Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kun painat "lähetä", eikä tarina ilmesty näkyviin, tee näin:

-Älä siirry toiselle sivulle

-Paina heti uudestaan "lähetä"

-Tarinasi pitäisi nyt olla näkyvillä ja voit lähettää sen

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Elowyn

07.10.2018 21:05
Riimu+naru-tunti

Eliza pukee kentän laidalla takkiaan päälle kun me tunnille osallistuvat valmistaudumme nousemaan ratsujemme selkään. Tänään luvassa olisi pelkän riimun ja narun kanssa hömppäilyä ja olin ilmoittanut Elizalle ratsutoiveekseni kenetkäs muunkaan kuin Frejan, joka seisookin korvat hörössä vierelläni vaaleanliila karvariimu päässään. Frejan lisäksi kentällä on myös Hugo, Whisper ja Pintel, mutta jos totta puhutaan, en meinaa tunnistaa yhtäkään kanssaratsastajaa, ja siitä viimeistään huomaan että pitkän taukoni aikana tallille on ilmestynyt todella paljon uutta porukkaa. Yritän parhaani mukaan nähdä muiden kasvoja, kunnes Eliza saapuu luokseni jakkaran kanssa ja keskeyttää tutkimukseni.
"Pitääkö sut puntata selkään? Kaikilla muilla on paljon pienemmät ratsut", Eliza naurahtaa. Kaikilla muilla tosiaan näyttää olevan ponikokoiset ratsut, kun taas Freja on säkäkorkeudeltaan yli 170 cm - tähän kun lisää sen, että olen oikeasti varsin lyhyt ja voin helposti mennä pienilläkin poneilla, on varmaa että en ihan niin helposti Frejan selkään kiipeäkään, varsinkaan kun venyvyys ei ole vahvuuksiani.
"Ehkä mä yritän leikkiä akrobaattia tänään ja kokeilla päästä ihan jakkaralta selkään", vastaan hymyillen Elizalle joka nyökkää ja siirtää jakkaraa jalallaan vähän lähemmäs Frejaa. Muutaman yrityksen jälkeen olen turvallisesti Frejan lämpimässä selässä ja saatan lähteä kävelemään alkukäyntejä muiden kanssa.

Kävelemme reilusti, varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia, ennen kuin Eliza käskee meidän ottaa vähän tumtumaa ratsuihimme. Otan riimunarusta hitaasti vähän tukevamman otteen ja vaikka Freja ei varsinaisesti jännitykkään, on tämä selkeästi sille - ja varmaan kaikille muillekin hevosille - vähän uusi juttu. Saamme verrytellä ensiksi vähän itsenäisesti ja vaikka kyseessä onkin lähinnä hömppäilytunti, Eliza käskee meidän laittaa hevoset silti töihin.
"Ihan perusjuttuja - voltteja, erilaisia kaaria ja ympyröitä, pohkeenväistöjä, avoja tai sulkuja, vähän oman hevosen mukaan", Eliza lisää kentän laidalta. "Suunta vapaa, ei saa törmäillä! Elo, vähän enemmän tuntumaa, mutta ei liian passiiviseksi."
Tottelen Elizaa ja otan vielä vähän paremman tuntuman ratsuuni. Freja heilauttaa päätään pari kertaa protestiksi, mutta kun ryhdyn työstämään sitä vähän volteilla ja avojen ja sulkujen avulla, rupeaa se hyväksymään tuntumaa ja keskittymään töihin. Vaihtelen suuntaa usein ja yritän vain saada tamman hyvin asettuneeksi ja taipuneeksi, sekä vähän aktiivisemmiksi takajaloista. Kun tamma kulkee käynnissä avuillani ja hyvin, siirrän sen raviin ja ravailen rennosti pari kierrosta suoraa uraa molempiin suuntiin. Frejan askeleissa on yllättävän helppo istua, mutta muutaman kerran jonkun yllättävän rasahduksen kuullessaan se ryhtyy vähän pelleillemään, eikä selässä pysyminen tunnukaan enään niin itsestäänselvyydeltä.
"Kokeilkaapas kaikki keventää vähän, se on aika rankkaa ilman satulaa", Eliza virnistää kentän laidalta.
"Kiitos tästä", huikkaan naiselle takaisin ohi ravatessani. Keventelen hetken, mutta Frejasta huomaa, ettei se liiku yhtä hyvin, joten jään taas raviin istumaan. Pikkuhiljaa tamma alkaa liikkua jo tosi kivasti, kunhan muistan itse vain kannatella käsiäni ja hengittää, enkä jäädä junnaamaan liikettä vastaan. Elizankin mielestä meno näyttää varsin hyvältä. Pidämme pienet välikäynnit, jonka aikana kehun ratsuani vuolaasti ja ehdin jutella vähän muiden ratsastajien kanssa.

Välikäyntien jälkeen osalla rupeaa olemaan jo hinku laukkaamaan ja hyppäämään.
"Jokainen voisi ensiksi tehdä muutaman laukannoston ja katsoa miten sujuu, sitten voidaan ihan pari kertaa ottaa tätä ristikkoa. Jos homma lähtee käsistä, ihan kunnolla toinen käsi ylemmäs ja käännätte joko voltille tai seinää päin, että ne hidastaa. Elo, ole sä ainakin varovainen sen kanssa, ettei pakka leviä ihan kunnolla, se kun tykkää hypätä niin paljon", Eliza ohjeistaa. Freja pysyy rauhallisena laukannostoissa ja muutaman laukkaympyrän jälkeen saan siihen samanlaisen, kivan tuntuman, mikä minulla oli käynnissä ja ravissakin.
"Tää on ihan superrauhallinen!" huikkaan Elizalle ympyrää vääntäessäni. Eliza nyökkää hyväksyvästi, ja hidastan tamman raviin katsoakseni, kun välikäyntien aikana Emmaksi esittäytynyt tyttö hyppää ristikon Hugo-ponin kanssa. Ada ja Iitu hyppäävät molemmat ristikon ennen minua, ja kaikkien hevoset näyttävät melko rauhallisilta. Kun Pintel on poistunut reitiltäni, siirrän Frejan laukkaan ja ohjaan ristikkoa kohti. Kimo tamma kääntää korvat heti tötterölle, mutta pysyy hyvin hallinnassa ja saamme oikein kivan, joskin vähän liioitellun hypyn ristikolle. Eliza kehuu kaikkia ja nostaa ristikkoa ihan vähän, jonka jälkeen muut tulevat sen vielä pariin kertaan.
"Nostetaan sulle ihan miniksi pystyksi tää, jooko?" Eliza kysyy pilke silmäkulmassaan ja nyökkään. Pysty on oikeasti aika pieni, mutta toisaalta en Frejan kanssa mitään metrin ratoja ilman varusteita viitsisikään hypätä. Saamme ihan kivat parit hypyt minipystylle, jonka jälkeen leikimme vielä hetken peiliä ja muita ratsastusleikkejä.

"Okei, sitten vaan kaikki kaartoon ja alas selästä. Käykää hoitamassa hevoset pois ja tulkaa sitten minun talolleni, jossa pidetään pienet nyyttärit", Eliza hymähtää. Teemme työtä käskettyä ja parinkymmenen minuutin kuluttua kävelemmekin Elizan talolle päin. Eliza on levittänyt pihalle viltin, jonka päälle tungemme kaikki nyyttärieväämme, jotka katoavat kuin alta aikayksikön, kun saamme luvan syödä. Juttelemme vähän niitä näitä ja vitsailemme ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ehkä vähän yli puolen tunnin kuluttua siivoamme nyyttäripaikan jonka jälkeen menen vielä auttamaan Elizaa tallihommissa.

Vastaus:

Apuaa, suuret pahoittelut etten ole vastaillut tähän..
Mutta tykkäsin tarinasta, oikein kiva. Saat 45 ve.

Nimi: Ada

01.10.2018 13:50
Hömppäilytunti Whisperillä

Laitoin satulahuoneessa kypärän päähäni ja hanskat käteeni, jonka jälkeen kiiruhdin Whisperin karsinalle, jota olin alkanut Wipeksi kutsumaan.
"Lähdetään vaan kentän suuntaan, kun kaikki on ilmeisesti valmiita!" Eliza huudahti tallin ovien suunnalta ja lähti ulos kentän suuntaan.
Nappasin Wipen riimunnarun ja kiinnitin sen hevosen päässä olevaan punaiseen riimuun. Avasin karsinan oven kokonaan auki ja niin lähdimme kohti kenttää Emman ja Hugon perässä tepsutellen. Wipellä oli aikamoinen kiire ja hevonen ei malttanut millään pysyä Hugon perässä vaan yritti kiilata tämän rinnalle.
"Hei, nyt lopeta!" ärsyynnyin ja kiskaisin narusta taaksepäin.
Wipe rauhoittui hetkeksi aikaa ja pian onneksi saavuimme jo kentälle. Katselin ympärilleni ja tunnilla oli ihan mukavasti porukkaa.
"Hauska tunti tulossa", ajattelin innoissani samalla kun kapusin ylös Wipen lämpimään selkään. Taputin tammaa kaulalle ja pyysin tätä uralle kävelemään. Ruskeahiuksinen tyttö Emma meni Hugolla, joka oli jo aiemmin kävellyt jonossa edellämme. Minulle jo tuttu kasvo, Elowyn nousi parhaillaan Frejan selkään ja hymyili aurinkoisesti. Viimeisenä oli Iitu, joka istui rauhallisesti ruskeavalkoisen Pintelin selässä. Eliza istahti aidalle ja kohdisti kasvonsa aurinkoon päin, joka paistoi viimeisiä kertoja kunnolla ennen syksyn tuloa.

"No niin, te ootte nyt jo kävelleet niin ottakaa vaan hevoseen tuntumaa. Vaikka tää tunti onkin enemmän hömppäilytunti niin verkataan ratsut ensin käynnissä ja ravissa huolellisesti ettei tule revähdyksiä tai muita ikävyyksiä, jos aiotte vaikka ton ristikon hypätä", Eliza sanoi meille kentän laidalta.
Otin riimunnarusta tukevamman otteen ja kiristin hieman tuntumaani Wipeen. Tamma reipasti askellustaan ja hirnahti innoissaan kavereilleen. Tämä taisi olla hevosillekkin vielä aika uutta ja erikoista touhua.
"Saatte nyt tehdä aika vapaavalintaisesti ympyröitä, voltteja ja muita loivia kaaria. Suuntaakin saa vaihdella, mutta muistakaa olla törmäilemättä.", Eliza naurahti.
Wipe oli minulle uusi tapaus ja hieman erilainen ratsastettava, kuin viime kertainen ratsuni Anda. Aloitin tekemällä, joka sivulle voltin yrittäen samalla myös hieman asettaa vuonohevostammaa sisällepäin. Whisper heilautti päätään pari kertaa mielenosoitukseksi, mutta pian ryhtyi rehellisesti töihin.
"Siinä hyvä Freyan kanssa voisit tosin ottaa vielä vähän lisää tuntumaa", Eliza huikkasi aidalta Elowynille.
Samalla tarkistin oman tuntumani, mutta en alkanut sitä hirveästi korjailemaan.
Tehtyäni alkuverkkoja käynnissä siirsin Wipen raviin ja ohjasin tämän pituushalkaisijalle. Käänsin tamman oikealle, seuraavalla kerralla kääntäisin vasemmalle. Yritin istua mahdollisimman tasaisesti hevosen selässä ja ohjata tätä mahdollisimman selvin avuin. Wipe kulki reippaasti eteenpäin ja kuunteli apujani todella hyvin. Välikäyntien aikana lahjoin tamman rapsutuksilla yhdellä namillakin.
"No niin, kaikilla meni todella hyvin nämä alkuverkat eikä kukaan tipahtanut selästä. Se on hieman erilaista mennä pelkällä riimulla, hevoseen ei saa niin hyvin tuntumaa ainakaan heti aluksi.", Eliza selosti meille.
"Koska me voidaan ottaa laukkaa ja tulla tota estettä?" Emma kysyi innoissaan.
"Nyt, ottakaa vaan hieman tuntumaa jo. Tehdään niin, että kaikki halukkaat nostavat laukan noin kolme kertaa ja sen jälkeen voi kokeilla tätä ristikkoa jos uskaltaa. Muistakaa jos hevoset innostuvat niin kääntäkää voltille ja kunnolla vedätte riimunnarusta jotta vauhti hidastuisi.", Eliza muistutti vielä.

Sisäjalkani siirtyi eteenpäin ja ulkojalkani taaksepäin merkiksi tammalle, että kohta nostettaisiin laukka. Pian sopiva paikka löytyikin ja painoin pohkeeni Wipen kylkiin. Tamma nosti laukan nopeasti ja siististi, taputin sitä hieman. Laukkasimme pitkän sivun loppuun saakka, jossa siirsin Wipen raviin ja tein suuren voltin.
"Hyvin sujuu kaikilla!" Eliza huuteli kentän reunalta.
Voltin tehtyäni minulla oli taas tilaa nostaa laukka ja niin puksutimme Wipen kanssa menemään. Tamma oli selvästi innoissaan eikä meinannut millään hidastaa vauhtia vasta, kun edessä olevan häntäkarvoihin. Pian Emma ohjasi Hugon estettä kohden ja niin minä päätin mennä seuraavaksi. Nostin pääty-ympyrällä laukan ja käänsin Wipen kohti estettä. Tamma nosti korvansa pystyyn ja valmistautui innoissaan hyppyyn. Myötäsin pienesti esteen päällä ja laskeuduin tasaisesti tamman selkään.
"Sä oot kyllä niin kiva ratsastettava.", sanoin tammalle samalla, kun laskeuduin ratsailta.
Lopputunti oli mennyt nopeasti ja kaikki olivat uskaltaneet hypätä ristikon ainakin kertaalleen. Olimme lopuksi menneet vielä peiliä ja keikkuilleet ratsujen selässä milloin väärinpäin, milloin sivuttain.
"Hoitakaa hepat rauhassa pois, mä meen laittaa oman taloni pihalle piknikkiä pystyyn niin tulkaa sinne sitten herkkujenne kanssa!", Eliza sanoi meille ennen, kuin katosi taloaan kohti.
"Mitä te otitte nyyttäreille? Mulla on mukana limpparia ja tein eilen myös mokkapaloja", kyselin muilta samalla kun harjasin taskujani hamuilevaa tammaa.
"Mä otin karkkia ja suolakeksejä", Emma sanoi Hugon karsinasta.
"Mä toin kasviksia ja dippejä", Elowyn virnisti.
"Mitä sä Iitu toit?", kysyin tytöltä.
"Mulla on mukana porkkanakakku ja mehua", Iitu sanoi ja kertoi olevansa innostunut leipomisesta.

"Oho, wau! Eliza tää on tosi upee", me kaikki ihastelimme tallinomistajan laittamaa nyyttäripaikkaa suu auki.
"Noh, ei tää nyt niin...", Eliza hieraisi niskaansa ja asetteli kertakäyttöastiat peitolle.
"Nyt on onneks vielä sen verran lämmin, että voidaan ulkona syödä", hän vielä tokaisi ja viittoi meitä istumaan viltille.
Istahdimme porukalla siniselle viltille ja asettelimme omat herkkumme Elizan herkkujen sekaan.
"No niin, kiitos kaikille kun saavuitte paikalle. Te kaikki olette olleet suuri apua tallilla", Eliza sanoi ja nosti limpparimukinsa ilmaan.
Nostimme myös omat mukimme ilmaan ja niin kilautimme yhdessä.
"Saako nyt syödä?" minä kysyin malttamattomana ja Eliza vastasi nauraen myöntävästi.
Nappasin lautasen käsiini ja asettelin siihen keoksi kaikkia herkkuja, mitä viltillä oli. Mustat karkit jätin kylläkin välistä, niistä en tykännyt sitten yhtään.

"Mitäs sulle kuuluu poika?" juttelin mustalle ruunalle tämän karsinassa.
Olimme syöneet herkut, mutta Elizan oli pitänyt mennä hoitamaan tallihommia, joten nyyttärit olivat loppuneet. Rapsuttelin Haloa jolloin hevonen tökkäsi taskuani namien toivossa.
"Höpsö", naurahdin ja otin namin taskustani.
Menin Halon etujalan kohdalle ja yritin venyttää ponin lapaa ja kaulaa. Ruuna nappasi herkun ja heilutteli päätään tyytyväisenä. Lähdin karsinasta kaapilleni, huomenna olisi luvassa biologian koe, johon lukeminen oli hieman jäänyt.

//Kirjotin tän puhelimella niin en tiiä miten noi kappaleet oikein meni, mutta tässä siis tämä naru+riimu -tunti! :)

Vastaus:

Oi, hieno tarina ja mukavasti taas kerroit minusta, tallin omistajastakin. :) Teillä taisikin mennä hyvin Whisperin kanssa ja tämä tunti oli varmaan mukavaa vaihtelua. Kappalejaot meni hyvin, saat 38 ve.

Nimi: Elowyn

30.07.2018 22:49
Istuntakurssi
”Hyvänen aika kun sä olet taas ajoissa”, Eliza totesi nähdessään minut tunkemassa kamojani kaappiini puoli kymmenen aikaan aamulla.
”Kellohan on jo yli yhdeksän, monelta mä täällä yleensä olen, kaheksan aikaan?” vastasin ja sain viimeinkin kaikki tavarani kaappiin.
”Puoli kymmenen? Miten pitkään mä noita karsinoita siivosin, mä luulin että kello on vasta puoli yhdeksän”, Eliza hymähti vähän hämmentyneenä. ”Sun kannattaa varmaan siivota tuo kaappi, näytti jotenkin hankalalta saada ne tavarat sinne.”
”Pitäisi varmaan mut arvaa vaan aionko vältellä sitä viimeiseen asti. Olisko sulla mulle tekemistä?” Suljin kaapin oven; se mahtui juuri ja juuri kiinni. ”Tarkemmin ajateltuna mä taidan siivota tän ekana”, jatkoin ja Eliza naurahti.
”Et pääse hevosen selkään ennen kuin kaappi on siistinä”, nainen sanoi ja katosi toimistoonsa pieni pilke silmäkulmassaan. Minä murahdin muka pettyneenä ja avasin kaappini oven.

Sain kaapin vajaassa puolessa tunnissa siivottua – suurin osa siivouksesta oli vanhojen kuvien katselua ja ihmeellisillä tavoilla kaappiin kulkeutuneiden tavaroiden kummastelemista sekä harvinaisen vilkkaan hämähäkin metsästämista. Saatuani kaapin siistiksi minulle jäi päälle vielä jonkin sortin siivousvimma ja rupesin järjestelemään valmiiksi jo perussiistiä satulahuonetta, jonka jälkeen tarkistin hetken mielijohteesta kaikki tallin lainakypärät. Muutamaa rikkinäistä solkea lukuunottamatta ne olivat hyvässä kunnossa. Saatuani kaikki tavarat oikeille paikoilleen ja kypärät tarkistettua, päätin vielä käydä läpi hevosten satulahuovat ja pintelit, joista yllättävän moni oli pesun tarpeessa. Olin juuri jakelemassa puhtaita satulahuopia hevosten satuloiden päälle kun Eliza palasi toimistostansa tuntilistan kopio mukanaan; toisen kopion hän oli jättänyt toimistonsa pöydälle.
”Oho, sähän rupesit oikein ahkeraksi”, Eliza naurahti yllättyneenä.
Virnistin. ”Siivousvimma iski. Laitoin hei tohon alahyllylle muuten pari kypärää joista oli solki rikki”, vastasin ja laitoin viimeisen puhtaan satulahuovan Kukan telineeseen. Eliza vilkaisi kypäriä ja nyökkäsi.
”Eikö me sovittu että laitan sulle Kaktuksen sille istuntakurssille?” hän vaihtoi aihetta ja silmäili tuntilistaansa. Nyökkäsin ja hymähdin. ”Joo, sovittiin.”
”Okei, muistin sitten oikein. Mietin vaan ettei se tee sitten muita tunteja tänään. Sitä voisi muuten sitten juoksuttaa vähän että saa sitä vähän reippaamaksi.”
Nyökkäsin uudelleen. ”Aivan joo, varmaan kannattaa. Taidan hakea sen sisään nyt ja laittaa kuntoon että ehdin juoksuttaa ennen tuntia”, sanoin ja saatuani Elizalta hyväksyvän nyökkäyksen lähdin talsimaan kohti laitumia.

Kaktus oli vähän eri mieltä laitumelta lähdöstä, mutta nöyrtyi lopulta tulemaan luokseni. Rapsuttelin ponia hieman ja hymy kohosi kasvoilleni.
”Heippa, pikkuinen. Meillä onkin tänään kuule ihan istuntakurssi”, lepertelin taluttaessani poniruunaa tallia kohti. Kaktus käveli nätisti vierelläni vaikka katselikin ruohotuppoja hyvin kaihoisasti.
”Sä ehdit kyllä syödä vähän myöhemminkin”, mutisin huvittuneena. Talutin ponin tallin ovista sisään ja käytävää pitkin karsinaansa. Kävellessämme Renson karsinan ohi näin sen sisällä tytön, johon muistin hämärästi törmänneeni nopeasti aiemminkin. En ehtinyt sen kummemmin asiaa pohtia, kun Kaktus heilautti päätään korvat luimussa ja näykki ilmaan.
”Hei, Kaktus”, ärähdin hieman. ”Sä osaat kyllä käyttäytyä”, jatkoin sitoessani ponia kiinni karsinassaan. Kävin nopeasti hakemassa ponin harjat ja rupesin siistimään sitä. Yritin olla ripeä, mutta poni oli täynnä kuivunutta kuraa enkä halunnut ratsastaa likaisella ponilla, joten ruunan harjaus vei aikaa. Kaktus seisoi pääosin ihan nätisti paikoillaan, vaikka välillä mahan alta harjatessa se näykki ilmaa ja polki vähän jalkaan. Nopeasti se kuitenkin lopetti kun ei saanut kovinkaan kummoista reaktiota minulta. Sen seisoessa rauhassa taas rapsuttelin ja kehuin sitä kovasti. Olin juuri puhdistamassa ponin kavioita kun kuulin ääntä karsinan ulkopuolelta.
”Moikka”, kuulin etäisesti tutun äänen sanovan ja laskin Kaktuksen kavion maahan katsoakseni vierastani.
”Moi”, vastasin hymyillen tytölle, jonka olin aiemmin nähnyt Renson karsinassa. Tyttö esitteli itsensä Adaksi, jonka jälkeen minä kerroin hieman itsestäni. Kävi ilmi että Adakin oli tulossa istuntakurssille. Hän kertoi hetken itsestään ja mainitsi suunnitelmistaan ostaa Halon. Nyökkäsin ystävällinen hymy kasvoillani, jonka jälkeen sukelsin Kaktuksen kaulan ali sen toiselle puolelle ja yritin kavioita puhdistamalla viestiä tytölle ystävällisesti, että olin hieman kiireinen. Ada tajusi nopeasti vinkin ja katosi pian varmaan hoitamaan Renson loppuun. Minä puolestani viimeistelin Kaktuksen harjauksen ja lähdin hakemaan sille varusteita juoksutusta varten.

