Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kun painat "lähetä", eikä tarina ilmesty näkyviin, tee näin:

-Älä siirry toiselle sivulle

-Paina heti uudestaan "lähetä"

-Tarinasi pitäisi nyt olla näkyvillä ja voit lähettää sen

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Rinja

02.01.2018 20:20
Rinja, Lach & Sazza - uusi vuosi, uudet kujeet
----

Pitkästä aikaa tallille. Viimeksi olin käynyt jouluna juolumaastossa joka ei todellakaan ollut mennyt hyvin. Lach oli lähtenyt pukkikiitolaukkaamaan ja karannut jonnekkin, ja meikäläisen osalta maasto oli jäänyt siihen. Pudistin päätäni ja kävelin upottavassa hangessa Sazzan tarhalle. Otin tamman sieltä ja talutin talliin, ja laitoin kiinni. Mukamas kylmissään Sazza tärisi, sillä oli niin paksu karva että todellakaan tosissaan palellut. Harjasin tamman nopeasti, ja hain sen jälkeen vain suitset satulahuoneesta, ja liu'tin jännesuojat tamman etujalkoihin. Suitset menivät helposti päähän, ja napsautin kypäräni kiinni. En jaksanut mennä kentälle, ja maneesissa oli tunti, joten mentiin maastoon.

Sazza käveli aurattua tietä pitkin rauhallisesti, mutta verkkaisilla askelilla. Katselin metsikköön, ja lopulta huomasin tutun polun ja käänsin tamman sinne. Sazza tarpoi korkeassa hangessa, ja pörisi. Nostin ravin ja annoin tamman ravata. Onneksi Sazalla oli pehmeä ravi, niin siellä oli ainakin helppo istua ennen satulaa. Tutulla suoralla nostin laukan, ja Sazza ampaisi laukkaan, ja annoin sen mennä. Kauaa ei tamma jaksanut korkeassa hangessa laukata täysillä, ja hidastaminen onnistui kerrankin hyvin. Hikinen ja puuskuttava tamma käveli rauhassa tallille päin. Kuitenkin pellolla kävellessä tamman jalka upposi jonnekkin kuoppaan, luultavasti ojaan, ja kompastui. Lensin kyntämään maata eteenpäin, ja Sazza kaatui. "voi vittulan väki." kiroilin ja rämmin takaisin tamman luo, joka nousi ylös. Vasenta etujalkaa se ei maahan pistänyt, ja kiroilin vielä lisää. Otin ohjat ja lähdin taluttamaan tallille.

Menihän siinä aikaa, ja heti kun pääsin talliin sisään, huusin Elizaa paikalle. "Mitä?" kysyi nainen, ja selitin mitä oli maastossa tapahtunut. "No voihan..." Eliza sanoi ja mietti hetken. Juttelimme muutaman sanan, minkä jälkeen laitoin Sazzalle riimun, loimen ja kylmäsin jalkaa hetken ennenkuin laitoin magneettipintelin suojaamaan ja tukemaan jalkaa. Päästin tamman ulos tarhaan, ja hain Lachin, jota en sen enempää liikuttanut, kuin että päästin juoksemaan maneesiin. Sen jälkeen pikainen harjaus, ja loimi päälle taas ja ulos. Sazzan jalkaa olisi seurattava.

Vastaus:

Hankitreeni onkin hyvä hevoselle, toivottavasti Sazzalle ei käynyt pahemmin. En nyt muuta kommentoitavaa keksi, saat 21 ve.

Nimi: Iiris

31.12.2017 09:23
Uudenvuoden aatto!
31.12.2017
Iiris ja Cano

"Tänään paukkuu, höpsö" supatin orin korvaan, sen norkoillessa tarhan aidan tuntumassa. Rapsuttelin Canoa otsasta, otsatukan alta ja orii nautti.
"Älä pelkää sitten, oo rohkea!" jatkoin. Halasin Canon päätä ja huokaisin.
"Otetaan sut talliin täältä" sanoin lopulta, ottaen riimun maasta ja sujauttamalla sen ponin päähän. Klipsi vielä kiinni, ja sitten lähdettiin kohti tallia. Cano hörisi tammoille, mutta komensin sitä ja poni lopetti sen heti.
"Noni" murahdin.
"Näytetään me mallia"

Talutin Canon tallissa sen omaan karsinaan ja heti siellä vapaaksi päästyään, se käänsi takapäänsä minulle mielenosoituksekseen.
^Olisi varmaan halunnut riehua vielä tarhassa^ mietin hymähtäen ja jätin riimun ja narun roikkumaan karsinan oven salpaan. Lähdin hakemaan Canon harjoja satulahuoneesta, samalla katsellen höriseviä hevosia, jotka pistivät päänsä ulos karsinasta. Cano oli sellainen pomottelija, mutta mulle se vaan oli sellanen ponivauva, aina. Nappasin harjapakin mukaani ja lähdin takaisin oriin karsinalle.

Kaivoin pakista pehmeänharjan ja Magic-harjan. Aloitin harjaamisen niillä. Ei kyllä ponissa paljon harjattavaa olisi, sillä ulkona oli lunta noin 40cm, ja siinä ne hevoset sitten tietenkin olivat piehtaroineet. Katsahdin Canon alahuulta, ja se lerputti hauskasti harjan tahtiin. Kikatin hiljaa ja jatkoin harjailuani.

Canon Nk:
Nyt se tyttö, tai siis mun omistaja alko harjaamaan mua, ja se rentouttaa. Sillä on joku tosi pehmee harja ja sit joku aika kova harja noissa kavioissaan, tai siis käsissään, mitkä lie. Se lähestyy mun takajalkoja uhkaavasti ja mä huiskautan häntäni sen naamalle, koska en tykkää yhtään siitä, että mun takakavioita harjataan.
"Cano! Sun takajalat pitää harjata!" Se huudahtaa ja jatkaa sinnikkäästi niitten harjaamista. Alan polkea etukavioilla maata mielenosoitukseksi. Se Iitir, eiku Iisir, eiku Iiris huokaisee ja lopettaa takajalkojen harjaamisen.
^Jes!^ mietin ja se siirtyy harjaamaan mun toista puolta.
^Mennäänköhän tänään ratsastamaan, vai ottiko se mut vaan sisään se paukejutskan takii?^ jatkan mietiskelyjäni lerputtaen alahuultani harjan sipaisujen tahtiin.

Iiriksen Nk:
Kun olin saanut Canon harjattua, tiputin sen ruokakuppiin kaksi porkkanaa ja omenan.
"Ole hyvä, ja hyvää Uuttavuotta!" Toivotin Canolle ja se säntäsi heti rouskuttamaan niitä. Asettelin harjan harjakoppaan ja jäin katselemaan kiiltävää valkoturkkista poniani kaltereiden taakse.
^Voi kun se on söpö^ mietin ja hymyilin leveästi. Palautin harjapakin paikoilleen ja lähdin kohti kotia.

Vastaus:

Kiva tuo Canon näkökulma tuohon väliin. Joskus voisitkin kirjoittaa vaikka koko tarinan Canon näkökulmasta. Saat 26 ve tällä kertaa.

Nimi: Maisa

30.12.2017 22:12
Ajattelin minäkin vähän runoilla.

Hiutaleet maahan satoi, äiti evääni reppun latoi. Auto huristaen tallille ajoi. Vaippa lumenvalkoisen peittää maan ikimutaisen. Tallipihalla käy kova hulina. Kuuluu hoitajienhuoneesta pulina. Moikkaan Elizaa joka hevosta ulos taluttaa. Donna pihatolla mua odotti, ja muut hevoset tarhassa iloitsi. Tamma hampailla hupusta nappasi, ja minä riimusta kiskaisin. Talliin hevosen vein, sille kylmyyden selväksi tein. Harjasin tamman karvaa, se oli käytöstä hyvää, harvaa. Sitten satulan selkään nostin ja tamma potkulla kosti. Suitset laitoin ja kaulahuivin taitoin. Maneesiin matkamme päättyi, siellä selkään hyppäsin. Käynnillä aloitin, ja raviin nostin. Laukka sujui jo paremmin ja ympyröitä harjoitin. Tunti sujui hujauksessa, ja selästä hyppäsin.
Loppu(vähän tönkkö)

Vastaus:

Loppuun olisi sopinut vielä sana vilauksessa, ihan viimeiseksi sanaksi niin se olisi rimmannut hyvin hujauksessa sanan kanssa. :)
Saat 20 ve.

Nimi: Jade

25.12.2017 00:27
Joulumaasto

Olin ilmoittautunut Ferrin kanssa Neljän kavion joulumaastoon, joka olisikin ensimmäinen ratsastukseni ruunallani uudella tallilla joten jännitystä oli ilmassa. Olin vain juoksuttanut Ferriltä virtoja pois pyöröaitauksessa tai maneesissa, jotta ruuna olisi saanut tutustua uuteen talliin kunnolla. Eihän minulla ollut mikään kiire hevosen selkään, mutta tänään sekin päivä taas koittaisi.

Tallilla oli jo täysi hulina, kun hevosten hoitajat sekä omistajat laittoivat ratsujaan kuntoon maastoa varten. Tallia oli myös koristeltu mukavan jouluiseksi, mikä sai itsenikin joulumielelle.
”Moi Jade!” Eliza huikkasi valkean Hallan karsinasta. Tervehdin häntä takaisin ja huikkasin muillekkin maastoon lähtijöille tervehdykset. En ollut vielä tutustunut juurikaan kehenkään tallilla kävijään, joten kävelin suoraan Ferrin karsinalle jossa ruuna jo odotteli. Eliza oli ollut ystävällinen ja ottanut kaikki maastoon lähtevät hevoset sisälle valmiiksi. Kimo mutusteli viimeisiä heinänkorsia karsinan pahnoista ja nosti korvat hörössä päänsä ylös kuullessaan minun tulevan. Hymähdin ja menin karsinaan, silittäen Ferrin kiiltävää kaulaa. Ruuna tutki mutustellessaan heti käteni sekä taskuni herkkujen varalta ja kun niitä ei löytynyt, jatkoi se heinien syömistä. Hymähtäen lähdin karsinasta hakemaan harjapakkia sekä varusteita.

Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat saaneet ratsunsa kuntoon ja seisoimme tallin pihalla täysissä varusteissa. Rinjan arabialainen ainakin näytti odottavan innoissaan tulevaa maastoa sen tanssahdellessa häntä korkealla pihamaalla. Ferri vain katseli Lachia korvat hörössä, mutta viisas ruunani ei lähtenyt säheltämiseen tällä kertaa mukaan. Eliza selitti maaston olevan pääosin rauhallinen, mutta pääsisimme myös laukkaamaan. Sitten olikina aika nousta satulaan! Kiristin vielä vyötä ja lyhensin jalustimia rei’iällä ennenkuin ponnistin itseni Ferrin satulaan. Ruuna seisoi kiltisti paikoillaan korvat yhä hörössä, katsellen muita hevosia kiinnostuneena.
”Tehdään jono Hallan perään! Järjestys on...” Eliza huudahti ja alkoi luetella nimiä, kun kaikki olivat ratsailla. Me olimme Ferrin kanssa heti Elizan takana joten ohjasin ratsuni raskaan kimon perään. Kohta jono oli tehty ja kaikilla oli paikkansa.
”Noniin, lähdetään kävellen liikenteeseen!” Eliza huikkasi ja kannusti ruunansa kävelemään tietä pitkin. Ferri lähti korvat hörössä seuraamaan Hallaa ja loppu jono seurasi meitä.

Kävelimme pitkään tietä pitkin ennenkö käännyimme metsätielle, joka johti kauniiseen lumiseen metsään. Olin aina tykännyt talvesta juurikin lumen vuoksi, joka kasautui puiden oksille saaden ne näyttämään todella upeilta. Ferrillä oli virtaa ja se kävelikin ihan Hallan hännässä kiinni, joka ei onneksi haitannut kimoa työhevosta.
”Otetaan ravia!” Eliza huudahti ja Halla nosti laiskahkosti ravin, mutta heräsi koventamaan tahtia Elizan muistuttaessa sitä raipalla. Ferri viskoi päätään ja suorastaan hypähti raviin, venyttäen askeleitaan oikein pitkiksi. Jouduin tekemään paljon pidätteitä, että sain pidettyä virtavan ruunani Hallan perässä. Onneksi Ferri kuitenkin pysyi hyvin hallinnassa, vaikka ruunan häntä pyörikin villisti ja se pureskeli kuolainta innoissaan. Ferri työskenteli hyvin koko selällään ja polki takajaloillaan aktiivisesti alleen, joka sai hymyni nousemaan korviin asti. Hetken ravattuamme hidastimme käyntiin ja käännyimme pienelle, kapealle metsäpolulle jossa hevoset saivat katsella mihin astuivat. Ferri sähläsi hetken aikaa ravipätkän jälkeen eikä malttanut katsella jalkoihinsa, jolloin ruuna kompasteli kantoihin lumen alla. Seisoin jalustimilla joten ruunan oli helpompi pysyä pystyssä ja kohta se rauhoittuikin kävelemään sähläämättä. Polku kesti kymmennisen minuuttia, jonka jälkeen tulimme pellon laidalle.
”Nyt otetaan laukkaa, saatte päästellä ihan niin kovaa kun haluatte, mutta viimeistään pysähdys pellon toisessa päässä!” Eliza ohjeisti ja varmisti, että kaikille laukkapätkä sopi. Pari ratsukkoa päätti mielummin mennä ravissa ja lähtivät ravaamaan kauempaa pellon laitaa kohti tapaamispaikkaa. Ferri aavisti mitä oli tulossa ja viskoi päätään innoissaan, jolloin vain vaahto ruunan suusta lensi sen ryntäille ja kaulalle. Eliza antoi merkin, että sai nostaa laukan ja minä tein työtä käskettyä antaen ruunalleni laukkapotkeen – joka oli ehkä virhe suoraan pysähdyksestä nimittäin! Ferri hypähti puolimetriä ilmaan ja ampaisi täyteen kiitolaukkaan. Muut jäivät heti jälkeen, kun arabiristetys pani parastaan häntä töttöröllä. Tiesin etten saisi ruunaa kuuntelemaan apujani vähään aikaan joten annoin sen painella täysin sieluin. Kaviot vain hakkasivat lumista sänkipeltoa ja ruunan hengitys tiheytyi sen hengästyessä. Kimo karva kastui hiestä ja omista silmistäni valui kyyneleet viiman takia. Pellon reuna alkoi lähestyä ja tein varovasti pidätteitä, jotka onneksi näyttivät menevän perille kun Ferri alkoi hidastaa vauhtiaan. Ruuna hidasti ja rikkoi ensin raville, ja sitten käyntiin sekä lopulta pysähtyen pellon reunaan odottaamaan muita. Ferri oli hengästynyt ja läpimärkä hiestä, mutta tyytyväisen näköinen saadessaan revitellä pitkästä aikaa. Muitakin ratsastajia hevosineen alkoi tulla pellon reunalle ja odottelimme, että kaikki olivat tulleet.
”Tehän menitte kovaa!” Eliza naurahti Hallan selästä, kun lähdimme taas jonossä liikkeelle.
”Joo Ferri innostuu aina pellolla”, vastasin hymähtäen ja annoin ruunalle pitkät ohjat, sen alkaessa venyttää kaulaansa käynnissä. Loppumaasto olikin rentoa käyntiä pieniä metsäpolkuja pitkin, jotka veivät tallille.

