinä sitten ryösti
Mut maahan se melkein pukitti
Mutta mä hienosti selässä taituroin
Onneksi mulla oli satula!
Muuten olisin tippunut

Ei Cano kuitenkaan pitkään jaksanut juosta
Ja tallikkin pilkotti jo
Se käyntiin hidasti
Ja sitten pärskähti
Sille mä pitkää ohjaa annoin
Mutta silti käsiäni kannoin
Tallin pihalla taputin Canoa vähän
Ja sitten heivasin itseni alas
Siinä mä sitten Canoa hetken taluttelin
Ja sitten talliin vein

Tallissa mä sen riisuin
Pesukarsinassakin käytiin, vaikka herra prinssi ei siitä kovasti tykännyt
Sitten orin loimeen käärin
Ja lopulta iltaruuan ponille häärin
Oli ollut ihan mukava päivä
Tästä päivästä kyllä päiväkirjalle kerrottaisi!

/Noni! Sain tarinaa (yliviivaus) runoa aikaiseksi, toivottavasti kelpaa!

Vastaus:

Tykkäsin varsinkin parista kohdasta runoa. "Sille mä pitkää ohjaa annoin, mutta silti käsiäni kannoin" ja ekan kappaleen "oravia puissa riippui" niin mulle tuli ekana mieleen että ne oravat oli kuolleita :D, mutta toivottavasti ei sentään. Saat tästä vaikka 30 ve, kun en muutakaan osaa antaa.

Nimi: Elowyn

08.03.2018 20:35
Torstai, 8.3.2018

Mä en oikeasti jännitä kovin helposti, mutta sillä hetkellä kun kävelin tuttua tietä pitkin Neljään Kavioon päin, vatsassani lenteli perhosia ja kehittelin kaiken maailman kauhuskenaarioita mielessäni. Mitä jos Eliza käskisi mut kotiin? Sanoisi, etten ole enää tervetullut tallille? Olisi muuten vaan pettynyt ja surullinen (ihan aiheesta)? Tai entä jos Kaktus olisi myyty? Se ei kyllä ole mahdollista, mutta entäpä jos se on vaikka lopetettu? Mähän en missään vaiheessa edes sanonut sille tai Elizalle minkään sortin hyvästejä, katosin vain. Koulu alkoi painaa päälle, poikaystävästä kuoriutui täysi idiootti ja kaikki alkoi tuntua vaikealta ja yhtäkkiä vain huomasin, etten jaksanut mennä tallillekaan. Ajattelin, että se menisi ohi enkä edes vaivautunut sanomaan Elizalle asiasta mitään. Ja ennen kuin huomasinkaan, oli kulunut kuukausia siitä kun viimeksi kävin tallilla. Mulla oli tosi ikävä olo siitä tosi pitkään enkä kehdannut ilmoitella Elizalle yhtään mitään, vaikka Eliza oli kyllä huhuillut mun perään ja pommittanut mun sähköpostia ties kuinka pitkään. Hävetti todella paljon tehdä hänelle niin kurja katoamistemppu, varsinkin kaiken sen jälkeen mitä Eliza oli mulle tehnyt. Jeesus että olinkin idiootti.
Tilannehan jatkui vielä ja päättyi lopulta siihen, että äiti alkoi oikeasti huolestua vähän siitä, etten ollut käynyt Neljässä Kaviossa. Se olisi mielellään ajanut mut tallille asti, mutta pienen neuvottelun jälkeen sain luvan kulkea sinne ihan itsekseni - saisin käyttää kaikki viimeisetkin minuutit itseni tsemppaamiseen.

Pian, siis ihan liian pian, huomasin Neljän Kavion kyltin ja tiesin, ettei mulla olisi enää hirveästi aikaa, ennen kuin mun oikeasti pitäisi mennä ja keskustella Elizan kanssa. Jostain syystä ajatus vähän jopa hirvitti mua, lähinnä sen takia, että tiesin miten pettynyt ja surullinen Eliza olisi. Vihaista hänestä en tuskin saisi juuri millään, vaikka se olisikin parempi. Mutta Eliza ei olisi vihainen, ei todellakaan.
Tallirakennukset ja maneesi olivat ihan yhtäkkiä näköpiirissäni. Mun oli pakko pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tekisin. Koota ajatuksiani hieman. Voisinko vaan marssia sisään ovista? Olisiko tallilla paljonkin porukkaa? Onkohan paikka muuttunut? Muistaakohan Kaktus mua ollenkaan? Viimeinen ajatus kolahti kunnolla - siis ihan oikeasti, kuulostaa typerältä, mutta mulle tuli oikeasti paha olo. Miten mä ikinä pystyin tekemään näin Kaktukselle? Se oli ja ehdottomasti on vieläkin todennäköisesti mun elämäni tärkein poni, ja ihan helposti hylkäsin sen kun alkoi itsellä olla vähän hankalaa. Voi jeesus.

Hetken seisoskeltuani paikoillani lähdin varovaisesti kävelemään tallille päin. Tarhoissa näkyi useita uusia hevosia ja poneja, mutta mulla ei oikein ollut aikaa jäädä ihastelemaan niitä. Tajusin yhtäkkiä käveleväni varsin reipasta tahtia ja minnekäs muuallekaan kun Kaktuksen tarhalle. Se reitti oli jotenkin niin pinttyneenä mun aivoihin ja mun ensimmäinen reaktio nyt vaan oli kävellä sinne. Onnekseni huomasin, että poni tarhasi edelleen samassa tarhassa eikä mun tarvinnut juoksennella tarhalta toiselle sitä etsien. Vaistomaisesti kävelin tarhan portille ja vislasin vähän; ponin pää nousi välittömästi heinäkasasta ja se jäi katsomaan mua kiinnostuneen näköisenä. Mua alkoi ihan itkettää, en edes viitsinyt yrittää pidätellä kyyneleitä; ei siitä kuitenkaan mitään tulisi.
"Hei, poni", sain sanottua. "Muistatsä vielä mua?" naurahdin jopa hieman. Kaktuksen korvat kääntyivät höröön ja se nosti päätään vielä vähän. Jatkoin ponille puhumista ja lopulta se lähti hitaasti kävelemään mua kohti. Mua alkoi itkettää vielä enemmän, kun poni viimein pysähtyi portille korvat tötteröllä.
"Hei, pikkumies. Mulla on ollu sua ikävä", sopersin ja ojensin käteni ponin haisteltavaksi. Sen korvat kävivät nopeasti luimussa kun työnsin käteni portista sisään, mutta hetken nuuskittuaan se rentoutui. Astuin lähemmäs ja rupesin silittämään Kaktuksen turpaa.
"Joo, hyvä poni. Mulla on ollu tosi, tosi kova ikävä. Annatsä anteeks mulle, Kaktus? Mä olin idiootti", höpöttelin ponille kyynelteni seasta. Jessus, että mulla oli ollut ikävä Kaktusta.

Seisoin hetken Kaktuksen tarhalla ja höpöttelin ponille rapsutellen sitä samalla. Se selkeästi muisti mut tai sitten siitä vaan oli tullut paljon kiltimpi. Veikkasin vahvasti ensimmäistä. Yhtäkkiä tallilta päin rupesi kuulumaan kavioiden kopinaa ja hätkähdin. Voi hitto, oli mun ensimmäinen ajatus. Koska tämähän ei todellakaan näyttänyt kummalliselta tai mitään, ihan rennosti vaan hengailin itkuisena Kaktuksen tarhalla ja rapsuttelin sitä. Pyyhin nopeasti enimmät kyyneleet takkini hihaan ja ehdin juuri ja juuri kääntyä äänen suuntaan kun kuulin tutun äänen.
"Voi Luoja, Elowyn?" Eliza henkäisi selkeästi yllättyneenä taluttaen minulle tuntematonta friisiläistä. En ehtinyt reagoida mitenkään, ennen kuin Eliza oli jo lykännyt hevosensa lähimpään tarhaan ja harpponut luokseni. Ennen kuin huomasinkaan, oli nainen vetänyt minut jo halaukseen. Elizan yllättävä reaktio ja vilpittömästi yllättynyt mutta huojentunut ilme sai minut puhkeamaan uudelleen kyyneliin.
"Anteeksi ihan tosi, tosi paljon", mutisin naisen olkapäätä vasten.

Eliza halasi minua vielä hetken ennen kuin lähti suoraan sanoen vetämään minua omaan toimistoonsa. Hän talutti minut tallin läpi ja sain osakseni muutamia kummastuneita katseita hevosiaan hoitavilta tuntiratsastajilta, mutta siinä vaiheessa en oikein ehtinyt kiinnittää sen kummempaa huomiota asiaan. Toimistossa hän istutti minut pöytänsä ääreen ja sulki oven perässään. Olin vieläkin vähän itkuinen, mutta onnekseni Eliza aloitti puhumisen.
"Hyvänen aika, Elowy. Älä itke, kultapieni, kaikki on ihan okei", hän rauhoitteli minua pehmeällä äänellä. "Hyvänen aika tosiaan, sinua ei olekaan näkynyt täällä hetkeen. Olen ollut todella huolissani, Elowyn. Olin aivan varma, että sinulle oli sattunut jotain!"
"Mä oon tosi pa...", olin aloittamassa mutta Eliza keskeytti minut nopeasti.
"Kuule, en ole sinulle vihainen, Elowyn. Minusta on ihanaa nähdä sinua enkä missään nimessä ole vihainen, mutta olen kyllä vähän pettynyt. Sinun äitisi soitti minulle jokin aikaa sitten ja kertoi, että sinulla on vähän hankalaa. Ymmärrän sen paremmin kuin hyvin, mutta olisin silti toivonut, että olisit ilmoitellut jotakin. Minä tiedän, miten mukava ja vastuuntuntoinen nuori nainen sinä olet, joten olisin toivonut jonkinlaista ilmoitusta. Oli vähän ikävää vain kadota noin vain, varsinkin kun otetaan Kaktuskin huomioon", Eliza jatkoi. Hän puhui hyvin rauhallisella ja pehmeällä äänellä ja näytti hieman pettyneeltä, mutta ymmärtäväiseltä.
"Mä tiedän, mä olen niin pahoillani... en tiedä, miten tässä pääsi käymään näin... en tiedä mikä mulle tuli ja miksi mä pystin yhtäkkiä katoamaan ja vieläpä hylkäämään Kaktuksen sillä tavalla, mä en tosiaan tiedä", sopersin hiljaisella äänellä.
"Kaktus todella onkin kaivannut sinua. Se selkeästi muistaa sinut, Elowyn. Sinä varmaan tiedät, että siirsimme äitisi kanssa sen takaisin nimiini?" Eliza kysyi jopa hieman varovaisesti. Nyökkäsin pienesti. "Sillä on nykyään myös hoitaja,eli älä huoli - se ei kyllä ihan hylätty ole, vaan saa ihan kunnollista hoitoa." Nainen jopa virnisti pienesti mutta vakavoitui taas pian. Tunsin pienen piston sydämessäni. Olinko oikeasti kateellinen? Voi Luoja.
"No niin, Elowyn. Sinä saat anteeksi. Kaikilla on välillä hankalia aikoja ja kaikki tekee välillä virheitä. Kaikki ovat kunnossa ja kaikki on ihan okei, en ole sinulle vihainen. Ja toivon, ettet itsekään ole vihainen itsellesi. Sinä tulit tänne takaisin ja pyysit anteeksi, älä ole turhan ankara itsellesi. Mitä nyt tapahtuu, se riippuu ihan sinusta. Minusta olisi ihana saada sinut takaisin tänne, vaikka en voikaan luvata, että saisit hoidella ja ratsastaa Kaktusta. Täällä on kuitenkin paljon hevosia, joiden hoitoon ja liikuttamiseen voisit osallistua. Tumpppikin on vielä täällä ja sinullahan on senkin kanssa yhteistä historiaa. Haluan kuitenkin, että päätät nyt itse ja harkitset tarkkaan, kannattaako sinun palata. Olet aina tervetullut tänne, mutta huolehdithan itsestäsi ensimmäisenä, jooko?" Eliza jopa hymyili välillä puhuessaan.
Hänen sanansa tuntuivat uskomattomilta. Olin tervetullut takaisin? Kaiken tämän jälkeen? Olin mykistynyt ja yllättynyt ja minun piti hetki sulatella naisen sanoja, mutta kun sain ajatukseni kokoon, minun ei kauaa tarvinnut miettiä vastausta.
"Musta olisi ihanaa tulla takaisin", sanoin jo vähän itsevarmempana ja katsoin Elizaa suoraan silmiin. Hän puhkesi hymyyn.
"No, siinä tapauksessa, tervetuloa vaan", nainen hymähti.
Enkä voinut kuin hymyillä.