Olin kentällä ottamassa Kaktukselta sivuohjia pois ja laittamassa satulaa ponin selkään, kun Eliza käveli portista sisään Renso ja Ada perässään. Olin juoksuttanut ponia nopeasti kumpaankin suuntaan ja se oli selkeästi käynnistynyt jo hieman. Eliza pysähtyi luokseni ja Ada talutti hevosensa kaartoon Kaktuksen toiselle puolelle.
”Mites Kaktus käyttäytyi?” Eliza kysyi.
”Ihan nätisti, vähän alussa meinasi laiskotella mutta kyllä siitä liikettä rupes löytymään”, vastasin ja kiristin ponin vyötä. Kaktus painoi korvat luimuun ja heilautti päätään kiukkuisena. ”Kyllä mä tiedän ettet sä tykkää”, naurahdin ponin dramaattisuudelle. Nousin ripeästi Kaktuksen selkään ja lähdin kävelemään uraa pitkin löysin ohjin Elizan kertoaessa samalla hieman tunnin sisällöstä. Kaktuksen selkä tuntui yllättävän kotoiselta jaen voinut kuin hymyillä poniruunan kyydissä.
”Tehdään tällä ekalla tunnilla nyt aika perusjuttuja kaikissa askellajeissa. Aloitetaan tekemällä ihan pelkkää pituushalkaisijaa käynnissä; yrittäkää saada hevoset suoriksi ja istua itse keskellä satulaa hyvässä ryhdissä”, nainen ohjeisti. Keräsin ohjat käteeni ja lähdin kääntämään Kaktusta pituushalkaisijalle; poni ei kuunnellut ulkojalkaa ja ajautui pienesti pois suunnittelemaltani reitiltä.
”Vähän lisää ulkopohjetta sille Kaktukselle, että saat sen oikealle reitille ja suoraksi. Ihan vaikka raippaa pari kertaa ihan pohkeen taakse, niin sekin tajuaa että pitää väistää sitä pohjetta. Se kävelee ihan kivasti ja sulla on ihan nätti istunta, vähän enemmän ryhtiä ylävartaloon”, Eliza alkoi heti kommentoida ratsastusta. Tulimme reitin muutaman kerran uudelleen käynnissä ja yritin kääntää Kaktusta vielä paremmin ulkoavuilla ja pikkuhiljaa poniruuna rupesi kuin rupesikin kuuntelemaan ulkopohjettani. Siirsimme hevoset pian raviin ja ravasimme ihan muutaman kierroksen uraa pitkin. Kaktus oli alussa hieman hankala saada ravaamaan mutta muutaman kierroksen jälkeen sen ravi muuttui rennommaksi ja reippaammaksi ja saatoin keskittyä paremmin omaan istuntaani. Ylävartaloni valahti helposti vähän ryhdittömäksi ja kyynerpään kulma katosi usein ja yritinkin kiinnittää näihin asioihin huomiota, kun aloimme tulla pituushalkaisijaa ravissa.
”Hei, jes, Kaktushan ravaa kivasti! Vähän suoremmaksi jos sitä saisit niin alkaisi näyttää tosi hyvältä”, Eliza huudahti. Teimme pituushalkaisijat vielä pari kertaa ravissa ja onnistuin viimeisellä kerralla saamaan ponin melko suoraksi. Tämän jälkeen rupesimme nostamaan laukkaa. Kaktus rupesi ennakoimaan nostoa ja jäi ravissa jo hitaaksi. Muutaman yrityksen jälkeen se taas rupesi juoksemaan ja siirsin sen suosiolla käyntiin, sillä en halunnut ajaa sitä laukalle. Napautin ponia pari kertaa napakasti raipalla päästämättä sitä kuitenkaan raviin ja kokeilin sen jälkeen nostaa laukkaa; poni hypähti eteenpäin ja nosti laukan muutaman pukin kera. Olin varautunut pukkeihin ja pysyin hyvässä tasapainossa ja Elizaa ponin käytös lähinnä huvitti. Teimme pituushalkaisijat vielä pari kertaa laukassa ja ne onnistuivat paremmin kuin käynnissä tai ravissa; Kaktus kääntyi pohkeesta hyvin ja onnistuin itse istumaan syvällä satulassa ryhdikkäänä. Siirsimme hevoset käyntiin ja pidimme muutaman minuutin tauon, jonka aikana sekä minä että Kaktus saimme myös juoda.

Pian Eliza käski meidän lyhennellä ohjia ja aloitimme varsinaiset istuntaharjoitukset; teimme keskiympyrää raippa peukaloiden alla ratsastellen, teimme pohkeenväistöjä ja ratsastimme siirtymisiä ilman jalustimia. Kaktus oli aluksi hämillään raippatehtävästä ja yritti myös punkea sisäpohjettani vasten, ja tätä sainkin korjailla melkein koko ajan ollessamme ympyrällä. Pohkeenväistöt olivat aluksi myös pienoinen haaste, mutta pikkuhiljaa Kaktus rupesi kuuntelemaan pohkeita ja pehmenemään niin kyljistä kuin suustakin. Siirtymisissä se liikkui hyvin eteen ja rupesi pikkuhiljaa myöntäämään vähän niskastaan. Elizalta sateli kehuja mutta hän myös varoitteli etten ratsastaisi ponia ylitempoon. Muutamalla puolipidätteellä sain tasapainotettua ponia ja hidastettua sen vauhtia hieman. Pikkuhiljaa rupesimme hidastamaan hevosia käyntiin ja kävelimme kenttää ympäri pitkin ohjin.
”Kaktushan liikkui tosi hyvin tässä lopussa!” Eliza hehkutti kävellessään vierellämme. ”Sun istunta oli myös tänään hyvä, välillä piti ryhdistä huomautella.”
”Tää tuntu kyllä iha hyvältä pätkittäin mutta ei ehkä meidän tasaisin tunti; huomaa kyllä etten ihan hetkeen täällä selässä ole ollut”, vastasin.
”Ei se ihan helpolta näyttänyt mutta lopussahan se rupesi oikeesti kuuntelemaan, sekin on aika hyvin kun ei tää ihan helpommasta päästä ole. Seuraavalla tunnilla voisit ihan itsenäisestikin sillä tehdä vähän temponvaihteluita, siirtymisiä ja taivuttelua ettei mene ihan seisoskeluksi”, Eliza pohti. Nyökkäsin ja nainen lähti toiselle puolelle kenttää juttelemaan nopeasti vielä Adan kanssa.

Tunnin jälkeen hoidimme Adan kanssa hevoset nopeasti ja kiirehdimme sen jälkeen Elizan talolle syömään. Minä olin ainakin todella nälkäinen ja sain ihan saman kuvan Adasta kun ahmimme Elizan tekemää makaroonilaatikkoa naisen keittiöstä. Ruokailun jälkeen menin puhdistamaan Kaktuksen varusteita ja kävin vähän halailemassa ponia. Pian käytävältä kuului Elizan huhuilua ja kävelin hänen luokseen. Illemmaksi oli kuulemma luvattu sadetta joten päätimme pitää toisen tunnin hieman aikasemmin, sillä olimme menossa tunnin jälkeen vielä rannalle kahlailemaan. Eliza meni kantamaan esteitä kentälle ja patisti meidät laittamaan hevosiamme taas kuntoon. Kaktus oli tunnin jäljiltä ollut hieman hikinen muttei juurikaan likainen, ja pahimmat hikiläikät olivat ehtineet jo kuivua, joten ehdin saada sen kuntoon ennätysvauhdissa. Kun Ada oli Renson kanssa valmiina, lähdimme yhdessä kävelemään kentälle päin.

Kentällä nousin Kaktuksen selkään kiristettyäni vyötä ja tarkistettuani sen varusteet vielä nopeasti. Jouduin lyhentämään jalustimia muutamalla reiällä, mutta sen jälkeen olinkin jo valmis ja lähdin kävelemään ponin kanssa uraa pitkin. Poni kulki rentona mutta tarmokkaasti, mikä oli positiivinen yllätys – yleensä se kulki hitaasti ja laahaavin askelin pitkin ohjin. Ehdimme kävellä ehkä viitisen minuuttia, kun Eliza käski meidän ottaa ohjat käteen. Alkuverryttelyksi teimme vähän itsenäistä työskentelyä joka askellajissa ympyröitä, voltteja ja siirymisiä käyttäen. Yritin keskittyä omaan istuntaani ja Kaktuksen rentouteen ja eteenpäinpyrkimykseen. Poni liikkui paljon paremmin kuin ensimmäisellä tunnilla ja esimerkiksi laukannostot onnistuivat helpommin. Hetken verryteltyämme otimme vielä puomeja mukaan työskentelyyn. Kaktusta piti ensin vähän kannustaa puomien yli, mutta pikkuhiljaa se rupesi ravaamaan ja laukkaamaan niiden yli melko vaivattomasti. Puomin keskelle osuminen oli välillä hieman hankalaa sillä Kaktus ei kääntynyt niin hyvin kuin olisin halunnut sen kääntyvän, ja tästä Eliza huomauttikin pariin otteeseen. Kun Eliza alkoi olla tyytyväinen työskentelyymme, otimme pienen tauon.

Pian olimme taas keräämässä ohjia. Aloitimme hyppäämällä pientä estettä ja puomia pituushalkaisijalla; tulimme esteen ensin kerra ravissa ja sen jälkeen muutaman kerran laukassa. Olimme harjoitelleet pituushalkaisijaa niin paljon jo edellisellä tunnilla, ettei tie juurikaan tuottanut vaikeuksia. Kaktus tuntui muistavan aiemman tunnin harjoituksen hyvin, sillä se kääntyi yllättävän helposti. En muista, milloin olisin viimeksi hypännyt Kaktuksella, mutta poni toimi kivasti ja hyppäsi mielellään. Ruunalla oli melko pieni hyppy, mutta totuin siihen jo parin toiston jälkeen. Hypättyämme pituushalkaisijan estettä vaihdoimme harjoitusta ja rupesimme hyppäämään hieman korkeampaa, vaikkakin silti matalaa, pystyä kaarevalla uralla. Keskelle tähtääminen oli aluksi haaste, sillä Kaktus yritti punkea sisään, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi se kuunnella sisäpohjettani paremmin. Muutaman kerran ruuna onnistui myös kompuroimaan kun unohdin tasapainottaa sitä puolipidätteiden avulla, mutta se liikkui eteen ja kulki korvat hörössä, mikä sai Elizan hymyilemään itsekseen. Viimeinen tehtävämme oli vielä hieman korkeampi este, jota hyppäsimme ensin ilman ohjia ja sen jälkeen ilman jalustimia. Kaktuksen tasaisissa hypyissä oli helppo olla mukana myös ilman jalustimien tukea, mutta ilman ohjia hypätessä yritti poni vähän kiihdytellä. Eliza vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä meidän yhteistyöhömme, vaikka olimmekin ponin kanssa molemmat ehkä vähän ruosteessa. Kun Ada oli saanut viimeisen kierroksensa loppuun, otimme ripeästi hevosilta satulat pois jonka jälkeen kapusimme takaisin ratsaille ja lähdimme Elizan johdattamina rantaa kohti.

Meillä oli ratsastusvarusteet päällä, joten emme menneet kunnolla uittamaan hevosia, vaan lähinnä kahlasimme. Eliza istui hieman kauempana kivellä ja antoi meille hieman palautetta kurssista. Kaktus oli innoissaan vedestä ja kuopi välillä vähän jalallaan. Ponin pyöreässä selässä oli mukava istua, mutta saappaani päätyivät kastumaan kokonaan, kun Kaktus kahlaili vedessä Renson perässä; Kaktus oli niin matala, että jalkani yltivät pakostikin veteen. Adalla ei tuntunut olevan ihan samaa ongelmaa varmaan kolmisenkymmentä senttiä isomman Renson kanssa. Emme ehtineet olla rannalla varmaan viittätoista minuuttia, kun taivaalta alkoi yhtäkkiä sataa vettä kuin saavista kaatamalla. Eliza huokaisi tuskastuneena ja lähdimme reippaasti takaisin tallia kohti.

Tallissa riisuin Kaktukselta suitset ja pesin ne antaen ponin samalla kuivua hieman. Ehdimme kastua ihan kunnolla, mikä ei kuitenkaan juuri haitannut minua. Saatuani suitset puhdistettua perin pohjin nappasin Kaktuksen harjakorin ja menin vielä siistimään ruunaa hieman. Olin juuri harjaamassa ruunaa, kun kuulin Elizan äänen selkäni takaa.
”No, miltäs tuntui mennä Kaktuksella pitkästä aikaa?” nainen kysyi virnistäen iloisesti.
”Ihan tosi kivaa! Olihan se vähän hakemista ja säätöä varsinkin sillä ekalla tunnilla, mutta kyllähän tää on tosi ihana”, naureskelin ja taputin Kaktusta kaulalle.
Eliza nyökkäsi. ”Se kulki kyllä ihan kivasti ja näin karsinassakin näyttää käyttäytyvän ihan hyvin, kun vertaa sen normaaliin käytökseen.”
”Joo, se on nykyään mun kanssa tosi nätisti. Vähän se kiukuttelee, muttei sen isommin”, vastasin hymyillen. Eliza vastasi hymyyni ja lähti sen jälkeen toimistoonsa. Minä hoidin Kaktuksen loppuun, annoin sille hieman porkkanoita ja kävin vielä moikkaamassa Tumppia ennen kotiinlähtöä.

//Tässä nyt tää näin muodikkaasti myöhässä :D välillä vähän hätäisen oloinen mutta yritin vähän tiivistää koko tarinaa, se tosin venähti silti vähän. Oli tosi kiva touhuilla Kaktuksen kanssa taas!

Vastaus:

Hieno tarina! Tämänkin kirjoittamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja hyvin kerrottu. Kaktushan vaikutti ihan hyvältä, se ei olekaan nyt vähään aikaan ollut töissä. Kirjoittelit tarinan deadlineen mennessä joten hyvitän sinullekin tästä 5 ve. Kurssi maksaa siis sinullekin vain 5 ve.
Ekstratehtävästä saat 8 ve ja tarinasta muuten 60 ve.

Nimi: Ada

25.06.2018 12:22
Sunnuntai 15.7.2018

Kävelin hissukseen tallille, kyllä aivan oikein kävelin, enkä tullut mopoautollani kuten yleensä. Mopoautoni tai no mautoni, kuten muut yhdeksäsluokkalaiset autoa kutsuivat oli mennyt eilen rikki. Olin ajanut kohti kotia, kunnes aivan kodimme edessä auto oli simahtanut ihan täysin. Olin kutsunut äidin paikalle, jos hän tietäisi mikä autossa oli, mutta se oli turhaa. Äiti osasi ainoastaan laittaa ruokaa ja välillä hänen oudot seoksensa eivät maittaneet. Äiti oli ainoastaan tokaissut, että auto kannattaisi viedä korjaamoon, mutta nyt minulla ei siihen valitettavasti rahaa ollut. Kouluun seuraavana päivänä olin onneksi saanut kyydin kaveriltani, jonka tyylikäs ja upea mopoauto toimi kuin unelma. Kaverini oli kehuskellut, kuinka oli saanut auton lahjaksi poikaystävältään, minä vain tuhahdin hänelle ja poistuin äkkiä autosta koulun pihassa.

Pian olinkin saapunut nykyään jo minulle tuttuun ympäristöön, nimittäin tallipihaan. Katselin ympärilleni, kesä oli ihan kohta alkamassa ja minusta ainakin näki, että odotin loman alkua innolla. Ei minua todistuksen arvosanat niinkään kiinnostaneet toisin kuin äitiä, mutta odotin innolla kesää tallilla, pitkiä ratsastusretkiä, hevosten uittoa ja ystävien seurassa olemista. Astelin rauhalliseen tahtiin talliin, moikkasin tyttöä, joka oli laittamassa Hugoa kuntoon, jonka jälkeen kävelin suorinta päätä satulahuoneeseen viemään tavaroitani. Tänään oli luvassa istuntakurssi, joka oli onneksi edullinen niin pääsin osallistumaan siihen. Istuntaa minun pitikin harjoitella, sillä laukkaistuntani oli jotenki kummallinen, eikä harjoitusravi-istunnassakaan ollut kehumista. Ratsukseni kurssille olin saanut Renson, innokkaan suomenpuoliverisen. Renso ei ollut kovin iso, mutta sitäkin vauhdikkaampi tapaus. Heitin repun kaappiini ja nappasin mukaani kypärän, juomapullon, sekä hanskat. Satulahuoneen kello näytti 11, joten minulla oli noin puoli tuntia aikaa ennen kuin alkaisin laittamaan hevosta kuntoon.

Kun olin saanut vietyä kypärän, sekä juomapullon Renson karsinan eteen, päätin auttaa Elizaa karsinoiden siivoamisessa. Tiesin täsmälleen missä karsinassa nainen piileksi, siellä sieltä kuului puuskuttamista ja purut vain lentelivät ympäriinsä.
“Taitaa mennä salilla käymisestä tuokin homma” naurahdin Elizalle päästyäni karsinan ovensuulle.
Eliza kääntyi katsomaan minua ja virnisti, samassa minä itse purskahdin nauramaan, enkä pystynyt katsomaan Elizaa hetkeen. Nainen oli nimittäin yltäpäältä purussa ja hymyily hieman oudoksuen minulle.
“Käy ensin vessassa putsaamassa itsesi ennen kuin tulet opettamaan, jotkut voivat luulla, että olet huviksesi purussa pyörinyt” sain sanotuksi naurun sekoittamin sanoin.
“En kai minä nyt niin tuhruinen ole?” Eliza ihmetteli, mutta ei voinut itsekään pidättää nauruaan.
Hetken päästä olimme saaneet Elizan kanssa itsemme kuriin ja nauru oli pikku hiljaa loppunut. Kuivasin silmiäni naurukyynelistä ja hymyilin edelleen. Nappasin toisen talikon seinustalta ja reippaana tyttönä aloitin karsinoiden puhdistamisen. Kun Elizakin oli tyyntynyt naurupyrähdyksestä hän tuli seurakseni auttamaan.
“Et olekaan tainnut mennä ikinä Rensolla, se on aika menevä tapaus, mutta siihen saa tuntuman aika helposti” Eliza kertoi työn lomasta.
Nyökkäsin Elizalle ja samalla satuin vilkaisemaan kelloa.
“Kauhistus, se on jo yli puolen. Mun täytyy mennä laittaan sitä kuntoon” sanoin hätäisesti Elizalle, nainen jäi katsomaan hymyillen perääni.

Saatuani kaikki varusteet Renson karsinan eteen avasin oven pienesti raolleen ja pujahdin sisään. Minulla oli toisessa kädessä riimu, jotta pystyisin laittamaan Renson varmuuden vuoksi kiinni.
“Heippa poika, mä oon Ada, tän päivän ratsastajasi” puhelin rauhassa hevoselle.
Hevonen näytti hyväksyvän rauhansa rikkojan ja tuli nuuskimaan taskujani, samassa kuului ikävä kalahdus ja hyppäsin säikähdyksestä taaksepäin. Renso oli pikaisesti napannut paitani helmasta kiinni hampaillaan.
“Mikäs toi oli?” katsoin hevosta hieman toruvasti.
Renso näytti kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tyytyi nuuskimaan pahnojaan lattialta.
Nappasin Renson pään kainalooni ja pujotin riimun sen korvien ylitse. Samalla kun kiinnitin narua karsinan kaltereihin kiinni, kuulin käytävältä kavioiden kopsetta ja työnsin pääni ulos karsinasta. Näin käytävällä kävelevän poin, jota en ennen ollutkaan tavannut. Ponia talutti nuori nainen (minkäköhän ikänen Elowyn mahtaa olla :’D) käytävää pitkin. Poni näytti oikein kiltiltä, mutta heti kun kaksikko käveli ohitseni ponilla menivät korvat luimuun ja tuo näytti pienesti hampaitaankin.
“Hei, Kaktus!” nainen komensi ponia, joka ei ollut moksiskaan.
Nainen nyökkäsi minulle pienesti ja talutti ponin omaan karsinaansa. Jäin hetkeksi aikaa katsomaan kaksikon perään, mutta pian aloitin kuitenkin Renson harjaamisen.