Tallin piha täyttyi kohta nauravista ja iloisista ratsastajista, kun laskeuduimme ratsujemme selästä maaston jälkeen. Hevoset pärskivät tyytyväisinä ja ravistelivat itseään. Ferri hankasi päätään toiseen etujalkaan samalla, kun löysäsin vyötä sekä nostin jalustimet ylös.
”Kiitos maastosta ja oikein hyvää joulua kaikille!” Eliza toivotti ratsastajille hymyillen ennen kuin talutimme hevosemme talliin. Vastauksia kuului jokaisen suusta ja kohta talli täyttyi kavioiden kopseesta. Ferri oli ollut todella kiltisti ja rauhallinen laukkapätkän jälkeen ja nytkin se käveli säyseästi karsinaansa, jossa riisuin siltä nopeasti varusteet. Heitin ruunan päälle fleeceloimen ja tarkistin jalat varmuuden vuoksi. Kaikki näytti olevan kunnossa joten jäin rapsuttelemaan kimoa hetkeksi. Rapsuttelun jälkeen vein varusteet satulahuoneeseen ja vein Ferrille sylillisen heinää syötäväksi. Eliza lupasi viedä ruunani pihalle, kunhan se ensin kuivuisi kunnolla ja sai syötyä. Tyytyväisenä ja täynnä joulumieltä lähdin tallilta, tulisikohan pukki käymään?

Vielä kerran, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vastaus:

Todella kiva tarina taas. Kirjoitat kivoja, pitkiä tarinoita ja kerrot mukavasti yksityiskohtia. Saat 45 ve.

Nimi: Sofku

23.12.2017 12:27
Tasaista laukkaa
Keinuttaa, keinuttaa
Vilistää pellot ohi
Ei tarvi vaihtaa vaihdetta
Kun kauramopot
Käy vaan kolmella eri tasolla
Ja niitä säädellään pohkeella
Pyörii pörröiset korvat
Villisti, villisti
Keinuttavaa laukkaa
Maailman tappiin asti
Auringonlaskua kohti
Keinumme näin
Tyrskyjäkin täysillä päin
Keinuttaa
Mut anna mennä vaan
Et kadu hetkeäkään
Keinut vain
Keinut uudelleen
Ja uudelleen
Suljet silmät ja keinut taas
Keinut valtamerilaivassa
Tuhansien tähtien alla

// innostuin mäkin runoilemaan =D

Vastaus:

Tämä oli oikein mukava runo, saat 30 ve.

Nimi: Iiris

22.12.2017 21:28
Ratsastusruno
Iiris & Cano
23.12.2017

Canon selkään mä satulan nostin
Sen jälkeen suitset päähän laitoin
Cano taas hampaillaan mulle satulavyöstä kosti
Kohta maneesiin talutin ponin
Selkään noustessa käyttäytyi kuin koni
Komensin Canoa eteenpäin
Se käveli rauhassa näin
Alkuverkat meni rauhaisasti
Pian lähdettäisiin riehakkaasti
Raviin lähti poni
Kiihtyi ja kiihtyi ravi orin
Lopputunnista laukat otettiin
Sitten vähän maastossa sotkettiin

/Okei täst tuli aika huono, mut kelvatkoon. Matkin vähän Rinjaa, joten siitä hänelle näyrät anteeksipyynnöt/

Vastaus:

Tämä oli kiva, saat 20 ve.

Nimi: Rinja

22.12.2017 20:45
Rinja & Lach - ehkä jopa runollista?
-----

Lach ravasi kaula kaarella pärskien
kevyesti päätään kantaen.
Kevyesti orhi liihotteli maneesin hiekan yllä,
nostattaen perässään pölypilviä hentoisia.
Rentoutuneesti se ravasi korvat höröllä,
ja hyvin mielellään otti selkänsä raviin mukaan.
Suunnanvaihto, laukannosto.
Nätisti Lach laukkasi, rentoa, pitkää laukkaa,
yhä muodossa nätisti, selkäänsäkkin käyttäen.^
Puhdas vaihto lävistäjältä,
paljon kehuja kaulalle.
Siitä sitten loppukäynnit, ja rauhaisaa joulun odotusta.

Vastaus:

Tällaista tällä kertaa, saat tästä 15 ve.

Nimi: Iiris

21.12.2017 20:10
Lunta ja valkoisia ponipalleroita
Iiris & Cano
20.12.2017


Traileri saapui uuden tallin, Neljän Kavion pihaan. Hyppäsin ulos autosta ja katselin tallipihaa. Se oli siisti, mutta luminen. Tallilla oli hieno maneesi ja reilun kokoinen kenttä, jotta sen voisi jakaa vaikka kahdelle ratsukolle. Astelin trailerin sillan luo, jota äiti oli juuri avaamassa tallin omistajan kanssa. En ollut huomannut hänen saapumistaan, sillä olin varmaan ollut niin ajatuksissani. Pian trailerin silta pamahti maahan ja pölläytti samalla vähän lunta ilmaan. Hymähdin ja katselin silmiäänsä pyörittelevää ja luimivaa Canoa.
"Cano on näköjään vähän ärtynyt matkan jälkeen" tallin omistaja, Eliza totesi.
"Ei paljon, se on vaan aina tollanen. Se uhittelee ja mahtailee koko aika. Iso ego, mutta pieni poni" selitin Elizalle ja hän nyökytteli vain päätään. Kävelin koppiin ja lähdin taluttamaan ponia pois trailerista. Äitini oli alkanut jo äsköttäin raahaamaan Canon kamoja Elizan johdolla ponille varattuun paikkaan satulahuoneeseen. Kohautin harteitani ja lähdin viemään Canoa karsinaansa. Karsina 17, niin Eliza oli minulle sanonut. Tallin sisään astuessamme, hevoset käänsivät päänsä kohti meitä ja hörähtelivät ystävällisesti uudelle tulokkaalle.
"Hei hepat" naurahdin ja Cano hörähti luimistaen korvansa.
"Hei älä viitti olla heti tollanen senkin riiviöponi" tuhahdin ja talutin oriin sen uuteen karsinaan. Päästettyäni ponin sinne ja lukittuani oven aloin katsella Canoa. Se alkoi hyöriä karsinassaan ja luimistella vierustovereilleen. Huokaisin ja lähdin katsomaan missä on satulahuone.

Eliza touhuili jo muiden satuloiden parissa ja äitini oli lähtenyt.
"Hei Iiris! Sun pitäs täyttää mun toimistossa muutama paperi, sitten mä voin esitellä sulle tallii.
"Okei" nyökkäsin ja lähdimme toimistoon täyttämään papereita.

Papereiden täytön jälkeen Eliza esitteli minulle tallin ja näytti missä on satulahuone, hoitajienhuone ja rehuhuone. Ulkona tallin omistaja esitteli ja kertoi minulle maneesista, tarhoista, pihatoista ja kentästä. Hän sanoi myös, että Cano saa tarhata toisen yksityisen kanssa. Kun talli oli esitelty ja Cano hyvästelty, minä päätin lähteä kohti bussipysäkkiä.

Loppu!

Vastaus:

Tarina eteni sujuvasti ja oli hyvä ensimmäiseksi tarinaksi. Pituuskin oli hyvä näin ensimmäiseksi tarinaksi enkä löytänyt kirjoitusvirheitäkään. Saat tästä 24 ve.

Nimi: Rinja

21.12.2017 20:00
Rinja & Lach - uusi tuttavuus
-----
Silitin Lachin turpaa, ja ori hörisi ja kurotti kaulaansa herkkujen toivossa. Tutkailin papereita, ja satulahuopaa jossa luki Lach. "Vai että Lazs" sanoin, ja mietin että ei se nimi niin voinut olla. Koitin päässäni miettiä miten nimen voisi lausua, ja huokaisten pyyhin sienellä taulusta Lachin, ja laitoin tilalle Rommin. "Sä olet tästä lähin poikaseni Rommi." sanahdin, ja tungit paperin kaappiini, ja nappasin oriin harjat mukaan. Menin Lachin karsinaan, ja aloin sukia eilen saapuneen maksanrautiaan karvaa. Ori kuunteli korviaan heilutellen tallin ääniä, mutta aika hiljaista oli. Ensimmäisiä tunteja vedettiin, ja talissa ei ollut väkeä. Katselin karsinan ikkunasta kuinka lumihiutaleet putoilivat maahan, ja toivoin että seuraava ryhmä lähtisi maastoon, koska en haluaisi lähteä ensikertaa uudella hevosella maastoon. Vaivuin ajatuksiini harjatessani Lachia, ja hätkähdin kun ori päästi hirnahduksen ja astui hokkikengillä varpailleni. Älähdin "Ai perkelee..." työnsin orin pois jalkani päältä, ja se alkoi pyöriä kuin vimmattu. No eipä ihme, tuntilaiset tulivat talliin. Sidoin äkkiä orin kiinni, ja varustin. Mietittyäni hetken, päädyin vielä laittamaan orille pintelit, ja naurahdin kun muistin että ilmoitustaululla oli lappu jossa luki että pinteleiden alle pintelipatjat, ikinä ollut pintelipatjoja hevosillani käyttänyt. Tallista ulos päästyäni päätin mennä maneesiin, tulisivat tuntilaiset sinne tai ei. Kun Lachin kaviot koskettivat lunta, ori hyppäsi ilmaan sillä siunatulla sekunnilla. "UAARGH" örähdin ja roikuin ohjissa. "Prr..." tyynyttelin hevosta, ja sainkuin sainkin orin lopulta maneesiin. Huokaisin ja nousin selkään, ja aloin kävellä ympäri maneesia.

Onnekseni tuntilaisia ei maneesissa näkynyt, ja Lach ravasi rennosti tuntumalla, ehkä aavistuksen liian pitkänä, mutta se ei haitannut. Pistin oria töihin kunnolla, ja teimme ravissa väistöjä, taivutuksia, voltteja... Suuntaakin vaihdettiin, ja siirsin taas orin pitkän ravityöskentelyn jälkeen käyntiin. Lach puuskutti, ja kävelimme varmaan viitisentoista minuuttia, ennenkuin otin taas ohjat käteen, ja nyt nostin laukan. Lach nosti reippaan, liian pitkän, laukan, ja aloin heti koota laukkaa lyhyemmäksi. Ori lyhensi laukkaa sopivaan ratsulaukkaan, ja aloimme tehdä taas voltteja ja ympyröitä, sekä taivutuksia. Siirtymisiäkin tehtiin, ja Lach innostui. Suuntaa vaihdettiin lävistäjältä, ja laukanvaihto ravin kautta. Laukkatyöskentelyä emme tehneet niin kauan, ja hidastin orin raviin, ja ravasin hetken, ennenkuin siirsin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat.
Lach käveli rennosti, ja verkkaisesti eteenpäin, ja jonkun aikaa siinä meni, ennenkuin laskeuduin selästä alas, ja vein orin talliin. Lach oli taas pelleillyt lumessa, ja päätin viedä sen ulos.

Varusteet pois saatuani katselin Lachia hetken, ja laitoin sille harkinnan jälkeen tallitoppiksen, koska halusin orille talvikarvan. Laitoin suosiolla ketjun orin suuhun viedessäni sen ulos, ja silti se pomppi ja poukkoili kuin pingispallo ympäriinsä. Vaivalla sain Lachin tarhaan, mistä se sitten paineli suoraa kyytiä menemään pukkien kera, ja muutamat tilsatkin lensivät heti hevonkuuseen. Naurahdin ja katselin orin touhuja, ihme hepuleita ne saavat kun näkevät lunta. Päätin vielä mennä papereista tutkimaan oliko Lach todellakin asunut aina Arabiassa, koska siltä ainakin vaikutti.

Vastaus:

Muuten kiva tarina, jäin kuitenkin jotain kaipaamaan ratsastus kohdasta. Omalla hevosellaan nyt ei ole välttämätöntä käyttää pintelien alla patjoja, mutta tallin hevosille ne ainakin laitetaan. Saat 25 ve.

Nimi: Sofku

21.12.2017 07:19
"Lettu nyt!" kiljaisin, kun poni vain punki vastaan eikä suostunut peruuttamaan ulos trailerista. Hengitys höyrysi kirpeässä pakkasessa ja lumi valaisi tarhoja parkkipaikan ympärillä.
"Sori, tää on vähän tämmönen tamma", hymyilin tallin omistajalle Elizalle, joka kärsivällisesti odotti että saisin ponin pois trailerista.

Lettu oli aamulla saanut päälleen sen siistin, lampaankarvalla pehmustetun edustusriimun turvasta rispaantuneen tarhariimun sijaan ja lähes käyttämättömät, uudet kuljetussuojat. Selkään olin heittänyt kevyttoppiksen blingblingreunoilla - vain parasta pikku prinsessalle. Itsekin olin vähän siistimmin pukeutunut - puhtaat, punaiset ratsastushousut, tallitennarit ja huppari, jonka selkäpuolelle oli brodeerattu teksti "TEAM LETTUSOFTIS".

"Letulle oli tosiaan toi pihattopaikka", Eliza selitti ystävällisesti, kun pomppiva poni viimein oli trailerista ulos. Riisuimme yhdessä tallinomistajan kanssa Lettusen kuljetussuojat ja vaihdoimme tarhariimun päähän (mitä poni nyt vähän yritti sinkoilla karkuun). Kevyttoppis sai jäädä, katsottaisiin sitten vähän ajan päästä toimiko loimitus.