//Tässä nyt tällaista pikaista iltalukemista sulle! En oo hetkeen kirjoitellut mitään ja tää onkin vähän sen mukainen ja aika tönkkö, ja myönnän että saatoin kiirehtiä tän kanssa hieman, että pääsisin kirjoittelemaan noista muista jutuista, inspiraatiota nimittäin löytyy! Toivottavasti tää ei ihan kauhea ollut ja vielä kerran iso kiitos että otat mut takaisin tänne <3

Vastaus:

Oi Elowyn <3 Minä täällä kyynel silmässä luin tarinaa ja mitähän osaisin sanoo tästä..
Todella, todella, todella ihana saada sinut takaisin tänne. Voi kuinka olenkaan ihan oikeasti kaivannut sinua, et uskokaan kuinka paljon. En osaa selittää paremmin, olen aivan sanaton.

Mutta sitten jotain tarinasta:
Aivan ihana tarina jälleen. Sun tarinat on aina tosi ihania, luet minua kuin avointa kirjaa, kirjoitat todella hyvin siitä, mitä minä sanoisin/kautta tekisin. Vau! Saat 58 ve.

Nimi: Ada

27.02.2018 17:53
Tiistai 27.2.2018.


Ada käveli hieman masentuneena kohti tallia, jossa oli viimeksi ollut ainakin kaksi kuukautta sitten. Hän oli aivan varma kuinka pettynyt ja vihainen Eliza olisi häneen. Eliza oli ollut tiukka jo loman suhteen, sillä todella moni hoitajista oli juuri sinä viikkona lomalla ja hevoset jäisivät ilman hoitoa. Mutta Adan oltua kaksi kuukautta piilossa Elizalta, eikä hänestä ollut kuulunut mitään sinä aikana. Nyt hän kuitenkin oli ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt kohti tallia, jossa kuulisi Elizan saarnan.

Pian tyttö saapui tutun näköiselle pihamaalle ja huokaisi syvään. Tämän vaaleat hiukset liehuivat vapaina tuulen mukana ja punaiset posket olivat merkki siitä että tyttö oli kävellyt jo jonkin aikaa ulkona. Ada hengitti syvään vielä kerran, jonka jälkeen lähti varovaisin askelin kohti tallin ovea. Hän avasi oven paleltuneilla sormillaan ja astui tallin lämpöön.
"Kuka siellä?" kuului huuto karsinasta.
Ada jännittyi ja käveli pari askelta eteenpäin.
"Minä täällä, Ada" tyttö vastasi pienellä äänensävyllä.
Kulman takaa kuului meteliä, kun nainen siirsi oletettavasti kottikärryjä. Nainen astui kulman takaa Adan eteen ja katsoi tätä yllättyneenä. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään Ada sanoi itkun sekoittamin sanoin "anteeksi". Nainen, jonka Ada oli tunnistanut Elizaksi heti sisälle astuttuaan vaipui lämpimään hymyyn ja nappasi Adan lämpimään halaukseen. Oli aivan hiljaista ellei laskettu Adan nyyhkytystä, joka oli hiljentynyt huomattavasti siitä kun hän puhui Elizalle.

Hetken kuluttua Eliza irrotti otteensa tytöstä ja laskeutui kyykkysilleen tuon eteen.
"Ada pieni, en minä ole vihainen sinulle, ehkä vain hieman pettynyt kun et ole ilmoitellut mitään itsestäsi. Olen ollut ennenminkin sinusta huolissani. Luulin, että sinulle kävi jotakin." Eliza sanoo myötätuntoisesti ja nousee seisomaan.
"Mulla ei oo ollu vain aikaa, koulu on stressannu mua eniten, kun nyt pitäis panostaa siihen oikein kunnolla." Tyttö huokaisee ja jatkaa puhumistaan.
"Ajattelin, että mun olis parasta erota hoitohommista, mutta haluaisin silti aina välillä käydä auttelemassa täällä ja tulla ratsastustunneille. Käykö se?" Ada katsoo Elizaa nyt silmiin.

Vastaus:

Oi ihana tarina! Totta kai sinä jatkat hoitajana, ei epäilystäkään. En osaa sanoa muuta kuin mahtava tarina, tosi ihana. Saat 38 ve.

Nimi: Rinja

02.01.2018 20:20
Rinja, Lach & Sazza - uusi vuosi, uudet kujeet
----

Pitkästä aikaa tallille. Viimeksi olin käynyt jouluna juolumaastossa joka ei todellakaan ollut mennyt hyvin. Lach oli lähtenyt pukkikiitolaukkaamaan ja karannut jonnekkin, ja meikäläisen osalta maasto oli jäänyt siihen. Pudistin päätäni ja kävelin upottavassa hangessa Sazzan tarhalle. Otin tamman sieltä ja talutin talliin, ja laitoin kiinni. Mukamas kylmissään Sazza tärisi, sillä oli niin paksu karva että todellakaan tosissaan palellut. Harjasin tamman nopeasti, ja hain sen jälkeen vain suitset satulahuoneesta, ja liu'tin jännesuojat tamman etujalkoihin. Suitset menivät helposti päähän, ja napsautin kypäräni kiinni. En jaksanut mennä kentälle, ja maneesissa oli tunti, joten mentiin maastoon.

Sazza käveli aurattua tietä pitkin rauhallisesti, mutta verkkaisilla askelilla. Katselin metsikköön, ja lopulta huomasin tutun polun ja käänsin tamman sinne. Sazza tarpoi korkeassa hangessa, ja pörisi. Nostin ravin ja annoin tamman ravata. Onneksi Sazalla oli pehmeä ravi, niin siellä oli ainakin helppo istua ennen satulaa. Tutulla suoralla nostin laukan, ja Sazza ampaisi laukkaan, ja annoin sen mennä. Kauaa ei tamma jaksanut korkeassa hangessa laukata täysillä, ja hidastaminen onnistui kerrankin hyvin. Hikinen ja puuskuttava tamma käveli rauhassa tallille päin. Kuitenkin pellolla kävellessä tamman jalka upposi jonnekkin kuoppaan, luultavasti ojaan, ja kompastui. Lensin kyntämään maata eteenpäin, ja Sazza kaatui. "voi vittulan väki." kiroilin ja rämmin takaisin tamman luo, joka nousi ylös. Vasenta etujalkaa se ei maahan pistänyt, ja kiroilin vielä lisää. Otin ohjat ja lähdin taluttamaan tallille.

Menihän siinä aikaa, ja heti kun pääsin talliin sisään, huusin Elizaa paikalle. "Mitä?" kysyi nainen, ja selitin mitä oli maastossa tapahtunut. "No voihan..." Eliza sanoi ja mietti hetken. Juttelimme muutaman sanan, minkä jälkeen laitoin Sazzalle riimun, loimen ja kylmäsin jalkaa hetken ennenkuin laitoin magneettipintelin suojaamaan ja tukemaan jalkaa. Päästin tamman ulos tarhaan, ja hain Lachin, jota en sen enempää liikuttanut, kuin että päästin juoksemaan maneesiin. Sen jälkeen pikainen harjaus, ja loimi päälle taas ja ulos. Sazzan jalkaa olisi seurattava.

Vastaus:

Hankitreeni onkin hyvä hevoselle, toivottavasti Sazzalle ei käynyt pahemmin. En nyt muuta kommentoitavaa keksi, saat 21 ve.

Nimi: Iiris

31.12.2017 09:23
Uudenvuoden aatto!
31.12.2017
Iiris ja Cano

"Tänään paukkuu, höpsö" supatin orin korvaan, sen norkoillessa tarhan aidan tuntumassa. Rapsuttelin Canoa otsasta, otsatukan alta ja orii nautti.
"Älä pelkää sitten, oo rohkea!" jatkoin. Halasin Canon päätä ja huokaisin.
"Otetaan sut talliin täältä" sanoin lopulta, ottaen riimun maasta ja sujauttamalla sen ponin päähän. Klipsi vielä kiinni, ja sitten lähdettiin kohti tallia. Cano hörisi tammoille, mutta komensin sitä ja poni lopetti sen heti.
"Noni" murahdin.
"Näytetään me mallia"

Talutin Canon tallissa sen omaan karsinaan ja heti siellä vapaaksi päästyään, se käänsi takapäänsä minulle mielenosoituksekseen.
^Olisi varmaan halunnut riehua vielä tarhassa^ mietin hymähtäen ja jätin riimun ja narun roikkumaan karsinan oven salpaan. Lähdin hakemaan Canon harjoja satulahuoneesta, samalla katsellen höriseviä hevosia, jotka pistivät päänsä ulos karsinasta. Cano oli sellainen pomottelija, mutta mulle se vaan oli sellanen ponivauva, aina. Nappasin harjapakin mukaani ja lähdin takaisin oriin karsinalle.

Kaivoin pakista pehmeänharjan ja Magic-harjan. Aloitin harjaamisen niillä. Ei kyllä ponissa paljon harjattavaa olisi, sillä ulkona oli lunta noin 40cm, ja siinä ne hevoset sitten tietenkin olivat piehtaroineet. Katsahdin Canon alahuulta, ja se lerputti hauskasti harjan tahtiin. Kikatin hiljaa ja jatkoin harjailuani.

Canon Nk:
Nyt se tyttö, tai siis mun omistaja alko harjaamaan mua, ja se rentouttaa. Sillä on joku tosi pehmee harja ja sit joku aika kova harja noissa kavioissaan, tai siis käsissään, mitkä lie. Se lähestyy mun takajalkoja uhkaavasti ja mä huiskautan häntäni sen naamalle, koska en tykkää yhtään siitä, että mun takakavioita harjataan.
"Cano! Sun takajalat pitää harjata!" Se huudahtaa ja jatkaa sinnikkäästi niitten harjaamista. Alan polkea etukavioilla maata mielenosoitukseksi. Se Iitir, eiku Iisir, eiku Iiris huokaisee ja lopettaa takajalkojen harjaamisen.
^Jes!^ mietin ja se siirtyy harjaamaan mun toista puolta.
^Mennäänköhän tänään ratsastamaan, vai ottiko se mut vaan sisään se paukejutskan takii?^ jatkan mietiskelyjäni lerputtaen alahuultani harjan sipaisujen tahtiin.

Iiriksen Nk:
Kun olin saanut Canon harjattua, tiputin sen ruokakuppiin kaksi porkkanaa ja omenan.
"Ole hyvä, ja hyvää Uuttavuotta!" Toivotin Canolle ja se säntäsi heti rouskuttamaan niitä. Asettelin harjan harjakoppaan ja jäin katselemaan kiiltävää valkoturkkista poniani kaltereiden taakse.
^Voi kun se on söpö^ mietin ja hymyilin leveästi. Palautin harjapakin paikoilleen ja lähdin kohti kotia.

Vastaus:

Kiva tuo Canon näkökulma tuohon väliin. Joskus voisitkin kirjoittaa vaikka koko tarinan Canon näkökulmasta. Saat 26 ve tällä kertaa.

Nimi: Maisa

30.12.2017 22:12
Ajattelin minäkin vähän runoilla.

Hiutaleet maahan satoi, äiti evääni reppun latoi. Auto huristaen tallille ajoi. Vaippa lumenvalkoisen peittää maan ikimutaisen. Tallipihalla käy kova hulina. Kuuluu hoitajienhuoneesta pulina. Moikkaan Elizaa joka hevosta ulos taluttaa. Donna pihatolla mua odotti, ja muut hevoset tarhassa iloitsi. Tamma hampailla hupusta nappasi, ja minä riimusta kiskaisin. Talliin hevosen vein, sille kylmyyden selväksi tein. Harjasin tamman karvaa, se oli käytöstä hyvää, harvaa. Sitten satulan selkään nostin ja tamma potkulla kosti. Suitset laitoin ja kaulahuivin taitoin. Maneesiin matkamme päättyi, siellä selkään hyppäsin. Käynnillä aloitin, ja raviin nostin. Laukka sujui jo paremmin ja ympyröitä harjoitin. Tunti sujui hujauksessa, ja selästä hyppäsin.
Loppu(vähän tönkkö)

Vastaus:

Loppuun olisi sopinut vielä sana vilauksessa, ihan viimeiseksi sanaksi niin se olisi rimmannut hyvin hujauksessa sanan kanssa. :)
Saat 20 ve.

Nimi: Jade

25.12.2017 00:27
Joulumaasto

Olin ilmoittautunut Ferrin kanssa Neljän kavion joulumaastoon, joka olisikin ensimmäinen ratsastukseni ruunallani uudella tallilla joten jännitystä oli ilmassa. Olin vain juoksuttanut Ferriltä virtoja pois pyöröaitauksessa tai maneesissa, jotta ruuna olisi saanut tutustua uuteen talliin kunnolla. Eihän minulla ollut mikään kiire hevosen selkään, mutta tänään sekin päivä taas koittaisi.