Saatuani Renson lopulta kauniin kiiltäväksi, mitä nyt 15 minuutissa kerkesin uteliasuuteni oli jo niin suuri, että minun oli pakko mennä tutustumaan naiseen ja poniin, jota hän oli äskettäin taluttanut. Astelin varovasti karsinalle, hieman kauemmaksi ponin turvasta, en nimittäin halunnut toista yllätyshyökkäystä.
“Moikka!” sanoin karsinan suulta ja kurkistin varovaisesti sisään.
Nainen oli juuri ottamassa ponilta kavioita, mutta laski kavion varovaisesti alas minun ääneni kuullessaan. Nainen katsahti minuun ja vastasi tervehdykseen.
“Mää tulin tänne Neljään kavioon noin pari kolme viikkoa, sitten ja sua en oo ennen nähnytkään. Tuo ponikin on mulle ihan uusi tapaus” selitin nopeasti asiani naiselle.
Hän, kun ei näyttänyt juuri nyt olevan hirveän mielellään juttelemassa kanssani.
“Moi vain, mä olen Elowyn ja hoidan Tumppia. Tää on russponi Kaktus, joka oli mulla omistuksessa joku aika sitten. Oon menossa siihen istuntakurssille tän ponin kanssa” nainen vastasi kysymykseeni ihmeen pitkästi.
“Aa okei, mäkin olen tulossa sille kurssille tuolla Rensolla. Hoida täällä itseasiassa kaikkia hevosia ja liikutan niitä aina kun kerkiän. Suunnitelmissa olis kyllä ostaa Halo” kerroin vielä naiselle.
Nainen nyökkäsi ja katosi taas ponin toiselle puolelle puhdistamaan kavioita. Lähdin vähin äänin kohti Renson karsinaa laittamaan omalle ratsulleni varusteita.

Kävelin Renson kanssa uraa pitkin ohjat löysinä. Eliza seisoi kentän keskellä näppäillen samalla puhelintaan. Pian nainen määräsi ottaa ohjia tuntumalle ja kertoi päivän ensimmäisestä tunnista. Kuulemani perusteella tulisimme harjoittelemaan kaikkea istuntaan liittyen ja olin samaan aikaan tunnista innoissani, että hieman kauhuissani. Olin ollut viimeksi istuntatunnilla noin vuosi sitten. Ensimmäiseksi meidän piti tulla käynnissä pituushalkaisijalle vuorotellen ja istua mahdollisimman suorassa. Oman vuoroni tullessa istuin syvemmälle satulaan ja painelin Renson kylkiä pohkeillani. Yritin pitää käsiäni rentoina, mutta se ei aina onnistunut, kun hevonen halusi mennä eteenpäin.
“Reitti oli tasainen, sekä istuit aikas suorassa satulassa. Muista rentouttaa keho niin kädetkään eivät nouse liian ylös” Eliza ohjeisti minua.
Nyökkäsin naiselle ja siirsin Renson pienellä painalluksella raviin. Annoin Elowynin mennä ensimmäiseksi ja tein itse sillä välin pari isompaa volttia hevosen ravia hidastaakseni. Yritin volteilla saada itseni istumaan hieman taaempana ja rennommin, joissain kohti se onnistuikin. Pian oma vuoroni tuli ja käänsin ruunan pituushalkaisijalle. Vedin syvään henkeä ja rentoutin olkapääni, sitten keskivartaloni ja lopuksi jalkani. Katsoin tiukasti eteenpäin ja ohjastin hevosta pienillä avuilla.
“Hyvä Ada, tuo meni jo paljon paremmin, seuraavaksi sitten laukassa!” Eliza huudahti.
Siirsin Renson laukkaan ja Elowynin takkuillessa Kaktuksen kanssa siitä kuka on pomo, päätin mennä ensimmäisenä. Käänsin Renson kohti toista lyhyttä sivua ja ohjastin taas hevosta mahdollisimman pienillä avuilla. Siirsin käsiäni hieman enemmän eteen ja yritin jälleen rentouttaa kehoani. Pari kertaa tultuani laukassa Elowyn kehui nopeaa edistymistäni ja pyysi kaikkia hetkeksi käyntiin. Annoin Renson hörppäistä vettä kentän viereisestä kaukalosta ja itse join samalla omasta juomapullostani.

Hetken lepokäyntien jälkeen otin ohjia taas tuntumalle ja aloimme tekemään erilaisia istuntaharjoituksia. Ratsastimme keskiympyrällä niin käyntiä, ravia kuin laukkaakin ja samalla pidimme peukaloiden alla raippaa. Se oli omasta mielestäni haastavin tehtävä ja pari kertaa Renso karkasikin ympyrältä omille teillensä kun en ollut tarpeeksi tarkka. Eliza kuitenkin antoi hyviä vinkkejä ja kannusti meitä kumpaakin pienistäkin onnistumisista. Harjoittelimme myös pohkeenväistöä ja se onnistuikin loppujen lopuksi, ehkä parhaiten kaikista tehtävistä. Ilman jalustimia mennessä minulla oli aluksi hakemista pitää jalkani paikalla, mutta kyllä nekin tottuivat siihen pian.
“On tää kyllä raskasta ratsastaa puoltoistatuntia. ” olin huokaillut tunnin lopuksi kun kasvoni olivat muistuttaneet enemmän tomaattia kuin tavallisen ihmisen naamaa.
Eliza oli nauranut lauseelleni ja Elowynkin oli virnistellyt. Kun olimme saaneet hevoset karsinoihinsa menimme itse syömään Elizan talolle. Eliza oli laittanut meille makaronilaatikkoa ja me molemmat ahmimme sitä kuin viimeistä päivää. Olimme rupatelleet ja nauraneet toistemme vitseille, olihan Elizan kissakin tullut meitä moikkaamaan.

Syömisen jälkeen lähdin itsekseni puhdistamaan Renson varusteita ennen seuraavaa tuntia. Eliza oli mennyt tekemään jotakin paperihommia ja Elowyn kadonnut jonnekkin, varmaankin Kaktusta hellimään. Hyräilin itsekseni samalla puhdistaen ruunan suitsia, ne olivatkin pesun tarpeessa ja pinttynyt lika ei halunnut millään irrota. Suitsien jälkeen olin tuskaillut jalustinhihnojen kanssa, ne eivät millään halunneet irrota itse satulasta. Vihdoin ja viimein kuin sain varusteet pestyä vein ne omille paikoilleen ja menin satulahuoneeseen oman kaappini luokse. Istahdin penkille selailemaan kännykkääni, joka olikin nököttänyt kaapissa ilman minua jo hetken aikaa. Olin saanut pari viestiä ystäviltäni ja yhden viestin äidiltäni, joka tiedusteli missä olin. Naurahdin äitini viestillä, hän kun ei koskaan muistanut mitä kerroin ratsastustunneista sun muista. Vastasin äidilleni, että olin tallilla istuntakurssilla ja laitoin sen jälkeen puhelimeni takaisin kaappiin kuullessani Elizan huhuilut.

Eliza seisoi tallin käytävällä ja viittoi minua, sekä Elowyniä luokseen.
“Pidetään seuraava tunti hieman aikaisemmin, kun on vettä luvattu jo kello 17. Jos kerettäisiin sinne rannalle uittamaan hevosia ennen sateen tuloa.” Eliza selitti vilkkaasti.
“Mää meen jo nostelen tolppia ja puomeja kentälle niin tulkaa sinne kun ootte valmiita.” nainen vielä muistutti.
Nyökkäsimme vastaukseksi Elizalle ja lähdimme varustamaan hevosia. Renso näytti unenpöpperöiseltä ja aavistin sen ottaneen pienet päivätorkut.
“Aattele, sä pääset tänään uimaan tai ainakin kahlailemaan.” selitin hevoselle samalla kun harjasin tätä.
Huomasin Elowynin laittavan jo omalle ratsulleen varusteita, joten nappasin kiireen vilkkaa satulan käsivarsilleni ja laitoin sen ruunan selkään. Renso nappasi hampaillaan kiinni ilmasta, se ei tainnut oikein tykätä äkkinäisistä liikkeistä. Suitset menivät onneksi paremmin päälle ja pian olimmekin jo valmiita. Kaktuksen ja Elowynin tultua karsinan ovensuulle lähdimme peräkanaa kentälle. Kentälle laskin jalustimet, kiristin satulavyötä ja nousin ratsaille. Jalustimia lyhensin pari reikää, kun seuraavaksi olisi vuorossa estetunti. Pyysin Renson uralle kävelemään tarkistettuani vielä olivatko varusteet kunnossa. Hevonen oli innokkaalla päällä seistessään karsinassa pari tuntia ja käveli eteenpäin reippailla askelilla.

“No niin, ottakaa vaan ohjia tuntumalle niin aletaan verkkaan hevosia. Tehdään tälle tunnille vähän pidempi verryttely, niin sitten hypyt onnistuisivat paremmin ja oltaisiin enemmän valmiita!” Eliza kailotti kentän keskeltä.
Noudatin naisen ohjeita ja lyhensin ohjia. Ensiksi ravasimme hetken aikaa uraa pitkin tehden erilaisia voltteja ja ympyröitä. Sen jälkeen teimme saman, mutta laukassa ja lopuksi otimme vielä puomit mukaan tehtävään. En ollut mennyt pitkään aikaan puomeja laukassa joten ratsastus oli aluksi aika hakemista ja Renso kolhikin puomeja useasti. Pian kuitenkin yhteinen sävel löytyi ja ylitimme puomit reippaassa laukassa kertaakaan niihin osumatta. Alkuverryttelyn jälkeen siirsin Renson käyntiin ja taputin ruunaa kaulalle. Eliza kehui minua, kun sain pidäteltyä innokkaan hevosen ja antoi Rensolle pienen porkkananpalan. Pian otin taas ohjia tuntumalle ja jatkoimme edellisen tunnin istuntaharjoituksia, mutta nyt vain pienillä esteillä. Ensimmäisenä tehtävänä oli kääntää hevonen ravissa pituushalkaisijalle ja ylittää puomit jatkaen samaa vauhtia. Renso alkoi puomien keskivaiheessa aina kiihdyttelemään, mutta lopulta antautui ja totteli pidätteitäni. Laukassa meillä oli jälleen hieman hakemista, mutta kyllä sekin onnistui loppujenlopuksi vallan mainiosti. Mentyämme vielä pieniä esteitä kaarevilla urilla, sekä ilman jalustimia siirsimme ratsut käyntiin ja lähdimme kohti rantaa.

Rantaan päästyämme Eliza istui hieman kauemmaksi kivelle ja sillä välin minä ja Elowyn lähdimme kahlailemaan. Olimme jättäneet satulat kentän laidalle siksi aikaa, että palaisimme takaisin uittoreissulta. Renson selkä ei ollut hirveän tasainen, mutta onnistuin pysymään siinä sen aikaa, että pääsimme rannalle. Vedenrajaan tultuani Renso kuopi vettä innoissaan etukaviollaan ja uskaltautui syvemmällekkin, uimaan asti Eliza ei meitä päästänyt sillä meillä molemmilla oli ratsastusvaatteet päällä eikä uimapukua.
“Renso näyttää nauttivan vedestä.” sanoin nauraen Elowynille, joka yritti patistella Kaktusta syvemmälle.
“Joo niin näkyy nauttivan.” Elowyn naurahti ja taputti poniaan kun tämä otti askeleen syvemmälle.
Yhtäkkiä päällämme olleet pilvet revähtivät auki ja päällemme alkoi pikku hiljaa tippumaan vesipisaroita. Eliza viittilöi meidät kohti tallia ja niin me ravasimme kiireen vilkkaa tallipihalle. Eliza ryntäsi hakemaan kentältä satuloita ja sillä välin minä, sekä Elowyn veimme ratsumme karsinoihinsa. Harjasin Renson karsinassa siistiksi ja kuivasin vielä hieman pyyhkeellä isompia vesilaikkuja.
“Siellä tulee nyt kunnolla vettä.” Eliza tokaisi ja käveli toimistoonsa.

Puolentunnin päästä seisoin tallin parkkipaikalla tallikassi olallani. Äiti oli luvannut hakea minut kotiin, kun oli kuullut että olin tullut kävellen.
“Mites se kurssi meni?” äiti kysyi, kun istahdin märkänä autonpenkille.
“Ihan hyvin, Eliza on kyl taitava ope.” vastasin.

// Tällästä tällä kertaa :D Yritin nyt kirjottaa minä muodossa ja imperfektissä, mutta aina välillä se hyppää preesensiin.

Vastaus:

Todella kiva ja huisin pitkä tarina! Hyvin olit ymmärtänyt tuntien tehtävät. Estetunnista olisi vielä hieman voinut kertoa, oliko aiempi kouluistuntatunti helpottanut esteillä tai oliko istunta parempi koulutunnin jälkeen. Mahtavaa, että puhdistit Renson varusteet, niitä ei olekaan hetkeen pesty, joten se auttoi suuresti. Mukavaa myös, että Elowyn pääsi mukaan tarinaan. Teillä meni ilmeisesti hienosti Renson kanssa. :) Saat vaikkapa 56 ve.

Nimi: Ada

26.05.2018 13:41
Kävelin rauhalliseen tahtiin tarhoille. Etsin katseellani valkoista hevosta, jota koristivat ruskeat täplät, sillä tänään olin vihdoin saanut aikaiseksi lähteä tallille touhuamaan. Peruskoulu oli pian loppumassa ja kesäloman jälkeen olin suunnitellut meneväni lukioon opiskelemaan. Ennen sitä halusin kuitenkin nauttia lämpimistä päivistä tallilla ratsastellen ja puuhaillen hevosten kanssa. Tänään olin saanut ohjeen Elizalta, että minun pitäisi Rammari liikuttaa. Tietysti nousisin itse hevosen selkään, siitä ei ollut epäilystäkään. Pian näenkin yhdessä tarhassa Elizan kuvaileman hevosen, hevonen vetää ylähuulensa pitkälle ja yrittää saada pari ruohonkortta aidan alitse suuhunsa. Naurahdan Rammarille ja maiskutan pari kertaa, jotta hevosen huomio kiinnittyy minuun. Rammari huomaakin minut ja lähtee leppoisin askelin minua kohti.
"Heippa poika, tänään saat vähän liikuntaa" sanon hevoselle virnistäen ja menen tarhaan. Rammari antaa itsensä helposti kiinni, varmaan raukka luulee pääsevänsä laitumelle kuten muina päivinä tähän aikaan.
"Kyllä säkin pääset tänään vielä laitsalle. Ensin työt sitten huvi" sanon asiantuntevasti.

Kiinnitän ruunan vetosolmulla hoitopuomiin, joka on onneksi puoliksi varjossa. Auringossa lämpötila oli jo +28°c ja se oli paljon. Aloitin Rammarin harjaamisen reippain ottein. Joissain kohti näkyi vielä tuppoja talvikarvaa ja yritin niitä nyppiä pois. Ruunan harjauksen jälkeen leikkaan vielä niskasiiliä, joka oli kasvanut kovaa kyytiä. Niskasiili oli tarpeellinen kapistus, koska muuten harjasta voisi hiertyä iso tuppo pois jos riimu hankaisi. Järjestelen tavarat siististi hoitopuomin vierelle, jonka jälkeen nostan satulan käsilleni. Rammari, jota aloin kutsumaan Ramiksi tai Rampeksi seisoo nätisti paikallaan, kun asettelen satulan sen selkään. Satulavyötä kiristän vasta pari reikää, sillä maneesissa voisin kiristää sitä lisää. Satulan jälkeen laitan Ramin riimun tuon kaulalle ja heitän ohjat pään yli. Rami ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja niin saan hevosen valmiiksi. Laitan itselleni vielä kypärän päähän ja otan raipan matkaan varmuudenvuoksi. Eliza sattuu kävelevän pihan poikki ja näyttää minulle peukkuja. Hymyilen naiselle takaisin ja lähden taluttamaan hevosta kohti kenttää.

Kentälle saavuttuani huomaan, että juomapulloni jäi hoitopuomille. En näe hetkeen ketään pihapiirissä, joten lähden Rami mukanani hakemaan juomapulloani. Vesi tulisi tällä ilmalla tarpeeseen, jos vielä kentällä ratsasti. Vesipulloni haettua avaan kentän portin ja menen Ramin kanssa siitä sisään. Käännän ruunan kaartoon, kiristän vyön, lasken jalustimet ja ponkaisen selkään. Pidennän jalustimia parilla reiällä sillä tänään menisin vain perusasioita lävitse. Olihan viime ratasastuskerrasta jo aikaa.

Hetken kävelyn jälkeen otan ohjia tuntumalle ja pyydän Ramia enemmän eteenpäin. Alan käynnissä tekemään kaarevia uria pitkille sivuille. Teen ensimmäiseksi pari volttia. Yritän saada Ramin kulkemaan samassa tahdissa niin uralla kuin volteillakin. Rami kulkee uralla sujuvasti ja hienosti, mutta voltille tultassa tahtoo painaa sisäpohjetta vasten ja oikoa voltin. Huomautan välillä raipalla pienesti sisäpohkeeni taakse, jotta ruuna ymmärtäisi, että nyt ei oikaistakaan. Pian siirrän hevosen raviin ja alan keventämään ulkojalan tahdissa. Teen päätyihin pääty-ympyrät ja asetan Ramia volteilla. Se tuppaa olemaan hieman hankalaa, sillä koko hevonen haluaisi kääntyä sisällepäin. Rami kuuntelee apujani hienosti, hevonen on mielestäni sopivan reipas ja voisin ruunalla ratsastaa useamminkin. Vaihdan täyskaarrolla suuntaa ja teen pääty-ympyröitä myös toiseen suuntaan. Rami taipuu huonommin tähän suuntaan, mutta saamme ihan hyviäkin pätkiä aikaiseksi. Pikkuhiljaa siirrän Ramin käyntiin ja annan pidempää ohjaa. Annan Ramin juoda kentän vieressä olevasta juottoastiasta sillä aikaa, kun itse juon vesipullostani.
"Miten Rampen kanssa sujuu?" Eliza kysäisee minulta, kävellessään kentän ohitse.
"Ihan hyvin joo, ajattelin vielä ottaa hieman laukkoja ja lopetella siihen" vastaan Elizalle aurinkousesti hymyillen.
"No, sepä hyvä" nainen vastaa ja jatkaa matkaansa. Ramin juotua annan hevosen kävellä hetken aikaa uraa pitkin. Pienen kävelyn jälkeen otan jälleen ohjia tuntumalle ja pyydän Ramia kävelemään reippaammin. Valmistelen laukannostoa kulmasta ja laukka nouseekin oikein mallikkaasti. Ensimmäisesi Rami innostuu laukasta niin, että ei tahtoisi millään hidastaa rauhallisempaan tahtiin vaan jatkaisi mielellään nopeaa laukkaansa kenttää ympäri. Saan ruunan kuitenkin aisoihin suuren keskiympyrän avulla ja alan työstämään laukkaa siinä. Asetan hevosta sisällepäin ja yritän saada ruunan taipumaan sisäpohkeeni ympärille. Aina se ei ihan onnistu, sillä Rami ei jaksaisi keskittyä, mutta suunnanvaihdoksen ansiosta hevonen alkaakin kulkea paremmin. Rami alkaa käyttämään, jopa takapäätään enemmän. Laukattuani molempiin suuntiin hidastan Ramin raviin ja ravaan molempiin suuntiin vielä pari kierrosta. Sen jälkeen siirrän hevosen käyntiin ja taputan tuota kaulalle.
"Aika mahtava hevonen sä loppujen lopuks oot" puhelen ruunalle ihastellen.

Kun saan varusteet pois Ramin päältä harjaan hikisen ruunan kunnolla ja otan vesiletkun esiin. Rami tutkii letkua kiinnostuneena, mutta pian kiinnostus siirtyy metrin päässä olevaan ruohotuppaaseen. Huuhtelen ruunaa viileällä vedelle ja kuivaan enimmät vedet pois. Tämän jälkeen lähden taluttamaan hevosta kohti laidunta. Ramin tajuttua mihin menemme hevosen vauhti kiihtyy ja hevonen alkaa hirnua innoissaan laitumella olijoille. Hidastelen Ramin vauhtia ja yritän saada hevosen kuuntelemaan. Avaan laitumen portin ja talutan innokkaan hevosen paratiisiin sisälle. Otan riimun pois hevosen päästä ja niin Rami lähtee muiden mukaan pukkilaukan saattelemana. Jään katsomaan hevosten touhuiluja hetkeksi aikaa kunnes lähden kohti tallia.

Hoitopuomille saavuttuani vien tavarat ja varusteet omille paikoilleen, sekä vaihdan myös hikisen satulahuovan uuteen. Mietin hetken aikaa mitä voisin tehdä ajankuluksi kunnes huomaan satulahuoneen olevan kovinkin epäjärjestyksessä. Päätän ensimmäiseksi laittaa likaiset pyyhkeet ja huovat pöydiltä lojumasta pyykkikoriin. Järjestelen seuraavaksi suitset hyviin tiukkoihin nippuihin ja nostelen maassa roikkuvat satulavyöt satuloiden päälle. Seinän vieressä olevasta loimikapista repsottaa loimia valtoinenaan, joten nostelen loimet lattialle ja asettelen ne uudelleen kaappiin. Loimet ovat suuria ja painavia, joten minulla vierähtää tovi saada ne uudelleen kaappiin niin, että järjestys ei olisi ihan samanlainen kuin ennen. Loimet saatuani huomaan, että lattialle on kertynyt suuri hiekka ja pölykerros. Niimpä haen lattiaharjan ja tomerasti alan harjaamaan lattiaa puhtaaksi pölyistä sun muista. Pian satulahuone alkaakin näyttämään siistimmältä ja huokaisen helpotuksesta. Voisin myöhemmin jatkaa huoneen siivousta, mutta isommat sotkut olivat nyt poissa. Kävelen hyvillä mielin kohti kaappiani, jossa mustat lenkkarini olisivat. Nyt minun pitäisi lähteä kotiin tekemään viimeistä koulutyötä loppuun.

Illemmalla kotona saan puhelimeeni viestin ja huomaan lähettäjän olevan Eliza.
"Satulahuone oli muuttunut ihan erinäköiseksi kuin mitä se oli!! Kiitos siitä Ada!" luen viestin hyvillä mielin.

// Joo tuota kirjoittamisesta onkin aikaa ja en yhtään tiiä minkälainen tästä sitten loppujen lopuksi oikein tuli. Toivottavasti ainakin ihan luettavaa :D

Vastaus:

Hyvä tarina, enpä nyt osaa oikein kommentoida sen enempää. Tuo Rami nimi kuulosti korvaani todella oudolta. Kun olen pyrkinyt, että hevosen nimi tai kutsumanimi ei ole ihmisen nimi, niin varmaan siksi. Tuollainen satulahuoneen siivous olikin hyvä! Tarinasta saat vaikka 30 ve ja ekstratehtävästä saat 15 ve eli yhteensä 45 ve.