"Nää kaikki meidän pihattolaiset on kyllä lupsakkaa väkeä, yks meidän heppa Dermi, se on tuo keltainen poni tuolla kauempana", Eliza kertoi.
"Sitten on Child, se on vähän arka ihmisiä kohtaan, mutta ei se olemattomasta päälle hyöki. Donna, tuo musta on varmasti kiva kaveri Letulle, samaa kokoa löytyy ja sekin on tyypillinen tamma!"

Pihattoporukka näytti kyllä varsin rempseältä poppoolta, joten hyvillä mielin päästin Letun portilla irti. Hiukan poni ihmetteli ja yritti punkea aidan läpi takaisin minun luokseni, mutta kun hiukan hätisteli, se jo kirmasi muiden luo tuttavuutta tekemään.

Tutustuimme vielä Elizan kanssa hiukan talliin - lähinnä rehuvarastoon, pesupaikkaan, satulahuoneeseen ja sen sellaisiin, kun Lettu kuitenkin asui pihatossa. Eliza lähti jo muualle jäädessäni koristelemaan kaappiani kuvilla Letusta - ja tietysti siihenkin piti kirjoittaa herkkutiimimme nimi.

loppu <3

Vastaus:

Hyvä ja sujuva tarina, kirjoitusvirheitä en löytänyt. Tunginkin vielä Iekin pihattoon, jos haluat käyttää tarinoissa pihaton muitakin hevosia. Saat tästä 27 ve.

Nimi: Jade

20.12.2017 19:05
Lumipyryä ja pomppivia poneja


Olimme eilen Ferrin kanssa muuttaneet uudelle tallille, Neljään kavioon, minun muuttaessa toiselle paikkakunnalle opiskelujeni perässä. Ferri oli ollut vähän hermostunut ja villihkö, mutta se oli aivan normaalia sille uudessa paikassa. Olimme tulleet illalla joten olimme Elizan kanssa päättäneet jättää Ferrin suoraan karsinaan jossa se saisi kotiutua rauhassa heiniä mutustellen. Tänään aamulla se on jo päässyt jaloittelemaan tarhaan, ajattelin samalla kun pysäköin mustan Toyota Yariseni tallin parkkipaikalle. Taivaalta sateli hitaasti isoja lumihiutaleita, joka kaunisti jo valmiiksi lumista maisemaa entisestään, joka sai väkisinkin hymyn huulille. Nappasin takapenkiltä tallikamppeeni, jotka olin laittanut isoon reppuun, jonka purkaisin satulahuoneessa omaan kaappiini. Lukitsin auton ovet ja lähdin kävelemään kohti tallirakennusta, ihaillen samalla kaunista maalaismaisemaa jota peitti valkea vaippa.

Tallissa ei näyttänyt vielä olevan ketään joten suunnistin suoraan varustehuoneelle, jossa oma kaappinikin sijaitsi. Avasin lokerikon minulle annetulla avaimella ja aloin kaikessa rauhassa purkamaan ratsastusvaatteitani sekä tallitavaroitani kaappiin, järjestäen ne tietenkin siististi. Olin saanut homman jo melkein loppuun, kun kuulin varustehuoneen oven käyvän ja kurkkasin uteliaasti tulijaa kohti. Tunnistin naisen tallin omistajaksi Elizaksi.
”Heippa! Oli pakko tulla heti järjestelemään paikat”, huikkasin naiselle joka hymyili minulle lämpimästi.
”Tietenkin! Toivottavasti viihdyttä täällä meillä. Ferri ainakin on ottanut kaiken ilon irti tänään päästessään tarhaan”, Eliza vastasi naurahtaen.
Hän jatkoi kertoen, että Ferri oli tanssahdellut aamulla matkan tarhalle ja heti kun riimunnaru oli irronnut sen päitsistä, ruuna oli hypähtänyt täyteen laukkaan ja katsastanut uuden ulkoilualueensa.
”Siitä kyllä näkee, että siinä on arabia. Sen verran hienot liikkeet ja häntäkin nousi pystyyn kuin lipputanko!” Eliza nauroi kehuen ruunaani, enkä voinut kuin nauraa mukana. Kuulosti niin Ferrin tapaiselta, siltä ei tuntunut koskaan loppuvan energia. Juttelimme vielä hetken Elizan kanssa ennenkö hän lähti näyttämään, missä Ferrin tarha sijaitsi. Ainakin aluksi ruuna tarhaisi yksin, kunnes tutustuisi muihin hevosiin.

Tarhalle päästyämme näin kimon ruunani haistelemassa tarhan maata utelias katse silmissään. Sen pää nousi salamannopeasti sen huomatessa meidät ja ruunan korvat ponnahtivat höröön sekä suusta kuului kipakka hirnahdus. Ferri lähti kävelemään reippaasti portille vastaan kuin iloiten etten ollut hylännyt sitä täysin uuteen paikkaan. Hymähtäen kävelin portille ja rapsutin kimon kaulaa sen tullessa luokseni.
”Oletko ollut nätisti?” kysyin ruunalta vitsaillen ja menin tarhan puolelle. Ferrille oli laitettu sen vanha toppaloimi, joka olisi jo vaihdon tarpeessa. Loimi kuitenkin oli lämmin joten ruuna pärjäsi sen kanssa vielä mainiosti.
”Se on ollut tosi kiltisti, vaikka onkin vähän herkkis”, Eliza sanoi ja kertoi, ettei Ferri ollut aluksi uskaltanut mennä tarhassa sijaitsevaan katokseen. Parin tunnin tutkimuksen jälkeen ruuna oli lepuuttanut silmiään katoksessa tovin.
”Joo, Ferri on vähän herkkis”, vastasin hymyillen ja klipsautin riimunnarun ruunan päitsiin. Ferri korskahti ja otti pari tanssahtelevaa askelta.
”Oletpas sinä energinen”, sanoin ruunalle samalla kun talutin tanssivan eläimen tarhan portista. Ferri mukamas säikähti porttia ja otti hypyn vasemmalle, mutta olin varautunut tähän joten annoin vain lisää riimunnarua ruunalle. Hypyn jälkeen arabiristeytys palasi vierelleni tanssivin askelin ja heitteli päätään innostuksesta. En voinut kuin hymyillä päätä pudistellen ruunalleni, joka esitti nyt niin hurjaa hevosta. Eliza käveli perässämme talliin.

Tallissa sidoin Ferrin käytävälle, tämän karsinan eteen. Ruuna oli todella valpas ja reagoi jokaiseen pieneenkin ääneen. Hain nopeasti ruunan harjapakin samalla, kun Eliza piti kimolle sillä aikaa seuraa. Ferri ei oikein jaksanut keskittyä oleiseen eli hoitamiseen vaan tuijotteli milloin minnekkin tai kuopi hermostuneena.
”Se on aina pari päivää muuton jälkeen ihan pöhkö”, sanoin Elizalle samalla kun puhdistin ruunan kaviot. Eliza nyökkäsi ja sanoi sen olevan normaalia.
”Olisi ihme jos hevonen olisi heti kuin kotonaan uudessa paikassa”, Eliza lisäsi hymyillen ja taputti Ferriä kaulalle. Elizan piti lähteä hakemaan tuntihevosia sisälle joten sanoimme pikaiset moikat. Olin ripustanut Ferrin tummansinisen, kuluneen toppaloimen ruunan karsinan edessä olevaan pidikkeeseen josta sen löytäisi helposti myös aamulla. Sain hoidettua Ferrin varsin nopeasti ja tullessani varusteiden kanssa takaisin ruunan luokse, se hyppi pystyyn sen verran mitä se pystyi ollessaan kiinni käytävällä. Laskin nopeasti varusteet telineeseen ja menin ruunan vierelle kiskomaan sitä takaisin neljälle jalalle. Ruuna hörähteli korvat hörössä ja tuijotti Elizan sisälle taluttamia hevosia.
”Etkai sinä nyt poneja pelkää?” kysyin huvittuneena kimolta ruunalta, joka tuijotti russponia järkyttyneenä. Ferri kuitenkin tyytyi seisomaan nyt kaikilla jaloillaan, vaikka kimon ilme olikin täynnä järkytystä sen seuratessa sisälle tulevia hevosia. Eliza vain nauroi ruunani käytökselle – ja niin minäkin!

Olin tehnyt viime hetken päätöksen ja päättänyt jättää ratsastuksen huomiselle. Ferri oli niin täynnä energiaa ja räjähdysherkkää olotilaa, että päätin päästää sen juoksemaan pyöröaitaukseen. Matka aitaukseen oli täynnä tuskaa, kun yritin pitää lentoon lähdössä olevaa ruunaani hallinnassa juoksutusliinan avulla. Lumisade alkoi muuttua pyryksi ja aurinko laski, jolloin pimeys alkoi laskeutua. Onneksi pyöröaitaus oli valaistu joten ei pimeässä tarvinnut työskennellä. Suljin aitauksen portin huolellisesti päästyämme sisälle. Ferri katseli kiinnostuneena ympyrän muotoista aitausta ja haisteli aitoja sekä maata.
”Et ole tainnut olla ennen tälläisessä paikassa, vai mitä?” puhuin hevoselle samalla, kun päästin sen irti liinasta. Ferri ei ottanut lähtöjä vaan käveli aitauksen toiseen päähän ja haisteli aitoja. Ruunalla oli päällään nyt vain suitset sekä jaloissaan suojat ettei se teloisi itseään. Annoin Ferrin vähän aikaa tutustua aitaukseen ennenkö maiskautin sen liikkeelle. Arabiristeytys hypähti lennokkaaseen raviin. Ruunan häntä nousi arabimaisesti ylös kuin lipputanko ja sen korvat osoittivat eteen päin sekä kimon silmissä oli utelias ilme. Ferri kiersi aitausta pari kierrosta kiitoravia ennenkö hiljensi normaalitempoiseen raviin. Viitoin ruunaa vaihtamaan suuntaa, jonka Ferri teki iskien jarrut kiinni ja pysähtyen äkisti – ja lähtien siitä toiseen suuntaan kiitoravia. Näytti kun ruuna oikein lentäisi lumihiutaleiden lailla. Höyry vain nousi ilmaan kimon sieraimista ja hiki alkoi kastella sen karvaa. Itse seisoin paikoillani keskellä aitausta, ruuna juoksi kyllä ihan ilman kannustustanikin. Silti halusin nähdä vähän laukkaakin joten maiskautin ja taputin käsiäni yhteen. Ferri innostui ja heitti ison pukin, jonka jälkeen jatkoi matkaa laukassa. Aivan täysiä aitauksessa ei mahtunut menemään, mutta kyllä Ferri paineli niin kovaa kuin vain pystyi. Pari kertaa ruuna veinasi kompastella, mutta löysi aina tasapainon uudestaan ja heitti pari pukkia sinne tänne. Juoksutin Ferriä vielä laukassa toiseen kierrokseen ennenkö pyysin sitä hidastamaan käyntiin. Kimo oli aivan hikinen ja höyrysi sekä sen silmissä oli edelleen villi ilme. Silti se antoi ottaa itsensä kiltisti kiinni ja tanssahteli perässäni ulos pyöröaitauksesta.

Tunnit pidettiin maneesissa tai kentällä joten päätin ottaa loppukäynnit tallin pihatiellä, joka oli valaistu johonkin asti. Annoin Ferrille pitkän riimunnarun ja ruuna pärskähti venyttäen kaulaansa. Se tuntui olevan tyytyväinen äskeiseen spurttiinsa. Kävelimme tietä edes takaisin niin kauan, että Ferri ei enää ollut hengästynyt jonka jälkeen talutin kimon talliin. Nyt tallissa oli enemmän porukkaa, ihmiset harjasivat nimikkohevosiaan ja minä moikkailin heitä aina tullessani kohdalle. Ferri kulki tanssahdellen ja korvat hörössä tallin käytävällä, se olisi halunnut tehdä tuttavuutta jokaisen hevosen kanssa. Laitoin ruunan suosiolla heti karsinaan, jossa revin siltä heti suojat pois jaloista, jonka jälkeen otin suitsetkin pois. Ferri ravisteli itseään ja pärskähti, jonka jälkeen se rauhoittui etsimään heinänkorsia karsinan kuivikkeiden seasta. Hain varustehuoneesta vanhan fleeceloimemme, jonka laitoin Ferrille päälle, että hiki kuivuisi nopeammin eikä ruunalle tulisi kylmä. Suljin karsinan oven ja puhdistin juuriharjalla kaikki neljä jalkasuojaa, jonka jälkeen vein ne Ferrin varustelaatikkoon. Nappasin suitset ruunan ovesta ja kävin pesemässä kuolaimet huolellisesti, jonka jälkeen kiinnitin ohjat takaisin suitsiin ja vein nekin omalle paikalleen varustehuoneeseen. Siivosin loput jälkeni ja kohta olinkin valmis. Jäin hetkeksi karsinalle katselemaan, kun Ferri etsi edelleen heinäkorsia. Päätin heittää sille pienen sylillisen heinää, kun iltaheiniin vielä oli aikaa ja ruuna oli jo aikaisemmin sisällä. Niimpä Ferri sai pienen ruoka-annoksensa jonka kimmppuun se kävi heti ahmien. Hymyillen ja hyvin mielin jätin ruunani syömään karsinaan loimi päällään ja suunnistin autolleni. Jotenkin minusta tuntui, että tulisimme viihtymään tällä tallilla.

Vastaus:

Vau, mikä tarina! Pitkä ja hyvä. Pari jännää sanamuotoa löysin, mutta ne tekivät tarinasta persoonallisen. Täytyi kyllä ihan tarkkaan miettiä, paljonko annan, mutta vaikka 50 ve, näin alkuun. :D

Nimi: Maisa

20.12.2017 15:30
Uusi talli uudet kujeet.

-Olikohan se tuosta seuraavasta vasemmalle? tuskailin jeeppimme etupenkillä. Äitini laittoi vilkun päällä ja käänsi auton hiekkatielle. Vilkaisin kameraa joka näytti trailerin tapahtumat.
-Donna näyttää rauhalliselta, sanoin ja katsoin ikkunasta ulos. Lunta sateli hiljakseen ja puut olivat vaipan peitossa. Avasin turvavyön kun auto pysähtyi ja hyppäsim ulos.