Tallilla oli jo täysi hulina, kun hevosten hoitajat sekä omistajat laittoivat ratsujaan kuntoon maastoa varten. Tallia oli myös koristeltu mukavan jouluiseksi, mikä sai itsenikin joulumielelle.
”Moi Jade!” Eliza huikkasi valkean Hallan karsinasta. Tervehdin häntä takaisin ja huikkasin muillekkin maastoon lähtijöille tervehdykset. En ollut vielä tutustunut juurikaan kehenkään tallilla kävijään, joten kävelin suoraan Ferrin karsinalle jossa ruuna jo odotteli. Eliza oli ollut ystävällinen ja ottanut kaikki maastoon lähtevät hevoset sisälle valmiiksi. Kimo mutusteli viimeisiä heinänkorsia karsinan pahnoista ja nosti korvat hörössä päänsä ylös kuullessaan minun tulevan. Hymähdin ja menin karsinaan, silittäen Ferrin kiiltävää kaulaa. Ruuna tutki mutustellessaan heti käteni sekä taskuni herkkujen varalta ja kun niitä ei löytynyt, jatkoi se heinien syömistä. Hymähtäen lähdin karsinasta hakemaan harjapakkia sekä varusteita.

Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat saaneet ratsunsa kuntoon ja seisoimme tallin pihalla täysissä varusteissa. Rinjan arabialainen ainakin näytti odottavan innoissaan tulevaa maastoa sen tanssahdellessa häntä korkealla pihamaalla. Ferri vain katseli Lachia korvat hörössä, mutta viisas ruunani ei lähtenyt säheltämiseen tällä kertaa mukaan. Eliza selitti maaston olevan pääosin rauhallinen, mutta pääsisimme myös laukkaamaan. Sitten olikina aika nousta satulaan! Kiristin vielä vyötä ja lyhensin jalustimia rei’iällä ennenkuin ponnistin itseni Ferrin satulaan. Ruuna seisoi kiltisti paikoillaan korvat yhä hörössä, katsellen muita hevosia kiinnostuneena.
”Tehdään jono Hallan perään! Järjestys on...” Eliza huudahti ja alkoi luetella nimiä, kun kaikki olivat ratsailla. Me olimme Ferrin kanssa heti Elizan takana joten ohjasin ratsuni raskaan kimon perään. Kohta jono oli tehty ja kaikilla oli paikkansa.
”Noniin, lähdetään kävellen liikenteeseen!” Eliza huikkasi ja kannusti ruunansa kävelemään tietä pitkin. Ferri lähti korvat hörössä seuraamaan Hallaa ja loppu jono seurasi meitä.

Kävelimme pitkään tietä pitkin ennenkö käännyimme metsätielle, joka johti kauniiseen lumiseen metsään. Olin aina tykännyt talvesta juurikin lumen vuoksi, joka kasautui puiden oksille saaden ne näyttämään todella upeilta. Ferrillä oli virtaa ja se kävelikin ihan Hallan hännässä kiinni, joka ei onneksi haitannut kimoa työhevosta.
”Otetaan ravia!” Eliza huudahti ja Halla nosti laiskahkosti ravin, mutta heräsi koventamaan tahtia Elizan muistuttaessa sitä raipalla. Ferri viskoi päätään ja suorastaan hypähti raviin, venyttäen askeleitaan oikein pitkiksi. Jouduin tekemään paljon pidätteitä, että sain pidettyä virtavan ruunani Hallan perässä. Onneksi Ferri kuitenkin pysyi hyvin hallinnassa, vaikka ruunan häntä pyörikin villisti ja se pureskeli kuolainta innoissaan. Ferri työskenteli hyvin koko selällään ja polki takajaloillaan aktiivisesti alleen, joka sai hymyni nousemaan korviin asti. Hetken ravattuamme hidastimme käyntiin ja käännyimme pienelle, kapealle metsäpolulle jossa hevoset saivat katsella mihin astuivat. Ferri sähläsi hetken aikaa ravipätkän jälkeen eikä malttanut katsella jalkoihinsa, jolloin ruuna kompasteli kantoihin lumen alla. Seisoin jalustimilla joten ruunan oli helpompi pysyä pystyssä ja kohta se rauhoittuikin kävelemään sähläämättä. Polku kesti kymmennisen minuuttia, jonka jälkeen tulimme pellon laidalle.
”Nyt otetaan laukkaa, saatte päästellä ihan niin kovaa kun haluatte, mutta viimeistään pysähdys pellon toisessa päässä!” Eliza ohjeisti ja varmisti, että kaikille laukkapätkä sopi. Pari ratsukkoa päätti mielummin mennä ravissa ja lähtivät ravaamaan kauempaa pellon laitaa kohti tapaamispaikkaa. Ferri aavisti mitä oli tulossa ja viskoi päätään innoissaan, jolloin vain vaahto ruunan suusta lensi sen ryntäille ja kaulalle. Eliza antoi merkin, että sai nostaa laukan ja minä tein työtä käskettyä antaen ruunalleni laukkapotkeen – joka oli ehkä virhe suoraan pysähdyksestä nimittäin! Ferri hypähti puolimetriä ilmaan ja ampaisi täyteen kiitolaukkaan. Muut jäivät heti jälkeen, kun arabiristetys pani parastaan häntä töttöröllä. Tiesin etten saisi ruunaa kuuntelemaan apujani vähään aikaan joten annoin sen painella täysin sieluin. Kaviot vain hakkasivat lumista sänkipeltoa ja ruunan hengitys tiheytyi sen hengästyessä. Kimo karva kastui hiestä ja omista silmistäni valui kyyneleet viiman takia. Pellon reuna alkoi lähestyä ja tein varovasti pidätteitä, jotka onneksi näyttivät menevän perille kun Ferri alkoi hidastaa vauhtiaan. Ruuna hidasti ja rikkoi ensin raville, ja sitten käyntiin sekä lopulta pysähtyen pellon reunaan odottaamaan muita. Ferri oli hengästynyt ja läpimärkä hiestä, mutta tyytyväisen näköinen saadessaan revitellä pitkästä aikaa. Muitakin ratsastajia hevosineen alkoi tulla pellon reunalle ja odottelimme, että kaikki olivat tulleet.
”Tehän menitte kovaa!” Eliza naurahti Hallan selästä, kun lähdimme taas jonossä liikkeelle.
”Joo Ferri innostuu aina pellolla”, vastasin hymähtäen ja annoin ruunalle pitkät ohjat, sen alkaessa venyttää kaulaansa käynnissä. Loppumaasto olikin rentoa käyntiä pieniä metsäpolkuja pitkin, jotka veivät tallille.

Tallin piha täyttyi kohta nauravista ja iloisista ratsastajista, kun laskeuduimme ratsujemme selästä maaston jälkeen. Hevoset pärskivät tyytyväisinä ja ravistelivat itseään. Ferri hankasi päätään toiseen etujalkaan samalla, kun löysäsin vyötä sekä nostin jalustimet ylös.
”Kiitos maastosta ja oikein hyvää joulua kaikille!” Eliza toivotti ratsastajille hymyillen ennen kuin talutimme hevosemme talliin. Vastauksia kuului jokaisen suusta ja kohta talli täyttyi kavioiden kopseesta. Ferri oli ollut todella kiltisti ja rauhallinen laukkapätkän jälkeen ja nytkin se käveli säyseästi karsinaansa, jossa riisuin siltä nopeasti varusteet. Heitin ruunan päälle fleeceloimen ja tarkistin jalat varmuuden vuoksi. Kaikki näytti olevan kunnossa joten jäin rapsuttelemaan kimoa hetkeksi. Rapsuttelun jälkeen vein varusteet satulahuoneeseen ja vein Ferrille sylillisen heinää syötäväksi. Eliza lupasi viedä ruunani pihalle, kunhan se ensin kuivuisi kunnolla ja sai syötyä. Tyytyväisenä ja täynnä joulumieltä lähdin tallilta, tulisikohan pukki käymään?

Vielä kerran, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vastaus:

Todella kiva tarina taas. Kirjoitat kivoja, pitkiä tarinoita ja kerrot mukavasti yksityiskohtia. Saat 45 ve.

Nimi: Sofku

23.12.2017 12:27
Tasaista laukkaa
Keinuttaa, keinuttaa
Vilistää pellot ohi
Ei tarvi vaihtaa vaihdetta
Kun kauramopot
Käy vaan kolmella eri tasolla
Ja niitä säädellään pohkeella
Pyörii pörröiset korvat
Villisti, villisti
Keinuttavaa laukkaa
Maailman tappiin asti
Auringonlaskua kohti
Keinumme näin
Tyrskyjäkin täysillä päin
Keinuttaa
Mut anna mennä vaan
Et kadu hetkeäkään
Keinut vain
Keinut uudelleen
Ja uudelleen
Suljet silmät ja keinut taas
Keinut valtamerilaivassa
Tuhansien tähtien alla

// innostuin mäkin runoilemaan =D

Vastaus:

Tämä oli oikein mukava runo, saat 30 ve.

Nimi: Iiris

22.12.2017 21:28
Ratsastusruno
Iiris & Cano
23.12.2017

Canon selkään mä satulan nostin
Sen jälkeen suitset päähän laitoin
Cano taas hampaillaan mulle satulavyöstä kosti
Kohta maneesiin talutin ponin
Selkään noustessa käyttäytyi kuin koni
Komensin Canoa eteenpäin
Se käveli rauhassa näin
Alkuverkat meni rauhaisasti
Pian lähdettäisiin riehakkaasti
Raviin lähti poni
Kiihtyi ja kiihtyi ravi orin
Lopputunnista laukat otettiin
Sitten vähän maastossa sotkettiin

/Okei täst tuli aika huono, mut kelvatkoon. Matkin vähän Rinjaa, joten siitä hänelle näyrät anteeksipyynnöt/

Vastaus:

Tämä oli kiva, saat 20 ve.

Nimi: Rinja

22.12.2017 20:45
Rinja & Lach - ehkä jopa runollista?
-----

Lach ravasi kaula kaarella pärskien
kevyesti päätään kantaen.
Kevyesti orhi liihotteli maneesin hiekan yllä,
nostattaen perässään pölypilviä hentoisia.
Rentoutuneesti se ravasi korvat höröllä,
ja hyvin mielellään otti selkänsä raviin mukaan.
Suunnanvaihto, laukannosto.
Nätisti Lach laukkasi, rentoa, pitkää laukkaa,
yhä muodossa nätisti, selkäänsäkkin käyttäen.^
Puhdas vaihto lävistäjältä,
paljon kehuja kaulalle.
Siitä sitten loppukäynnit, ja rauhaisaa joulun odotusta.

Vastaus:

Tällaista tällä kertaa, saat tästä 15 ve.

Nimi: Iiris

21.12.2017 20:10
Lunta ja valkoisia ponipalleroita
Iiris & Cano
20.12.2017


Traileri saapui uuden tallin, Neljän Kavion pihaan. Hyppäsin ulos autosta ja katselin tallipihaa. Se oli siisti, mutta luminen. Tallilla oli hieno maneesi ja reilun kokoinen kenttä, jotta sen voisi jakaa vaikka kahdelle ratsukolle. Astelin trailerin sillan luo, jota äiti oli juuri avaamassa tallin omistajan kanssa. En ollut huomannut hänen saapumistaan, sillä olin varmaan ollut niin ajatuksissani. Pian trailerin silta pamahti maahan ja pölläytti samalla vähän lunta ilmaan. Hymähdin ja katselin silmiäänsä pyörittelevää ja luimivaa Canoa.
"Cano on näköjään vähän ärtynyt matkan jälkeen" tallin omistaja, Eliza totesi.
"Ei paljon, se on vaan aina tollanen. Se uhittelee ja mahtailee koko aika. Iso ego, mutta pieni poni" selitin Elizalle ja hän nyökytteli vain päätään. Kävelin koppiin ja lähdin taluttamaan ponia pois trailerista. Äitini oli alkanut jo äsköttäin raahaamaan Canon kamoja Elizan johdolla ponille varattuun paikkaan satulahuoneeseen. Kohautin harteitani ja lähdin viemään Canoa karsinaansa. Karsina 17, niin Eliza oli minulle sanonut. Tallin sisään astuessamme, hevoset käänsivät päänsä kohti meitä ja hörähtelivät ystävällisesti uudelle tulokkaalle.
"Hei hepat" naurahdin ja Cano hörähti luimistaen korvansa.
"Hei älä viitti olla heti tollanen senkin riiviöponi" tuhahdin ja talutin oriin sen uuteen karsinaan. Päästettyäni ponin sinne ja lukittuani oven aloin katsella Canoa. Se alkoi hyöriä karsinassaan ja luimistella vierustovereilleen. Huokaisin ja lähdin katsomaan missä on satulahuone.