Nimi: Cilla

06.05.2018 21:54
Cilla & Nana 6.5

Heräsin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun, kun äitini soittaa minulle ja kertoo, että hän on lähtenyt töihin, eikä pääse heittämään minua tallille tutustumaan uuteen hoitohevoseeni, Nandeleen, helpommin Nanaan. Äitini on eläinlääkäri ja tekee siis työkeikkoja pitkiäkin matkoja esimerkiksi maatiloille, joilla kestää ainakin pari tuntia. Halusin tallille jo ajoissa, joten päätin olla nopea ja keretä klo. 14.25 lähtevään bussiin.

Kerkesin bussiin ja sen kyydissä köröttelin kohti Talli Neljää Kaviota. Olin nähnyt Nanan vain kuvissa, mutta minun silmiini se näytti todella nätille tammalle. Luonteeltaankin se oli mieleeni. Mietin, että mitä tekisin ensimmäiseksi. Etsisin varmaan tallinomistajan Elizan ja esittelisin itseni. Hän osaisi varmaankin neuvoa, mistä löytyisi mitäkin.

Bussi jätti minut pysäkille, josta oli aika lyhyt kävelymatka tallille. Lähdin kävelemään hiekkatien reunaa pitkin, kuunnellen lintujen laulua. Kevät oli ihanaa aikaa, kaikki uudistuu ja kaikki kukoistaa. Hevosille se tietää tietty hieman harmia, nimittäin kaiken maailman ötökät, jotka pommittavat niitä. Naurahdin ajatukselle pienistä ötököistä "pommittamassa" hevosia. Kun huomasin tallille kääntyvän risteyksen häämöttävän, kiristin hieman tahtia ja huomasin melkein juoksevani. Samalla huomasin hieman jännittäväni, sillä olihan talli minulle ihan uusi.

Kun pääsin tallin pihalle, katselin hetken ympärilleni. Näin hevosia tarhoissaan, jonkun ratsastamassa kentällä ja punaisen tallirakennuksen, jonka vieressä oli ilmeisesti maneesi. Päätin mennä talliin ovesta, jonka oletin olevan pääovi. Heti ovesta sisään päästyäni vilkaisin oikealle ja huomasin ilmoitustaulun. Ilmoituksia oli paljon ja silmäilin niitä. Erilaisia hevosten nimiä, tunti-ilmoituksia ja kilpakutsuja. Astelin eteenpäin ja katselin karsinarivejä. Jokaisen karsinan ovessa luki hevosen nimi, etsin katseellani Nanan karsinaa. Rico, Mittu, Lach, Halla.. Nana! Menin karsinan luo ja toiveajattelin tamman olevan siellä, vaikkapa nukkumassa päiväunia, mutta turhaan. Karsina oli tyhjä, ellei purupohjaa lasketa.

Etsin katseellani jotain opastetta, missä olisi toimisto. Huomasin vain kyltit, kuten "Lantala" tai "Ruuat", sekä "Satulahuone". Päätin vilkaista sinne, voisinhan vaikka katsoa millaiset kamat Nanalla oli. Kun lähestyin ovea, kuulin sieltä puheensorinaa. Pääsisinkö salakuuntelemaan kenties tallilaisten draamaa? Okei, naurettavaa ajattelin ja avasin oven hitaasti. Huomasin ensin pöydän, sitten sen ääressä istuvat, ehkä ikäiseni tytöt. He lopettivat keskustelunsa, mutta eräs heistä moikkasi minulle. Vastasin hänelle hymyllä ja kysyin,
- Tietääkö kumpikaan teistä missä tän tallinomistaja on?
- Ai Eliza? Tietty toimistossaan, sieltä hänet löytää varmasti, toinen tytöistä naurahti ja osoitti huoneen perällä olevaa ovea.
- Ahaa, kiitti! vastasin ja menin ovelle, koputin ja odotin vastausta.
- Ei sun tarttee koputtaa, mee vaan sisään, toinen tytöistä vastasi.

Avasin oven ja näin naisen istuvan toimistopöydän takana. Hän kirjoitti jotain tietokoneellaan, eikä ilmeisesti huomannut minua, joten sanoin,
- Moi, tulin nyt käymään täällä, aloin hoitamaan Nanaa.
Nainen, tämä Eliza siis nosti päätään, katsoi minua ja hänen kasvoilleen levisi hymy.
- Oletko sinä Cilla? No mutta, tervetuloa talliin! Nana on nyt ulkona, mutta voit hakea hänet sisään, jos haluat tehdä parempaa tuttavuutta, Eliza sanoi ystävällisellisesti.
- Ööm, juu huomasinkin ettei se ole karsinassaan. Onko sen harjat jossain? kysyin hieman epävarmasti.
- Ne ovat tuolla satulahuoneessa, semmoisessa hyllykössä. Nanalla on päitset päässään, riimunnaruja löytyy päätyoven vierestä, Eliza ohjeisti minua.
Kiitin häntä ohjeistuksesta ja lähdin hakemaan Nanaa. Samalla nappasin mukaani harjapakin, jonka vein odottelemaan Nanan karsinalle.

Kiiruhtaessani pihalle, etsin katseellani Nanaa tarhoista. Kun huomasin tamman, lähdin kävelemään sen tarhalle, samalla vihellellen ja kutsuen tammaa sen nimellä.
- Nana, moi! moikkasin sille, vaikka tiesin että vastausta ei olisi odotettavissa.
Tamma seisoi hiekkatarhassa kahden muun hevosen kanssa. Muut seisoivat korvat sivuilla, rentoina ja kuin nukkuen, mutta Nana seisoi tanakasti korvät hörössä, tuijottaen minua pikimustilla silmillään. Menin veräjän luo, avasin alalangan, sukelsin sen ali ja laitoin sen roikkumaan ylälankaan. Sitten menin tamman luo. Se puhalsi minua kohti, päästi hörähdyksen tapaisen pörähdyksen ja peruutti hieman. Se ei tunnistanut minua tutuksi ihmiseksi, joten ojensin käteni sen haisteltavaksi. Se toimi ja Nana tuli lähemmäs. Otin hitaasti sen päitsistä kiinni ja kiinnitin pinkin riimunnarun kiinni. Käännyin ja lähdin kävelemään kohti veräjää. Nana seisoi kuin patsas, mutta kun maiskautin se lähti kävelemään. Suljin veräjän perässämme ja kävelytin Nanan talliin. Siellä vein sen karsinaansa, sidoin sen kiinni ja aloitin harjaamisen.

Harjatessani huomasin, että Nana pyrki tunkemaan lähemmäs karsinoiden kaltereita ja hamusi niiden välistä käytävälle. Käskin sen peruuttaa, tein sen todella useasti. Mietin, että mistäköhän se johtuu, kunnes päätin kokeillä löysätä riimunnarua. Nana lopetti jatkuvan eteen liikkumisen ja sain jatkettua harjaamista ongelmitta. Kimon karva kiilsi, vaikkei tallissa ollut erityisen kirkasta. Siitä näki että sitä oli hoidettu hyvin, koska kaikki talvikarva oli lähes irroitettu. Nana taisi nauttia harjauksesta, koska se roikutti alahuultaan. Välillä se käänsi kauniin päänsä minua kohti, yritti tutkia taskujani ja hamuta turvallaan käsiäni.

Puhdistin Nanan kavioita kaikessa rauhassa, eikä tamma ollut moksiskaan. Testasin myös, ovatko kengät kunnolla kiinni. Se kuuluu rutiiniini, teen sen aina. Kun olin valmis, taputin tammaa ja katsoin kelloa. Puoli neljä. Nyt oli sunnuntai, eli ei ollut tunteja. Voisin siis viedä Nanan takaisin tarhaan. Keräsin kaikki käyttämäni harjat takaisin harjapakkiin. Otin riimunnarun irti, nykäisin kevyesti narusta ja Nana seurasi minua. Taluttaessani sitä ajattelin, että olisi onni omistaa tälläinen hevonen. Ainakin se olisi ilo silmälle, enhän minä tiennyt millainen se oli ratsastaa. Kun löysäsin Nanan tarhaan, se kääntyi vielä lähtiessäni katsomaan minuun päin. Hymyilin, niin kaunis eläin.

Vein harjapakin paikoilleen, kun palasin talliin. Huomasin muiden lähteneen, ehkä ratsastamaan. Istahdin hetkeksi tallihuoneen penkille selaamaan kännykkääni ja huomasin äidin laittaneen viestin "Joko oot valmis, voisin hakee sut nyt??" Vastasin olevani valmis haettavaksi ja kerroin tallin osoitteen. Äiti kertoi olevansa paikalla kymmenen minuutin kuluttua, joten päätin mennä pihalle odottelemaan. Talli oli kotoisa ja alkoi tuntua viihtyisälle heti ovesta sisään astuttuani. Ne kaksi tyttöä ja Eliza vaikuttivat mukaville. Nana oli mahtava, toivon hyviä hetkiä sen kanssa tulevaisuudessa!

// Aloitustarinaa pukkaa, hieman vailla ideaa mutta menkööt ;D

Vastaus:

Tosi kiva ensimmäinen tarina. Tarinassa oli sopivasti kuvailua ja yksityiskohtia, mutta ei kuitenkaan liikaa. Teillä tulee olemaan varmasti hauskaa Nanan kanssa. Nana tykkää myös kovasti uida. Käykää toki alkuun vaikka kahlaamassa, ratsain tai taluttaen, joku päivä. Saat 37 ve.

Nimi: Elowyn

06.05.2018 21:19
Sunnuntai 06.05.2018
Olin notkunut tallilla jo koko aamupäivän siivoillen ja Elizaa auttaen, kunnes hän lopulta lähti viettämään lounastaukoa ja suunnittelemaan iltapäivän tunteja. Siinä vaiheessa minäkin päätin laittaa luudan sivuun ja ruveta liikuttelemaan hevosia. Eliza oli antanut mulle luvan ratsastella myös tallin muita hevosia, joiden hoitajat olivat lomalla tai joilla ei ollut hoitajia. Eliza ei ollut vielä tehnyt tuntilistoja enkä ollut aivan varma, kuka ei menisi tunnille, joten päätin ratsastaa Tumpin ensimmäisenä. Hain ruunan harjat ja suuntasin reippaasti sen karsinalle. Askeleeni kuullessaan Tumppi nosti päätään ja katsoi minua kiinnostuneena hetken ajan, mutta kiinnostus näytti lopahtavan siinä vaiheessa kun ruuna tajusi, ettei minulla ollutkaan sille herkkua.
”Sori, jätkä, saat sitten treenin jälkeen jotain hyvää”, naureskelin ja avasin karsinan oven.

Tumpin hoitaminen oli aina yhtä mukavaa. Siitä oli kuoriutunut todella sosiaalinen, hellyydenkipeä ja huumorintajuinen, kun sen kanssa vietti vähänkin enemmän aikaa. Ruuna oli onnekseni melko puhdas ja sain sen harjattua nopeasti – kavioiden nostokin oli kerta kerralta helpompaa, vaikka välillä Tumpilla oli vieläkin tapana seistä kuin kaviot karsinan pohjaan liimattuina. Saatuani ruunan harjattua, kävin vaihtamassa pikaisesti omat kamani ja palasin karsinalle Tumpin satulan ja suitsien kanssa. Tapansa mukaan satuloidessa alkoi vauvaponin kärsivällisyys jo palaa hiukan loppuun, mutta nopeasti Tumppi myös uskoi, kun komensin, ettei kuopiminen ole ihan toivottua käytöstä. Kuolaimet saatuaan suuhunsa se oli taas ihan valmiina lähdössä kentälle ja malttoi tuskin odottaa, että sain kaikki suitsien remmit kiinni.
”Johan sä oot innoissas, liikkuisitko sitten tänään jo vähän enemmän omalla moottorilla?” höpöttelin Tumpille samalla kun lähdimme kävelemään kohti kenttää. Positiiviseksi yllätyksekseni olin huomannut, että pikkuhiljaa Tumpilta alkoi löytyä vähän enemmän voimaa ja tasapainoa ja pätkittäin siltä alkoi irrota jo tosi kivaa liikettä, vaikka varsinkin laukka olikin vielä välillä vähän hankalaa. Lisää treeniä vaan, niin hyvä tulee.

Kentällä kiristin vyötä parilla reiällä ja hyppäsin kyytiin. Olin ratsastanut Tumpilla viimeksi eilen, eikä sillä ollut kukaan mennyt minun jälkeeni, joten jalustinhihnoja ei tarvinnut ruveta säätämään. Kävelimme hetken pitkin ohjin samalla kun mietin meille vähän tekemistä. Meillä oli noin puolisen tuntia aikaa ennen kuin ratsastuskoulun tunnit alkaisivat, ja vaikka olisinkin voinut jatkaa treeniä maneesissa tai mennä vaikka maastoilemaan, ajattelin kuitenkin vain ratsastaa Tumpilla kaikki askellajit läpi ja vähän jumpata ja taivutella sitä. Olin edeltävällä viikolla treenannut sillä kunnolla jo pari kertaa ja ensi viikolle olimme sopineet Elizan kanssa ainakin yhden estetunnin ja rankemman koulutreenin, joten ajattelin ottaa vähän rennommin. Muutaman minuutin kuluttua aloin lyhennellä ohjia ja pyysin Tumppia heti liikkumaan vähän eteen. Se reagoi pohkeeseen tosi kivasti ja vaikutti keskittyneeltä, mikä oli positiivista. Aluksi keskityin ihan vain ratsastamaan kulmat huolellisesti ja suoristamaan pitkillä ja lyhyillä sivuilla. Oikea asetus – oikea oli selkeästi Tumpille vaikeampi kierros – oli välillä vähän hankala. Tein muutamat voltit kumpaankin suuntaan ja vaikka Tumppi aluksi meinasi kaatua sisäpohjetta vasten, muutaman huomautuksen jälkeen sekin ongelma alkoi korjaantua. Siirsin Tumpin raviin ja se liikkui eteen paljon parempin kuin eilen. Ravasin pari kierrosta ihan vain kenttää ympäri, jonka jälkeen rupesin tekemään vähän isoja voltteja ja loivia kiemurauria. Yritin keskittyä siihen, että saisin Tumpin ravaamaan rennosti, reippaasti ja letkeästi, enkä niinkään siihen, että se kulkisi täydellisessä peräänannossa. Eliza kävi huikkaamassa ravityöskentelyni keskellä, että Tumppia tarvittaisiin sitten tunnilla, joten päätin vielä ottaa laukan molempiin kierroksiin ja ravailla sitten vielä hetken eteen-alas, ettei Tumppi olisi ihan väsynyt seuraavalle tunnille mennessään.

Otin laukkaa ympyrällä ja vaikka laukannostot onnistuivatkin ihan kohtalaisesti, oli Tumpin laukka tahmeampaa kuin yleensä. Kannustin sitä reippaammaksi ja kyllähän se siitä vähän reippaammaksi tuli, mutta vähän pohkeen taakse se silti jäi. Päätin silti tyytyä siihen, nuoren hevosen kanssa ei laukka juurikaan parane vaikka sitä kierroskaupalla ratsastaisikin. Annoin Tumpille vähän pidempää ohjaa ja taivuttelin sitä vielä molempiin kierroksiin ympyrällä, ennen kuin siirsin sen käyntiin viittä vaille kaksi. Ehdimme kävellä noin viitisen minuuttia, ennen kuin tallista rupesi kulkemaan ratsukoita kentälle päin ja käänsin Tumpin kaartoon. Tulin alas ratsailta ja autoin vielä seuraavan tunnin ratsastajan ruunan selkään. Jäimme hetkeksi puhumaan Elizan kanssa, kunnes hän alkoi pitää tuntia ja minä päätin etsiä itselleni toisen ratsun.

Kävin tuntilistan läpi ja huomasin, ettei Kukka ollut menossa tunneille. Muistelin hämärästi menneeni sillä muutaman kerran, jossain maastossa ainakin. Olin nähnyt sitä tunneilla ja esteillä se vaikutti innostuvan tosissaan, mutta itselläni ei ollut hajuakaan, millainen tamma oli koulussa. Tarkistin vielä, ettei tammaa kaivattu tunneilla ennen kuin lähdin hoitamaan sitä.

Sain Kukan reippaasti kuntoon. Vähän se oli tammamaisella päällä ja yritti aluksi vähän kiukutella, mutta nopeasti sekin rauhoittui ja tyytyi kohtaloonsa. Kentällä oli toisella puolella jo pari hoitajaa tai yksityisen omistajaa ratsastamassa, joten päätin mennä maneesiin, jossa olisi vähän enemmän tilaa. Ilokseni huomasin, ettei maneesissa ollut ketään muuta, joten saimmekin sen ihan omaan käyttöömme. Kapusin nopeasti Kukan kyytiin ja lähdimme kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Kukalla oli pieni ja hieman hidas askel ja sen käynti muistutti paljon Tumpin käyntiä. Hetken kuluttua lähdimme liikkeelle ravissa ja Kukkaa sai aina välillä muistutella liikkumaan. Aloin ratsastaa loivia kiemurauria molemmille pitkille sivuille ja asetin tammaa molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa Kukan oma moottori alkoi käynnistyä ja se rupesi liikkumaan sen verran reippaasti, että päätin jättää raipan hetkeksi maneesin laidalle.

Aloin vaikeuttamaan tehtäväämme tekemällä pienet kiemuraurat myös lyhyille sivuille. Kapeassa maneesissa piti todella keskittyä kääntämään hevosta kunnolla, tehtävästä ei muuten oikein tullut mitään. Tein myös muutamat siirtymiset aina lyhyelle sivulle saadakseni Kukkaa vähän paremmin kuulolle.

Kun olimme verrytelleet myös ravissa, jätin kiemuraurat hetkeksi ja tulin Kukan kanssa suurelle keskiympyrälle, jolla ajattelin otin pikaisesti laukkaa molempiin suuntiin. Tahmean ja hitaanpuoleisen sekä isoaskeleisen Tumpin jälkeen koin pienen kulttuurishokin Kukan selässä, joka meinasi alussa mennä sellaista vauhtia, ettei ole tosikaan. Jäinkin vähän pidemmäksi aikaa ympyröille työstämään tammaa ja keskityin lähinnä siihen, että saisin sen rentoutumaan ja laukkaamaan hallitummin ja vähän rauhallisemmin. Pikkuhiljaa työskentely alkoi tuottaa tulosta ja tamma alkoi selkeästi rauhoittua ja rentoutua. Taputin tammaa ja siirsin sen raviin, ja se alkoi jo myödätä niskastaan ja ylipäätään liikkua paremmin. Pidimme pienen tauon pitkin ohjin, ennen kuin jatkoimme työskentelyä.

Pienen breikin jälkeen päätin ottaa vielä vähän vastalaukkoja Kukan kanssa. Olin saanut sen laukan jo hallituksi ja vähän lyhyemmäksi, joten vastalaukka loivilla kiemuraurilla onnistuin muutaman yrityksen jälkeen oikein mallikkaasti. Tulin vielä muutamaksi minuutiksi ympyrälle ravailemaan ja Kukka alkoikin esittää jo oikein mukavaa ja rauhallista ravia. Kun aloin olla tyytyväinen työskentelyymme, siirsin tamman käyntiin ja kävelin vielä hetken maneesissa.

Matkalla takaisin talliin Eliza tuli meitä vastaan.
”Ahaa, sä päätitkin kokeilla Kukkaa!” Eliza hihkaisi.
Hymähdin. ”Joo, muistan jotenkin hämärästi menneeni sillä ehkä pari kertaa? Jossakin maastossa ainakin, jos oikein muistan.”
”Minäkin taidan muistaa sen ihan hämärästi”, Eliza myhäili. ”No mutta, mitäs tykkäsit ja miten se liikkui? Se on ollut tässä kevään tullen taas vähän innokkaampi.”
”Joo, sen kyllä huomas! Se oli ihan kiva, aika simppeli sit ku sai sen kunnolla hallintaan ja tuntumalle. Herkkä istunnalle, tykkäsin kyllä! Tehtiin aika paljon laukkaa tänää, sillä oli energiaa aika mukavasti, ainakin Tumpin jälkeen!”
”Tuon voin kyllä uskoa. Tumppi liikkui tänään kyllä ihan kivasti, laukka vähän hankalaa, mutta sekin on kyllä parantunut selkeästi”, Eliza vastasi.
”Joo, se oli ravissa tosi kiva ja reagoi pohkeeseen tosi hyvin, mutta laukka jäi sit vähän pohkeen taakse ja vähän turhan pitkäks. Pitää vaan saada sille vielä enemmän sitä voimaa ja tasapainoa, vois vaikka mennä joskus maastossa vähän kiipeilemään ja muutenkin ruveta nyt liikuttelemaan sitä maastossa kun kerta tulee hyvät kelitkin”, tuumasin. Olimme kävelleet jo talliin ja olin saanut Kukan karsinaan. Eliza jäi vielä karsinan ovelle kun rupesin riisumaan tammalta varusteita.
”Olet ihan oikeassa, maastoilu tekisi kyllä sille hyvää. Jos sulla olisi ensi viikolla aikaa, voitaisiin mennä yhdessä. Vaikka viikonloppuna?” Eliza ehdotti.
Nyökkäsin. ”Joo, kuulostaa kivalta! Mulla on aikataulut vielä vähän auki, mut ehtiihän sen sopia tarkemmin sitten vielä myöhemmin.”
Eliza nyökkäsi ja lähti toimistoon, minä taas jäin hoitamaan vielä Kukan pois.
Ehdin vielä kävelyttää Valo-ruunaa, joka oli ollut hetken lomalla jalkavaivan takia, parisenkymmentä minuuttia, ennen kuin kävin sanomassa heipat Elizalle ja lähdin kotiin valmistautumaan vielä vähän tuleviin kokeisiini.