Äiti avasi trailerin ja peruutin hevosen kanssa ulos. Donna hirnahti tarhassa oleville hevosille ja pyörähti.
-Tämä on uusi kotisi, sanoin ja talutin tamman karsinoille.

-Hei tiedätkö mihin voin laittaa Primadonnan? kysyin joltain tytöltä.
-Joo voit laittaa sen tänne, hän näytti karsinarivistön loppupäätä. Talutin tamman karsinaan ja aloin riisua sen suojia. Tyttö toi sylillisen heiniä tammalle ja lähti. Heitin pinkit kuljetussuojat käytävään ja riisuin loimen. Pinkin loimen jätin karsinan edessä olevalle tangolle.

Teippasin vielä viimeisen kulman paperista kiinni kaappini oveen. "Primadonna" ajattelin. Sekoitin vielä ilta- ja aamukaurat ja otin vielä kuvan instagramiin ponista.
"Uusi talli uudet kujeet!" Kirjoitin ja lähdin. Loppu!

Vastaus:

Hyvä ensimmäinen tarina, kirjoitusvirheitäkään en löytänyt. Saat 17 ve.

Nimi: Rinja

19.12.2017 20:38
(sisältää extra-tehtävän)
Rinja, Sazza & Lach
---
Kävelin ulos tallista, ja jumala mikä kaaos siellä oli. Mun naaman edestä juoksi Sazza varsin tyytyväisenä, ja koko pihalla oli kaaos. Hevosia juoksi ympäriinsä tallipihaa, ja Eliza kirosi jossakin ja näin naisen raahaavan perässään 5 hevosta, ja kun yksi yritti purra toista, tuli käskynä heti vihainen ei, ja hevoset kävelivät nätisti sinne minne olivatkaan menossa. Ja pyhän luojan nimeen kun Sazza tuli mun luo, ja kun kurotin kohti tamman riimua, kääntyi ja laukkasi pois, multa paloi heti pinna. "SAZZA!" karjuin tamman perään, mutta se rymisteli jonnekkin tallin taakse. Huomasin kauempana jonkun hevosen, ja nappasin matkaani narun, ja huomasin läheltä sen olevan Child. Mietin uskaltaisinko ottaa tammaa kiinni, ja varovasti lähestyin sitä jutellen sille koko ajan. Istuuduin lähelle, ja hetken päästä se varovasti kurottautui kohti, ja sain riimun narun kiinni, mitä se vasta säikähti, tempoi ja hyppi pystyyn kuin vimmattu, ja en viitsinyt rueta kieltämään koska olin kuullut tamman historian. Varmaan 10 minuuttia se riehui, ennenkuin rauhoittui, ja Eliza tuli hakemaan se. "Ihme että sait sen edes kiinni" oli nainen sanonut, ja mä lähdin metsästämään nyt omaa hevostani. Sazza oli päätynyt syömään, ja hyökkäsin kiinni riimuun. Siro tamma loikkasi taaksepäin silmiään muljauttaen, ja pörisi. "Ala sinä nyt tulla" tuhahdin ja vein tamman odottamaan karsinaansa. Sen jälkeen etsin vielä Elizan kanssa loput hevoset, ja naisen mentyä korjaamaan aitoja lähdin minä ratsastamaan.

Sazzan hoitaminen kävi ripeästi, ja tamma pörisi taluttaessani sitä maneesiin. Maneesissa nousin selkään, ja aloin kävellä. Maneesissa oli jonkin kokoisia esteitä, tarpeeksi pieniä tälle päivälle, vielä tunnin jäljiltä. Kävelimme ja ravailimme Sazzan kanssa kumpaankin kierrokseen, ja tein paljon voltteja ja taivutuksia tamman kanssa saadakseni nuorukaisen renoutumaan. Menihän siinä aikaa ennenkuin viitsin nostaa laukan, ja sain vastalauseeksi pukin, ja tamma lähti kiitämään. "Prrrr...." pidätin tammaa ja käänsin pääty-ympyrälle. Menimme siinä muutaman kierroksen ennenkuin Sazza rauhoittui, ja menimme koko uralle, tehden yhäkin voltteja. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä laukanvaihdon kera, ja Sazza vaihtoi laukan heittäen taas peräpäätään ilmaan. "Et viittisi!" ärähdin tammalle, ja se veti päänsä alas. Sazza oli kuin pahainen kakara, eimutta hetki, sehän on vielä ihan kakara, 5 vuotias. Huokaisin ja otin parempaa tuntumaa ja aloin koota. Saatuani tamman hallintaan otin hyvän tien pienelle pystylle. Sazza heitti päänsä ylös ja kiihdytti vauhtiaan, ja sain pidätellä sitä. Se hyppäsi ihan mistä sattuu, ja en päässyt mukaan koko hyppyyn. Samalla kaavalla mentiin jonkun aikaa, ennenkuin Sazza rauhoittui ja hypyt alkoivat onnistua. Olikohan ollut huono idea ostaa toinenkin arabialainen?
Loppukäynnit menivät suunnilleen rauhassa, ja Sazza oli hikinen viedessäni sen talliin. Otin varusteet pois, ja sen jälkeen laitoin sadeloimen, koska ulkona nyt ei niin kylmä ollut. Ulos vietyäni menin putsaamaan kaappiani ja raivasin tilaa kohdasta johon Eliza oli sanonut että Lachin tavarat voisi laittaa. Kannoin vanhat varusteet jonnekkin varastorakkenukseen, ja ei siitä kauaa mennyt kun sain siivottua kun traileri tallinpihaan tuli. Menin ottamaan ulos Lachia, ja se todellakin oli nätti. Maksanrautiaan karva kiilteli talviauringossa, ja selvästi lumi sai sen ihmettelemään, koska jostain ulkomailta se oli tullut. Juttelin vieraskielisen miehen kanssa, ja tämä selitti siitä että Lachista oli jo maksettu, ja ojensi paperit. Pyysin kohteliaasta tätä ihme tyyppiä tuomaan Lachin kamat satulahuoneeseen, ja samalla kun talutin riehuvaa oria talliin. Mies katosi ennenkuin sain edes Lachia karsinaan, ja siinä sitten paperit kädessäni menin satulahuoneeseen, ja laitoin tavaroita paikoilleen. Mielenkiintoista tästä tulisi, jos ei muuta. Kävin lyömässä Lachin oveen "kyltin" niinkuin muilla hevosilla jossa oli siitä hieman infoa. Siinä sitten miettimään, että kenen kanssa sen tarhaan tunkisi.

Vastaus:

Ohhoh, jopas on kaaos ollut valloillaan. Kirjoitusvirheitä en äkkiseltään huomannut ja tarina oli kaikinpuolin mielenkiintoinen. Saat tehtävästä vaikka 22 ve ja tarinasta 25.

Nimi: Wendy

19.12.2017 07:31
Enää viisi päivää siihen kohokohtaan!
19.12.2017

Luikin piiloillen kohti tallia. Elizan pitäisi tällä hetkellä olla pitämässä tuntia, joten kaikki varmaan onnistuisi laskujeni mukaan. Luikahdin talliin ja sitten Elizan työhuoneeseen. Jätin pikkupaketin tämän pöydälle ja kurkkasin sitten talliin. Tyhjä. Nyt juoksin hoitajienhuoneeseen ja pinosin pikkulahjat pyramidiksi. Jätin itsellenikin yhden, sillä muuten muut alkaisivat ihmetellä. Kaikissa lahjoissa oli eriväriset hauskat paperit ja kivat rusetille sidotut nauhat. Kaikille hoitajille ja yksityistenomistajille oli, oli Idalle, Adalle, Emmalle, Ida T:lle, Agathalle, Lindalle, Rinjalle ja Elizalle oma toimistossaan. Jokaisessa paketissa oli jokin koruliikkeestä ostettu asia. Jaoin vielä jokaiselle hevoselle ruokakuppeihinsa jouluomenan ja porkkanan. Oli hyvä aika jakaa, nimittäin kukaan hevosista ei ollut sisällä. Muutama niistä oli vain tunnilla ja loput pihatoissa ja tarhoissa. Nyökkäsin hymyillen ja luikin pois hiirenhiljaa. Liikuin puiden takana ja pian pääsin bussipysäkille, sitten jäin odottamaan bussia.
^Enään viisi päivää siihen kohokohtaan^ mietin ja nousin bussin kyytiin. Loppu.

/Tein nyt tästä tälläseen superlyhyen tarinan, jossa Wendy leikkii tonttua ja jakaa jokaiselle, hevosille ja ihmisille, joululahjan xd/

Vastaus:

Uuu, kiva idea. Saat 20 ve. :)

Nimi: Ida

17.12.2017 12:50
(Tuli tehtyy tälläne lyhyt extratehtävä)

Otin Dermin kiinni tarhasta ja vein sen karsinaansa. Kiinnitin riimunnarun karsinan kalteriin ja suljin oven, jonka jälkeen hain harjat ja harjasin tamman puhtaaksi. Nostin Dermin kavion ja aloin puhdistamaan niitä. Tamma nosti kaviot helposti, jonka jälkeen rapsutin tammaa otsasta, joka venytti kaulaansa pitkäksi. Irrotin narun karsinasta, jonka jälkeen avasin oven ja lähdin taluttamaan Dermiä maastoon päin.

Jouduin vähän pidättelemään tammaa, jotta pysyisin sen perässä. Dermi otti vähän väliä maistiaisia puista. Tamma katseli ympärilleen innoissaan ja yritti lähteä ravaamaan, joten jouduin pidättelemään sitä. Kunnes päästiin tielle, aloin maiskuttelemaan ja juoksemaan tamman vieressä, että se lähtisi raviin. Dermi siirtyi helposti raviin. Ravailtiin hetki, jonka jälkeen siirsin tamman käyntiin ja käänsin tamman kohti tallia.

Dermi ei olisi millään halunnut kääntyä, mutta lopulta se kääntyi. Tallilla vein Dermin karsinaansa ja harjasin sen, jonka jälkeen vein sen tarhaan.

Vastaus:

Kiva yksittäinen ekstratehtävä, saat tästä täydet 10 ve, mitä tehtävästä voi saada.

Nimi: Wendy

13.12.2017 07:19
Unessa #1
11.12.2017
Wendy&Panda


Kaviot jyskyttivät maneesin hiekkaista pohjaa nopeasti. Ensimmäinen este! Liisimme sen yli kuin siivillä ja jatkoimme matkaamme kiihtyvässä laukassa.
"Hyvä Panda hyvä!" Huusin vauhdissa Pandalle. Sitten tuli toinen hyppy. Tammani liisi sen yli kauniisti. Hyppelimme kevyitä hyppyjä koko radan, kunnes tuli viimeinen hyppy. Panda hyppäsi, mutta sen jalka ei kestänyt sitä ja poni rysähti esteen päälle. Minä oli lentänyt selästä, mutta Panda ei liikkunut.
"Panda? Panda?!" Huusin itkien.
"Ei!" Kuiskasin ja menin tamman luo.
"Ei näin voi käydä!" Sitten heräsin painajaisesta huohottaen ja hikisenä.
"Painajainen. Huh! En ole menettänyt siis vielä Panda rakastani" sanoin helpottuneena ja huomasin kellon olevan viisi. Kaipa voisin mennä jo tallille.

Juoksin tallille ja suoraan Pandan pihatolle. Luikahdin sisälle ja halasin tamman pörröistä valkoista karvaa.
"Rakas" kuiskasin vuodatin kyyneleitäni Pandan harjaan. Panda hörähti minulle lemäpeästi ja laski päänsä olkapäälleni. Hymyilin. Meistä tulisi vielä hyvä pari estekentillä. Sujautin tammalle riimun päähän ja lähdin viemään tätä kohti tallia. Panda ei ontunut melkein laisinkaan, joten uskoisin että pääsemme joskus hyppäämään jopa 90cm.

Tallissa harjailin Pandan valkoisen karvan siistiksi ja letitin hännän kauniisti. Tänään se ei hössöttänyt paljon, mutta maisteli oikein kunnolla vaatteitani, joten jouduin kieltämään tammaa monet kerrat. Lopulta taputin sitä ja poistuin karsinasta.
"Nähdään taas Panda" kuiskasin ja kurkkasin Kaktuksen karsinaan. Se oli tyhjä. Huokaisin raskaasti. Minun pitäisi hakea Kaktus tarhasta. Otin ruunan riimun mukaani ja lähdin kohti pihattoja. Samalla moikkasin Emmaa, johon olin tutustunut hetki sitten. Tyttö talutti Caramea kohti tallia. Minä luikahdin Kaktuksen tarhaan ja vihelsin. Ruuna käänsi korvansa minua kohden huomatessaan minut, mutta sitten ne painuivat taas luimuun.
"Kato Poju mitä mulla sulle on!" Sanoin lepertelevästi ja ojensin omenan puolikasta kohti Kaktusta. Nyt Kaktus höristi taas korvansa ja lähti kulkemaan minua kohti ylähuuli hullusti korkealla. Kaktus hamusi omenan kädestäni ja minä otin sen kiinni.
"Hieno poika!" Kehuin Kaktusta ja silitin sitä kaulalta. Lähdin taluttamaan Kaktusta tallia kohti.

Nyt Kaktus oli karsinassa ja sidottu kaltereihin. Olin hajenut sen harjat ja aloitin harjaamisen. Kaktus hieman luimisteli, mutta se oli oppinut jo luottamaan minuun aika hyvin, joten ei se niin paljon mitä uudelle ihmiselle. Nimittäin välillä korvat olivat ihan hörölläkin!

Olin puhdistanut Kaktuksen kaviot, ja se oli sujunut niin kuin viimeksi. Jankattiin samaa asiaa, mutta ei se minua ollut haitannut. Olin silloin myös puhdistanut Pandan kaviot ja se oli nostellut kaikki ihan nätisti.

Päästin Kaktuksen vapaaksi karsinassaan ja luikahdin oven raosta pois.
"Heippa Kaktus" kuiskasin ja lähdin viemaan harjoja pois. Vietyäni ne, lähdin kohti bussipysäkkiä.