Eliza touhuili jo muiden satuloiden parissa ja äitini oli lähtenyt.
"Hei Iiris! Sun pitäs täyttää mun toimistossa muutama paperi, sitten mä voin esitellä sulle tallii.
"Okei" nyökkäsin ja lähdimme toimistoon täyttämään papereita.

Papereiden täytön jälkeen Eliza esitteli minulle tallin ja näytti missä on satulahuone, hoitajienhuone ja rehuhuone. Ulkona tallin omistaja esitteli ja kertoi minulle maneesista, tarhoista, pihatoista ja kentästä. Hän sanoi myös, että Cano saa tarhata toisen yksityisen kanssa. Kun talli oli esitelty ja Cano hyvästelty, minä päätin lähteä kohti bussipysäkkiä.

Loppu!

Vastaus:

Tarina eteni sujuvasti ja oli hyvä ensimmäiseksi tarinaksi. Pituuskin oli hyvä näin ensimmäiseksi tarinaksi enkä löytänyt kirjoitusvirheitäkään. Saat tästä 24 ve.

Nimi: Rinja

21.12.2017 20:00
Rinja & Lach - uusi tuttavuus
-----
Silitin Lachin turpaa, ja ori hörisi ja kurotti kaulaansa herkkujen toivossa. Tutkailin papereita, ja satulahuopaa jossa luki Lach. "Vai että Lazs" sanoin, ja mietin että ei se nimi niin voinut olla. Koitin päässäni miettiä miten nimen voisi lausua, ja huokaisten pyyhin sienellä taulusta Lachin, ja laitoin tilalle Rommin. "Sä olet tästä lähin poikaseni Rommi." sanahdin, ja tungit paperin kaappiini, ja nappasin oriin harjat mukaan. Menin Lachin karsinaan, ja aloin sukia eilen saapuneen maksanrautiaan karvaa. Ori kuunteli korviaan heilutellen tallin ääniä, mutta aika hiljaista oli. Ensimmäisiä tunteja vedettiin, ja talissa ei ollut väkeä. Katselin karsinan ikkunasta kuinka lumihiutaleet putoilivat maahan, ja toivoin että seuraava ryhmä lähtisi maastoon, koska en haluaisi lähteä ensikertaa uudella hevosella maastoon. Vaivuin ajatuksiini harjatessani Lachia, ja hätkähdin kun ori päästi hirnahduksen ja astui hokkikengillä varpailleni. Älähdin "Ai perkelee..." työnsin orin pois jalkani päältä, ja se alkoi pyöriä kuin vimmattu. No eipä ihme, tuntilaiset tulivat talliin. Sidoin äkkiä orin kiinni, ja varustin. Mietittyäni hetken, päädyin vielä laittamaan orille pintelit, ja naurahdin kun muistin että ilmoitustaululla oli lappu jossa luki että pinteleiden alle pintelipatjat, ikinä ollut pintelipatjoja hevosillani käyttänyt. Tallista ulos päästyäni päätin mennä maneesiin, tulisivat tuntilaiset sinne tai ei. Kun Lachin kaviot koskettivat lunta, ori hyppäsi ilmaan sillä siunatulla sekunnilla. "UAARGH" örähdin ja roikuin ohjissa. "Prr..." tyynyttelin hevosta, ja sainkuin sainkin orin lopulta maneesiin. Huokaisin ja nousin selkään, ja aloin kävellä ympäri maneesia.

Onnekseni tuntilaisia ei maneesissa näkynyt, ja Lach ravasi rennosti tuntumalla, ehkä aavistuksen liian pitkänä, mutta se ei haitannut. Pistin oria töihin kunnolla, ja teimme ravissa väistöjä, taivutuksia, voltteja... Suuntaakin vaihdettiin, ja siirsin taas orin pitkän ravityöskentelyn jälkeen käyntiin. Lach puuskutti, ja kävelimme varmaan viitisentoista minuuttia, ennenkuin otin taas ohjat käteen, ja nyt nostin laukan. Lach nosti reippaan, liian pitkän, laukan, ja aloin heti koota laukkaa lyhyemmäksi. Ori lyhensi laukkaa sopivaan ratsulaukkaan, ja aloimme tehdä taas voltteja ja ympyröitä, sekä taivutuksia. Siirtymisiäkin tehtiin, ja Lach innostui. Suuntaa vaihdettiin lävistäjältä, ja laukanvaihto ravin kautta. Laukkatyöskentelyä emme tehneet niin kauan, ja hidastin orin raviin, ja ravasin hetken, ennenkuin siirsin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat.
Lach käveli rennosti, ja verkkaisesti eteenpäin, ja jonkun aikaa siinä meni, ennenkuin laskeuduin selästä alas, ja vein orin talliin. Lach oli taas pelleillyt lumessa, ja päätin viedä sen ulos.

Varusteet pois saatuani katselin Lachia hetken, ja laitoin sille harkinnan jälkeen tallitoppiksen, koska halusin orille talvikarvan. Laitoin suosiolla ketjun orin suuhun viedessäni sen ulos, ja silti se pomppi ja poukkoili kuin pingispallo ympäriinsä. Vaivalla sain Lachin tarhaan, mistä se sitten paineli suoraa kyytiä menemään pukkien kera, ja muutamat tilsatkin lensivät heti hevonkuuseen. Naurahdin ja katselin orin touhuja, ihme hepuleita ne saavat kun näkevät lunta. Päätin vielä mennä papereista tutkimaan oliko Lach todellakin asunut aina Arabiassa, koska siltä ainakin vaikutti.

Vastaus:

Muuten kiva tarina, jäin kuitenkin jotain kaipaamaan ratsastus kohdasta. Omalla hevosellaan nyt ei ole välttämätöntä käyttää pintelien alla patjoja, mutta tallin hevosille ne ainakin laitetaan. Saat 25 ve.

Nimi: Sofku

21.12.2017 07:19
"Lettu nyt!" kiljaisin, kun poni vain punki vastaan eikä suostunut peruuttamaan ulos trailerista. Hengitys höyrysi kirpeässä pakkasessa ja lumi valaisi tarhoja parkkipaikan ympärillä.
"Sori, tää on vähän tämmönen tamma", hymyilin tallin omistajalle Elizalle, joka kärsivällisesti odotti että saisin ponin pois trailerista.

Lettu oli aamulla saanut päälleen sen siistin, lampaankarvalla pehmustetun edustusriimun turvasta rispaantuneen tarhariimun sijaan ja lähes käyttämättömät, uudet kuljetussuojat. Selkään olin heittänyt kevyttoppiksen blingblingreunoilla - vain parasta pikku prinsessalle. Itsekin olin vähän siistimmin pukeutunut - puhtaat, punaiset ratsastushousut, tallitennarit ja huppari, jonka selkäpuolelle oli brodeerattu teksti "TEAM LETTUSOFTIS".

"Letulle oli tosiaan toi pihattopaikka", Eliza selitti ystävällisesti, kun pomppiva poni viimein oli trailerista ulos. Riisuimme yhdessä tallinomistajan kanssa Lettusen kuljetussuojat ja vaihdoimme tarhariimun päähän (mitä poni nyt vähän yritti sinkoilla karkuun). Kevyttoppis sai jäädä, katsottaisiin sitten vähän ajan päästä toimiko loimitus.

"Nää kaikki meidän pihattolaiset on kyllä lupsakkaa väkeä, yks meidän heppa Dermi, se on tuo keltainen poni tuolla kauempana", Eliza kertoi.
"Sitten on Child, se on vähän arka ihmisiä kohtaan, mutta ei se olemattomasta päälle hyöki. Donna, tuo musta on varmasti kiva kaveri Letulle, samaa kokoa löytyy ja sekin on tyypillinen tamma!"

Pihattoporukka näytti kyllä varsin rempseältä poppoolta, joten hyvillä mielin päästin Letun portilla irti. Hiukan poni ihmetteli ja yritti punkea aidan läpi takaisin minun luokseni, mutta kun hiukan hätisteli, se jo kirmasi muiden luo tuttavuutta tekemään.

Tutustuimme vielä Elizan kanssa hiukan talliin - lähinnä rehuvarastoon, pesupaikkaan, satulahuoneeseen ja sen sellaisiin, kun Lettu kuitenkin asui pihatossa. Eliza lähti jo muualle jäädessäni koristelemaan kaappiani kuvilla Letusta - ja tietysti siihenkin piti kirjoittaa herkkutiimimme nimi.

loppu <3

Vastaus:

Hyvä ja sujuva tarina, kirjoitusvirheitä en löytänyt. Tunginkin vielä Iekin pihattoon, jos haluat käyttää tarinoissa pihaton muitakin hevosia. Saat tästä 27 ve.

Nimi: Jade

20.12.2017 19:05
Lumipyryä ja pomppivia poneja


Olimme eilen Ferrin kanssa muuttaneet uudelle tallille, Neljään kavioon, minun muuttaessa toiselle paikkakunnalle opiskelujeni perässä. Ferri oli ollut vähän hermostunut ja villihkö, mutta se oli aivan normaalia sille uudessa paikassa. Olimme tulleet illalla joten olimme Elizan kanssa päättäneet jättää Ferrin suoraan karsinaan jossa se saisi kotiutua rauhassa heiniä mutustellen. Tänään aamulla se on jo päässyt jaloittelemaan tarhaan, ajattelin samalla kun pysäköin mustan Toyota Yariseni tallin parkkipaikalle. Taivaalta sateli hitaasti isoja lumihiutaleita, joka kaunisti jo valmiiksi lumista maisemaa entisestään, joka sai väkisinkin hymyn huulille. Nappasin takapenkiltä tallikamppeeni, jotka olin laittanut isoon reppuun, jonka purkaisin satulahuoneessa omaan kaappiini. Lukitsin auton ovet ja lähdin kävelemään kohti tallirakennusta, ihaillen samalla kaunista maalaismaisemaa jota peitti valkea vaippa.

Tallissa ei näyttänyt vielä olevan ketään joten suunnistin suoraan varustehuoneelle, jossa oma kaappinikin sijaitsi. Avasin lokerikon minulle annetulla avaimella ja aloin kaikessa rauhassa purkamaan ratsastusvaatteitani sekä tallitavaroitani kaappiin, järjestäen ne tietenkin siististi. Olin saanut homman jo melkein loppuun, kun kuulin varustehuoneen oven käyvän ja kurkkasin uteliaasti tulijaa kohti. Tunnistin naisen tallin omistajaksi Elizaksi.
”Heippa! Oli pakko tulla heti järjestelemään paikat”, huikkasin naiselle joka hymyili minulle lämpimästi.
”Tietenkin! Toivottavasti viihdyttä täällä meillä. Ferri ainakin on ottanut kaiken ilon irti tänään päästessään tarhaan”, Eliza vastasi naurahtaen.
Hän jatkoi kertoen, että Ferri oli tanssahdellut aamulla matkan tarhalle ja heti kun riimunnaru oli irronnut sen päitsistä, ruuna oli hypähtänyt täyteen laukkaan ja katsastanut uuden ulkoilualueensa.
”Siitä kyllä näkee, että siinä on arabia. Sen verran hienot liikkeet ja häntäkin nousi pystyyn kuin lipputanko!” Eliza nauroi kehuen ruunaani, enkä voinut kuin nauraa mukana. Kuulosti niin Ferrin tapaiselta, siltä ei tuntunut koskaan loppuvan energia. Juttelimme vielä hetken Elizan kanssa ennenkö hän lähti näyttämään, missä Ferrin tarha sijaitsi. Ainakin aluksi ruuna tarhaisi yksin, kunnes tutustuisi muihin hevosiin.

Tarhalle päästyämme näin kimon ruunani haistelemassa tarhan maata utelias katse silmissään. Sen pää nousi salamannopeasti sen huomatessa meidät ja ruunan korvat ponnahtivat höröön sekä suusta kuului kipakka hirnahdus. Ferri lähti kävelemään reippaasti portille vastaan kuin iloiten etten ollut hylännyt sitä täysin uuteen paikkaan. Hymähtäen kävelin portille ja rapsutin kimon kaulaa sen tullessa luokseni.
”Oletko ollut nätisti?” kysyin ruunalta vitsaillen ja menin tarhan puolelle. Ferrille oli laitettu sen vanha toppaloimi, joka olisi jo vaihdon tarpeessa. Loimi kuitenkin oli lämmin joten ruuna pärjäsi sen kanssa vielä mainiosti.
”Se on ollut tosi kiltisti, vaikka onkin vähän herkkis”, Eliza sanoi ja kertoi, ettei Ferri ollut aluksi uskaltanut mennä tarhassa sijaitsevaan katokseen. Parin tunnin tutkimuksen jälkeen ruuna oli lepuuttanut silmiään katoksessa tovin.
”Joo, Ferri on vähän herkkis”, vastasin hymyillen ja klipsautin riimunnarun ruunan päitsiin. Ferri korskahti ja otti pari tanssahtelevaa askelta.
”Oletpas sinä energinen”, sanoin ruunalle samalla kun talutin tanssivan eläimen tarhan portista. Ferri mukamas säikähti porttia ja otti hypyn vasemmalle, mutta olin varautunut tähän joten annoin vain lisää riimunnarua ruunalle. Hypyn jälkeen arabiristeytys palasi vierelleni tanssivin askelin ja heitteli päätään innostuksesta. En voinut kuin hymyillä päätä pudistellen ruunalleni, joka esitti nyt niin hurjaa hevosta. Eliza käveli perässämme talliin.