//Tällasta sitten, aika perustarinaa, mut ajattelin et voisin vaikka tosiaan hypätä tai tulla estetunnille Tumpin kanssa ja treenata sit Frejankin kanssa vähän tulevaisuudessa. Kirjotan varmaan tässä lähiaikoina ainakin pari maastotarinaa kans, nyt saat tyytyä tällaseen vähän perusmenoon! :D

Vastaus:

Kiitos kun liikutit muutaman hevosen, se on aina avuksi. Tarina oli muutenkin oikein mukava, kyllä Tumpista vielä hyvä tulee tuolla menolla ja osaavalla ratsastajalla. Ainakin Tumpin kanssa voisi joskus tässä käydä kahlaamassa/uimassa, se olisi varmasti ruunan mieleen enemmän kuin uskotkaan. Jahka ruuna innostuu uimisesta, voikin olla vaikea saada hevosta pois vedestä! :D
Saat 54 ve.

Nimi: Emma

26.04.2018 18:07
Emma, Hugo, Child ja Carmen

Olin saanut uuden hoitohevosen, Hugon. Se oli New Worest poni ja juuri sopivan kokoinen, -minulle. Tänään menisin moikkaamaan sitä. Sen lisäksi ajattelin talutella Childiä vähän maastossa ja ratsastaa Carmenia. Kokeilisin myös Childille tänään kuolaimettomia suitsia.

Hain Hugon omat harjat satulahuoneesta ja laskin ne ponin karsinan oven eteen. Otin laatikosta Magic Brushin ja menin karsinaan. Hugo luimisti korvansa ja kääntyi takaperin, mutta minä otin sitä riimusta kiinni ja käänsin oikein päin. Sitten nappasin karsinan ovessa olevan riimun narun ja laitoin Hugon kiinni kaltereihin. Aloitin harjaamisen. Ponista pöllysi kamalasti talvikarvaa ja pölyä. Yskäisin muutaman kerran ja jatkoin Hugon harjaamista.

Seuraavaksi siirryin Carmeniin. Carmen oli hyvällä tuulella. Se katseli touhujani korvat söpösti hörössä ja silmissään lempeä katse. Hymyilin tammalle ja annoin sille porkkanan siivun, joka oli sattumalta jäänyt taskuuni. Carmen rouskutti sen hyvillään ja hörähti lopuksi kerjäten lisää.
"Nyt ei tuu enempää" sanoin ja raaputin tamman otsaa. Carmen sulki silmänsä ja minä jatkoin harjausta.

Sitten siirryin Childiin. Otin sen ensimmäikseksi alueelle, jolle sen tarhakaveri ei päässyt ja aloin sukia sitä kevyin vedoin. Child kiemurteli hieman, mutta rauhoittui pian. Taputin sitä kevyesti kaulalle ja puhelin rauhallisesti. Childin kimo, lyhyehkö karva pöllysi ilmaan. Sillä ei ollut ollut talvikarvaa, vaikka oli ollut aika kylmä talvi, joten se oli pitänyt loimittaa usein. Voi sitä loimien kuivattelua ja niiden viikkausta! Onneksi sää oli lämpenemään päin. Vilkaisin yhdessä koukussa riippuvia kuolaimettomia suitsia. Niitäkin pitäisi sovittaa Childille. Kohautin harteitani ja jatkoin harjausta.

Otin suitset käteeni ja menin Childin luo. Annoin sen nuuhkia niitä hetken, sitten pujotin ohjat varovasti Childin pään yli ja jätin ne sen kaulalle. Tamma kavahti ohjia, mutta huomasi sitten etteivät ne ole vaarallisia.
"Hyvä" kehuin Childiä ja raaputin sitä harjan alta. Liu-utin riimun tamman kaulalle ja laitoin suitset tamman korvien taakse. Child kavahti taas ja koitti nousta pystyyn.
"Pruut! Ei hätää. Ei hätää" sanoin ja silitin tamman kaulaa. Child rauhoittui.
"Hyvä" kehuin tammaa ja otin suitset pois sen päältä. En ollut laittanut remmejä kiinni, se saisi jäädä seuraavaan kertaan. Päästin Childin vapaaksi ja lähdin auttamaan Elizaa päiväruokien jaossa.

Vastaus:

Alussa kerroi todella kivasti, mitä aiot tällä kertaa tehdä. Hugon ja Carmenin hoidosta olisi voinut kertoa vielä hieman enemmän, mutta hyvä tuokin jo. Childin kanssa voisi tosiaan tehdä satulointi ja suitsimishommia ihan yhtä aikaakin ja suitsien ollessa päässä ja hihnojen ollessa kiinni, voisi vaikka laittaa riimunnarun kuolaimeen ja talutella Childia, niin hevonen tottuisi taas, että on kaikki varusteet päällä. Ja sitten sitä ratsastamista, autan toki. :)
Saat nyt 32 ve.

Nimi: Emma

20.04.2018 08:40
Emma, Child ja Carmen

Talutin Childia hiljakseen kentällä. Se oli alkanut jo tottua ihmisiin, tai ainakin minuun ja Elizaan. Joku tyttö istui katsomossa katselemassa meidän "tuntia". En siis tietenkään ollut Childin selässä. Yhtäkkiä ulkona pamahti jokin ja Childi säikähti nousten pystyyn. Koitin pidätellä sitä, mutta otteeni lipesi ja se lähti omille teilleen. Childin kavioiden jylinä kaikui hetken maneesissa. Sitten se pysähtyi.
"Voi pahus" mutisin hiljaa ja aloin lähestymään tammaa. Ojensin pientä porkkanan siivua tammalle.
"Hei kulta" sanoin pehmeästi ja otin riimunnarusta kiinni. Tyttö katsomossa oli noussut seisomaan hieman hätääntyneenä (ehkä!), mutta nyt hän istuutui. Aloitin jälleen harjoitukset Childin kanssa. Teimme helppoja maastakäsittelyharjoitteita, kuten puomiin totuttamista, pujottelun kartioihin totuttamista (en tiiä niille oikeeta nimirtystä xD!) jne. Näin Child tottuisi asioihin, mitä Sirkuksessa oltaisiin voitu käyttää.

Päästin Childin tarhaan. Se meni heti syömään heiniä, mitä sille oli laitettu. Hymyilin jä jätin riimun ja narun Childin muiden varusteiden sekaan alueelle, jonne hevoset eivät päässeet. Hymyilin ja poistuin tarhasta. Tyttö oli seurannut koko aika tekemisiämme ja tuli nyt luokseni.
"Hei. Olen Iiris" tyttö sanoi hymyillen.
"Moi! Mä oon Emma. Hauska tutustua" vastasin tytölle myöskin hymyillen.
"Oot älyttömän taitava käsittelemään hevosia!" Oiris kehui minua.
"Nooh. Taito on karttunut Childin kanssa. Sen kaa tarvii hyvät hermot" vastasin hymyillen. Oli mukavaa saada kehuja.
"Mullakin on yks vähän hermoheikko hevonen täällä. Se Panda. Voitko joskus auttaa meitä vähäsen?" Iiris kysyi ystävällisesti.
"Totta kai voin! Sopisiko vaikka sunnuntai?" Vastasin hymyillen. Muita oli mukava auttaa.
"Joo sopii hyvin" hän vastasi ja näytti peukkua. Seuraavaksi vaihdoimme numerot, ja menimme harjailemaan Carmenia ja Kaktusta.

Carmenin harjaus oli sujunut hyvin ja Iiris oli ollut erittäin mukava. Mielestäni päivä oli ollut erittäin onnistunut!

/Sry näin lyhyt tarina, mutta jotain piti keksiä :)!/

Vastaus:

Kiva saada sinulta tarinaa, pitkästä aikaa. Teit Childin kanssa hyviä tehtäviä, itse kutsun kartioita yleensä tötteröiksi tai törpöiksi, kartio on kai oikea nimi. :D
Mukavaa, kun käytit muita hoitajia tarinassa. Kirjoittele vain lisää kun ehdit, niin saat karsinavuokrat maksettua. Saat tästä 30 ve.

Nimi: Ada

26.03.2018 07:30
Tutustumista...
Lauantai 24.3.2018

Ada kuunteli navigointilaitteen tasaista puhetta jännittyneenä. Tytön kasvoista hehkui into ja uteliaisuus uutta paikkaa kohtaan. Tallin tielle käännyttyään Ada hidasti vauhtiaan, sillä jokuhan voisi olla maastolenkillä hevosen kanssa. Tyttö katseli tien reunustamaa aitaa ja lehtensä pudottaneita koivuja. Laitumella ei hevosia näkynyt, eihän se ihme ollutkaan sillä oli vasta alkukevät. Ada ajeli samanlaiseen tahtiin tallipihalle, josta avautui ihan uusi maailma tytölle. Hän parkkeerasi mopoautonsa taitavasti pihan reunustalle ja astui ulos autosta. Ada nappasi urheilukassinsa toiselta puolen auton etuosaa ja jäi hetkeksi katsomaan tallia ja sen antamia uusia mahdollisuuksia. Talli oli väriltään punainen ja myös maneesi sen vierustalla oli maalattu samaisella sävyllä. Maneesin edustalla oli valkoisella aidalla reunustettu kenttä, jossa oli mukavaa ratsastaa lämpimämmillä keleillä. Pihasta löytyi myös pyöröaitaus, joka olisi kätevä hevosten koulutuksessa ja juoksuttamisessa. Ada lukitsi mopoautonsa ovet, vaikkei siihen olisi varmaankaan tarvetta ollut näin rauhaisalla alueella ja lähti harppomaan kohti tallia.

Tyttö avasi tallinoven varmoin ottein ja sulki oven heti perässään kiinni. Hän katseli ihmeissään ympärilleen ja hetken katselujen jälkeen lähti tutkimaan tallia tarkemmin. Adan silmät selasivat ilmoitustaulun jokaisen ilmoituksen tarkasti lävitse ennen kuin lähti katsomaan muuta. Eteenpäin kävellessään Ada huomasi oikean käytävän päädyn ovessa olevan kyltin, jossa luki isoin kirjaimin “LANTALA”. Tyttöä hymyilytti ajatus, että pian hän kävisi tuolla useastikkin. Vasemmalla puolella karsinoiden lisäksi oli ovi, jossa luki puolestaan “KUIVIKKEET”. Ada ei lähtenyt huoneita sen tarkemmin silmäilemään vaan käveli eteenpäin keskikäytävällä. Tytön saavuttua toiseen “risteykseen” hän käänsi päänsä oikealle ja luki nopeasti, että tuokin ovi johti lantalaan.
-Ainakin on tilaa mihin viedä hevosten jätteitä, tuo naurahti ja käänsi päänsä vasemmalle.
Vasemmalta tyttö löysi rehuhuoneen ja karsinoita vastapäätä oli ilmeisesti satulahuone ja pesuboksi.
-Modernia päästä suoraan tallista maneesiin, Ada puheli itsekseen samalla avaten satulahuoneen ovea.
Satulahuoneesta tyttö löysi hoitajienkaappeja, jääkaapin, pari penkkiä, pöydän ja muuta hyödyllistä. Adan silmät kiinnittyivät myös huoneeseen, jonka ovessa luki “TOIMISTO”, siellä varmaan tallinomistaja majaili tälläkin hetkellä.

Hetken mietittyään mitä tallinomistajalle sanoisi Ada meni koputtamaan toimiston oveen. Huoneesta kuului askeleita ja pian oven avasi hymyilevä nainen.
-No, mutta hei. Kuka sinä oikein olet? tallinomistaja kysyi rennolla äänensävyllä.
-Hei, olen Ada. Soittelinkin sinulle pari päivää sitten, että tulen käymään täällä viikonloppuna, Ada kertoi hymyillen.
-Aivan, totta. Unohdinkin ihan kokonaan sinut. No, mutta tervetuloa, olen Eliza tämän tallin omistaja.
-Kiitos paljon. Minä itsekseni kävin jo vähän paikkoja läpi, mutta mahtaisiko sinulta lienetä hetki aikaa niin, että voisit esitellä tallin systeemejä ja hevosia? Ada kysäisi pirteänä.
-Tottakai, odotahan niin suljen tietokoneeni niin lähdetään heti. Voit kassisi jättää, vaikka tuonne penkille siksi aikaa.
Ada otti neuvosta vaariin ja vei kassinsa satulahuoneessa olevalle penkille. Tyttö odotteli jännittyneenä Elizan paluuta ja esittelykierrosta tallissa.
-Tässä on sinun kaappisi, sinne voit laittaa vaikka koko omaisuutesi. Kaappi on muuten ilmainen, mutta lukko pitää itse ostaa, ne kun tuppailevat aina häviämään, Eliza astui satulahuoneeseen ja kertoi nauravaisella äänellä.
Ada katsoi Elizaa kiitollisena, painavaa kassia olisi raskasta aina roudata tallille mukanaan.
-No, sitten minä semmoisen hankin, Ada sanoo hyväntuulisena.
-Täällä satulahuoneessa on jokaisen hevosen varusteet nimellä varustettuina ja harjapakit löytyvät tuosta toiselta seinustalta. Tuossa sivussa on lavuaari kuolainten ja varusteiden pesuun ja saippuoita, sekä rasvaa löytyy hyllyltä, Eliza osoittelee.
Ada seuraa silmäkovana Elizaa ja kuuntelee tämän puheita tarkkaan.

Tunti oli mennyt siihen, kun Eliza oli esitellyt tallia ja sääntöjä Adalle tarkemmin. Hevosetkin olivat tulleet tytölle nopeasti tutuiksi. Nyt Eliza istui Adan kanssa satulahuoneessa juomassa kahvia, heillä riitti juttua ja se oli hyvä.
-Kuka sinulle jäi ensimmäiseksi mieleen, ketä haluaisit liikuttaa? Eliza kysäisi jutustelun lomassa.
-Lach oli minusta todella ylväs tapaus, itse en vaan tykkää hirveästi arabeista, Ada myönsi heti.
-Voisin nyt tulevalla viikolla tulla liikuttamaan ainakin Hallan, se oli jotenkin niin rauhallinen ja ihana, tyttö henkäisee innostuneena.
-Sehän passaa vallan mainiosti, minun itse asiassa pitäisi nyt mennä jatkamaan hommia. Lähdetkö sinä vai jäätkö tänne? Nainen kertoi.
-Minä taidan lähteä, mutta oli kiva tutustua. Tulen sitten ensiviikolla, Ada huikkasi satulahuoneen ovelta ja lähti lennokkain askelin kohti mopoautoaan.

Tyttö kaasutteli rauhalliseen tahtiin pois tallipihalta ja hiekkaiselta tieltä.
-Maltan tuskin odottaa, hän henkäisi musiikin lomassa.

// Tässä jonkinlainen tarina ensimmäiseksi :D

Vastaus:

Juon kylläkin teetä enkä kahvia, mutta ei se haittaa. :D
Jees, mutta kiva tarina. Hallan kanssa en ole kerinnyt kauheasti touhuilla, mutta toivottavasti se on kiva hevonen. :) Saat vaikka 26 ve.

Nimi: Iitu

18.03.2018 20:31
Tervetuloa!
Runo
♡Kastanja♡
18.3.18, sunnuntai

Traileri ajoi pihaan uuden tallin
Avasin takaluukun ja sisältä paljastui poni
Oli trailerissa heinät mullin mallin
Se katsoi mua ihan kuin sanoisi "Sori"
En sen söpöyttä voinut vastustaa
Sen trailerista ulos otin
Ja Eliza näytti sen oman kopin
Kastanjan mä sinne päästin
Siellä se heti olonsa mukavaksi sääsi
Tallikierroksen mä Elizalta sain
Sitten trailerista Kastanjan kamat hain
Satulahuoneeseen ne kannoin
Oli pian kamat siisti siellä
Sitten Kastanjalle makupalan annoin
Sitä hetken hellittelin ja lellittelin
Sitten aika oli kotia kohti mennä

Vastaus:

Kommentoin nyt vain lyhyesti, että hyvä aloitus ja saat 20 ve. Ja tervetuloa Neljään kavioon!

Nimi: Iiris

11.03.2018 08:02
Runo
Iiris & Cuno
Sunnuntai, 11.3.2018

Nostin mä Canon selkään satulan
Cano päätti ottaa vähän mun takista makua
Sitä mä kielsin ja sitten laitoin suitset
Tallin pihaan mä orin talutin
Kiristin satulavyötä
Ja sitten selkään nousin
Nyt lähdettäisiin tekemään työtä!
Tai no, nyt lähdettäisiin maastoon!
Pohkeita mä annoin ja Cano lähti kävelemään
Lumi narskui Canon alla, kun se liikkui
Linnut piipittivät ja oravia puissa riippui

Mutta heti kun metsään mentiin, Cano alkoi säpsyillä
Sitä rauhoittelin ja sanoin ettei mitään tarvinnut pelätä
Se hieman siitä rentoutui
Ja uskalsi ottaa varmempia askelia
Siitä sitten mäkin helpotuin
Pian kuitenkin Canon raviin käskin
Ja se lähti reippaasti ja kiltisti
Hieman liiankin reippaasti mielestä kuskin
Mutta Cano ei suostunut hidastamaan
Se jonkun laukkapolun äkkäsi
Ja siinä sitten ryösti
Mut maahan se melkein pukitti
Mutta mä hienosti selässä taituroin
Onneksi mulla oli satula!
Muuten olisin tippunut

Ei Cano kuitenkaan pitkään jaksanut juosta
Ja tallikkin pilkotti jo
Se käyntiin hidasti
Ja sitten pärskähti
Sille mä pitkää ohjaa annoin
Mutta silti käsiäni kannoin
Tallin pihalla taputin Canoa vähän
Ja sitten heivasin itseni alas
Siinä mä sitten Canoa hetken taluttelin
Ja sitten talliin vein

Tallissa mä sen riisuin
Pesukarsinassakin käytiin, vaikka herra prinssi ei siitä kovasti tykännyt
Sitten orin loimeen käärin
Ja lopulta iltaruuan ponille häärin
Oli ollut ihan mukava päivä
Tästä päivästä kyllä päiväkirjalle kerrottaisi!

/Noni! Sain tarinaa (yliviivaus) runoa aikaiseksi, toivottavasti kelpaa!

Vastaus:

Tykkäsin varsinkin parista kohdasta runoa. "Sille mä pitkää ohjaa annoin, mutta silti käsiäni kannoin" ja ekan kappaleen "oravia puissa riippui" niin mulle tuli ekana mieleen että ne oravat oli kuolleita :D, mutta toivottavasti ei sentään. Saat tästä vaikka 30 ve, kun en muutakaan osaa antaa.

Nimi: Elowyn

08.03.2018 20:35
Torstai, 8.3.2018

Mä en oikeasti jännitä kovin helposti, mutta sillä hetkellä kun kävelin tuttua tietä pitkin Neljään Kavioon päin, vatsassani lenteli perhosia ja kehittelin kaiken maailman kauhuskenaarioita mielessäni. Mitä jos Eliza käskisi mut kotiin? Sanoisi, etten ole enää tervetullut tallille? Olisi muuten vaan pettynyt ja surullinen (ihan aiheesta)? Tai entä jos Kaktus olisi myyty? Se ei kyllä ole mahdollista, mutta entäpä jos se on vaikka lopetettu? Mähän en missään vaiheessa edes sanonut sille tai Elizalle minkään sortin hyvästejä, katosin vain. Koulu alkoi painaa päälle, poikaystävästä kuoriutui täysi idiootti ja kaikki alkoi tuntua vaikealta ja yhtäkkiä vain huomasin, etten jaksanut mennä tallillekaan. Ajattelin, että se menisi ohi enkä edes vaivautunut sanomaan Elizalle asiasta mitään. Ja ennen kuin huomasinkaan, oli kulunut kuukausia siitä kun viimeksi kävin tallilla. Mulla oli tosi ikävä olo siitä tosi pitkään enkä kehdannut ilmoitella Elizalle yhtään mitään, vaikka Eliza oli kyllä huhuillut mun perään ja pommittanut mun sähköpostia ties kuinka pitkään. Hävetti todella paljon tehdä hänelle niin kurja katoamistemppu, varsinkin kaiken sen jälkeen mitä Eliza oli mulle tehnyt. Jeesus että olinkin idiootti.
Tilannehan jatkui vielä ja päättyi lopulta siihen, että äiti alkoi oikeasti huolestua vähän siitä, etten ollut käynyt Neljässä Kaviossa. Se olisi mielellään ajanut mut tallille asti, mutta pienen neuvottelun jälkeen sain luvan kulkea sinne ihan itsekseni - saisin käyttää kaikki viimeisetkin minuutit itseni tsemppaamiseen.

Pian, siis ihan liian pian, huomasin Neljän Kavion kyltin ja tiesin, ettei mulla olisi enää hirveästi aikaa, ennen kuin mun oikeasti pitäisi mennä ja keskustella Elizan kanssa. Jostain syystä ajatus vähän jopa hirvitti mua, lähinnä sen takia, että tiesin miten pettynyt ja surullinen Eliza olisi. Vihaista hänestä en tuskin saisi juuri millään, vaikka se olisikin parempi. Mutta Eliza ei olisi vihainen, ei todellakaan.
Tallirakennukset ja maneesi olivat ihan yhtäkkiä näköpiirissäni. Mun oli pakko pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tekisin. Koota ajatuksiani hieman. Voisinko vaan marssia sisään ovista? Olisiko tallilla paljonkin porukkaa? Onkohan paikka muuttunut? Muistaakohan Kaktus mua ollenkaan? Viimeinen ajatus kolahti kunnolla - siis ihan oikeasti, kuulostaa typerältä, mutta mulle tuli oikeasti paha olo. Miten mä ikinä pystyin tekemään näin Kaktukselle? Se oli ja ehdottomasti on vieläkin todennäköisesti mun elämäni tärkein poni, ja ihan helposti hylkäsin sen kun alkoi itsellä olla vähän hankalaa. Voi jeesus.