/Täs tälläne lyhyehkö tarinapätkä/

Vastaus:

Kaktus on tarhassa, kun puhuit pihatosta ja tarhasta. Onneksi Pandalle ei taas sattunut, vaan se oli vain uni. Kivaa, jos Kaktus alkaa jo luottamaan sinuun, se ei kaikkiin luota kovin helposti. Saat vaikka 25 ve.

Nimi: Ada

12.12.2017 17:03
Ilman satulaa -tunti
Torstai 19.10.2017

Nousen innokkaasti vaalean haflingerin selkään. Tänään minulla olisi tunti Falcolla ja vielä ilman satulaa, puhkuin oikein energiaa. Pyydän Falcon uralle kävelemään, näin aluksi kierrän vielä Elizan laittamat puomit.
-Ensimmäinen tehtäväsi on totutella menemään ilman satulaa ja samalla oppia myös Falcon liikkeet. Pysy rentona, äläkä jännitä lihaksiasi, Eliza neuvoo maneesin keskeltä.
Falco haluaisi koko ajan siirtyä raviin, mutta pysyn lujana tuon kanssa. Hetken alkukäyntien jälkeen otan ohjia tuntumalle ja aloitan maapuomien ylittämisen. Menemme maapuomit ensin käynnissä ja vapaalla uralla teen pari pysähdystä ja volttia. Falco selvästikin rentoutuu kun saa jotain tehtävää itselleen. Pian Eliza neuvoo siirtymään raviin ja menemään ravissa maapuomit. Eliza vielä sanoo, että koko ajan ei ole pakko ravata, mutta puomit olisi hyvä mennä ravissa.

Siirrän Falcon raviin, aluksi minun pitää hidastella Falcon menoa sillä muuten olisin jo maassa hölmistyneen näköisenä. Kohta saankin rytmistä kiinni ja voin antaa Falcon nopeuttaa raviaan. Falco ylittää puomit hyvin, taputan hevosen ponin kaulaaa tyytyväisenä. Pari kertaa tulemme puomit ravissa, kunnes meidän täytyy vaihtaa suuntaa. Käännän Falcon lävistäjälle ja vaihdan raipan paikkaa, jota en välttämättä tule tarvitsemaan. Falco poikkeaa hieman reitiltä, mutta saavumme kuitenkin uralle oikeaan kohtaan. Taputan Falcoa ja alan menemään taas maapuomeja ravissa. Eliza antaa aina välillä hyviä vinkkejä liittyen omaan istuntaani ja päätän kotona kirjoittaa vinkit ylös hevospäiväkirjaani. Hetken aikaa ravailteamme on lepokäyntien aika. Tässä välissä Eliza kertoo seuraavan tehtävän, joka onkin jo haastavampi.

Otan ohjia taas tuntumalle, samalla katson keskittyneenä eteenpäin. Painan hieman jaloillani ja Falco siirtyy raviin. Lyhyen sivun jälkeen nostan nopeasti laukan ennen ensimmäistä puomia. Falcon laukka on tasainen ja pystyn hyvin mukautumaan siihen. Ensimmäisen puomin jälkeen nojaan eteenpäin, sillä seuraavaksi olisi vuorossa ristikko. Hoputan Falcoa eteenpäin kohti linjan loppua. Viimeisen puomin jälkeen hidastan Falcon raviin ja sitä kautta käyntiin. Innokas poni ei malttaisi kävellä maapuomeja, mutta saan onneksi pidäteltyä Falcoa sen verran, että puomit menemme käynnissä. Kulman jälkeen siirrän Falcon ensin raviin ja sitten taas laukkaan. Nyt minun pitää tehdä enemmän pidätteitä kuin äsken. Laitan käsiäni eteenpäin ja nojaan itsekin eteenpäin. Linjan jälkeen teen voltin jotta saan Falcon käyntiin. Eliza taputtaa käsiään ja kehuu meitä. Nyt vaihtaisimme suunnan ja tekisimme saman uudestaan. Kävelen taas maapuomien ylitse, niiden jälkeen siirrän Falcon raviin ja ennen puomia taas laukan. Nojaan eteenpäin, annan Falcon hypätä sillä se näyttää osaavan paremmin kuin minä. Linjan jälkeen taputan Falcoa hyvillä mielin. Olin tykästynyt poniin tämän tunnin aikana. Tulemme vielä pari kertaa linjan, jonka jälkeen teemme lopuksi paljon voltteja ravissa.

//Tämmönen minitarina :)

Vastaus:

Hieno tarina. Oikein hyvin kerroit tunnista ja sen tehtävistä ja mukava kuulla, että pidit Falcosta. :) Saat 35 ve.

Nimi: Ada

11.12.2017 18:51
Olen juuri laittamassa Hugoa karsinaansa, kun Eliza taluttaa viimeisen hevosen sisälle talliin. Talvisin hevoset tuodaan jo kello 14 sisälle ja annetaan heinät. Niin me teemme nytkin, nimittäin alamme jakamaan heiniä. Hevoset hirnuvat ja kuopivat lattiaa kärsimättöminä. Avaan vuorotellen aina jonkun hevosen karsinan, tuupaten sen jälkeen sisälle kasan heiniä. Hetken päästä kun olemme saaneet kaikille hevosille heinät tallissa vallitsee taas hiljaisuus. Kuuluu vain hevosten rauhallista heinien syömistä.
-Tää on niitä päivän parhaimpia hetkiä, Eliza sanoo ja katsoo tyytyväisenä tallia.
Nyökkään naiselle vastaukseksi, hän oli ihan oikeassa. Nyt pitäisi odottaa enää tunti, että Capu saisi heinänsä syötyä niin voisin mennä juoksuttamaan ruunaa.

-Haluisiks sä Ada tulla suunnittelemaan tuonne toimistoon seuraavan viikon estetuntia?
-Joo voin tulla, ei tässä muutakaan tekemistä oikein oo.
Kävelen Elizan perässä toimistoon, nainen antaa minulle tyhjän paperin ja kynän. Hän selittää että voisin suunnitella tunnin ihan omin käsin, hän vain korjaisi joitain kohtia jos on tarvetta. Menen pöydän ääreen istumaan ja miettimään estetuntia. Alan kirjoittamaan paperille seuraavasti:
Ratsukoita: 6
Tunnin aihe: Kääntäminen ja hyvä tie.

Alkuverryttely: Ensimmäisenä tehdään lävistäjää ravissa niin että se jatkuu koko ajan. Hevonen tulee saada hyvin kuulolle ja keskellä lävistäjää pitää varoa toisesta suunnasta tulevia. Seuraavaksi ravissa toiseen päätyyn pääty-ympyrä ja sen jälkeen kulmasta nostetaan laukka ja tehdään laukassa toiseen päätyyn pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen raviin ja jatketaan tehtävää. Tehtävien välissä hetken lepokäynnit.

Päätehtävä: Opettaja rakentaa kentälle neljä estettä. Kaksi 60cm pystyestettä, yksi 60cm ristikko ja yksi 40cm okseri. Tehtävään lähdetään laukassa, ensimmäinen pystyeste on pitkällä sivulla. Laukassa jatketaan, ratsastetaan lyhyen sivun läpi, jonka jälkeen käännetään lävistäjälle. Lävistäjällä on ristikko, jonka jälkeen jatketaan lävistäjä loppuun niin että suunta vaihtuu. Ratsastetaan taas lyhyen sivun läpi kohti okseria, joka on toisella pitkällä sivulla. Okserin jälkeen käännytään vasemmalle kohti kulmaa, josta käännytään oikealle ja lyhyellä sivulla (uran sisäpuolella) on viimeinen pysty joka hypätään.

Loppuverryttely: Ravataan uraa pitkin, päätyihin taas pääty-ympyrät mutta laukkaa ei nosteta.

Vien paperin tyytyväisenä Elizalle, olin väkerrellyt tunnin kanssa jo 45 minuuttia vaikkei tunti kovin kummoinen olekaan.
Eliza ottaa paperin itselleen ja lukee sen läpi.
-Tästä tuli oikein hyvä.
-Hyvä että kelpaa, naurahdan.
-Voinko muuten nyt jo mennä harjaamaan Capua vaikka kello tulee vasta neljä?
-Joo mene vain. Sano jos tarvitse sen kanssa apua.
Nyökkään Elizalle, riennän sen jälkeen hakemaan Capun suitsia. Minun olisi lainattava jonkun muun harjoja sillä Capun harjat olivat edelleen märkiä. Avaan Capun karsinan oven, ruuna on saanut jo heinänsä syötyä. Nappaan nopeasti Capun pään kainalooni, jotta saan riimun hevosen päähän. Capu yrittää väkisin tunkea ulos karsinasta käytävälle, mutta saan onneksi Capun kiinni karsinaan ennen kuin tuo kerkee karkaamaan. Alan harjaamaan Capua ensin kumisualla, hevonen osoittaa mieltään ja yrittää liikuskella aina eri suuntaa missä olen. Hetken temppuilun jälkeen saan Capun toisen puolen valmiiksi, joten siirryn toiseen puoleen. Pidän Capun kaukana seinästä, että hevonen ei ehtisi liiskata minua seinään. Nappaan harjalaatikosta pölyharjan, jolla huiskin irtokarvat karsinan pohjalle. Capusta lähteekin karvaa kunnolla, sitä ei ole näemmä harjattu hetkeen. Selvitän vielä Capun harjan ja hännän, ennen kuin alan laittamaan suitsia hevosen päähän. Laitan riimun ruunan kaulalle, ettei tuo pääsisi livahtamaan pois karsinastaan. Asetan ohjat kaulalle, nappaan siinä samassa Capun pään omaan kainalooni. Työnnän kuolaimet hellävaraisesti Capun suuhun, jonka jälkeen kiinnitän vielä hihnat kiinni. Itselläni on jo kypärä päässä ja hanskat kädessä, joten nappaan vain juoksutusliinan mukaani ja lähden taluttamaan Capua kohti pyöröaitausta.

Capu kävelee pää korkealla isoin askelin vierelläni, huokaisen helpotuksesta kun saan pyöröaitauksen portin suljettua perässäni. Irrotan ohjat suitsista, laitan niiden tilalle liinan. En ole varma osaako Capu olla juoksutettavana, mutta nythän se sitten selviää. Kävelen ensin Capun vierellä, jonka jälkeen kävelen kohti pyöröaitauksen keskikohtaa. Capu pysyy aidan vieressä, joten löysään liinaa ja maiskautan hieman. Capu lähtee kävelemään eteenpäin, joten kehun hevosta äänen avulla. Capu on edelleen energisellä päällä ja lähtisi mielellään jo laukkaan.
-Ravi! sanon Capulle ja vedän hieman liinasta eteenpäin.
Capu ponnahtaa reippaaseen raviin, ja taas kehun ääneni avulla hevosta. Hetken ajan pidän Capun ravissa, jonka jälkeen sanon “laukka” ja maiskautan hieman. Capu lähtee nopeaan laukkaan ja pari pukkiakin ilmestyy. Nauran hevoselle ja yritän parhaani mukaan hidastaa tuota normaaliin laukkaan. Hetken aikaa Capu laukkaakin rauhallisesti, mutta auton käännyttyä parkkipaikalle Capu ihmettelee sitä ja pysähtyy kuin seinään.
-Capuu. Se on vaan auto, yritän saada hevosta liikkeelle.
Siinä me sitten seisomme ja ihmettelemme punaista autoa, josta nousee joku hoitajista. En muista vielä kaikkien nimiä, joten pysyn vaiti. Kun auto on noin kymmenen minuutin päästä startannut pois parkkipaikalta Capu suostuu taas liikkumaan eteenpäin. Pyydän hevosta vielä laukkaamaan hetken aikaa, ja sen jälkeen otankin ravia ja loppukäynnit. Kehun hevosta hyvästä suorituksesta. Kun Capu on hetken aikaa kävellyt, laitan liinan paikalle ohjat ja lähden viemään hevosta talliin. Tallissa riisun Capulta suitset ja harjaan tuon huolellisesti. Annan hevoselle vielä pari porkkananpalaa ruokakippoon. Capu ei jaksa höyrytä enää niin paljoa ja jää mussuttamaan porkkanoitaan tyytyväisenä. Minä itse lähden ulos odottamaan äitiäni.



Vastaus:

Mukavan pitkä tarina ja kivasti touhuilit Capun kanssa. :) Juoksuttaminen olikin todella hyvä tapa aloittaa Capun kanssa ja hyvin tunnut jo pärjäävän ruunan kanssa. Todella kiva kun teit tunnin suunnittelu-tehtävän. Enpäs ollutkaan laittanut tehtävään, mutta vielä olisit voinut saada tehtävästä täyden rahamäärän, jos olisit keksinyt vielä hevoset tunnille. Saat tarinasta 30 ve ja ekstratehtävästä 20 ve= 50 ve.

Nimi: Ada

11.12.2017 18:50
1 Pitkä tallipäivä
Lauantai 2.12.2017.

Katson rannekelloani, se näyttää viittä vaille seitsemää. Lähden heijastinreppu selässä heiluen juoksemaan kohti tallia, en halua nimittäin myöhästyä aamuruokinnasta. Saavun tasan seitsemältä tallin pihaan, Eliza kävelee juuri kohti tallia, pihan poikki.
-Moi Eliza. Mä tulin viimein aamutalliin, kun oon halunnu jo monesti tulla mutta en oo vaan jaksanu nousta ylös! huudahdan naiselle hieman kauempaa.
-Ai moikka Ada, mukavaa kun tulit. Vie vaan tavarasi satulahuoneeseen niin alotetaan ruokien jakaminen, hevoset on jo varmaan hereillä, Eliza vastaa hymyssä suin.
Kävelen ripeästi tallin satulahuoneeseen, siellä minulla on oma kaappi, jossa voin säilyttää ratsastustavaroitani. Avaan kaapin lukon, heitän reppuni kaappiin juosten sen jälkeen ulos satulahuoneesta. Eliza on tuonut jo käytävälle heinäkärryt joista on helppo nakata hevosten karsinaan oikea määrä heinää. Hevoset hirnuvat ja kaapivat karsinansa lattiaa, naurahdan malttamattomille eläimille. Eliza selittää, että hevosille tulee tämän verran heinää ja osoittaa lattialla olevaa kasaa. Poneille tulee sitten hieman vähemmän. Alan jakamaan heiniä hevosten karsinoihin.