Tallissa sidoin Ferrin käytävälle, tämän karsinan eteen. Ruuna oli todella valpas ja reagoi jokaiseen pieneenkin ääneen. Hain nopeasti ruunan harjapakin samalla, kun Eliza piti kimolle sillä aikaa seuraa. Ferri ei oikein jaksanut keskittyä oleiseen eli hoitamiseen vaan tuijotteli milloin minnekkin tai kuopi hermostuneena.
”Se on aina pari päivää muuton jälkeen ihan pöhkö”, sanoin Elizalle samalla kun puhdistin ruunan kaviot. Eliza nyökkäsi ja sanoi sen olevan normaalia.
”Olisi ihme jos hevonen olisi heti kuin kotonaan uudessa paikassa”, Eliza lisäsi hymyillen ja taputti Ferriä kaulalle. Elizan piti lähteä hakemaan tuntihevosia sisälle joten sanoimme pikaiset moikat. Olin ripustanut Ferrin tummansinisen, kuluneen toppaloimen ruunan karsinan edessä olevaan pidikkeeseen josta sen löytäisi helposti myös aamulla. Sain hoidettua Ferrin varsin nopeasti ja tullessani varusteiden kanssa takaisin ruunan luokse, se hyppi pystyyn sen verran mitä se pystyi ollessaan kiinni käytävällä. Laskin nopeasti varusteet telineeseen ja menin ruunan vierelle kiskomaan sitä takaisin neljälle jalalle. Ruuna hörähteli korvat hörössä ja tuijotti Elizan sisälle taluttamia hevosia.
”Etkai sinä nyt poneja pelkää?” kysyin huvittuneena kimolta ruunalta, joka tuijotti russponia järkyttyneenä. Ferri kuitenkin tyytyi seisomaan nyt kaikilla jaloillaan, vaikka kimon ilme olikin täynnä järkytystä sen seuratessa sisälle tulevia hevosia. Eliza vain nauroi ruunani käytökselle – ja niin minäkin!

Olin tehnyt viime hetken päätöksen ja päättänyt jättää ratsastuksen huomiselle. Ferri oli niin täynnä energiaa ja räjähdysherkkää olotilaa, että päätin päästää sen juoksemaan pyöröaitaukseen. Matka aitaukseen oli täynnä tuskaa, kun yritin pitää lentoon lähdössä olevaa ruunaani hallinnassa juoksutusliinan avulla. Lumisade alkoi muuttua pyryksi ja aurinko laski, jolloin pimeys alkoi laskeutua. Onneksi pyöröaitaus oli valaistu joten ei pimeässä tarvinnut työskennellä. Suljin aitauksen portin huolellisesti päästyämme sisälle. Ferri katseli kiinnostuneena ympyrän muotoista aitausta ja haisteli aitoja sekä maata.
”Et ole tainnut olla ennen tälläisessä paikassa, vai mitä?” puhuin hevoselle samalla, kun päästin sen irti liinasta. Ferri ei ottanut lähtöjä vaan käveli aitauksen toiseen päähän ja haisteli aitoja. Ruunalla oli päällään nyt vain suitset sekä jaloissaan suojat ettei se teloisi itseään. Annoin Ferrin vähän aikaa tutustua aitaukseen ennenkö maiskautin sen liikkeelle. Arabiristeytys hypähti lennokkaaseen raviin. Ruunan häntä nousi arabimaisesti ylös kuin lipputanko ja sen korvat osoittivat eteen päin sekä kimon silmissä oli utelias ilme. Ferri kiersi aitausta pari kierrosta kiitoravia ennenkö hiljensi normaalitempoiseen raviin. Viitoin ruunaa vaihtamaan suuntaa, jonka Ferri teki iskien jarrut kiinni ja pysähtyen äkisti – ja lähtien siitä toiseen suuntaan kiitoravia. Näytti kun ruuna oikein lentäisi lumihiutaleiden lailla. Höyry vain nousi ilmaan kimon sieraimista ja hiki alkoi kastella sen karvaa. Itse seisoin paikoillani keskellä aitausta, ruuna juoksi kyllä ihan ilman kannustustanikin. Silti halusin nähdä vähän laukkaakin joten maiskautin ja taputin käsiäni yhteen. Ferri innostui ja heitti ison pukin, jonka jälkeen jatkoi matkaa laukassa. Aivan täysiä aitauksessa ei mahtunut menemään, mutta kyllä Ferri paineli niin kovaa kuin vain pystyi. Pari kertaa ruuna veinasi kompastella, mutta löysi aina tasapainon uudestaan ja heitti pari pukkia sinne tänne. Juoksutin Ferriä vielä laukassa toiseen kierrokseen ennenkö pyysin sitä hidastamaan käyntiin. Kimo oli aivan hikinen ja höyrysi sekä sen silmissä oli edelleen villi ilme. Silti se antoi ottaa itsensä kiltisti kiinni ja tanssahteli perässäni ulos pyöröaitauksesta.

Tunnit pidettiin maneesissa tai kentällä joten päätin ottaa loppukäynnit tallin pihatiellä, joka oli valaistu johonkin asti. Annoin Ferrille pitkän riimunnarun ja ruuna pärskähti venyttäen kaulaansa. Se tuntui olevan tyytyväinen äskeiseen spurttiinsa. Kävelimme tietä edes takaisin niin kauan, että Ferri ei enää ollut hengästynyt jonka jälkeen talutin kimon talliin. Nyt tallissa oli enemmän porukkaa, ihmiset harjasivat nimikkohevosiaan ja minä moikkailin heitä aina tullessani kohdalle. Ferri kulki tanssahdellen ja korvat hörössä tallin käytävällä, se olisi halunnut tehdä tuttavuutta jokaisen hevosen kanssa. Laitoin ruunan suosiolla heti karsinaan, jossa revin siltä heti suojat pois jaloista, jonka jälkeen otin suitsetkin pois. Ferri ravisteli itseään ja pärskähti, jonka jälkeen se rauhoittui etsimään heinänkorsia karsinan kuivikkeiden seasta. Hain varustehuoneesta vanhan fleeceloimemme, jonka laitoin Ferrille päälle, että hiki kuivuisi nopeammin eikä ruunalle tulisi kylmä. Suljin karsinan oven ja puhdistin juuriharjalla kaikki neljä jalkasuojaa, jonka jälkeen vein ne Ferrin varustelaatikkoon. Nappasin suitset ruunan ovesta ja kävin pesemässä kuolaimet huolellisesti, jonka jälkeen kiinnitin ohjat takaisin suitsiin ja vein nekin omalle paikalleen varustehuoneeseen. Siivosin loput jälkeni ja kohta olinkin valmis. Jäin hetkeksi karsinalle katselemaan, kun Ferri etsi edelleen heinäkorsia. Päätin heittää sille pienen sylillisen heinää, kun iltaheiniin vielä oli aikaa ja ruuna oli jo aikaisemmin sisällä. Niimpä Ferri sai pienen ruoka-annoksensa jonka kimmppuun se kävi heti ahmien. Hymyillen ja hyvin mielin jätin ruunani syömään karsinaan loimi päällään ja suunnistin autolleni. Jotenkin minusta tuntui, että tulisimme viihtymään tällä tallilla.

Vastaus:

Vau, mikä tarina! Pitkä ja hyvä. Pari jännää sanamuotoa löysin, mutta ne tekivät tarinasta persoonallisen. Täytyi kyllä ihan tarkkaan miettiä, paljonko annan, mutta vaikka 50 ve, näin alkuun. :D

Nimi: Maisa

20.12.2017 15:30
Uusi talli uudet kujeet.

-Olikohan se tuosta seuraavasta vasemmalle? tuskailin jeeppimme etupenkillä. Äitini laittoi vilkun päällä ja käänsi auton hiekkatielle. Vilkaisin kameraa joka näytti trailerin tapahtumat.
-Donna näyttää rauhalliselta, sanoin ja katsoin ikkunasta ulos. Lunta sateli hiljakseen ja puut olivat vaipan peitossa. Avasin turvavyön kun auto pysähtyi ja hyppäsim ulos.

Äiti avasi trailerin ja peruutin hevosen kanssa ulos. Donna hirnahti tarhassa oleville hevosille ja pyörähti.
-Tämä on uusi kotisi, sanoin ja talutin tamman karsinoille.

-Hei tiedätkö mihin voin laittaa Primadonnan? kysyin joltain tytöltä.
-Joo voit laittaa sen tänne, hän näytti karsinarivistön loppupäätä. Talutin tamman karsinaan ja aloin riisua sen suojia. Tyttö toi sylillisen heiniä tammalle ja lähti. Heitin pinkit kuljetussuojat käytävään ja riisuin loimen. Pinkin loimen jätin karsinan edessä olevalle tangolle.

Teippasin vielä viimeisen kulman paperista kiinni kaappini oveen. "Primadonna" ajattelin. Sekoitin vielä ilta- ja aamukaurat ja otin vielä kuvan instagramiin ponista.
"Uusi talli uudet kujeet!" Kirjoitin ja lähdin. Loppu!

Vastaus:

Hyvä ensimmäinen tarina, kirjoitusvirheitäkään en löytänyt. Saat 17 ve.

Nimi: Rinja

19.12.2017 20:38
(sisältää extra-tehtävän)
Rinja, Sazza & Lach
---
Kävelin ulos tallista, ja jumala mikä kaaos siellä oli. Mun naaman edestä juoksi Sazza varsin tyytyväisenä, ja koko pihalla oli kaaos. Hevosia juoksi ympäriinsä tallipihaa, ja Eliza kirosi jossakin ja näin naisen raahaavan perässään 5 hevosta, ja kun yksi yritti purra toista, tuli käskynä heti vihainen ei, ja hevoset kävelivät nätisti sinne minne olivatkaan menossa. Ja pyhän luojan nimeen kun Sazza tuli mun luo, ja kun kurotin kohti tamman riimua, kääntyi ja laukkasi pois, multa paloi heti pinna. "SAZZA!" karjuin tamman perään, mutta se rymisteli jonnekkin tallin taakse. Huomasin kauempana jonkun hevosen, ja nappasin matkaani narun, ja huomasin läheltä sen olevan Child. Mietin uskaltaisinko ottaa tammaa kiinni, ja varovasti lähestyin sitä jutellen sille koko ajan. Istuuduin lähelle, ja hetken päästä se varovasti kurottautui kohti, ja sain riimun narun kiinni, mitä se vasta säikähti, tempoi ja hyppi pystyyn kuin vimmattu, ja en viitsinyt rueta kieltämään koska olin kuullut tamman historian. Varmaan 10 minuuttia se riehui, ennenkuin rauhoittui, ja Eliza tuli hakemaan se. "Ihme että sait sen edes kiinni" oli nainen sanonut, ja mä lähdin metsästämään nyt omaa hevostani. Sazza oli päätynyt syömään, ja hyökkäsin kiinni riimuun. Siro tamma loikkasi taaksepäin silmiään muljauttaen, ja pörisi. "Ala sinä nyt tulla" tuhahdin ja vein tamman odottamaan karsinaansa. Sen jälkeen etsin vielä Elizan kanssa loput hevoset, ja naisen mentyä korjaamaan aitoja lähdin minä ratsastamaan.