Hetken seisoskeltuani paikoillani lähdin varovaisesti kävelemään tallille päin. Tarhoissa näkyi useita uusia hevosia ja poneja, mutta mulla ei oikein ollut aikaa jäädä ihastelemaan niitä. Tajusin yhtäkkiä käveleväni varsin reipasta tahtia ja minnekäs muuallekaan kun Kaktuksen tarhalle. Se reitti oli jotenkin niin pinttyneenä mun aivoihin ja mun ensimmäinen reaktio nyt vaan oli kävellä sinne. Onnekseni huomasin, että poni tarhasi edelleen samassa tarhassa eikä mun tarvinnut juoksennella tarhalta toiselle sitä etsien. Vaistomaisesti kävelin tarhan portille ja vislasin vähän; ponin pää nousi välittömästi heinäkasasta ja se jäi katsomaan mua kiinnostuneen näköisenä. Mua alkoi ihan itkettää, en edes viitsinyt yrittää pidätellä kyyneleitä; ei siitä kuitenkaan mitään tulisi.
"Hei, poni", sain sanottua. "Muistatsä vielä mua?" naurahdin jopa hieman. Kaktuksen korvat kääntyivät höröön ja se nosti päätään vielä vähän. Jatkoin ponille puhumista ja lopulta se lähti hitaasti kävelemään mua kohti. Mua alkoi itkettää vielä enemmän, kun poni viimein pysähtyi portille korvat tötteröllä.
"Hei, pikkumies. Mulla on ollu sua ikävä", sopersin ja ojensin käteni ponin haisteltavaksi. Sen korvat kävivät nopeasti luimussa kun työnsin käteni portista sisään, mutta hetken nuuskittuaan se rentoutui. Astuin lähemmäs ja rupesin silittämään Kaktuksen turpaa.
"Joo, hyvä poni. Mulla on ollu tosi, tosi kova ikävä. Annatsä anteeks mulle, Kaktus? Mä olin idiootti", höpöttelin ponille kyynelteni seasta. Jessus, että mulla oli ollut ikävä Kaktusta.

Seisoin hetken Kaktuksen tarhalla ja höpöttelin ponille rapsutellen sitä samalla. Se selkeästi muisti mut tai sitten siitä vaan oli tullut paljon kiltimpi. Veikkasin vahvasti ensimmäistä. Yhtäkkiä tallilta päin rupesi kuulumaan kavioiden kopinaa ja hätkähdin. Voi hitto, oli mun ensimmäinen ajatus. Koska tämähän ei todellakaan näyttänyt kummalliselta tai mitään, ihan rennosti vaan hengailin itkuisena Kaktuksen tarhalla ja rapsuttelin sitä. Pyyhin nopeasti enimmät kyyneleet takkini hihaan ja ehdin juuri ja juuri kääntyä äänen suuntaan kun kuulin tutun äänen.
"Voi Luoja, Elowyn?" Eliza henkäisi selkeästi yllättyneenä taluttaen minulle tuntematonta friisiläistä. En ehtinyt reagoida mitenkään, ennen kuin Eliza oli jo lykännyt hevosensa lähimpään tarhaan ja harpponut luokseni. Ennen kuin huomasinkaan, oli nainen vetänyt minut jo halaukseen. Elizan yllättävä reaktio ja vilpittömästi yllättynyt mutta huojentunut ilme sai minut puhkeamaan uudelleen kyyneliin.
"Anteeksi ihan tosi, tosi paljon", mutisin naisen olkapäätä vasten.

Eliza halasi minua vielä hetken ennen kuin lähti suoraan sanoen vetämään minua omaan toimistoonsa. Hän talutti minut tallin läpi ja sain osakseni muutamia kummastuneita katseita hevosiaan hoitavilta tuntiratsastajilta, mutta siinä vaiheessa en oikein ehtinyt kiinnittää sen kummempaa huomiota asiaan. Toimistossa hän istutti minut pöytänsä ääreen ja sulki oven perässään. Olin vieläkin vähän itkuinen, mutta onnekseni Eliza aloitti puhumisen.
"Hyvänen aika, Elowy. Älä itke, kultapieni, kaikki on ihan okei", hän rauhoitteli minua pehmeällä äänellä. "Hyvänen aika tosiaan, sinua ei olekaan näkynyt täällä hetkeen. Olen ollut todella huolissani, Elowyn. Olin aivan varma, että sinulle oli sattunut jotain!"
"Mä oon tosi pa...", olin aloittamassa mutta Eliza keskeytti minut nopeasti.
"Kuule, en ole sinulle vihainen, Elowyn. Minusta on ihanaa nähdä sinua enkä missään nimessä ole vihainen, mutta olen kyllä vähän pettynyt. Sinun äitisi soitti minulle jokin aikaa sitten ja kertoi, että sinulla on vähän hankalaa. Ymmärrän sen paremmin kuin hyvin, mutta olisin silti toivonut, että olisit ilmoitellut jotakin. Minä tiedän, miten mukava ja vastuuntuntoinen nuori nainen sinä olet, joten olisin toivonut jonkinlaista ilmoitusta. Oli vähän ikävää vain kadota noin vain, varsinkin kun otetaan Kaktuskin huomioon", Eliza jatkoi. Hän puhui hyvin rauhallisella ja pehmeällä äänellä ja näytti hieman pettyneeltä, mutta ymmärtäväiseltä.
"Mä tiedän, mä olen niin pahoillani... en tiedä, miten tässä pääsi käymään näin... en tiedä mikä mulle tuli ja miksi mä pystin yhtäkkiä katoamaan ja vieläpä hylkäämään Kaktuksen sillä tavalla, mä en tosiaan tiedä", sopersin hiljaisella äänellä.
"Kaktus todella onkin kaivannut sinua. Se selkeästi muistaa sinut, Elowyn. Sinä varmaan tiedät, että siirsimme äitisi kanssa sen takaisin nimiini?" Eliza kysyi jopa hieman varovaisesti. Nyökkäsin pienesti. "Sillä on nykyään myös hoitaja,eli älä huoli - se ei kyllä ihan hylätty ole, vaan saa ihan kunnollista hoitoa." Nainen jopa virnisti pienesti mutta vakavoitui taas pian. Tunsin pienen piston sydämessäni. Olinko oikeasti kateellinen? Voi Luoja.
"No niin, Elowyn. Sinä saat anteeksi. Kaikilla on välillä hankalia aikoja ja kaikki tekee välillä virheitä. Kaikki ovat kunnossa ja kaikki on ihan okei, en ole sinulle vihainen. Ja toivon, ettet itsekään ole vihainen itsellesi. Sinä tulit tänne takaisin ja pyysit anteeksi, älä ole turhan ankara itsellesi. Mitä nyt tapahtuu, se riippuu ihan sinusta. Minusta olisi ihana saada sinut takaisin tänne, vaikka en voikaan luvata, että saisit hoidella ja ratsastaa Kaktusta. Täällä on kuitenkin paljon hevosia, joiden hoitoon ja liikuttamiseen voisit osallistua. Tumpppikin on vielä täällä ja sinullahan on senkin kanssa yhteistä historiaa. Haluan kuitenkin, että päätät nyt itse ja harkitset tarkkaan, kannattaako sinun palata. Olet aina tervetullut tänne, mutta huolehdithan itsestäsi ensimmäisenä, jooko?" Eliza jopa hymyili välillä puhuessaan.
Hänen sanansa tuntuivat uskomattomilta. Olin tervetullut takaisin? Kaiken tämän jälkeen? Olin mykistynyt ja yllättynyt ja minun piti hetki sulatella naisen sanoja, mutta kun sain ajatukseni kokoon, minun ei kauaa tarvinnut miettiä vastausta.
"Musta olisi ihanaa tulla takaisin", sanoin jo vähän itsevarmempana ja katsoin Elizaa suoraan silmiin. Hän puhkesi hymyyn.
"No, siinä tapauksessa, tervetuloa vaan", nainen hymähti.
Enkä voinut kuin hymyillä.

//Tässä nyt tällaista pikaista iltalukemista sulle! En oo hetkeen kirjoitellut mitään ja tää onkin vähän sen mukainen ja aika tönkkö, ja myönnän että saatoin kiirehtiä tän kanssa hieman, että pääsisin kirjoittelemaan noista muista jutuista, inspiraatiota nimittäin löytyy! Toivottavasti tää ei ihan kauhea ollut ja vielä kerran iso kiitos että otat mut takaisin tänne <3

Vastaus:

Oi Elowyn <3 Minä täällä kyynel silmässä luin tarinaa ja mitähän osaisin sanoo tästä..
Todella, todella, todella ihana saada sinut takaisin tänne. Voi kuinka olenkaan ihan oikeasti kaivannut sinua, et uskokaan kuinka paljon. En osaa selittää paremmin, olen aivan sanaton.

Mutta sitten jotain tarinasta:
Aivan ihana tarina jälleen. Sun tarinat on aina tosi ihania, luet minua kuin avointa kirjaa, kirjoitat todella hyvin siitä, mitä minä sanoisin/kautta tekisin. Vau! Saat 58 ve.

Nimi: Ada

27.02.2018 17:53
Tiistai 27.2.2018.


Ada käveli hieman masentuneena kohti tallia, jossa oli viimeksi ollut ainakin kaksi kuukautta sitten. Hän oli aivan varma kuinka pettynyt ja vihainen Eliza olisi häneen. Eliza oli ollut tiukka jo loman suhteen, sillä todella moni hoitajista oli juuri sinä viikkona lomalla ja hevoset jäisivät ilman hoitoa. Mutta Adan oltua kaksi kuukautta piilossa Elizalta, eikä hänestä ollut kuulunut mitään sinä aikana. Nyt hän kuitenkin oli ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt kohti tallia, jossa kuulisi Elizan saarnan.

Pian tyttö saapui tutun näköiselle pihamaalle ja huokaisi syvään. Tämän vaaleat hiukset liehuivat vapaina tuulen mukana ja punaiset posket olivat merkki siitä että tyttö oli kävellyt jo jonkin aikaa ulkona. Ada hengitti syvään vielä kerran, jonka jälkeen lähti varovaisin askelin kohti tallin ovea. Hän avasi oven paleltuneilla sormillaan ja astui tallin lämpöön.
"Kuka siellä?" kuului huuto karsinasta.
Ada jännittyi ja käveli pari askelta eteenpäin.
"Minä täällä, Ada" tyttö vastasi pienellä äänensävyllä.
Kulman takaa kuului meteliä, kun nainen siirsi oletettavasti kottikärryjä. Nainen astui kulman takaa Adan eteen ja katsoi tätä yllättyneenä. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään Ada sanoi itkun sekoittamin sanoin "anteeksi". Nainen, jonka Ada oli tunnistanut Elizaksi heti sisälle astuttuaan vaipui lämpimään hymyyn ja nappasi Adan lämpimään halaukseen. Oli aivan hiljaista ellei laskettu Adan nyyhkytystä, joka oli hiljentynyt huomattavasti siitä kun hän puhui Elizalle.

Hetken kuluttua Eliza irrotti otteensa tytöstä ja laskeutui kyykkysilleen tuon eteen.
"Ada pieni, en minä ole vihainen sinulle, ehkä vain hieman pettynyt kun et ole ilmoitellut mitään itsestäsi. Olen ollut ennenminkin sinusta huolissani. Luulin, että sinulle kävi jotakin." Eliza sanoo myötätuntoisesti ja nousee seisomaan.
"Mulla ei oo ollu vain aikaa, koulu on stressannu mua eniten, kun nyt pitäis panostaa siihen oikein kunnolla." Tyttö huokaisee ja jatkaa puhumistaan.
"Ajattelin, että mun olis parasta erota hoitohommista, mutta haluaisin silti aina välillä käydä auttelemassa täällä ja tulla ratsastustunneille. Käykö se?" Ada katsoo Elizaa nyt silmiin.

Vastaus:

Oi ihana tarina! Totta kai sinä jatkat hoitajana, ei epäilystäkään. En osaa sanoa muuta kuin mahtava tarina, tosi ihana. Saat 38 ve.

Nimi: Rinja

02.01.2018 20:20
Rinja, Lach & Sazza - uusi vuosi, uudet kujeet
----

Pitkästä aikaa tallille. Viimeksi olin käynyt jouluna juolumaastossa joka ei todellakaan ollut mennyt hyvin. Lach oli lähtenyt pukkikiitolaukkaamaan ja karannut jonnekkin, ja meikäläisen osalta maasto oli jäänyt siihen. Pudistin päätäni ja kävelin upottavassa hangessa Sazzan tarhalle. Otin tamman sieltä ja talutin talliin, ja laitoin kiinni. Mukamas kylmissään Sazza tärisi, sillä oli niin paksu karva että todellakaan tosissaan palellut. Harjasin tamman nopeasti, ja hain sen jälkeen vain suitset satulahuoneesta, ja liu'tin jännesuojat tamman etujalkoihin. Suitset menivät helposti päähän, ja napsautin kypäräni kiinni. En jaksanut mennä kentälle, ja maneesissa oli tunti, joten mentiin maastoon.

Sazza käveli aurattua tietä pitkin rauhallisesti, mutta verkkaisilla askelilla. Katselin metsikköön, ja lopulta huomasin tutun polun ja käänsin tamman sinne. Sazza tarpoi korkeassa hangessa, ja pörisi. Nostin ravin ja annoin tamman ravata. Onneksi Sazalla oli pehmeä ravi, niin siellä oli ainakin helppo istua ennen satulaa. Tutulla suoralla nostin laukan, ja Sazza ampaisi laukkaan, ja annoin sen mennä. Kauaa ei tamma jaksanut korkeassa hangessa laukata täysillä, ja hidastaminen onnistui kerrankin hyvin. Hikinen ja puuskuttava tamma käveli rauhassa tallille päin. Kuitenkin pellolla kävellessä tamman jalka upposi jonnekkin kuoppaan, luultavasti ojaan, ja kompastui. Lensin kyntämään maata eteenpäin, ja Sazza kaatui. "voi vittulan väki." kiroilin ja rämmin takaisin tamman luo, joka nousi ylös. Vasenta etujalkaa se ei maahan pistänyt, ja kiroilin vielä lisää. Otin ohjat ja lähdin taluttamaan tallille.

Menihän siinä aikaa, ja heti kun pääsin talliin sisään, huusin Elizaa paikalle. "Mitä?" kysyi nainen, ja selitin mitä oli maastossa tapahtunut. "No voihan..." Eliza sanoi ja mietti hetken. Juttelimme muutaman sanan, minkä jälkeen laitoin Sazzalle riimun, loimen ja kylmäsin jalkaa hetken ennenkuin laitoin magneettipintelin suojaamaan ja tukemaan jalkaa. Päästin tamman ulos tarhaan, ja hain Lachin, jota en sen enempää liikuttanut, kuin että päästin juoksemaan maneesiin. Sen jälkeen pikainen harjaus, ja loimi päälle taas ja ulos. Sazzan jalkaa olisi seurattava.

Vastaus:

Hankitreeni onkin hyvä hevoselle, toivottavasti Sazzalle ei käynyt pahemmin. En nyt muuta kommentoitavaa keksi, saat 21 ve.

Nimi: Iiris

31.12.2017 09:23
Uudenvuoden aatto!
31.12.2017
Iiris ja Cano

"Tänään paukkuu, höpsö" supatin orin korvaan, sen norkoillessa tarhan aidan tuntumassa. Rapsuttelin Canoa otsasta, otsatukan alta ja orii nautti.
"Älä pelkää sitten, oo rohkea!" jatkoin. Halasin Canon päätä ja huokaisin.
"Otetaan sut talliin täältä" sanoin lopulta, ottaen riimun maasta ja sujauttamalla sen ponin päähän. Klipsi vielä kiinni, ja sitten lähdettiin kohti tallia. Cano hörisi tammoille, mutta komensin sitä ja poni lopetti sen heti.
"Noni" murahdin.
"Näytetään me mallia"

Talutin Canon tallissa sen omaan karsinaan ja heti siellä vapaaksi päästyään, se käänsi takapäänsä minulle mielenosoituksekseen.
^Olisi varmaan halunnut riehua vielä tarhassa^ mietin hymähtäen ja jätin riimun ja narun roikkumaan karsinan oven salpaan. Lähdin hakemaan Canon harjoja satulahuoneesta, samalla katsellen höriseviä hevosia, jotka pistivät päänsä ulos karsinasta. Cano oli sellainen pomottelija, mutta mulle se vaan oli sellanen ponivauva, aina. Nappasin harjapakin mukaani ja lähdin takaisin oriin karsinalle.

Kaivoin pakista pehmeänharjan ja Magic-harjan. Aloitin harjaamisen niillä. Ei kyllä ponissa paljon harjattavaa olisi, sillä ulkona oli lunta noin 40cm, ja siinä ne hevoset sitten tietenkin olivat piehtaroineet. Katsahdin Canon alahuulta, ja se lerputti hauskasti harjan tahtiin. Kikatin hiljaa ja jatkoin harjailuani.

Canon Nk:
Nyt se tyttö, tai siis mun omistaja alko harjaamaan mua, ja se rentouttaa. Sillä on joku tosi pehmee harja ja sit joku aika kova harja noissa kavioissaan, tai siis käsissään, mitkä lie. Se lähestyy mun takajalkoja uhkaavasti ja mä huiskautan häntäni sen naamalle, koska en tykkää yhtään siitä, että mun takakavioita harjataan.
"Cano! Sun takajalat pitää harjata!" Se huudahtaa ja jatkaa sinnikkäästi niitten harjaamista. Alan polkea etukavioilla maata mielenosoitukseksi. Se Iitir, eiku Iisir, eiku Iiris huokaisee ja lopettaa takajalkojen harjaamisen.
^Jes!^ mietin ja se siirtyy harjaamaan mun toista puolta.
^Mennäänköhän tänään ratsastamaan, vai ottiko se mut vaan sisään se paukejutskan takii?^ jatkan mietiskelyjäni lerputtaen alahuultani harjan sipaisujen tahtiin.

Iiriksen Nk:
Kun olin saanut Canon harjattua, tiputin sen ruokakuppiin kaksi porkkanaa ja omenan.
"Ole hyvä, ja hyvää Uuttavuotta!" Toivotin Canolle ja se säntäsi heti rouskuttamaan niitä. Asettelin harjan harjakoppaan ja jäin katselemaan kiiltävää valkoturkkista poniani kaltereiden taakse.
^Voi kun se on söpö^ mietin ja hymyilin leveästi. Palautin harjapakin paikoilleen ja lähdin kohti kotia.

Vastaus:

Kiva tuo Canon näkökulma tuohon väliin. Joskus voisitkin kirjoittaa vaikka koko tarinan Canon näkökulmasta. Saat 26 ve tällä kertaa.

Nimi: Maisa

30.12.2017 22:12
Ajattelin minäkin vähän runoilla.

Hiutaleet maahan satoi, äiti evääni reppun latoi. Auto huristaen tallille ajoi. Vaippa lumenvalkoisen peittää maan ikimutaisen. Tallipihalla käy kova hulina. Kuuluu hoitajienhuoneesta pulina. Moikkaan Elizaa joka hevosta ulos taluttaa. Donna pihatolla mua odotti, ja muut hevoset tarhassa iloitsi. Tamma hampailla hupusta nappasi, ja minä riimusta kiskaisin. Talliin hevosen vein, sille kylmyyden selväksi tein. Harjasin tamman karvaa, se oli käytöstä hyvää, harvaa. Sitten satulan selkään nostin ja tamma potkulla kosti. Suitset laitoin ja kaulahuivin taitoin. Maneesiin matkamme päättyi, siellä selkään hyppäsin. Käynnillä aloitin, ja raviin nostin. Laukka sujui jo paremmin ja ympyröitä harjoitin. Tunti sujui hujauksessa, ja selästä hyppäsin.
Loppu(vähän tönkkö)

Vastaus:

Loppuun olisi sopinut vielä sana vilauksessa, ihan viimeiseksi sanaksi niin se olisi rimmannut hyvin hujauksessa sanan kanssa. :)
Saat 20 ve.

Nimi: Jade

25.12.2017 00:27
Joulumaasto

Olin ilmoittautunut Ferrin kanssa Neljän kavion joulumaastoon, joka olisikin ensimmäinen ratsastukseni ruunallani uudella tallilla joten jännitystä oli ilmassa. Olin vain juoksuttanut Ferriltä virtoja pois pyöröaitauksessa tai maneesissa, jotta ruuna olisi saanut tutustua uuteen talliin kunnolla. Eihän minulla ollut mikään kiire hevosen selkään, mutta tänään sekin päivä taas koittaisi.

Tallilla oli jo täysi hulina, kun hevosten hoitajat sekä omistajat laittoivat ratsujaan kuntoon maastoa varten. Tallia oli myös koristeltu mukavan jouluiseksi, mikä sai itsenikin joulumielelle.
”Moi Jade!” Eliza huikkasi valkean Hallan karsinasta. Tervehdin häntä takaisin ja huikkasin muillekkin maastoon lähtijöille tervehdykset. En ollut vielä tutustunut juurikaan kehenkään tallilla kävijään, joten kävelin suoraan Ferrin karsinalle jossa ruuna jo odotteli. Eliza oli ollut ystävällinen ja ottanut kaikki maastoon lähtevät hevoset sisälle valmiiksi. Kimo mutusteli viimeisiä heinänkorsia karsinan pahnoista ja nosti korvat hörössä päänsä ylös kuullessaan minun tulevan. Hymähdin ja menin karsinaan, silittäen Ferrin kiiltävää kaulaa. Ruuna tutki mutustellessaan heti käteni sekä taskuni herkkujen varalta ja kun niitä ei löytynyt, jatkoi se heinien syömistä. Hymähtäen lähdin karsinasta hakemaan harjapakkia sekä varusteita.

Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat saaneet ratsunsa kuntoon ja seisoimme tallin pihalla täysissä varusteissa. Rinjan arabialainen ainakin näytti odottavan innoissaan tulevaa maastoa sen tanssahdellessa häntä korkealla pihamaalla. Ferri vain katseli Lachia korvat hörössä, mutta viisas ruunani ei lähtenyt säheltämiseen tällä kertaa mukaan. Eliza selitti maaston olevan pääosin rauhallinen, mutta pääsisimme myös laukkaamaan. Sitten olikina aika nousta satulaan! Kiristin vielä vyötä ja lyhensin jalustimia rei’iällä ennenkuin ponnistin itseni Ferrin satulaan. Ruuna seisoi kiltisti paikoillaan korvat yhä hörössä, katsellen muita hevosia kiinnostuneena.
”Tehdään jono Hallan perään! Järjestys on...” Eliza huudahti ja alkoi luetella nimiä, kun kaikki olivat ratsailla. Me olimme Ferrin kanssa heti Elizan takana joten ohjasin ratsuni raskaan kimon perään. Kohta jono oli tehty ja kaikilla oli paikkansa.
”Noniin, lähdetään kävellen liikenteeseen!” Eliza huikkasi ja kannusti ruunansa kävelemään tietä pitkin. Ferri lähti korvat hörössä seuraamaan Hallaa ja loppu jono seurasi meitä.

Kävelimme pitkään tietä pitkin ennenkö käännyimme metsätielle, joka johti kauniiseen lumiseen metsään. Olin aina tykännyt talvesta juurikin lumen vuoksi, joka kasautui puiden oksille saaden ne näyttämään todella upeilta. Ferrillä oli virtaa ja se kävelikin ihan Hallan hännässä kiinni, joka ei onneksi haitannut kimoa työhevosta.
”Otetaan ravia!” Eliza huudahti ja Halla nosti laiskahkosti ravin, mutta heräsi koventamaan tahtia Elizan muistuttaessa sitä raipalla. Ferri viskoi päätään ja suorastaan hypähti raviin, venyttäen askeleitaan oikein pitkiksi. Jouduin tekemään paljon pidätteitä, että sain pidettyä virtavan ruunani Hallan perässä. Onneksi Ferri kuitenkin pysyi hyvin hallinnassa, vaikka ruunan häntä pyörikin villisti ja se pureskeli kuolainta innoissaan. Ferri työskenteli hyvin koko selällään ja polki takajaloillaan aktiivisesti alleen, joka sai hymyni nousemaan korviin asti. Hetken ravattuamme hidastimme käyntiin ja käännyimme pienelle, kapealle metsäpolulle jossa hevoset saivat katsella mihin astuivat. Ferri sähläsi hetken aikaa ravipätkän jälkeen eikä malttanut katsella jalkoihinsa, jolloin ruuna kompasteli kantoihin lumen alla. Seisoin jalustimilla joten ruunan oli helpompi pysyä pystyssä ja kohta se rauhoittuikin kävelemään sähläämättä. Polku kesti kymmennisen minuuttia, jonka jälkeen tulimme pellon laidalle.
”Nyt otetaan laukkaa, saatte päästellä ihan niin kovaa kun haluatte, mutta viimeistään pysähdys pellon toisessa päässä!” Eliza ohjeisti ja varmisti, että kaikille laukkapätkä sopi. Pari ratsukkoa päätti mielummin mennä ravissa ja lähtivät ravaamaan kauempaa pellon laitaa kohti tapaamispaikkaa. Ferri aavisti mitä oli tulossa ja viskoi päätään innoissaan, jolloin vain vaahto ruunan suusta lensi sen ryntäille ja kaulalle. Eliza antoi merkin, että sai nostaa laukan ja minä tein työtä käskettyä antaen ruunalleni laukkapotkeen – joka oli ehkä virhe suoraan pysähdyksestä nimittäin! Ferri hypähti puolimetriä ilmaan ja ampaisi täyteen kiitolaukkaan. Muut jäivät heti jälkeen, kun arabiristetys pani parastaan häntä töttöröllä. Tiesin etten saisi ruunaa kuuntelemaan apujani vähään aikaan joten annoin sen painella täysin sieluin. Kaviot vain hakkasivat lumista sänkipeltoa ja ruunan hengitys tiheytyi sen hengästyessä. Kimo karva kastui hiestä ja omista silmistäni valui kyyneleet viiman takia. Pellon reuna alkoi lähestyä ja tein varovasti pidätteitä, jotka onneksi näyttivät menevän perille kun Ferri alkoi hidastaa vauhtiaan. Ruuna hidasti ja rikkoi ensin raville, ja sitten käyntiin sekä lopulta pysähtyen pellon reunaan odottaamaan muita. Ferri oli hengästynyt ja läpimärkä hiestä, mutta tyytyväisen näköinen saadessaan revitellä pitkästä aikaa. Muitakin ratsastajia hevosineen alkoi tulla pellon reunalle ja odottelimme, että kaikki olivat tulleet.
”Tehän menitte kovaa!” Eliza naurahti Hallan selästä, kun lähdimme taas jonossä liikkeelle.
”Joo Ferri innostuu aina pellolla”, vastasin hymähtäen ja annoin ruunalle pitkät ohjat, sen alkaessa venyttää kaulaansa käynnissä. Loppumaasto olikin rentoa käyntiä pieniä metsäpolkuja pitkin, jotka veivät tallille.

Tallin piha täyttyi kohta nauravista ja iloisista ratsastajista, kun laskeuduimme ratsujemme selästä maaston jälkeen. Hevoset pärskivät tyytyväisinä ja ravistelivat itseään. Ferri hankasi päätään toiseen etujalkaan samalla, kun löysäsin vyötä sekä nostin jalustimet ylös.
”Kiitos maastosta ja oikein hyvää joulua kaikille!” Eliza toivotti ratsastajille hymyillen ennen kuin talutimme hevosemme talliin. Vastauksia kuului jokaisen suusta ja kohta talli täyttyi kavioiden kopseesta. Ferri oli ollut todella kiltisti ja rauhallinen laukkapätkän jälkeen ja nytkin se käveli säyseästi karsinaansa, jossa riisuin siltä nopeasti varusteet. Heitin ruunan päälle fleeceloimen ja tarkistin jalat varmuuden vuoksi. Kaikki näytti olevan kunnossa joten jäin rapsuttelemaan kimoa hetkeksi. Rapsuttelun jälkeen vein varusteet satulahuoneeseen ja vein Ferrille sylillisen heinää syötäväksi. Eliza lupasi viedä ruunani pihalle, kunhan se ensin kuivuisi kunnolla ja sai syötyä. Tyytyväisenä ja täynnä joulumieltä lähdin tallilta, tulisikohan pukki käymään?

Vielä kerran, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vastaus:

Todella kiva tarina taas. Kirjoitat kivoja, pitkiä tarinoita ja kerrot mukavasti yksityiskohtia. Saat 45 ve.

Nimi: Sofku

23.12.2017 12:27
Tasaista laukkaa
Keinuttaa, keinuttaa
Vilistää pellot ohi
Ei tarvi vaihtaa vaihdetta
Kun kauramopot
Käy vaan kolmella eri tasolla
Ja niitä säädellään pohkeella
Pyörii pörröiset korvat
Villisti, villisti
Keinuttavaa laukkaa
Maailman tappiin asti
Auringonlaskua kohti
Keinumme näin
Tyrskyjäkin täysillä päin
Keinuttaa
Mut anna mennä vaan
Et kadu hetkeäkään
Keinut vain
Keinut uudelleen
Ja uudelleen
Suljet silmät ja keinut taas
Keinut valtamerilaivassa
Tuhansien tähtien alla

// innostuin mäkin runoilemaan =D

Vastaus:

Tämä oli oikein mukava runo, saat 30 ve.

Nimi: Iiris

22.12.2017 21:28
Ratsastusruno
Iiris & Cano
23.12.2017

Canon selkään mä satulan nostin
Sen jälkeen suitset päähän laitoin
Cano taas hampaillaan mulle satulavyöstä kosti
Kohta maneesiin talutin ponin
Selkään noustessa käyttäytyi kuin koni
Komensin Canoa eteenpäin
Se käveli rauhassa näin
Alkuverkat meni rauhaisasti
Pian lähdettäisiin riehakkaasti
Raviin lähti poni
Kiihtyi ja kiihtyi ravi orin
Lopputunnista laukat otettiin
Sitten vähän maastossa sotkettiin

/Okei täst tuli aika huono, mut kelvatkoon. Matkin vähän Rinjaa, joten siitä hänelle näyrät anteeksipyynnöt/

Vastaus:

Tämä oli kiva, saat 20 ve.

Nimi: Rinja

22.12.2017 20:45
Rinja & Lach - ehkä jopa runollista?
-----

Lach ravasi kaula kaarella pärskien
kevyesti päätään kantaen.
Kevyesti orhi liihotteli maneesin hiekan yllä,
nostattaen perässään pölypilviä hentoisia.
Rentoutuneesti se ravasi korvat höröllä,
ja hyvin mielellään otti selkänsä raviin mukaan.
Suunnanvaihto, laukannosto.
Nätisti Lach laukkasi, rentoa, pitkää laukkaa,
yhä muodossa nätisti, selkäänsäkkin käyttäen.^
Puhdas vaihto lävistäjältä,
paljon kehuja kaulalle.
Siitä sitten loppukäynnit, ja rauhaisaa joulun odotusta.

Vastaus:

Tällaista tällä kertaa, saat tästä 15 ve.

Nimi: Iiris

21.12.2017 20:10
Lunta ja valkoisia ponipalleroita
Iiris & Cano
20.12.2017


Traileri saapui uuden tallin, Neljän Kavion pihaan. Hyppäsin ulos autosta ja katselin tallipihaa. Se oli siisti, mutta luminen. Tallilla oli hieno maneesi ja reilun kokoinen kenttä, jotta sen voisi jakaa vaikka kahdelle ratsukolle. Astelin trailerin sillan luo, jota äiti oli juuri avaamassa tallin omistajan kanssa. En ollut huomannut hänen saapumistaan, sillä olin varmaan ollut niin ajatuksissani. Pian trailerin silta pamahti maahan ja pölläytti samalla vähän lunta ilmaan. Hymähdin ja katselin silmiäänsä pyörittelevää ja luimivaa Canoa.
"Cano on näköjään vähän ärtynyt matkan jälkeen" tallin omistaja, Eliza totesi.
"Ei paljon, se on vaan aina tollanen. Se uhittelee ja mahtailee koko aika. Iso ego, mutta pieni poni" selitin Elizalle ja hän nyökytteli vain päätään. Kävelin koppiin ja lähdin taluttamaan ponia pois trailerista. Äitini oli alkanut jo äsköttäin raahaamaan Canon kamoja Elizan johdolla ponille varattuun paikkaan satulahuoneeseen. Kohautin harteitani ja lähdin viemään Canoa karsinaansa. Karsina 17, niin Eliza oli minulle sanonut. Tallin sisään astuessamme, hevoset käänsivät päänsä kohti meitä ja hörähtelivät ystävällisesti uudelle tulokkaalle.
"Hei hepat" naurahdin ja Cano hörähti luimistaen korvansa.
"Hei älä viitti olla heti tollanen senkin riiviöponi" tuhahdin ja talutin oriin sen uuteen karsinaan. Päästettyäni ponin sinne ja lukittuani oven aloin katsella Canoa. Se alkoi hyöriä karsinassaan ja luimistella vierustovereilleen. Huokaisin ja lähdin katsomaan missä on satulahuone.

Eliza touhuili jo muiden satuloiden parissa ja äitini oli lähtenyt.
"Hei Iiris! Sun pitäs täyttää mun toimistossa muutama paperi, sitten mä voin esitellä sulle tallii.
"Okei" nyökkäsin ja lähdimme toimistoon täyttämään papereita.

Papereiden täytön jälkeen Eliza esitteli minulle tallin ja näytti missä on satulahuone, hoitajienhuone ja rehuhuone. Ulkona tallin omistaja esitteli ja kertoi minulle maneesista, tarhoista, pihatoista ja kentästä. Hän sanoi myös, että Cano saa tarhata toisen yksityisen kanssa. Kun talli oli esitelty ja Cano hyvästelty, minä päätin lähteä kohti bussipysäkkiä.

Loppu!

Vastaus:

Tarina eteni sujuvasti ja oli hyvä ensimmäiseksi tarinaksi. Pituuskin oli hyvä näin ensimmäiseksi tarinaksi enkä löytänyt kirjoitusvirheitäkään. Saat tästä 24 ve.

Nimi: Rinja

21.12.2017 20:00
Rinja & Lach - uusi tuttavuus
-----
Silitin Lachin turpaa, ja ori hörisi ja kurotti kaulaansa herkkujen toivossa. Tutkailin papereita, ja satulahuopaa jossa luki Lach. "Vai että Lazs" sanoin, ja mietin että ei se nimi niin voinut olla. Koitin päässäni miettiä miten nimen voisi lausua, ja huokaisten pyyhin sienellä taulusta Lachin, ja laitoin tilalle Rommin. "Sä olet tästä lähin poikaseni Rommi." sanahdin, ja tungit paperin kaappiini, ja nappasin oriin harjat mukaan. Menin Lachin karsinaan, ja aloin sukia eilen saapuneen maksanrautiaan karvaa. Ori kuunteli korviaan heilutellen tallin ääniä, mutta aika hiljaista oli. Ensimmäisiä tunteja vedettiin, ja talissa ei ollut väkeä. Katselin karsinan ikkunasta kuinka lumihiutaleet putoilivat maahan, ja toivoin että seuraava ryhmä lähtisi maastoon, koska en haluaisi lähteä ensikertaa uudella hevosella maastoon. Vaivuin ajatuksiini harjatessani Lachia, ja hätkähdin kun ori päästi hirnahduksen ja astui hokkikengillä varpailleni. Älähdin "Ai perkelee..." työnsin orin pois jalkani päältä, ja se alkoi pyöriä kuin vimmattu. No eipä ihme, tuntilaiset tulivat talliin. Sidoin äkkiä orin kiinni, ja varustin. Mietittyäni hetken, päädyin vielä laittamaan orille pintelit, ja naurahdin kun muistin että ilmoitustaululla oli lappu jossa luki että pinteleiden alle pintelipatjat, ikinä ollut pintelipatjoja hevosillani käyttänyt. Tallista ulos päästyäni päätin mennä maneesiin, tulisivat tuntilaiset sinne tai ei. Kun Lachin kaviot koskettivat lunta, ori hyppäsi ilmaan sillä siunatulla sekunnilla. "UAARGH" örähdin ja roikuin ohjissa. "Prr..." tyynyttelin hevosta, ja sainkuin sainkin orin lopulta maneesiin. Huokaisin ja nousin selkään, ja aloin kävellä ympäri maneesia.

Onnekseni tuntilaisia ei maneesissa näkynyt, ja Lach ravasi rennosti tuntumalla, ehkä aavistuksen liian pitkänä, mutta se ei haitannut. Pistin oria töihin kunnolla, ja teimme ravissa väistöjä, taivutuksia, voltteja... Suuntaakin vaihdettiin, ja siirsin taas orin pitkän ravityöskentelyn jälkeen käyntiin. Lach puuskutti, ja kävelimme varmaan viitisentoista minuuttia, ennenkuin otin taas ohjat käteen, ja nyt nostin laukan. Lach nosti reippaan, liian pitkän, laukan, ja aloin heti koota laukkaa lyhyemmäksi. Ori lyhensi laukkaa sopivaan ratsulaukkaan, ja aloimme tehdä taas voltteja ja ympyröitä, sekä taivutuksia. Siirtymisiäkin tehtiin, ja Lach innostui. Suuntaa vaihdettiin lävistäjältä, ja laukanvaihto ravin kautta. Laukkatyöskentelyä emme tehneet niin kauan, ja hidastin orin raviin, ja ravasin hetken, ennenkuin siirsin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat.
Lach käveli rennosti, ja verkkaisesti eteenpäin, ja jonkun aikaa siinä meni, ennenkuin laskeuduin selästä alas, ja vein orin talliin. Lach oli taas pelleillyt lumessa, ja päätin viedä sen ulos.

Varusteet pois saatuani katselin Lachia hetken, ja laitoin sille harkinnan jälkeen tallitoppiksen, koska halusin orille talvikarvan. Laitoin suosiolla ketjun orin suuhun viedessäni sen ulos, ja silti se pomppi ja poukkoili kuin pingispallo ympäriinsä. Vaivalla sain Lachin tarhaan, mistä se sitten paineli suoraa kyytiä menemään pukkien kera, ja muutamat tilsatkin lensivät heti hevonkuuseen. Naurahdin ja katselin orin touhuja, ihme hepuleita ne saavat kun näkevät lunta. Päätin vielä mennä papereista tutkimaan oliko Lach todellakin asunut aina Arabiassa, koska siltä ainakin vaikutti.

Vastaus:

Muuten kiva tarina, jäin kuitenkin jotain kaipaamaan ratsastus kohdasta. Omalla hevosellaan nyt ei ole välttämätöntä käyttää pintelien alla patjoja, mutta tallin hevosille ne ainakin laitetaan. Saat 25 ve.

Nimi: Sofku

21.12.2017 07:19
"Lettu nyt!" kiljaisin, kun poni vain punki vastaan eikä suostunut peruuttamaan ulos trailerista. Hengitys höyrysi kirpeässä pakkasessa ja lumi valaisi tarhoja parkkipaikan ympärillä.
"Sori, tää on vähän tämmönen tamma", hymyilin tallin omistajalle Elizalle, joka kärsivällisesti odotti että saisin ponin pois trailerista.

Lettu oli aamulla saanut päälleen sen siistin, lampaankarvalla pehmustetun edustusriimun turvasta rispaantuneen tarhariimun sijaan ja lähes käyttämättömät, uudet kuljetussuojat. Selkään olin heittänyt kevyttoppiksen blingblingreunoilla - vain parasta pikku prinsessalle. Itsekin olin vähän siistimmin pukeutunut - puhtaat, punaiset ratsastushousut, tallitennarit ja huppari, jonka selkäpuolelle oli brodeerattu teksti "TEAM LETTUSOFTIS".

"Letulle oli tosiaan toi pihattopaikka", Eliza selitti ystävällisesti, kun pomppiva poni viimein oli trailerista ulos. Riisuimme yhdessä tallinomistajan kanssa Lettusen kuljetussuojat ja vaihdoimme tarhariimun päähän (mitä poni nyt vähän yritti sinkoilla karkuun). Kevyttoppis sai jäädä, katsottaisiin sitten vähän ajan päästä toimiko loimitus.

"Nää kaikki meidän pihattolaiset on kyllä lupsakkaa väkeä, yks meidän heppa Dermi, se on tuo keltainen poni tuolla kauempana", Eliza kertoi.
"Sitten on Child, se on vähän arka ihmisiä kohtaan, mutta ei se olemattomasta päälle hyöki. Donna, tuo musta on varmasti kiva kaveri Letulle, samaa kokoa löytyy ja sekin on tyypillinen tamma!"

Pihattoporukka näytti kyllä varsin rempseältä poppoolta, joten hyvillä mielin päästin Letun portilla irti. Hiukan poni ihmetteli ja yritti punkea aidan läpi takaisin minun luokseni, mutta kun hiukan hätisteli, se jo kirmasi muiden luo tuttavuutta tekemään.

Tutustuimme vielä Elizan kanssa hiukan talliin - lähinnä rehuvarastoon, pesupaikkaan, satulahuoneeseen ja sen sellaisiin, kun Lettu kuitenkin asui pihatossa. Eliza lähti jo muualle jäädessäni koristelemaan kaappiani kuvilla Letusta - ja tietysti siihenkin piti kirjoittaa herkkutiimimme nimi.

loppu <3

Vastaus:

Hyvä ja sujuva tarina, kirjoitusvirheitä en löytänyt. Tunginkin vielä Iekin pihattoon, jos haluat käyttää tarinoissa pihaton muitakin hevosia. Saat tästä 27 ve.

Nimi: Jade

20.12.2017 19:05
Lumipyryä ja pomppivia poneja


Olimme eilen Ferrin kanssa muuttaneet uudelle tallille, Neljään kavioon, minun muuttaessa toiselle paikkakunnalle opiskelujeni perässä. Ferri oli ollut vähän hermostunut ja villihkö, mutta se oli aivan normaalia sille uudessa paikassa. Olimme tulleet illalla joten olimme Elizan kanssa päättäneet jättää Ferrin suoraan karsinaan jossa se saisi kotiutua rauhassa heiniä mutustellen. Tänään aamulla se on jo päässyt jaloittelemaan tarhaan, ajattelin samalla kun pysäköin mustan Toyota Yariseni tallin parkkipaikalle. Taivaalta sateli hitaasti isoja lumihiutaleita, joka kaunisti jo valmiiksi lumista maisemaa entisestään, joka sai väkisinkin hymyn huulille. Nappasin takapenkiltä tallikamppeeni, jotka olin laittanut isoon reppuun, jonka purkaisin satulahuoneessa omaan kaappiini. Lukitsin auton ovet ja lähdin kävelemään kohti tallirakennusta, ihaillen samalla kaunista maalaismaisemaa jota peitti valkea vaippa.

Tallissa ei näyttänyt vielä olevan ketään joten suunnistin suoraan varustehuoneelle, jossa oma kaappinikin sijaitsi. Avasin lokerikon minulle annetulla avaimella ja aloin kaikessa rauhassa purkamaan ratsastusvaatteitani sekä tallitavaroitani kaappiin, järjestäen ne tietenkin siististi. Olin saanut homman jo melkein loppuun, kun kuulin varustehuoneen oven käyvän ja kurkkasin uteliaasti tulijaa kohti. Tunnistin naisen tallin omistajaksi Elizaksi.
”Heippa! Oli pakko tulla heti järjestelemään paikat”, huikkasin naiselle joka hymyili minulle lämpimästi.
”Tietenkin! Toivottavasti viihdyttä täällä meillä. Ferri ainakin on ottanut kaiken ilon irti tänään päästessään tarhaan”, Eliza vastasi naurahtaen.
Hän jatkoi kertoen, että Ferri oli tanssahdellut aamulla matkan tarhalle ja heti kun riimunnaru oli irronnut sen päitsistä, ruuna oli hypähtänyt täyteen laukkaan ja katsastanut uuden ulkoilualueensa.
”Siitä kyllä näkee, että siinä on arabia. Sen verran hienot liikkeet ja häntäkin nousi pystyyn kuin lipputanko!” Eliza nauroi kehuen ruunaani, enkä voinut kuin nauraa mukana. Kuulosti niin Ferrin tapaiselta, siltä ei tuntunut koskaan loppuvan energia. Juttelimme vielä hetken Elizan kanssa ennenkö hän lähti näyttämään, missä Ferrin tarha sijaitsi. Ainakin aluksi ruuna tarhaisi yksin, kunnes tutustuisi muihin hevosiin.