Hetken päästä olemmekin jakaneet kolme kärryllistä heinää tallin asukkaille ja seuraavaksi olisi kaurojen vuoro. Eliza näyttää taas kuinka paljon rehua annetaan, tarkan kuuntelun jälkeen alan jakamaankin kauroja hevosten ruokakippoihin. Nyt ei tarvitse avata karsinan ovea vaan kaura-annoksen voi kaataa kuppiin karsinassa olevasta reiästä. Eliza menee sillä välin antamaan ruoat pihattoon ja tarkistamaan tarhojen vesitilanteen. Kun Eliza viimein palaa olen saanut jo kaurat jaettua ja hevoset mussuttavat annoksiaan tyytyväisinä.
Eliza kävelee luokseni ja hymyilee pirteästi.
-Yheksältä on sitten tarhoihin vienti, eli sulla on vapaa-aikaa noin tunti.
-Okei, taidan mennä pesaseen Capun suitset ja satulan sitten tässä välissä.

Kävelen satulahuoneeseen napaten Capun suitset ja satulan käsiini. Asetan satulan pesutelineelle, suitset laitan seinässä olevaan koukkuun. Ensin otan Capun satulahuovan pois satulasta, huomaan huovassa ruskeita kohtia ja muutenkin huopa on hieman jo kulunut. Heitän huovan pesukoriin, etsin sen jälkeen puhtaista huovista oikean kokoisen laitan sen vielä pöydälle odottamaan. Aloitan satulan pesemisen pienellä sienellä ja satulasaippualla. Hetken kuluttua olen saanut satulan nahkaosat puhdistettua. Otan pyyhkeen ja kuivaan satulan nopeasti niin ettei nahkaan jäisi vaahtoisia kohtia. Sen jälkeen laitan satulaan vielä satularasvan, jotta nahka kestäisi kulutusta ja siitä tulisi kiiltävämpi. Otan satulan käsiini, jotta saan satulahuovan pesutelineelle suoraan, sen jälkeen vasta asetan satulan siihen päälle. Laitan tarranauhat kiinni satulaan, jotta satulahuopa pysyy paikoillaan. Sen jälkeen nappaan suitset käsiini avaten niiden soljet.

Otan ensin leukahihnan irti kokonaan suitsista, puhdistan sen satulasaippualla ja sen jälkeen laitan vielä satularasvan. Kiinnitän leukahihnan takaisin omalle paikalleen, nappaan samalla käsiini turpahihnan. Irrotan turpahihnan paikaltaan puhdistaen sen ensin satulasaippualla. Laitan siihen vielä satularasvaa ja sen jälkeen kiinnitän sen omalle paikalleen. Näin teen kaikille suitsien osille ja pian saankin suitset puhtaiksi. Pesen vielä huolellisesti kuolaimet, niissä olikin pieniä heinänkorsia kiinni. Vien puhtaat varusteet omille paikoilleen, samassa huomaan katsoa kelloa. Se näyttääkin jo yhdeksää joten lähden etsimään Elizaa, jotta voimme viedä hevoset ulos.

Hetken harhailun jälkeen löydänkin Elizan omasta toimistostaan, hän on juuri lähdössä hevosia viemään. Eliza kertoo vievänsä ensin yksityishevoset ulos. Minä vien sillä aikaa Virin ja Frejan yksitellen ulos, samalta käytävältä mistä Elizakin aloitti. Kaktus luimistelee karsinassaan kun kävelen siitä ohi, Elizalle poni on kuitenkin aina suhteellisen kiltti. Vien Frejan ja Virin jälkeen rauhallisen heflingerin Falcon sekä malttamattoman Rammarin omiin tarhoihinsa. Eliza on saanut vietyä Pandan, Kaktuksen ja Ditten jo ulos omiin tarhoihinsa. Nappaan mukaani vielä Halon, joka on ikävä kyllä myynnissä. Ihastuin nimittäin Halon ulkönäköön heti ensimmäisinä tutustumispäivinä Neljässä Kaviossa. Noin puolentunnin päästä olemme saaneet toisen käytävän kokonaan tyhjennettyä, olen odottanut koko aamun sitä että saisin viedä Capun ulos pihalle jaa viimein se tapahtuu.
-Sun pitää olla Capun kanssa päättäväinen, mutta myös rauhallinen. Poika on nimittäin vielä tosi nuori, Eliza sanahtaa ja nappaa mukaansa Wissen.
Avaan Capun karsinan oven varovasti raolleen niin, että itsen mahdun sisälle. Capu kävelee karsinassa hermostuneesti kun Wisse lähti jo ulos. Nostan käteni eteenpäin kohti Capua, ruuna malttaa hetken pysyä paikoillaan ja nuuhkaisee sormiani, mutta jatkaa sen jälkeen taas karsinassa steppailua.
-No niin poika, me mennään koko ajan ulos jos malttaisit pysyä paikoillaan, naurahdan ruunalle.
Kun Capu hetkeksi pysähtyy nappaan tuon pään kainalooni ja laitan sinisen riimun tuon päähän. Capu työntyy jo ovelle, mutta saan onneksi peruutettua hevosen taaksepäin. Avaan oven kunnolla, jonka jälkeen otan tiukan otteen Capun riimunnarusta. Lähden taluttamaan hevosta kohti ulko-ovea, Capu lähtee heti ulos päästyä raviin. Minulla on pidättelemistä Capussa ennen kuin ruuna kuuntelee ja hidastaa käyntiin, joka tosin on melkein jo ravia. Avaan Capun tarhan oven, päästän ruunan vasta sisällä tarhassa vapaaksi sillä karkureissuja en nyt halua. Nappaan tarhassa laukkaavasta Capusta pari kuvaa, joista toisen julkaisen instagramissa olevalle hevoskäyttäjälleni. Siihen tulee samantien 5 tykkäystä ja pari kivaa kommenttiakin.

Viimein saamme viimeisenkin hevosen ulos tarhaan, Eliza luettelee hommia mitä voisi nyt tehdä.
-Karsinoiden siivoamista, satulahuoneen järjestelyä, pesupaikan puhdistamista ja niin edelleen.
Nyökkään naiselle, menen heti hakemaan itselleni kottikärryjä ja
talikkoa aloittaen karsinoiden siivouksen. Aloitan ensimmäisenä Pandan karsinasta ja siitä siirryin Kaktuksen karsinaan. Eliza oli aloittanut karsinoiden siivouksen käytävän toisesta päästä.
-Aiotko tehdä jotain Capun kanssa tänään? Eliza kysäisee minulta.
-Ajattelin mennä joko pyöröaitaukseen juoksuttamaan tai sitten maneesiin. Ehkä maneesiin kun siellä on enemmän tilaa, sanon virnistäen.
Karsinoiden puhdistus oli raskasta hommaa ja varsinkin silloin kun karsinoita oli yli kolmekymmentä, pian kuitenkin yhteisvoimin olimme saaneet kaikki karsinat puhtaiksi ja tuoneet tyhjiin karsinoihin lisää purua. Kello oli nyt noin kymmenen, Eliza meni tekemään iltamössöjä tässä välissä valmiiksi. Minä menen huuhtelemaan ensin pesuboksin sinne eilen jääneistä kuraläikistä ja puruista. Se onkin nopeaa ja hauskaa hommaa kun saa heilutella letkua ja huuhdella viemäriin puruja.

Nappaan Capun vihreän ruokakipon käsiini karsinasta, vesiautomaatti minun pitää tulle pesemään karsinaan, sitä ei saa nimittäin irrotettua. Vien ruokakipon satulahuoneeseessa olevaan tiskialtaaseen. Otan sille tarkoitetun tiskiharjan koukusta, samalla valutan pesuvettä tiskialtaaseen. Alan harjaamaan pelkällä vedellä ruokakippoa puhtaaksi, tiskiaine voisi olla vaaraksi hevoselle. Jynssään ruokakippoa 20 minuuttia ennen kuin se on kokonaan puhdas, huuhteleen siitä vielä likaiset vedet pois ja kuivaan pyyhkeellä. Ennen kuin lähden viemään kippoa takaisin paikalleen täytä ämpäriin vettä, laitan ämpäriin pesusienen ja saman tiskiharjan. Vien ämpärin ja ruokakipon Capun karsinaan, kiinnitän ruokakipon omalle paikalleen jonka jälkeen siirryn juomakipon luokse. Kaadan juomakippoon vettä ja pesen sen samalla tavalla kuin ruokakiponkin. Kun olen saanut kipon pestyä otan sieneen juomakiposta vedet ja laitan Capulle valmiiksi puhdasta vettä. Katson kelloa, joka näyttää puolta yhtätoista. Kahdelta hevosia aletaan hakemaan sisälle talliin ja jakamaan päiväheiniä. Päätän vielä pestä Capun harjat ja harjalaatikon ennen kuin menen syömään eväitäni yhdessä Elizan kanssa.

Nappaan harjalaatikon pesuboksiin, siellä olisi nimittäin tilaa pestä harjat. Levitän aluksi harjat lattialle, jotta pystyn huuhtelemaan harjalaatikon ja pesemään sen. Nappaan harjoille tarkoitetun tiskiharjan pesuboksin telineestä, laitan vettä harjalaatikkoon ja hieman myös Fairy -tiskiainetta. Alan jynssäämään jo likaiseksi mennyttä harjalaatikkoa niin päältä kuin sisältäkin. Hetken jynssättyäni huuhtelen harjalaatikon ja laitan sivuun niin ettei se mene uudestaan likaiseksi. Otan seuraavaksi pesuun Capun harjat. Aluksi irrotan kädellä harjoihin jääneet irtokarvat, heitän ne suoraan roskakoriin. Sen jälkeen otan kovanharjan, jota kastelen ennen kuin alan pesemään sillä muita harjoja. Laitan harjoihin myös tilkan Fairya. Pesen ensin kumisuan, piikkisuan ja kaviokoukun. Kaviokoukun kuivaan samantien pyyhkeellä ettei se ruostu. Sen jälkeen pesen pehmeänharjan, pääharjan, pölyharjan, sekä niin sanotun taikaharjan, jolla lähtee helposti karvaan kuivuneet kuraläikät. Jätän harjat syrjempään, etteivät ne mene myöskään uudestaan likaisiksi. Hetken kuluttua olen saanut harjalaatikon, sekä kaikki harjat kuivumaan satulahuoneeseen. Huomaan kellon olevan kaksitoista, tässä välissä olisi hyvää aikaa syödä ja pian lähtisimme hakemaan hevosia.

// Tarina jatkuu seuraavassa kommentissa :)




Nimi: Wendy

05.12.2017 20:47
Tervetuloa Kaktus
1.12.2017 (Kirjotan tän tällee 4 päivän takaa)
Wendy&Kaktus


Tallustelin tallille hymyillen. Panda tammani oli kuntoutunut jo hyvin ja pian eläinlääkäri tulisi uudelle käynnille. Tänään en kuitenkaan häärisi Pandan kanssa, vaan uuden hoidokkini Kaktuksen. Kaktus asui Pandan vieressä, joten samalla voisin tirkistellä mitä Panda puuhaa.

Astuin talliin ja Panda hörähti minulle minut tunnistaessaan. Kun eilen olin soittanut Elizalle, ja pyytänyt Kaktusta hoidokiksi, hän oli suostunut heti ja sanonut sitten, että olin tarpeeksi pätevä Kaktukselle. Eliza oli myös luvannut hakea ponin sisälle ja kiinnittää en karsinaansa. Ja siellä se sitten olikin. Kaktus kökötti karsinassaan sidottuna kiinni kaktereihin. Menin Kaktuksen karsinan luo raaputtaen ohi mennen Pandan otsaa. Harjapakki oli tuotu siististi Kaktuksen karsinan eteen odottamaan minua.
"Hei Kaktus" sanoin rauhallisesti, mutta poni vain luimisti korvansa. Huokaisin ja astelin rauhallisena. Raaputin varovasti ruunan harjan alta ja otin harjan harjapakista. Aloin harjailemaan Kaktusta, vaikka se hieman luimistelikin. Juttelin sille samaan aikaan rauhalliseen äänensävyyn. Tullessani takajalkoihin, Kaktus päätti antaa monoa, ja väistin jalan vain täpärästi.
"Hyvä että sait väistettyä sen" Eliza naurahti oven suusta. En ollut huomannut, kun Eliza oli tullut, koska olin niin työn touhussa.

Olimme jutustelleet Elizan kanssa, samalla, kun minä olin harjaillut Kaktuksen ruskean karvan kokonaan puhtaaksi. Onneksi siinä karvassa ei näkynyt pikkuliat, toisin kuin Pandassa. Nyt Eliza oli kumminkin lähtenyt taas omiin touhuihinsa ja minä jäin yksin hevosten kanssa. Tänään en kumminkaan aikonut ratsastaa, sillä Kaktus oli minulle uusi tuttavuus ja olin kuullut huhuja, että se voi olla hieman arvaamaton. Se ei kuitenkaan minua pelottanut, vaan se ettei kukaan sitten olisi auttamassa minua, jos lentäisin selästä. Noh, ei nyt mennä siihen. Hätkähdin ajatuksistani, kun tunsin lempeän turvan töykkäisyn kädessäni. Hymyilin ja silitin Kaktuksen otsaa. Nyt se ei enään luiminut minulle. Kaktus oli siis alkanut jo luottaa minuun. Hyvä! Taputin Kaktusta ja annoin sen päästä vapaaksi karsinassa, poistuin sieltä sulkien oven perässäni. Otin harjapakin ja lähdin viemään sitä satulahuoneeseen. Takaisin tullessani otin yhdestä säkistä helakan punaiset jouluomenat. Annoin ne Pandalle ja Kaktukselle ja ne alkoivat heti mussuttaa niitä.
"Nähdään taas rakkaat Kaktus ja Panda" kuiskasin ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

Vastaus:

Oikein mukava pieni tarina ja mukavaa, kun tulit katsomaan Kaktustakin. Löysin pienen kirjoitusvirheen, enään kirjoitetaan enää. Mutta onnea vain Kaktuksen kanssa, sitä tarvitaan! Saat 26 ve.