Sazzan hoitaminen kävi ripeästi, ja tamma pörisi taluttaessani sitä maneesiin. Maneesissa nousin selkään, ja aloin kävellä. Maneesissa oli jonkin kokoisia esteitä, tarpeeksi pieniä tälle päivälle, vielä tunnin jäljiltä. Kävelimme ja ravailimme Sazzan kanssa kumpaankin kierrokseen, ja tein paljon voltteja ja taivutuksia tamman kanssa saadakseni nuorukaisen renoutumaan. Menihän siinä aikaa ennenkuin viitsin nostaa laukan, ja sain vastalauseeksi pukin, ja tamma lähti kiitämään. "Prrrr...." pidätin tammaa ja käänsin pääty-ympyrälle. Menimme siinä muutaman kierroksen ennenkuin Sazza rauhoittui, ja menimme koko uralle, tehden yhäkin voltteja. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä laukanvaihdon kera, ja Sazza vaihtoi laukan heittäen taas peräpäätään ilmaan. "Et viittisi!" ärähdin tammalle, ja se veti päänsä alas. Sazza oli kuin pahainen kakara, eimutta hetki, sehän on vielä ihan kakara, 5 vuotias. Huokaisin ja otin parempaa tuntumaa ja aloin koota. Saatuani tamman hallintaan otin hyvän tien pienelle pystylle. Sazza heitti päänsä ylös ja kiihdytti vauhtiaan, ja sain pidätellä sitä. Se hyppäsi ihan mistä sattuu, ja en päässyt mukaan koko hyppyyn. Samalla kaavalla mentiin jonkun aikaa, ennenkuin Sazza rauhoittui ja hypyt alkoivat onnistua. Olikohan ollut huono idea ostaa toinenkin arabialainen?
Loppukäynnit menivät suunnilleen rauhassa, ja Sazza oli hikinen viedessäni sen talliin. Otin varusteet pois, ja sen jälkeen laitoin sadeloimen, koska ulkona nyt ei niin kylmä ollut. Ulos vietyäni menin putsaamaan kaappiani ja raivasin tilaa kohdasta johon Eliza oli sanonut että Lachin tavarat voisi laittaa. Kannoin vanhat varusteet jonnekkin varastorakkenukseen, ja ei siitä kauaa mennyt kun sain siivottua kun traileri tallinpihaan tuli. Menin ottamaan ulos Lachia, ja se todellakin oli nätti. Maksanrautiaan karva kiilteli talviauringossa, ja selvästi lumi sai sen ihmettelemään, koska jostain ulkomailta se oli tullut. Juttelin vieraskielisen miehen kanssa, ja tämä selitti siitä että Lachista oli jo maksettu, ja ojensi paperit. Pyysin kohteliaasta tätä ihme tyyppiä tuomaan Lachin kamat satulahuoneeseen, ja samalla kun talutin riehuvaa oria talliin. Mies katosi ennenkuin sain edes Lachia karsinaan, ja siinä sitten paperit kädessäni menin satulahuoneeseen, ja laitoin tavaroita paikoilleen. Mielenkiintoista tästä tulisi, jos ei muuta. Kävin lyömässä Lachin oveen "kyltin" niinkuin muilla hevosilla jossa oli siitä hieman infoa. Siinä sitten miettimään, että kenen kanssa sen tarhaan tunkisi.

Vastaus:

Ohhoh, jopas on kaaos ollut valloillaan. Kirjoitusvirheitä en äkkiseltään huomannut ja tarina oli kaikinpuolin mielenkiintoinen. Saat tehtävästä vaikka 22 ve ja tarinasta 25.

Nimi: Wendy

19.12.2017 07:31
Enää viisi päivää siihen kohokohtaan!
19.12.2017

Luikin piiloillen kohti tallia. Elizan pitäisi tällä hetkellä olla pitämässä tuntia, joten kaikki varmaan onnistuisi laskujeni mukaan. Luikahdin talliin ja sitten Elizan työhuoneeseen. Jätin pikkupaketin tämän pöydälle ja kurkkasin sitten talliin. Tyhjä. Nyt juoksin hoitajienhuoneeseen ja pinosin pikkulahjat pyramidiksi. Jätin itsellenikin yhden, sillä muuten muut alkaisivat ihmetellä. Kaikissa lahjoissa oli eriväriset hauskat paperit ja kivat rusetille sidotut nauhat. Kaikille hoitajille ja yksityistenomistajille oli, oli Idalle, Adalle, Emmalle, Ida T:lle, Agathalle, Lindalle, Rinjalle ja Elizalle oma toimistossaan. Jokaisessa paketissa oli jokin koruliikkeestä ostettu asia. Jaoin vielä jokaiselle hevoselle ruokakuppeihinsa jouluomenan ja porkkanan. Oli hyvä aika jakaa, nimittäin kukaan hevosista ei ollut sisällä. Muutama niistä oli vain tunnilla ja loput pihatoissa ja tarhoissa. Nyökkäsin hymyillen ja luikin pois hiirenhiljaa. Liikuin puiden takana ja pian pääsin bussipysäkille, sitten jäin odottamaan bussia.
^Enään viisi päivää siihen kohokohtaan^ mietin ja nousin bussin kyytiin. Loppu.

/Tein nyt tästä tälläseen superlyhyen tarinan, jossa Wendy leikkii tonttua ja jakaa jokaiselle, hevosille ja ihmisille, joululahjan xd/

Vastaus:

Uuu, kiva idea. Saat 20 ve. :)

Nimi: Ida

17.12.2017 12:50
(Tuli tehtyy tälläne lyhyt extratehtävä)

Otin Dermin kiinni tarhasta ja vein sen karsinaansa. Kiinnitin riimunnarun karsinan kalteriin ja suljin oven, jonka jälkeen hain harjat ja harjasin tamman puhtaaksi. Nostin Dermin kavion ja aloin puhdistamaan niitä. Tamma nosti kaviot helposti, jonka jälkeen rapsutin tammaa otsasta, joka venytti kaulaansa pitkäksi. Irrotin narun karsinasta, jonka jälkeen avasin oven ja lähdin taluttamaan Dermiä maastoon päin.

Jouduin vähän pidättelemään tammaa, jotta pysyisin sen perässä. Dermi otti vähän väliä maistiaisia puista. Tamma katseli ympärilleen innoissaan ja yritti lähteä ravaamaan, joten jouduin pidättelemään sitä. Kunnes päästiin tielle, aloin maiskuttelemaan ja juoksemaan tamman vieressä, että se lähtisi raviin. Dermi siirtyi helposti raviin. Ravailtiin hetki, jonka jälkeen siirsin tamman käyntiin ja käänsin tamman kohti tallia.

Dermi ei olisi millään halunnut kääntyä, mutta lopulta se kääntyi. Tallilla vein Dermin karsinaansa ja harjasin sen, jonka jälkeen vein sen tarhaan.

Vastaus:

Kiva yksittäinen ekstratehtävä, saat tästä täydet 10 ve, mitä tehtävästä voi saada.

Nimi: Wendy

13.12.2017 07:19
Unessa #1
11.12.2017
Wendy&Panda


Kaviot jyskyttivät maneesin hiekkaista pohjaa nopeasti. Ensimmäinen este! Liisimme sen yli kuin siivillä ja jatkoimme matkaamme kiihtyvässä laukassa.
"Hyvä Panda hyvä!" Huusin vauhdissa Pandalle. Sitten tuli toinen hyppy. Tammani liisi sen yli kauniisti. Hyppelimme kevyitä hyppyjä koko radan, kunnes tuli viimeinen hyppy. Panda hyppäsi, mutta sen jalka ei kestänyt sitä ja poni rysähti esteen päälle. Minä oli lentänyt selästä, mutta Panda ei liikkunut.
"Panda? Panda?!" Huusin itkien.
"Ei!" Kuiskasin ja menin tamman luo.
"Ei näin voi käydä!" Sitten heräsin painajaisesta huohottaen ja hikisenä.
"Painajainen. Huh! En ole menettänyt siis vielä Panda rakastani" sanoin helpottuneena ja huomasin kellon olevan viisi. Kaipa voisin mennä jo tallille.

Juoksin tallille ja suoraan Pandan pihatolle. Luikahdin sisälle ja halasin tamman pörröistä valkoista karvaa.
"Rakas" kuiskasin vuodatin kyyneleitäni Pandan harjaan. Panda hörähti minulle lemäpeästi ja laski päänsä olkapäälleni. Hymyilin. Meistä tulisi vielä hyvä pari estekentillä. Sujautin tammalle riimun päähän ja lähdin viemään tätä kohti tallia. Panda ei ontunut melkein laisinkaan, joten uskoisin että pääsemme joskus hyppäämään jopa 90cm.

Tallissa harjailin Pandan valkoisen karvan siistiksi ja letitin hännän kauniisti. Tänään se ei hössöttänyt paljon, mutta maisteli oikein kunnolla vaatteitani, joten jouduin kieltämään tammaa monet kerrat. Lopulta taputin sitä ja poistuin karsinasta.
"Nähdään taas Panda" kuiskasin ja kurkkasin Kaktuksen karsinaan. Se oli tyhjä. Huokaisin raskaasti. Minun pitäisi hakea Kaktus tarhasta. Otin ruunan riimun mukaani ja lähdin kohti pihattoja. Samalla moikkasin Emmaa, johon olin tutustunut hetki sitten. Tyttö talutti Caramea kohti tallia. Minä luikahdin Kaktuksen tarhaan ja vihelsin. Ruuna käänsi korvansa minua kohden huomatessaan minut, mutta sitten ne painuivat taas luimuun.
"Kato Poju mitä mulla sulle on!" Sanoin lepertelevästi ja ojensin omenan puolikasta kohti Kaktusta. Nyt Kaktus höristi taas korvansa ja lähti kulkemaan minua kohti ylähuuli hullusti korkealla. Kaktus hamusi omenan kädestäni ja minä otin sen kiinni.
"Hieno poika!" Kehuin Kaktusta ja silitin sitä kaulalta. Lähdin taluttamaan Kaktusta tallia kohti.

Nyt Kaktus oli karsinassa ja sidottu kaltereihin. Olin hajenut sen harjat ja aloitin harjaamisen. Kaktus hieman luimisteli, mutta se oli oppinut jo luottamaan minuun aika hyvin, joten ei se niin paljon mitä uudelle ihmiselle. Nimittäin välillä korvat olivat ihan hörölläkin!

Olin puhdistanut Kaktuksen kaviot, ja se oli sujunut niin kuin viimeksi. Jankattiin samaa asiaa, mutta ei se minua ollut haitannut. Olin silloin myös puhdistanut Pandan kaviot ja se oli nostellut kaikki ihan nätisti.

Päästin Kaktuksen vapaaksi karsinassaan ja luikahdin oven raosta pois.
"Heippa Kaktus" kuiskasin ja lähdin viemaan harjoja pois. Vietyäni ne, lähdin kohti bussipysäkkiä.

/Täs tälläne lyhyehkö tarinapätkä/

Vastaus:

Kaktus on tarhassa, kun puhuit pihatosta ja tarhasta. Onneksi Pandalle ei taas sattunut, vaan se oli vain uni. Kivaa, jos Kaktus alkaa jo luottamaan sinuun, se ei kaikkiin luota kovin helposti. Saat vaikka 25 ve.

Nimi: Ada

12.12.2017 17:03
Ilman satulaa -tunti
Torstai 19.10.2017

Nousen innokkaasti vaalean haflingerin selkään. Tänään minulla olisi tunti Falcolla ja vielä ilman satulaa, puhkuin oikein energiaa. Pyydän Falcon uralle kävelemään, näin aluksi kierrän vielä Elizan laittamat puomit.
-Ensimmäinen tehtäväsi on totutella menemään ilman satulaa ja samalla oppia myös Falcon liikkeet. Pysy rentona, äläkä jännitä lihaksiasi, Eliza neuvoo maneesin keskeltä.
Falco haluaisi koko ajan siirtyä raviin, mutta pysyn lujana tuon kanssa. Hetken alkukäyntien jälkeen otan ohjia tuntumalle ja aloitan maapuomien ylittämisen. Menemme maapuomit ensin käynnissä ja vapaalla uralla teen pari pysähdystä ja volttia. Falco selvästikin rentoutuu kun saa jotain tehtävää itselleen. Pian Eliza neuvoo siirtymään raviin ja menemään ravissa maapuomit. Eliza vielä sanoo, että koko ajan ei ole pakko ravata, mutta puomit olisi hyvä mennä ravissa.

Siirrän Falcon raviin, aluksi minun pitää hidastella Falcon menoa sillä muuten olisin jo maassa hölmistyneen näköisenä. Kohta saankin rytmistä kiinni ja voin antaa Falcon nopeuttaa raviaan. Falco ylittää puomit hyvin, taputan hevosen ponin kaulaaa tyytyväisenä. Pari kertaa tulemme puomit ravissa, kunnes meidän täytyy vaihtaa suuntaa. Käännän Falcon lävistäjälle ja vaihdan raipan paikkaa, jota en välttämättä tule tarvitsemaan. Falco poikkeaa hieman reitiltä, mutta saavumme kuitenkin uralle oikeaan kohtaan. Taputan Falcoa ja alan menemään taas maapuomeja ravissa. Eliza antaa aina välillä hyviä vinkkejä liittyen omaan istuntaani ja päätän kotona kirjoittaa vinkit ylös hevospäiväkirjaani. Hetken aikaa ravailteamme on lepokäyntien aika. Tässä välissä Eliza kertoo seuraavan tehtävän, joka onkin jo haastavampi.