Nimi: Ada

28.11.2017 20:11
Hyvästi Roki
26.11.2017

Punaisin silmin katsoin tarhassa juoksevaa ruskeaa isokokoista ponia. Pian poni huomasi minut ja ravasi korvat hörössä luokseni, kerjäten sen jälkeen omenanpaloja taskustani. Katsoin ylöspäin pirteään poniin, suupieleni kääntyivät hieman hymyyn. Hetken päästä minua alkoi taas itkettämään, itkun sekaisin sanoin pyysin Rokilta anteeksi:
-En vaan tunne enää sun kanssa sitä samaa mitä ennen koin, anteeks Roki anteeks.
Itku kurkussa juoksin pois suoraan tallin heinä vintille, jossa saisin olla rauhassa. Istuin heinäkasan päälle, hautasin pääni käsieni suojaan ja itkin. Itkin pitkän aikaa ennen kuin tajusin Elizan katsovan minua tikapuilta. Ihmettelin kovasti etten ollut kuullut Elizan nousua kohti heinä vinttiä.

-Tyttökulta, mikä sinulla on? Eliza nousi ylös loputkin portaat ja tuli viereeni istumaan.
Pysyin hetken aikaa ihan hiljaa, minua nolotti etten ollut ilmoittanut Elizalle kuukauteen mitään itsestäni tai edes sanonut naiselle mitään Rokista.
-Anteeks Eliza etten oo soittanu sulle tai edes lähettäny viestiä, mun elämä ei vaan oo nykyään mitään pilvillä tanssimista, sain sanottua naiselle käheästi.
-Ei se mitään. Jos haluat puhua siitä, voit nyt kertoa. Minä kyllä kuuntelen, Eliza sanoo ihanan rauhoittavalla äänellään.
-Kaikki alko viime viikolla, kun mun vaari vietiin sairaalaan. Seuraavana aamuna äiti istu keittiön pöydällä ihan punasin silmin ja tiesin heti mitä oli tapahtunu. Meillä ei oo ollu muita sukulaisia tässä lähellä kun vaari, ja nyt sekin on poissa, purskahdan taas itkuun.
Eliza pysyy hiljaa, hän selvästikin antoi minun nyt puhua.
-No, mä olin ihan sekasin kaikesta, enkä tienny mitä mun ois pitänyt tehdä. Olin kaks viikkoo pois koulusta ja melkein joka päivä vaan itkin. Äiti anto mun olla yksin, mutta kolmantena viikkona se pakotti mut sitten kouluun. Siellä onneks kaikki vaan toivotti voimia eikä alkanu sanoo pahasti tai mitään, sanon katsoen Elizaan.
-Voi pieni, sulla on ollu tosi rankkaa ja ymmärrän täysin miks et oo kerenny täällä käymään, Eliza sanoo ja rutistaa minua oikein lujaa.

-Mun piti puhuu myös Rokista, mä lopetan ponin hoitamisen, sanon hiljaa.
-Mutta miks ihmeessä Ada, Roki ei pärjää ilman sua, Eliza sanoo ihmeissään.
-Se ei vaan tuo enää mulle sitä iloo mikä pitäis olla kun nousen hevosen selkään, älä huoli mä lupaan ottaa jonkun toisen hoitohevosen kunhan pääsen Rokista ensin yli, sanon jo hieman iloisempana.
-Selvä, ymmärrän kyllä. Ei mitään kiirettä, valitset uuden sitten kun kerkeät. Mun pitää nyt kyllä mennä toimistoon, kun kohta alkaa yks valmennus, Eliza sanoo ja heilauttaa kättään.

// Tämmönen lyhyt tarina tällä kertaa.


Vastaus:

Pidin tästä tarinasta kovasti. En nyt oikein keksi muuta, saat 25 ve.

Nimi: Ida

26.11.2017 11:38
11.11 Nouse ratsaille-päivä

Istuin autossa jännittyneenä, sillä tänään oli nouse ratsaille-päivä johon olin luvannut viedä kaverini, joka ei ollut ikinä ratsastanut. Pääsimme kaverimme pihaan, joka odotti ulkona jo jännittyneenä. Hän avasi oven ja istui takapenkille.
-Kohti tallia, äiti sanoi
-Juup, vastasin äidille ja aloin puhua kaverilleni.
-Etkö siis oo koskaan ratsastanu? Kysyin kaveriltani.
-En oo. Oon joskus ollu hevosen selässä kuitenki joissain sirkuksissa mut en muuten, kaverini kertoi.
-Okei. Mut kohta pääset ratsastaa kylläkin talutuksessa, kerroin iloisesti.
-Okei, kaverini sanoi hieman pelokkaasti
-Talli näkyy jo! Se on tossa, sanoin innokkaasti.

Nousimme tallin pihassa autosta.
-Moikka äiti! huudahdin äidille.
-Moikka! äiti vastasi.
-Me mennään Wandella, kerroin kaverilleni.
-Okei, kaverini vastasi.
Kävelimme Wanden karsinalle
-Me mennään tolla, sanoin kaverilleni
-Okei, kaverini vastasi.
Kävelin Wisse karsinalle ja silitin sitä turvasta
-Tää on mun hoitoheppa, sanoin kaverilleni.
-Hui se on korkee, kaverini kauhisteli
-Ei se oo mun mielestä hirveen korkee mut se on ihana, sanoin samalla rapsuttaen ruunaa turvasta.
Menimme hoitamaan Wanden kuntoon, jonka jälkeen lähdimme maneesiin.

Vihelsin ovella, jonka jälkeen avasin oven ja menimme sisään.
-Tuo Wande kaartoon, sanoin kaverilleni.
-Okei, kaverini vastasi.
-Nosta vasen jalka jalustimelle ja ponnista ylös, jonka jälkeen laita toinenki jalka jalustimeen. Tuun säätää jalustimet, sanoin kaverilleni.
-Okei koitetaan, kaverini sanoi samalla noustessa Wanden selkään.
-Ota ohjat käteen ja siirrä jalka tohon eteen, sanoin samalla osoittaen paikkaa mihin jalka laitetaan. Menin säätämään jalustimet oikean pituisiksi ja kiinnitin riimunnarun kuolaimeen.
-Ootko valmis? Jos oot nii lähetää, kysyin.
-Juu oon valmis, kaverini vastasi.
Lähdin kävelemään uraa pitkin, jossa Wande käveli nätisti vähän ihmetellen.
-Haluutko ravata jossain vaiheessa? kysyn kaveriltani.
-Juu tottakai, kaverini vastasi innokkaasti.
Pyysin tamman vähän reippaampaan käyntiin. Hetken päästä aloin juoksemaan ja maiskuttelemaan Wanden vieressä, jotta tamma lähtee raviin.
-Voidaanko siirtyy käyntiin? Tää ravi on aika pompottavaa, kaverini kysyi.
-Juu tottakai, sanoin samalla hiljentäessä käyntiin. Otin puhelimen taskustani ja katsoin kelloa.
-Kello on kohta puol. Haluutko ravata vielä hetken? kysyin kaveriltani.
-Vaikka, kaverini vastasi.
Siirsin Wanden raviin ja ravattiin pari kierrosta. Hetken päästä kun kello oli puoli siirsin tamman käyntiin ja vein sen kaartoon.
-Voit irrottaa jalat jalustimista ja heilauttaa oikeen jalan sen pepun yli ja laskeutua, sanoin.

Kaverini laskeuduttua irrotin riimunnarun ja ojensin sen kaverilleni ja nousin selkään. Säädin jalustimet itselleni sopiviksi, jonka jälkeen siirsin Wanden käyntiin ja aloin melkeinpä heti ravailemaan maneesia ympäri. Menin päädyissä pääty-ympyröitä ja vaihtelin suuntaa useasti. Hetken päästä siirsin Wanden käyntiin ja pitkällä sivulla tein laukkavalmistelut ja siirsin tamman laukkaan. Lyhyellä sivulla menin pääty-ympyrälle laukkaamaan, josta siirsin käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Siirsin pitkällä sivulla ja lyhyellä sivulla menin taas pääty-ympyrälle laukkaamaan, josta hetken päästä siirsin käyntiin.
-Hei mitä kello on? kysyin kaveriltani.
-Se on viittä vaille, kaverini vastasi.
-Okei alan menee loppykäyntejä, sanoin kaverilleni.
Annoin Wandelle pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle hienosta suorituksesta. Loppukäyntien jälkeen siirsin tamman kaartoon ja laskeuduin satulasta. Otin ohjat pois tamman kaulalta ja löysensin satulavyötä.
-Haluutko taluttaa Wanden talliin? kysyin kaveriltani.
-Vaikka, kaveri vastasi.
Kaverini otti ohjat käteen ja vietiin Wande talliin ja hoidettiin se pois, jonka jälkeen lahdettiin tallilta.

Vastaus:

Pieniä yksityiskohtia joista voisi huomauttaa. Kaverisi puhevuorot olivat vähän yksitoikkoisia ja toki maneesissa olin myös minä ja muitakin ratsukoita samaan aikaan. Ihan kivasti kerroit kuitenkin molempien ratsastuksesta, saat 22 ve.

Nimi: Ida

25.11.2017 12:49
2.11 Estetunti

Ponnistin Frejan selkään, joka alkoi steppailemaan samalla kun laskeuduin satulaan. Laitoin jalustimet oikean pituisiksi ja annoin herkät pohkeet, josta tamma lähti liikkeelle. Katselin ympärilleni ja näin että Ada meni Jöröllä, Wendy Rokilla, Emma Rammarilla ja minä Frejalla.

Kun aloimme ottaa ohjia tuntumalle Freja alkoi nyökyttelemään päätään.
-Löysennä ohjaa Frejan kanssa! Eliza huudahti samalla kun Freja nyökytti päätään.
Löysensin ohjia jolloin nyökyttely loppui ja jatkoin uralla. Aloimme tekemään voltteja, jotta hevoset saataisiin mahdollisimman kuulolle. Kaikki hevoset alkoivat olla reippaana ja kuulolla niin siirryimme raviin ja samalla vaihdoimme suuntaa, jonka jälkeen alettiin tekemään voltteja. Tehtiin samalla käyntiin siirtymisiä.

Hetken päästä jatkoimme peilipäädyssä voltilla, jossa mentiin yksi kerrallaan innaria. Kun minun vuoro tuli ohjasin Frejan pois voltilta ja painoin pohkeella tamman kylkeä joka lähti kulkemaan ravissa eteenpäin. Ennen innaria siirsin sisäjalkani tamman kainaloon ja painoin hieman. Maiskutin Frejalle laukassa, jotta se menisi reippaasti. Aloin keventämään ja innarin lopussa laskeuduin ja painoin pohkeellani tamman kylkeä ja ohjasin sen lyhyen sivun innarille. Tamma hyppäsi esteet hyvin ja reippaasti. Menimme hetken aikaa tehtävää, jonka jälkeen siirryimme raviin, jossa samalla vaihdoimme suuntaa. Aloimme mennä samaa tehtävää mutta toiseen suuntaan. Freja meni nätisti esteiden yli toisessakin kierroksessa. Aloimme siirtyä raviin, kunnes hetken päästä siirryimme käyntiin, ja samalla menimme loppykäynnit. Loppukäyntien jälkeen mentiin kaartoon ja laskeuduttiin satulasta. Lähdimme viemään hevoset karsinoihin ja hoitamaan ne kuntoon

(Vähän myöhästy)

Vastaus:

Olisin kaivannut vielä hieman enemmän kuvailua, mitä olisi varmasti Frejan kanssa saanutkin kirjoiteltua. Saat vaikkapa 24 ve.

Nimi: Wendy

25.11.2017 07:37
Wendy&Roki
Estetunti
2.11.2017

Kiristin satulavyön ja kiipesin satulaan. Rokilla oli ilmeisesti mennyt minua hieman pidempi, joten jouduin lyhentämään jalustimia hieman. Pian kumminkin kävelimme Rokin kanssa uralla pitkin ohjin. Pian kumminkin kerättiin ohjat käteen. Sen jälkeen Eliza käski tehdä paljon erilaisia ja erikokoisia voltteja alkuverrytteleyssä, mutta välttää kumminkin törmäyksiä! Roki kääntyi kivasti, mutta oli ehkä vähän liian reippaalla päällä.
"Reipastappas vähän Rokin menoa Wendy!" Eliza huuteli maneesin keskeltä. Nyökkäsin ja annoin hieman pohkeita Rokille. Poni lähti hieman reippaanpaan käyntiin
"Hyvä. Muistakaa varoa niitä esteitä!" Eliza muistutti ja kaikki nyökkäsivät. Kiertelin esteitä Rokin kanssa samalla niitä tarkastellen. Oli muutama noin 40 sentin innari. Yksi pitkällä sivulla ja toinen lyhyellä.
"Ja raviin!" Kajahti Elizan ääni ja annoin Rokille pohkeita. Poni siirtyi nätisti ihan reippaaseen raviin ja taputin Rokia siitä hyvästä. Jatkoimme ravissa runsaiden volttien tekoa.

"Okei! Ottakaa käyntiin. Ada, Emma ja Wendy jääkää sinne lyhyelle sivulle isolle ympyrälle!" Eliza sanoi ja näytti sivun.
"Ida, sun pitää siirtää jo heti siellä raviin ja sitten laukkaan. Laukkaat nää esteet ja sitten ravin kautta käyntiin" Eliza neuvoi Idaa ja mekin kuuntelimme tarkasti. Ida lähti raviin Frejan kanssa ja sitten laukkaan. Ensimmäinen innari meni ilman pudotuksia, mutta toisella se oli lähellä!
"Hyvin meni Ida! Sitten Emma!" Eliza sanoi ja Emma lähti Rammarin kanssa ravin kautta laukkaan. Rammari hyppäsi hyvin Emman kanssa, heidän yhteistyönsä sujui hyvin. Emma oli varmaan paljon kokeneenpi ratsastaja, kuin minä.
"Sitten Wendy!" Kuulin vain lopun Elizan lauseesta, mutta se ei haitannut. Siirsin Rokin ravin kautta laukkaan. Lähestyimme ensimmäistä innaria. Ensimmäinen hyppy meni esteellä hyvin, mutta seuraavalle hypylle jouduin kannustamaan ponia. Laukka jatkui ja pian edessämme näkyi toinen innari. Roki lähti ilmavaan hyppyyn ja jouduin ottamaan harjasta kiinni, jotta pysyisin. Seuraavakin hyppy meni hyvin. Taputin Rokia ja siirsin sen ravin kautta käyntiin palaten samalla ympyrälle. Seuraavaksi oli Adan vuoro. Adakin hyppäsi hyvin ja Jörö kuunteli ihan hyvin hänen apujaan.

Olimme hypänneet sen vielä muutaman kerran, mutta sitten annoimme pitkät ohjat. Kävelimme niin noin neljä kierrosta, sitten menimme kaartoon ja alas selästä. Minun mielestäni oli ollut hyvä tunti.

Vastaus:

Vähän ehkä olisin kaivannut enemmän kuvailua ja alussa tarkoitit varmaan, että Roki oli hieman liian hidas. Saat tällä kertaa 21 ve.

Nimi: Wendy

24.11.2017 13:30
Panda&Wendy
20.11.2017
Panda ja kura eivät sitten sovi yhteen

Talutin Pandan karsinaansa kentällä kävelemisen jälkeen. Se oli ollut tänään ihan mukavalla tuulella, kuunnellut kivasti apujakin riimusta pitäen tietysti.

Karsinassa Panda torkkui. Välillä nosti päätänsä, hörähti ja sitten taas torkahti uudelleen.
^Voi kun Panda oli suloinen!^ ajattelin ja nappasin nopeasti kuvan. Postasin sen instagramiin tälläisen tekstin kera: "Tossa mun silmäterä nyt torkkuu, pikkusella on jalka kipeenä". Heti tuli kuusi likeä ja kaksi tekstiä Pandalle tarkoitetusti. Ne olivat tälläisiä: "Voi kun söpö! Toivottavasti paranee piakkoin!" Ja "Ihana! Paranemisia!" Hymyilin ihanille kommenteille ja lähdin hakemaan Pandalle omenaa. Kun olin hakenut omenan annoin sen pikku tammalleni. Kaktus Pandan vieressä käänsi korvansa luimiin ja käänsi myös takapuolensa päin meitä. Panda alkoi matkia sitä. Hupsu Panda.
"Nähdään huomenna rakas" sanoin ja jouduin lähtemään tallilta.

Vastaus:

Kiva pikku tarina, saat 17 ve.

Nimi: Wendy

23.11.2017 14:48
Wendy&Panda
20.11.2017
Panda ja kura eivät sitten sovi yhteen

Taluttelin tammaani rauhallisessa tahdissa ympäri kenttää. Eläinlääkärin (kuvitteellisen) käytyä Pandan jalka oli alkanut kuntoutumaan hurjaa vauhtia. Jo nyt, alle kuukauden päästä Panda oli taas valmis ratsastettavaksi. Nyrjähdys oli kyllä antanut tamman koulutukselle hurjan takaiskun ja olin siitä harmissani. Onneksi me kuitenkin pääsimme taas harjoittelemaan näin pian. Kaikki lumi oli sillä aikaa sulanut ja nyt oli hyvin kuraista. Pandan valkoinen karvapeite olisi aina kurassa, kun se olisi piehtaroinut tarhassa. Panda ja kura eivät siis sopineet laisinkaan yhteen. Huokaisin ja taputin tamaani. Se hörisi lempeästi ja tunki turvan taskuuni.
"Voi Panda, ei mulla oo sulle nyt mitään" naurahdin ja silitin tamman kaunista otsaa.

Jatkuuuuu...

Vastaus:

Rahat jatkoon

Nimi: Ida T

05.11.2017 21:49
Se syksyn huonompi puoli

Syksyinen pakkanen oli tehnyt kaikki paikat kivikoviksi. Ihana kellastuneiden lehtien värikirjo oli hautautunut ensilumen ja loskan alle, eikä maisema enää näyttänyt värikkäältä ja kauniilta. Enemmänkin ankealta. Sulaneen lumen muodostaneet vesilammikot olivat jäätyneet ja hiekkatie oli varustettu vaarattoman näköisillä näkymättömillä jääpinnoilla, joita oli muodostunut sinne sun tänne, niin ettei kukaan huomaisi niitä. Olin meinannut liukastua niihin jo monesti aiemmin päivällä.

Mutta onneksi Pena oli saanut hokit jalkaansa viime viikolla. Ja minä istuin Penan selässä. Ja Pena painoi niin paljon, että sen hokit pureutuivat hyvin jäätyneeseen tiehen ja esti sitä liukastelemasta. Ensimmäiset pakkaset olivat minulle aina hankalia ja olin pukenut päälleni kolme takkia ja istuin Penan selässä ilman satulaa, jotten jäätyisi. Tämä oli se ärsyttävin aika vuodesta, se aika vuodesta kun syksyinen värikirjo oli hävinnyt ja tilalle oli tullut pimeä ja märkä syksy. Lintuaurojakaan ei enää näkynyt niin useasti, kuin aiemmin. Kaikki linnut olivat varmaankin jo muuttaneet etelään. Voisin itsekin pakata Penan mukaan ja muuttaa jonnekkin etelään, vaikka Espanjaan. Siellä voisimme sitten laukkailla niiden lipizzojen kanssa jossain rannalla.

Vastaus:

Syksy ei taida olla lempivuodenaikasi, tarinasta päätellen. Kiva pikku tarina, kirjoitusvirheitä en löytänyt. Saat 20 ve.

Nimi: Wendy

31.10.2017 19:23
Wendy & Panda
29.10.2017
Karkureissu


Saavuin tallille aikaisin auttamaan Elizaa ruokien jaossa. Ajattelin, että minusta olisi jotakin hyötyäkin, eikä vain se, että käyn tunneilla ja koulutan Pandaa. Lunta oli tupruttanut koko yön, mutta nyt sitä ei enään satanut. Lumi narskui kivasti kenkien alla, mutta asteita oli +5, joten lumi sulaisi pian. Harmi. Kohautin hartioitani ja avasin oven.
"Hei Eliza!" Kajautin ja suljin oven peräsässäni.
"Hei Wendy! Tulitpas sinä aikaisin tänään" Eliza naurahti.
"Joo. Ajattelin auttaa sua heinien jakelussa" sanoin hymyillen ja kurkkasin Pandaa. Panda oli piehtaroinut, ja nyt se oli aivan puruissa.
"Apu tulisi tarpeen" Eliza sanoi ja aloin auttaa ruokien jakelussa.

"Huh" huokaisin, kun ruuat oli jaettu ja hevoset mussuttivat tyytyväisinä heiniänsä. Luikahdin Pandan karsinaan ja silitin sitä. Poistuin karsinasta, mutta ovi jäi raolleen. Lähdimme Elizan kanssa puhdistamaan varusteita.

Heti katseen käännyttyä Panda livahti ulos karsinasta ja laukkasi omille teileen. Puolen tunnin päästä tulimme puhdistamasta varusteita ja huomasin Pandan karsinan oven jääneen raoelleen.
"Eikä! Pandan karsinan ovi on jäänyt auki!" Huudahdin.
"Voi ei! Mennäänhän etsimään sitä" Eliza sanoi ja taputti minua selkään.
"Ei sitä ole niin helppo saada kiinni" sanoin hieman nyyhkyttäen.
"Mennään vain" Eliza lohdutti ja otti Pandan riimun käteensä. Lähdimme etsimään Pandaa.

Noin tunnin etsinnän jälkeen näin jotakin valkoista kyhjöttämässä ojan pohjalla.
"Panda! Eliza Panda on täällä!" Huusin innoissani ja juoksin halaamaan rakasta poniani kaulasta. Eliza tuli luoksemme ja sujautin riimun Pandan päähän. Autoimme Pandan ylös ja sitten lähdimme viemään nilkuttavaa ponia tallia kohti.

Tallissa Eliza soitti (?) eläinlääkärille.
//Voiko Pandalle tilata tarkistuksen jalkaan, oikeaan etuseen?// Minä sen sijaan rauhoittelin säpsyvää Pandaa...

Vastaus:

Apu on aina tarpeen, kun on paljon hevosia. Mielenkiintoisemman tästä olisi tehnyt se, jos olisit maininnut oven jääneen raolleen vasta silloin, kun huomasit Pandan karanneen. Voin yrittää etsiä jonkun toisen klinikan. Saat vaikka taas 23 ve.

Nimi: Wendy

28.10.2017 18:27
Wendy & Panda

Tallille sähläponin kanssa


Traileri pysähtyi mukavan näköisen tallirakennuksen eteen. Hyppäsin autosta ulos ja vastaani tuli joku nainen. Varmaankin tallinomistaja.
"Hei! Olen Eliza, tallinomistaja. Tulitte juuri sopivasti tänne. Sinä olet kai se Wendy, Pandan omistaja?" nainen kysyi.
"Hei! Juu, minä olen se Wendy ja omistan Pandan" sanoin nyökäten. Poni rymisteli trailerissa, joten kohta olisi parasta päästää se tutustumaan uuteen kotiinsa.
"Haluatko apua Pandan ulos ottamisessa?" Eliza kysyi ystävällisesti.
"Todellakin!" Vastasin hymyillen ja kävelin trailerin taakse. Eliza tuli perässäni ja avasi klipsit. Trailerin silta laskeutui pehmeästi maahan, lehden pöllähtäen ilmavirran mukana. Trailerista paljastui kimo Lewitserponi, joka potki seinää.
"Shh shh Panda" sanoin rauhoittamasti ja hevonen havaitsi ääneni. Menin Pandan luo ja otin sen riimusta kiinni. Laitoin riimunarun kiinni riimuun ja talutin ponin ulos.
"Onpas se kaunis hevonen!" Eliza huudahti.
"Ulkoa kaunis, mutta sisältä ilkeä" naurahdin.
"Uskon, kuulin sen, kun tamma riistäytyi käsistäsi näyttelyissä, ja aiheutti suuren sekasorron paikalle" Eliza sanoi naurahtaen pienesti.
"Joo! Se oli noloutta" vastasin nolona ja Panda alkoi kuopia maata.
"Soo Panda!" Sanoin tiukasti ja näpäytin ponia kevyesti riimunarulla ryntäille. Panda säpsähti ja jäi seisomaan paikoilleen.
"Noh, mennääs katsomaan sitä Pandan karsinapaikkaa" Eliza sanoi ja taputti Pandaa ohi mennen. Seurasin Elizaa talliin ja ensimmäiselle karsinalle.
"Oho! Panda sai ykkös karsinan!" Totesin innoissani. Panda hörähti vieruskaverilleen Kaktukselle, mutta Kaktus vain käänsi peppunsa tälle.
"Joo! Muita karsinoita ei ollut vapaana" Eliza vastasi hymyillen. Päästin Pandan karsinaansa ja suljin oven kunnolla.
"Kuulin myös, että Panda on mestari karkailija" Eliza sanoi, kun huomasi minun sulkevan kunnolla oven.
"Joo" sanoin virnistäen ja raapien takaraivoani.
Eliza oli esitellyt minulle tallin, ja nyt olin auttamassa häntä jakamaan iltaruokia. Panda pyöri karsinassaan hermostuneena, sillä ei ollut tottunut niin suureen hevosmassaan. Taputin ponia antaessani sille ruokansa ja kuiskasin hyvät yöt. Autoin vielä Elizaa jakamaan loput heinät, sitten lähdin kotia kohti. Huomenna voisin kiivetä Pandan selkään.

Vastaus:

No niin, tämähän oli mukava tarina. Kaktuskin on juuri tuollainen, kääntää vain takapuolensa tulijalle, todella kohteliasta. :D
Odotankin jo seuraavaa tarinaa, mutta tästä saat 23 ve, josta vähennän sen tunnin hinnan 10 ve.

Nimi: Emma

27.10.2017 16:42
Emma ja Carmen

Kevensin ponin selässä hillitöntä vauhtia. Carmen porskutti kenttää ympäri kovaa vauhtia.
"Pruut! Rauhotu nyt!" Sanoin ponille ja pidätin. Carmen hidasti hieman ja sitten istuin satulaan. Annoin laukkapohkeet ja Carmen siirtyi reippaaseen laukkaan. Laukkaa jatkui pitkän aikaa ja Carmen päätti pistää pukitteluksi. Pianhan se ei enään tietenkään jaksanut pukitella ja alkoi laukata siivosti. Pukittelua katsomaan oli saapunut joukko pikku tuntiratsastajia, joten päätin jatkaa laukkaa vielä. Löysäsin hieman ohjaa ja Carmen lähti laukkaamaan reippaamin. Pikku pukkejakin tuli.
Pidätin napakasti Carmenia ja poni hidasti raviin. Taputin Carmenia paljon hienosta laukasta. Pian siirsin ponin vielä kayntiin antaen samalla pitkät ohjat. Carmen pärski ja venytti kaulaansa hyvillään pitkistä ohjista.
"Voisitko sä laukata vielä?" Kuului ääni yleisöstäni.
"Yks kierros, kohta" vastasin.
"Saanko mä auttaa sen hoidossa?"
"Onko se tunti käytössä?"
"Ootko sä sen hoitaja?"
"Voinkohan mä mennä sillä ens tunnilla?" Kysymyksiä sateli pikku yleisöstäni.
"Mä oon sen hoitaja!" Kajahti ääni ja kaikki kerääntyivät kyselemään tytön ympärille.
"Ei! Minä olen sen hoitaja" sanoin ja katseet kääntyivät minuun.
"En tiedä onko se tunnilla, mutta mä tuun taas ratsastamaan Carmenilla huomenna. Voitte tulla katsomaan, jos haluatte" sanoin.
"Joo! Mä tuun! Mäkin!" Alkoi kuulua yleisöstä.
"Mä laukkaan nyt" sanoin ja siirsin ponin raviin keräten ohjat. Katseet nauliutuivat poniin ja minuun. Siirsin seuraavassa kaarteessa laukkaan ja Carmen laukkasi kuuliaisesti.
"Laukkaa kovempaa, jooko!" Joku sanoi. Annoin lisää pohkeita ja Carmen lähti laukkaamaan kovempaa ja kovempaa. Kierroksen laukattuamme kovaa, siirsin ravin kautta käyntiin ja taputin Carmenia.
Yleisö oli kysellyt monia kysymyksiä ja jouduin vastaamaan niihin. Onneksi lopulta pääsin hoitamaan Carmenin pois. Carmen olikin käynyt jo kärsimättömäksi yleisömassan keskellä. Halasin Carmenia. Se oli paras poni, noh Childin jälkeen. Loppu.

Vastaus:

Kiva tarina, saittekin paljon faneja. :) Tämä oli oikein hauska lyhyempi tarina, saat 24 ve tällä kertaa.

©2018 Talli neljä kaviota - suntuubi.com