Otan ohjia taas tuntumalle, samalla katson keskittyneenä eteenpäin. Painan hieman jaloillani ja Falco siirtyy raviin. Lyhyen sivun jälkeen nostan nopeasti laukan ennen ensimmäistä puomia. Falcon laukka on tasainen ja pystyn hyvin mukautumaan siihen. Ensimmäisen puomin jälkeen nojaan eteenpäin, sillä seuraavaksi olisi vuorossa ristikko. Hoputan Falcoa eteenpäin kohti linjan loppua. Viimeisen puomin jälkeen hidastan Falcon raviin ja sitä kautta käyntiin. Innokas poni ei malttaisi kävellä maapuomeja, mutta saan onneksi pidäteltyä Falcoa sen verran, että puomit menemme käynnissä. Kulman jälkeen siirrän Falcon ensin raviin ja sitten taas laukkaan. Nyt minun pitää tehdä enemmän pidätteitä kuin äsken. Laitan käsiäni eteenpäin ja nojaan itsekin eteenpäin. Linjan jälkeen teen voltin jotta saan Falcon käyntiin. Eliza taputtaa käsiään ja kehuu meitä. Nyt vaihtaisimme suunnan ja tekisimme saman uudestaan. Kävelen taas maapuomien ylitse, niiden jälkeen siirrän Falcon raviin ja ennen puomia taas laukan. Nojaan eteenpäin, annan Falcon hypätä sillä se näyttää osaavan paremmin kuin minä. Linjan jälkeen taputan Falcoa hyvillä mielin. Olin tykästynyt poniin tämän tunnin aikana. Tulemme vielä pari kertaa linjan, jonka jälkeen teemme lopuksi paljon voltteja ravissa.

//Tämmönen minitarina :)

Vastaus:

Hieno tarina. Oikein hyvin kerroit tunnista ja sen tehtävistä ja mukava kuulla, että pidit Falcosta. :) Saat 35 ve.

Nimi: Ada

11.12.2017 18:51
Olen juuri laittamassa Hugoa karsinaansa, kun Eliza taluttaa viimeisen hevosen sisälle talliin. Talvisin hevoset tuodaan jo kello 14 sisälle ja annetaan heinät. Niin me teemme nytkin, nimittäin alamme jakamaan heiniä. Hevoset hirnuvat ja kuopivat lattiaa kärsimättöminä. Avaan vuorotellen aina jonkun hevosen karsinan, tuupaten sen jälkeen sisälle kasan heiniä. Hetken päästä kun olemme saaneet kaikille hevosille heinät tallissa vallitsee taas hiljaisuus. Kuuluu vain hevosten rauhallista heinien syömistä.
-Tää on niitä päivän parhaimpia hetkiä, Eliza sanoo ja katsoo tyytyväisenä tallia.
Nyökkään naiselle vastaukseksi, hän oli ihan oikeassa. Nyt pitäisi odottaa enää tunti, että Capu saisi heinänsä syötyä niin voisin mennä juoksuttamaan ruunaa.

-Haluisiks sä Ada tulla suunnittelemaan tuonne toimistoon seuraavan viikon estetuntia?
-Joo voin tulla, ei tässä muutakaan tekemistä oikein oo.
Kävelen Elizan perässä toimistoon, nainen antaa minulle tyhjän paperin ja kynän. Hän selittää että voisin suunnitella tunnin ihan omin käsin, hän vain korjaisi joitain kohtia jos on tarvetta. Menen pöydän ääreen istumaan ja miettimään estetuntia. Alan kirjoittamaan paperille seuraavasti:
Ratsukoita: 6
Tunnin aihe: Kääntäminen ja hyvä tie.

Alkuverryttely: Ensimmäisenä tehdään lävistäjää ravissa niin että se jatkuu koko ajan. Hevonen tulee saada hyvin kuulolle ja keskellä lävistäjää pitää varoa toisesta suunnasta tulevia. Seuraavaksi ravissa toiseen päätyyn pääty-ympyrä ja sen jälkeen kulmasta nostetaan laukka ja tehdään laukassa toiseen päätyyn pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen raviin ja jatketaan tehtävää. Tehtävien välissä hetken lepokäynnit.

Päätehtävä: Opettaja rakentaa kentälle neljä estettä. Kaksi 60cm pystyestettä, yksi 60cm ristikko ja yksi 40cm okseri. Tehtävään lähdetään laukassa, ensimmäinen pystyeste on pitkällä sivulla. Laukassa jatketaan, ratsastetaan lyhyen sivun läpi, jonka jälkeen käännetään lävistäjälle. Lävistäjällä on ristikko, jonka jälkeen jatketaan lävistäjä loppuun niin että suunta vaihtuu. Ratsastetaan taas lyhyen sivun läpi kohti okseria, joka on toisella pitkällä sivulla. Okserin jälkeen käännytään vasemmalle kohti kulmaa, josta käännytään oikealle ja lyhyellä sivulla (uran sisäpuolella) on viimeinen pysty joka hypätään.

Loppuverryttely: Ravataan uraa pitkin, päätyihin taas pääty-ympyrät mutta laukkaa ei nosteta.

Vien paperin tyytyväisenä Elizalle, olin väkerrellyt tunnin kanssa jo 45 minuuttia vaikkei tunti kovin kummoinen olekaan.
Eliza ottaa paperin itselleen ja lukee sen läpi.
-Tästä tuli oikein hyvä.
-Hyvä että kelpaa, naurahdan.
-Voinko muuten nyt jo mennä harjaamaan Capua vaikka kello tulee vasta neljä?
-Joo mene vain. Sano jos tarvitse sen kanssa apua.
Nyökkään Elizalle, riennän sen jälkeen hakemaan Capun suitsia. Minun olisi lainattava jonkun muun harjoja sillä Capun harjat olivat edelleen märkiä. Avaan Capun karsinan oven, ruuna on saanut jo heinänsä syötyä. Nappaan nopeasti Capun pään kainalooni, jotta saan riimun hevosen päähän. Capu yrittää väkisin tunkea ulos karsinasta käytävälle, mutta saan onneksi Capun kiinni karsinaan ennen kuin tuo kerkee karkaamaan. Alan harjaamaan Capua ensin kumisualla, hevonen osoittaa mieltään ja yrittää liikuskella aina eri suuntaa missä olen. Hetken temppuilun jälkeen saan Capun toisen puolen valmiiksi, joten siirryn toiseen puoleen. Pidän Capun kaukana seinästä, että hevonen ei ehtisi liiskata minua seinään. Nappaan harjalaatikosta pölyharjan, jolla huiskin irtokarvat karsinan pohjalle. Capusta lähteekin karvaa kunnolla, sitä ei ole näemmä harjattu hetkeen. Selvitän vielä Capun harjan ja hännän, ennen kuin alan laittamaan suitsia hevosen päähän. Laitan riimun ruunan kaulalle, ettei tuo pääsisi livahtamaan pois karsinastaan. Asetan ohjat kaulalle, nappaan siinä samassa Capun pään omaan kainalooni. Työnnän kuolaimet hellävaraisesti Capun suuhun, jonka jälkeen kiinnitän vielä hihnat kiinni. Itselläni on jo kypärä päässä ja hanskat kädessä, joten nappaan vain juoksutusliinan mukaani ja lähden taluttamaan Capua kohti pyöröaitausta.

Capu kävelee pää korkealla isoin askelin vierelläni, huokaisen helpotuksesta kun saan pyöröaitauksen portin suljettua perässäni. Irrotan ohjat suitsista, laitan niiden tilalle liinan. En ole varma osaako Capu olla juoksutettavana, mutta nythän se sitten selviää. Kävelen ensin Capun vierellä, jonka jälkeen kävelen kohti pyöröaitauksen keskikohtaa. Capu pysyy aidan vieressä, joten löysään liinaa ja maiskautan hieman. Capu lähtee kävelemään eteenpäin, joten kehun hevosta äänen avulla. Capu on edelleen energisellä päällä ja lähtisi mielellään jo laukkaan.
-Ravi! sanon Capulle ja vedän hieman liinasta eteenpäin.
Capu ponnahtaa reippaaseen raviin, ja taas kehun ääneni avulla hevosta. Hetken ajan pidän Capun ravissa, jonka jälkeen sanon “laukka” ja maiskautan hieman. Capu lähtee nopeaan laukkaan ja pari pukkiakin ilmestyy. Nauran hevoselle ja yritän parhaani mukaan hidastaa tuota normaaliin laukkaan. Hetken aikaa Capu laukkaakin rauhallisesti, mutta auton käännyttyä parkkipaikalle Capu ihmettelee sitä ja pysähtyy kuin seinään.
-Capuu. Se on vaan auto, yritän saada hevosta liikkeelle.
Siinä me sitten seisomme ja ihmettelemme punaista autoa, josta nousee joku hoitajista. En muista vielä kaikkien nimiä, joten pysyn vaiti. Kun auto on noin kymmenen minuutin päästä startannut pois parkkipaikalta Capu suostuu taas liikkumaan eteenpäin. Pyydän hevosta vielä laukkaamaan hetken aikaa, ja sen jälkeen otankin ravia ja loppukäynnit. Kehun hevosta hyvästä suorituksesta. Kun Capu on hetken aikaa kävellyt, laitan liinan paikalle ohjat ja lähden viemään hevosta talliin. Tallissa riisun Capulta suitset ja harjaan tuon huolellisesti. Annan hevoselle vielä pari porkkananpalaa ruokakippoon. Capu ei jaksa höyrytä enää niin paljoa ja jää mussuttamaan porkkanoitaan tyytyväisenä. Minä itse lähden ulos odottamaan äitiäni.



Vastaus:

Mukavan pitkä tarina ja kivasti touhuilit Capun kanssa. :) Juoksuttaminen olikin todella hyvä tapa aloittaa Capun kanssa ja hyvin tunnut jo pärjäävän ruunan kanssa. Todella kiva kun teit tunnin suunnittelu-tehtävän. Enpäs ollutkaan laittanut tehtävään, mutta vielä olisit voinut saada tehtävästä täyden rahamäärän, jos olisit keksinyt vielä hevoset tunnille. Saat tarinasta 30 ve ja ekstratehtävästä 20 ve= 50 ve.

Nimi: Ada

11.12.2017 18:50
1 Pitkä tallipäivä
Lauantai 2.12.2017.

Katson rannekelloani, se näyttää viittä vaille seitsemää. Lähden heijastinreppu selässä heiluen juoksemaan kohti tallia, en halua nimittäin myöhästyä aamuruokinnasta. Saavun tasan seitsemältä tallin pihaan, Eliza kävelee juuri kohti tallia, pihan poikki.
-Moi Eliza. Mä tulin viimein aamutalliin, kun oon halunnu jo monesti tulla mutta en oo vaan jaksanu nousta ylös! huudahdan naiselle hieman kauempaa.
-Ai moikka Ada, mukavaa kun tulit. Vie vaan tavarasi satulahuoneeseen niin alotetaan ruokien jakaminen, hevoset on jo varmaan hereillä, Eliza vastaa hymyssä suin.
Kävelen ripeästi tallin satulahuoneeseen, siellä minulla on oma kaappi, jossa voin säilyttää ratsastustavaroitani. Avaan kaapin lukon, heitän reppuni kaappiin juosten sen jälkeen ulos satulahuoneesta. Eliza on tuonut jo käytävälle heinäkärryt joista on helppo nakata hevosten karsinaan oikea määrä heinää. Hevoset hirnuvat ja kaapivat karsinansa lattiaa, naurahdan malttamattomille eläimille. Eliza selittää, että hevosille tulee tämän verran heinää ja osoittaa lattialla olevaa kasaa. Poneille tulee sitten hieman vähemmän. Alan jakamaan heiniä hevosten karsinoihin.

Hetken päästä olemmekin jakaneet kolme kärryllistä heinää tallin asukkaille ja seuraavaksi olisi kaurojen vuoro. Eliza näyttää taas kuinka paljon rehua annetaan, tarkan kuuntelun jälkeen alan jakamaankin kauroja hevosten ruokakippoihin. Nyt ei tarvitse avata karsinan ovea vaan kaura-annoksen voi kaataa kuppiin karsinassa olevasta reiästä. Eliza menee sillä välin antamaan ruoat pihattoon ja tarkistamaan tarhojen vesitilanteen. Kun Eliza viimein palaa olen saanut jo kaurat jaettua ja hevoset mussuttavat annoksiaan tyytyväisinä.
Eliza kävelee luokseni ja hymyilee pirteästi.
-Yheksältä on sitten tarhoihin vienti, eli sulla on vapaa-aikaa noin tunti.
-Okei, taidan mennä pesaseen Capun suitset ja satulan sitten tässä välissä.

Kävelen satulahuoneeseen napaten Capun suitset ja satulan käsiini. Asetan satulan pesutelineelle, suitset laitan seinässä olevaan koukkuun. Ensin otan Capun satulahuovan pois satulasta, huomaan huovassa ruskeita kohtia ja muutenkin huopa on hieman jo kulunut. Heitän huovan pesukoriin, etsin sen jälkeen puhtaista huovista oikean kokoisen laitan sen vielä pöydälle odottamaan. Aloitan satulan pesemisen pienellä sienellä ja satulasaippualla. Hetken kuluttua olen saanut satulan nahkaosat puhdistettua. Otan pyyhkeen ja kuivaan satulan nopeasti niin ettei nahkaan jäisi vaahtoisia kohtia. Sen jälkeen laitan satulaan vielä satularasvan, jotta nahka kestäisi kulutusta ja siitä tulisi kiiltävämpi. Otan satulan käsiini, jotta saan satulahuovan pesutelineelle suoraan, sen jälkeen vasta asetan satulan siihen päälle. Laitan tarranauhat kiinni satulaan, jotta satulahuopa pysyy paikoillaan. Sen jälkeen nappaan suitset käsiini avaten niiden soljet.

Otan ensin leukahihnan irti kokonaan suitsista, puhdistan sen satulasaippualla ja sen jälkeen laitan vielä satularasvan. Kiinnitän leukahihnan takaisin omalle paikalleen, nappaan samalla käsiini turpahihnan. Irrotan turpahihnan paikaltaan puhdistaen sen ensin satulasaippualla. Laitan siihen vielä satularasvaa ja sen jälkeen kiinnitän sen omalle paikalleen. Näin teen kaikille suitsien osille ja pian saankin suitset puhtaiksi. Pesen vielä huolellisesti kuolaimet, niissä olikin pieniä heinänkorsia kiinni. Vien puhtaat varusteet omille paikoilleen, samassa huomaan katsoa kelloa. Se näyttääkin jo yhdeksää joten lähden etsimään Elizaa, jotta voimme viedä hevoset ulos.

Hetken harhailun jälkeen löydänkin Elizan omasta toimistostaan, hän on juuri lähdössä hevosia viemään. Eliza kertoo vievänsä ensin yksityishevoset ulos. Minä vien sillä aikaa Virin ja Frejan yksitellen ulos, samalta käytävältä mistä Elizakin aloitti. Kaktus luimistelee karsinassaan kun kävelen siitä ohi, Elizalle poni on kuitenkin aina suhteellisen kiltti. Vien Frejan ja Virin jälkeen rauhallisen heflingerin Falcon sekä malttamattoman Rammarin omiin tarhoihinsa. Eliza on saanut vietyä Pandan, Kaktuksen ja Ditten jo ulos omiin tarhoihinsa. Nappaan mukaani vielä Halon, joka on ikävä kyllä myynnissä. Ihastuin nimittäin Halon ulkönäköön heti ensimmäisinä tutustumispäivinä Neljässä Kaviossa. Noin puolentunnin päästä olemme saaneet toisen käytävän kokonaan tyhjennettyä, olen odottanut koko aamun sitä että saisin viedä Capun ulos pihalle jaa viimein se tapahtuu.
-Sun pitää olla Capun kanssa päättäväinen, mutta myös rauhallinen. Poika on nimittäin vielä tosi nuori, Eliza sanahtaa ja nappaa mukaansa Wissen.
Avaan Capun karsinan oven varovasti raolleen niin, että itsen mahdun sisälle. Capu kävelee karsinassa hermostuneesti kun Wisse lähti jo ulos. Nostan käteni eteenpäin kohti Capua, ruuna malttaa hetken pysyä paikoillaan ja nuuhkaisee sormiani, mutta jatkaa sen jälkeen taas karsinassa steppailua.
-No niin poika, me mennään koko ajan ulos jos malttaisit pysyä paikoillaan, naurahdan ruunalle.
Kun Capu hetkeksi pysähtyy nappaan tuon pään kainalooni ja laitan sinisen riimun tuon päähän. Capu työntyy jo ovelle, mutta saan onneksi peruutettua hevosen taaksepäin. Avaan oven kunnolla, jonka jälkeen otan tiukan otteen Capun riimunnarusta. Lähden taluttamaan hevosta kohti ulko-ovea, Capu lähtee heti ulos päästyä raviin. Minulla on pidättelemistä Capussa ennen kuin ruuna kuuntelee ja hidastaa käyntiin, joka tosin on melkein jo ravia. Avaan Capun tarhan oven, päästän ruunan vasta sisällä tarhassa vapaaksi sillä karkureissuja en nyt halua. Nappaan tarhassa laukkaavasta Capusta pari kuvaa, joista toisen julkaisen instagramissa olevalle hevoskäyttäjälleni. Siihen tulee samantien 5 tykkäystä ja pari kivaa kommenttiakin.

Viimein saamme viimeisenkin hevosen ulos tarhaan, Eliza luettelee hommia mitä voisi nyt tehdä.
-Karsinoiden siivoamista, satulahuoneen järjestelyä, pesupaikan puhdistamista ja niin edelleen.
Nyökkään naiselle, menen heti hakemaan itselleni kottikärryjä ja
talikkoa aloittaen karsinoiden siivouksen. Aloitan ensimmäisenä Pandan karsinasta ja siitä siirryin Kaktuksen karsinaan. Eliza oli aloittanut karsinoiden siivouksen käytävän toisesta päästä.
-Aiotko tehdä jotain Capun kanssa tänään? Eliza kysäisee minulta.
-Ajattelin mennä joko pyöröaitaukseen juoksuttamaan tai sitten maneesiin. Ehkä maneesiin kun siellä on enemmän tilaa, sanon virnistäen.
Karsinoiden puhdistus oli raskasta hommaa ja varsinkin silloin kun karsinoita oli yli kolmekymmentä, pian kuitenkin yhteisvoimin olimme saaneet kaikki karsinat puhtaiksi ja tuoneet tyhjiin karsinoihin lisää purua. Kello oli nyt noin kymmenen, Eliza meni tekemään iltamössöjä tässä välissä valmiiksi. Minä menen huuhtelemaan ensin pesuboksin sinne eilen jääneistä kuraläikistä ja puruista. Se onkin nopeaa ja hauskaa hommaa kun saa heilutella letkua ja huuhdella viemäriin puruja.

Nappaan Capun vihreän ruokakipon käsiini karsinasta, vesiautomaatti minun pitää tulle pesemään karsinaan, sitä ei saa nimittäin irrotettua. Vien ruokakipon satulahuoneeseessa olevaan tiskialtaaseen. Otan sille tarkoitetun tiskiharjan koukusta, samalla valutan pesuvettä tiskialtaaseen. Alan harjaamaan pelkällä vedellä ruokakippoa puhtaaksi, tiskiaine voisi olla vaaraksi hevoselle. Jynssään ruokakippoa 20 minuuttia ennen kuin se on kokonaan puhdas, huuhteleen siitä vielä likaiset vedet pois ja kuivaan pyyhkeellä. Ennen kuin lähden viemään kippoa takaisin paikalleen täytä ämpäriin vettä, laitan ämpäriin pesusienen ja saman tiskiharjan. Vien ämpärin ja ruokakipon Capun karsinaan, kiinnitän ruokakipon omalle paikalleen jonka jälkeen siirryn juomakipon luokse. Kaadan juomakippoon vettä ja pesen sen samalla tavalla kuin ruokakiponkin. Kun olen saanut kipon pestyä otan sieneen juomakiposta vedet ja laitan Capulle valmiiksi puhdasta vettä. Katson kelloa, joka näyttää puolta yhtätoista. Kahdelta hevosia aletaan hakemaan sisälle talliin ja jakamaan päiväheiniä. Päätän vielä pestä Capun harjat ja harjalaatikon ennen kuin menen syömään eväitäni yhdessä Elizan kanssa.

Nappaan harjalaatikon pesuboksiin, siellä olisi nimittäin tilaa pestä harjat. Levitän aluksi harjat lattialle, jotta pystyn huuhtelemaan harjalaatikon ja pesemään sen. Nappaan harjoille tarkoitetun tiskiharjan pesuboksin telineestä, laitan vettä harjalaatikkoon ja hieman myös Fairy -tiskiainetta. Alan jynssäämään jo likaiseksi mennyttä harjalaatikkoa niin päältä kuin sisältäkin. Hetken jynssättyäni huuhtelen harjalaatikon ja laitan sivuun niin ettei se mene uudestaan likaiseksi. Otan seuraavaksi pesuun Capun harjat. Aluksi irrotan kädellä harjoihin jääneet irtokarvat, heitän ne suoraan roskakoriin. Sen jälkeen otan kovanharjan, jota kastelen ennen kuin alan pesemään sillä muita harjoja. Laitan harjoihin myös tilkan Fairya. Pesen ensin kumisuan, piikkisuan ja kaviokoukun. Kaviokoukun kuivaan samantien pyyhkeellä ettei se ruostu. Sen jälkeen pesen pehmeänharjan, pääharjan, pölyharjan, sekä niin sanotun taikaharjan, jolla lähtee helposti karvaan kuivuneet kuraläikät. Jätän harjat syrjempään, etteivät ne mene myöskään uudestaan likaisiksi. Hetken kuluttua olen saanut harjalaatikon, sekä kaikki harjat kuivumaan satulahuoneeseen. Huomaan kellon olevan kaksitoista, tässä välissä olisi hyvää aikaa syödä ja pian lähtisimme hakemaan hevosia.

// Tarina jatkuu seuraavassa kommentissa :)




Nimi: Wendy

05.12.2017 20:47
Tervetuloa Kaktus
1.12.2017 (Kirjotan tän tällee 4 päivän takaa)
Wendy&Kaktus


Tallustelin tallille hymyillen. Panda tammani oli kuntoutunut jo hyvin ja pian eläinlääkäri tulisi uudelle käynnille. Tänään en kuitenkaan häärisi Pandan kanssa, vaan uuden hoidokkini Kaktuksen. Kaktus asui Pandan vieressä, joten samalla voisin tirkistellä mitä Panda puuhaa.

Astuin talliin ja Panda hörähti minulle minut tunnistaessaan. Kun eilen olin soittanut Elizalle, ja pyytänyt Kaktusta hoidokiksi, hän oli suostunut heti ja sanonut sitten, että olin tarpeeksi pätevä Kaktukselle. Eliza oli myös luvannut hakea ponin sisälle ja kiinnittää en karsinaansa. Ja siellä se sitten olikin. Kaktus kökötti karsinassaan sidottuna kiinni kaktereihin. Menin Kaktuksen karsinan luo raaputtaen ohi mennen Pandan otsaa. Harjapakki oli tuotu siististi Kaktuksen karsinan eteen odottamaan minua.
"Hei Kaktus" sanoin rauhallisesti, mutta poni vain luimisti korvansa. Huokaisin ja astelin rauhallisena. Raaputin varovasti ruunan harjan alta ja otin harjan harjapakista. Aloin harjailemaan Kaktusta, vaikka se hieman luimistelikin. Juttelin sille samaan aikaan rauhalliseen äänensävyyn. Tullessani takajalkoihin, Kaktus päätti antaa monoa, ja väistin jalan vain täpärästi.
"Hyvä että sait väistettyä sen" Eliza naurahti oven suusta. En ollut huomannut, kun Eliza oli tullut, koska olin niin työn touhussa.

Olimme jutustelleet Elizan kanssa, samalla, kun minä olin harjaillut Kaktuksen ruskean karvan kokonaan puhtaaksi. Onneksi siinä karvassa ei näkynyt pikkuliat, toisin kuin Pandassa. Nyt Eliza oli kumminkin lähtenyt taas omiin touhuihinsa ja minä jäin yksin hevosten kanssa. Tänään en kumminkaan aikonut ratsastaa, sillä Kaktus oli minulle uusi tuttavuus ja olin kuullut huhuja, että se voi olla hieman arvaamaton. Se ei kuitenkaan minua pelottanut, vaan se ettei kukaan sitten olisi auttamassa minua, jos lentäisin selästä. Noh, ei nyt mennä siihen. Hätkähdin ajatuksistani, kun tunsin lempeän turvan töykkäisyn kädessäni. Hymyilin ja silitin Kaktuksen otsaa. Nyt se ei enään luiminut minulle. Kaktus oli siis alkanut jo luottaa minuun. Hyvä! Taputin Kaktusta ja annoin sen päästä vapaaksi karsinassa, poistuin sieltä sulkien oven perässäni. Otin harjapakin ja lähdin viemään sitä satulahuoneeseen. Takaisin tullessani otin yhdestä säkistä helakan punaiset jouluomenat. Annoin ne Pandalle ja Kaktukselle ja ne alkoivat heti mussuttaa niitä.
"Nähdään taas rakkaat Kaktus ja Panda" kuiskasin ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

Vastaus:

Oikein mukava pieni tarina ja mukavaa, kun tulit katsomaan Kaktustakin. Löysin pienen kirjoitusvirheen, enään kirjoitetaan enää. Mutta onnea vain Kaktuksen kanssa, sitä tarvitaan! Saat 26 ve.

©2018 Talli neljä kaviota - suntuubi.com