Tarhalle päästyämme näin kimon ruunani haistelemassa tarhan maata utelias katse silmissään. Sen pää nousi salamannopeasti sen huomatessa meidät ja ruunan korvat ponnahtivat höröön sekä suusta kuului kipakka hirnahdus. Ferri lähti kävelemään reippaasti portille vastaan kuin iloiten etten ollut hylännyt sitä täysin uuteen paikkaan. Hymähtäen kävelin portille ja rapsutin kimon kaulaa sen tullessa luokseni.
”Oletko ollut nätisti?” kysyin ruunalta vitsaillen ja menin tarhan puolelle. Ferrille oli laitettu sen vanha toppaloimi, joka olisi jo vaihdon tarpeessa. Loimi kuitenkin oli lämmin joten ruuna pärjäsi sen kanssa vielä mainiosti.
”Se on ollut tosi kiltisti, vaikka onkin vähän herkkis”, Eliza sanoi ja kertoi, ettei Ferri ollut aluksi uskaltanut mennä tarhassa sijaitsevaan katokseen. Parin tunnin tutkimuksen jälkeen ruuna oli lepuuttanut silmiään katoksessa tovin.
”Joo, Ferri on vähän herkkis”, vastasin hymyillen ja klipsautin riimunnarun ruunan päitsiin. Ferri korskahti ja otti pari tanssahtelevaa askelta.
”Oletpas sinä energinen”, sanoin ruunalle samalla kun talutin tanssivan eläimen tarhan portista. Ferri mukamas säikähti porttia ja otti hypyn vasemmalle, mutta olin varautunut tähän joten annoin vain lisää riimunnarua ruunalle. Hypyn jälkeen arabiristeytys palasi vierelleni tanssivin askelin ja heitteli päätään innostuksesta. En voinut kuin hymyillä päätä pudistellen ruunalleni, joka esitti nyt niin hurjaa hevosta. Eliza käveli perässämme talliin.

Tallissa sidoin Ferrin käytävälle, tämän karsinan eteen. Ruuna oli todella valpas ja reagoi jokaiseen pieneenkin ääneen. Hain nopeasti ruunan harjapakin samalla, kun Eliza piti kimolle sillä aikaa seuraa. Ferri ei oikein jaksanut keskittyä oleiseen eli hoitamiseen vaan tuijotteli milloin minnekkin tai kuopi hermostuneena.
”Se on aina pari päivää muuton jälkeen ihan pöhkö”, sanoin Elizalle samalla kun puhdistin ruunan kaviot. Eliza nyökkäsi ja sanoi sen olevan normaalia.
”Olisi ihme jos hevonen olisi heti kuin kotonaan uudessa paikassa”, Eliza lisäsi hymyillen ja taputti Ferriä kaulalle. Elizan piti lähteä hakemaan tuntihevosia sisälle joten sanoimme pikaiset moikat. Olin ripustanut Ferrin tummansinisen, kuluneen toppaloimen ruunan karsinan edessä olevaan pidikkeeseen josta sen löytäisi helposti myös aamulla. Sain hoidettua Ferrin varsin nopeasti ja tullessani varusteiden kanssa takaisin ruunan luokse, se hyppi pystyyn sen verran mitä se pystyi ollessaan kiinni käytävällä. Laskin nopeasti varusteet telineeseen ja menin ruunan vierelle kiskomaan sitä takaisin neljälle jalalle. Ruuna hörähteli korvat hörössä ja tuijotti Elizan sisälle taluttamia hevosia.
”Etkai sinä nyt poneja pelkää?” kysyin huvittuneena kimolta ruunalta, joka tuijotti russponia järkyttyneenä. Ferri kuitenkin tyytyi seisomaan nyt kaikilla jaloillaan, vaikka kimon ilme olikin täynnä järkytystä sen seuratessa sisälle tulevia hevosia. Eliza vain nauroi ruunani käytökselle – ja niin minäkin!

Olin tehnyt viime hetken päätöksen ja päättänyt jättää ratsastuksen huomiselle. Ferri oli niin täynnä energiaa ja räjähdysherkkää olotilaa, että päätin päästää sen juoksemaan pyöröaitaukseen. Matka aitaukseen oli täynnä tuskaa, kun yritin pitää lentoon lähdössä olevaa ruunaani hallinnassa juoksutusliinan avulla. Lumisade alkoi muuttua pyryksi ja aurinko laski, jolloin pimeys alkoi laskeutua. Onneksi pyöröaitaus oli valaistu joten ei pimeässä tarvinnut työskennellä. Suljin aitauksen portin huolellisesti päästyämme sisälle. Ferri katseli kiinnostuneena ympyrän muotoista aitausta ja haisteli aitoja sekä maata.
”Et ole tainnut olla ennen tälläisessä paikassa, vai mitä?” puhuin hevoselle samalla, kun päästin sen irti liinasta. Ferri ei ottanut lähtöjä vaan käveli aitauksen toiseen päähän ja haisteli aitoja. Ruunalla oli päällään nyt vain suitset sekä jaloissaan suojat ettei se teloisi itseään. Annoin Ferrin vähän aikaa tutustua aitaukseen ennenkö maiskautin sen liikkeelle. Arabiristeytys hypähti lennokkaaseen raviin. Ruunan häntä nousi arabimaisesti ylös kuin lipputanko ja sen korvat osoittivat eteen päin sekä kimon silmissä oli utelias ilme. Ferri kiersi aitausta pari kierrosta kiitoravia ennenkö hiljensi normaalitempoiseen raviin. Viitoin ruunaa vaihtamaan suuntaa, jonka Ferri teki iskien jarrut kiinni ja pysähtyen äkisti – ja lähtien siitä toiseen suuntaan kiitoravia. Näytti kun ruuna oikein lentäisi lumihiutaleiden lailla. Höyry vain nousi ilmaan kimon sieraimista ja hiki alkoi kastella sen karvaa. Itse seisoin paikoillani keskellä aitausta, ruuna juoksi kyllä ihan ilman kannustustanikin. Silti halusin nähdä vähän laukkaakin joten maiskautin ja taputin käsiäni yhteen. Ferri innostui ja heitti ison pukin, jonka jälkeen jatkoi matkaa laukassa. Aivan täysiä aitauksessa ei mahtunut menemään, mutta kyllä Ferri paineli niin kovaa kuin vain pystyi. Pari kertaa ruuna veinasi kompastella, mutta löysi aina tasapainon uudestaan ja heitti pari pukkia sinne tänne. Juoksutin Ferriä vielä laukassa toiseen kierrokseen ennenkö pyysin sitä hidastamaan käyntiin. Kimo oli aivan hikinen ja höyrysi sekä sen silmissä oli edelleen villi ilme. Silti se antoi ottaa itsensä kiltisti kiinni ja tanssahteli perässäni ulos pyöröaitauksesta.

Tunnit pidettiin maneesissa tai kentällä joten päätin ottaa loppukäynnit tallin pihatiellä, joka oli valaistu johonkin asti. Annoin Ferrille pitkän riimunnarun ja ruuna pärskähti venyttäen kaulaansa. Se tuntui olevan tyytyväinen äskeiseen spurttiinsa. Kävelimme tietä edes takaisin niin kauan, että Ferri ei enää ollut hengästynyt jonka jälkeen talutin kimon talliin. Nyt tallissa oli enemmän porukkaa, ihmiset harjasivat nimikkohevosiaan ja minä moikkailin heitä aina tullessani kohdalle. Ferri kulki tanssahdellen ja korvat hörössä tallin käytävällä, se olisi halunnut tehdä tuttavuutta jokaisen hevosen kanssa. Laitoin ruunan suosiolla heti karsinaan, jossa revin siltä heti suojat pois jaloista, jonka jälkeen otin suitsetkin pois. Ferri ravisteli itseään ja pärskähti, jonka jälkeen se rauhoittui etsimään heinänkorsia karsinan kuivikkeiden seasta. Hain varustehuoneesta vanhan fleeceloimemme, jonka laitoin Ferrille päälle, että hiki kuivuisi nopeammin eikä ruunalle tulisi kylmä. Suljin karsinan oven ja puhdistin juuriharjalla kaikki neljä jalkasuojaa, jonka jälkeen vein ne Ferrin varustelaatikkoon. Nappasin suitset ruunan ovesta ja kävin pesemässä kuolaimet huolellisesti, jonka jälkeen kiinnitin ohjat takaisin suitsiin ja vein nekin omalle paikalleen varustehuoneeseen. Siivosin loput jälkeni ja kohta olinkin valmis. Jäin hetkeksi karsinalle katselemaan, kun Ferri etsi edelleen heinäkorsia. Päätin heittää sille pienen sylillisen heinää, kun iltaheiniin vielä oli aikaa ja ruuna oli jo aikaisemmin sisällä. Niimpä Ferri sai pienen ruoka-annoksensa jonka kimmppuun se kävi heti ahmien. Hymyillen ja hyvin mielin jätin ruunani syömään karsinaan loimi päällään ja suunnistin autolleni. Jotenkin minusta tuntui, että tulisimme viihtymään tällä tallilla.

Vastaus:

Vau, mikä tarina! Pitkä ja hyvä. Pari jännää sanamuotoa löysin, mutta ne tekivät tarinasta persoonallisen. Täytyi kyllä ihan tarkkaan miettiä, paljonko annan, mutta vaikka 50 ve, näin alkuun. :D

Nimi: Maisa

20.12.2017 15:30
Uusi talli uudet kujeet.

-Olikohan se tuosta seuraavasta vasemmalle? tuskailin jeeppimme etupenkillä. Äitini laittoi vilkun päällä ja käänsi auton hiekkatielle. Vilkaisin kameraa joka näytti trailerin tapahtumat.
-Donna näyttää rauhalliselta, sanoin ja katsoin ikkunasta ulos. Lunta sateli hiljakseen ja puut olivat vaipan peitossa. Avasin turvavyön kun auto pysähtyi ja hyppäsim ulos.

Äiti avasi trailerin ja peruutin hevosen kanssa ulos. Donna hirnahti tarhassa oleville hevosille ja pyörähti.
-Tämä on uusi kotisi, sanoin ja talutin tamman karsinoille.

-Hei tiedätkö mihin voin laittaa Primadonnan? kysyin joltain tytöltä.
-Joo voit laittaa sen tänne, hän näytti karsinarivistön loppupäätä. Talutin tamman karsinaan ja aloin riisua sen suojia. Tyttö toi sylillisen heiniä tammalle ja lähti. Heitin pinkit kuljetussuojat käytävään ja riisuin loimen. Pinkin loimen jätin karsinan edessä olevalle tangolle.

Teippasin vielä viimeisen kulman paperista kiinni kaappini oveen. "Primadonna" ajattelin. Sekoitin vielä ilta- ja aamukaurat ja otin vielä kuvan instagramiin ponista.
"Uusi talli uudet kujeet!" Kirjoitin ja lähdin. Loppu!

Vastaus:

Hyvä ensimmäinen tarina, kirjoitusvirheitäkään en löytänyt. Saat 17 ve.

Nimi: Rinja

19.12.2017 20:38
(sisältää extra-tehtävän)
Rinja, Sazza & Lach
---
Kävelin ulos tallista, ja jumala mikä kaaos siellä oli. Mun naaman edestä juoksi Sazza varsin tyytyväisenä, ja koko pihalla oli kaaos. Hevosia juoksi ympäriinsä tallipihaa, ja Eliza kirosi jossakin ja näin naisen raahaavan perässään 5 hevosta, ja kun yksi yritti purra toista, tuli käskynä heti vihainen ei, ja hevoset kävelivät nätisti sinne minne olivatkaan menossa. Ja pyhän luojan nimeen kun Sazza tuli mun luo, ja kun kurotin kohti tamman riimua, kääntyi ja laukkasi pois, multa paloi heti pinna. "SAZZA!" karjuin tamman perään, mutta se rymisteli jonnekkin tallin taakse. Huomasin kauempana jonkun hevosen, ja nappasin matkaani narun, ja huomasin läheltä sen olevan Child. Mietin uskaltaisinko ottaa tammaa kiinni, ja varovasti lähestyin sitä jutellen sille koko ajan. Istuuduin lähelle, ja hetken päästä se varovasti kurottautui kohti, ja sain riimun narun kiinni, mitä se vasta säikähti, tempoi ja hyppi pystyyn kuin vimmattu, ja en viitsinyt rueta kieltämään koska olin kuullut tamman historian. Varmaan 10 minuuttia se riehui, ennenkuin rauhoittui, ja Eliza tuli hakemaan se. "Ihme että sait sen edes kiinni" oli nainen sanonut, ja mä lähdin metsästämään nyt omaa hevostani. Sazza oli päätynyt syömään, ja hyökkäsin kiinni riimuun. Siro tamma loikkasi taaksepäin silmiään muljauttaen, ja pörisi. "Ala sinä nyt tulla" tuhahdin ja vein tamman odottamaan karsinaansa. Sen jälkeen etsin vielä Elizan kanssa loput hevoset, ja naisen mentyä korjaamaan aitoja lähdin minä ratsastamaan.

Sazzan hoitaminen kävi ripeästi, ja tamma pörisi taluttaessani sitä maneesiin. Maneesissa nousin selkään, ja aloin kävellä. Maneesissa oli jonkin kokoisia esteitä, tarpeeksi pieniä tälle päivälle, vielä tunnin jäljiltä. Kävelimme ja ravailimme Sazzan kanssa kumpaankin kierrokseen, ja tein paljon voltteja ja taivutuksia tamman kanssa saadakseni nuorukaisen renoutumaan. Menihän siinä aikaa ennenkuin viitsin nostaa laukan, ja sain vastalauseeksi pukin, ja tamma lähti kiitämään. "Prrrr...." pidätin tammaa ja käänsin pääty-ympyrälle. Menimme siinä muutaman kierroksen ennenkuin Sazza rauhoittui, ja menimme koko uralle, tehden yhäkin voltteja. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä laukanvaihdon kera, ja Sazza vaihtoi laukan heittäen taas peräpäätään ilmaan. "Et viittisi!" ärähdin tammalle, ja se veti päänsä alas. Sazza oli kuin pahainen kakara, eimutta hetki, sehän on vielä ihan kakara, 5 vuotias. Huokaisin ja otin parempaa tuntumaa ja aloin koota. Saatuani tamman hallintaan otin hyvän tien pienelle pystylle. Sazza heitti päänsä ylös ja kiihdytti vauhtiaan, ja sain pidätellä sitä. Se hyppäsi ihan mistä sattuu, ja en päässyt mukaan koko hyppyyn. Samalla kaavalla mentiin jonkun aikaa, ennenkuin Sazza rauhoittui ja hypyt alkoivat onnistua. Olikohan ollut huono idea ostaa toinenkin arabialainen?
Loppukäynnit menivät suunnilleen rauhassa, ja Sazza oli hikinen viedessäni sen talliin. Otin varusteet pois, ja sen jälkeen laitoin sadeloimen, koska ulkona nyt ei niin kylmä ollut. Ulos vietyäni menin putsaamaan kaappiani ja raivasin tilaa kohdasta johon Eliza oli sanonut että Lachin tavarat voisi laittaa. Kannoin vanhat varusteet jonnekkin varastorakkenukseen, ja ei siitä kauaa mennyt kun sain siivottua kun traileri tallinpihaan tuli. Menin ottamaan ulos Lachia, ja se todellakin oli nätti. Maksanrautiaan karva kiilteli talviauringossa, ja selvästi lumi sai sen ihmettelemään, koska jostain ulkomailta se oli tullut. Juttelin vieraskielisen miehen kanssa, ja tämä selitti siitä että Lachista oli jo maksettu, ja ojensi paperit. Pyysin kohteliaasta tätä ihme tyyppiä tuomaan Lachin kamat satulahuoneeseen, ja samalla kun talutin riehuvaa oria talliin. Mies katosi ennenkuin sain edes Lachia karsinaan, ja siinä sitten paperit kädessäni menin satulahuoneeseen, ja laitoin tavaroita paikoilleen. Mielenkiintoista tästä tulisi, jos ei muuta. Kävin lyömässä Lachin oveen "kyltin" niinkuin muilla hevosilla jossa oli siitä hieman infoa. Siinä sitten miettimään, että kenen kanssa sen tarhaan tunkisi.

Vastaus:

Ohhoh, jopas on kaaos ollut valloillaan. Kirjoitusvirheitä en äkkiseltään huomannut ja tarina oli kaikinpuolin mielenkiintoinen. Saat tehtävästä vaikka 22 ve ja tarinasta 25.

Nimi: Wendy

19.12.2017 07:31
Enää viisi päivää siihen kohokohtaan!
19.12.2017

Luikin piiloillen kohti tallia. Elizan pitäisi tällä hetkellä olla pitämässä tuntia, joten kaikki varmaan onnistuisi laskujeni mukaan. Luikahdin talliin ja sitten Elizan työhuoneeseen. Jätin pikkupaketin tämän pöydälle ja kurkkasin sitten talliin. Tyhjä. Nyt juoksin hoitajienhuoneeseen ja pinosin pikkulahjat pyramidiksi. Jätin itsellenikin yhden, sillä muuten muut alkaisivat ihmetellä. Kaikissa lahjoissa oli eriväriset hauskat paperit ja kivat rusetille sidotut nauhat. Kaikille hoitajille ja yksityistenomistajille oli, oli Idalle, Adalle, Emmalle, Ida T:lle, Agathalle, Lindalle, Rinjalle ja Elizalle oma toimistossaan. Jokaisessa paketissa oli jokin koruliikkeestä ostettu asia. Jaoin vielä jokaiselle hevoselle ruokakuppeihinsa jouluomenan ja porkkanan. Oli hyvä aika jakaa, nimittäin kukaan hevosista ei ollut sisällä. Muutama niistä oli vain tunnilla ja loput pihatoissa ja tarhoissa. Nyökkäsin hymyillen ja luikin pois hiirenhiljaa. Liikuin puiden takana ja pian pääsin bussipysäkille, sitten jäin odottamaan bussia.
^Enään viisi päivää siihen kohokohtaan^ mietin ja nousin bussin kyytiin. Loppu.

/Tein nyt tästä tälläseen superlyhyen tarinan, jossa Wendy leikkii tonttua ja jakaa jokaiselle, hevosille ja ihmisille, joululahjan xd/

Vastaus:

Uuu, kiva idea. Saat 20 ve. :)

Nimi: Ida

17.12.2017 12:50
(Tuli tehtyy tälläne lyhyt extratehtävä)

Otin Dermin kiinni tarhasta ja vein sen karsinaansa. Kiinnitin riimunnarun karsinan kalteriin ja suljin oven, jonka jälkeen hain harjat ja harjasin tamman puhtaaksi. Nostin Dermin kavion ja aloin puhdistamaan niitä. Tamma nosti kaviot helposti, jonka jälkeen rapsutin tammaa otsasta, joka venytti kaulaansa pitkäksi. Irrotin narun karsinasta, jonka jälkeen avasin oven ja lähdin taluttamaan Dermiä maastoon päin.

Jouduin vähän pidättelemään tammaa, jotta pysyisin sen perässä. Dermi otti vähän väliä maistiaisia puista. Tamma katseli ympärilleen innoissaan ja yritti lähteä ravaamaan, joten jouduin pidättelemään sitä. Kunnes päästiin tielle, aloin maiskuttelemaan ja juoksemaan tamman vieressä, että se lähtisi raviin. Dermi siirtyi helposti raviin. Ravailtiin hetki, jonka jälkeen siirsin tamman käyntiin ja käänsin tamman kohti tallia.

Dermi ei olisi millään halunnut kääntyä, mutta lopulta se kääntyi. Tallilla vein Dermin karsinaansa ja harjasin sen, jonka jälkeen vein sen tarhaan.

Vastaus:

Kiva yksittäinen ekstratehtävä, saat tästä täydet 10 ve, mitä tehtävästä voi saada.

Nimi: Wendy

13.12.2017 07:19
Unessa #1
11.12.2017
Wendy&Panda


Kaviot jyskyttivät maneesin hiekkaista pohjaa nopeasti. Ensimmäinen este! Liisimme sen yli kuin siivillä ja jatkoimme matkaamme kiihtyvässä laukassa.
"Hyvä Panda hyvä!" Huusin vauhdissa Pandalle. Sitten tuli toinen hyppy. Tammani liisi sen yli kauniisti. Hyppelimme kevyitä hyppyjä koko radan, kunnes tuli viimeinen hyppy. Panda hyppäsi, mutta sen jalka ei kestänyt sitä ja poni rysähti esteen päälle. Minä oli lentänyt selästä, mutta Panda ei liikkunut.
"Panda? Panda?!" Huusin itkien.
"Ei!" Kuiskasin ja menin tamman luo.
"Ei näin voi käydä!" Sitten heräsin painajaisesta huohottaen ja hikisenä.
"Painajainen. Huh! En ole menettänyt siis vielä Panda rakastani" sanoin helpottuneena ja huomasin kellon olevan viisi. Kaipa voisin mennä jo tallille.

Juoksin tallille ja suoraan Pandan pihatolle. Luikahdin sisälle ja halasin tamman pörröistä valkoista karvaa.
"Rakas" kuiskasin vuodatin kyyneleitäni Pandan harjaan. Panda hörähti minulle lemäpeästi ja laski päänsä olkapäälleni. Hymyilin. Meistä tulisi vielä hyvä pari estekentillä. Sujautin tammalle riimun päähän ja lähdin viemään tätä kohti tallia. Panda ei ontunut melkein laisinkaan, joten uskoisin että pääsemme joskus hyppäämään jopa 90cm.

Tallissa harjailin Pandan valkoisen karvan siistiksi ja letitin hännän kauniisti. Tänään se ei hössöttänyt paljon, mutta maisteli oikein kunnolla vaatteitani, joten jouduin kieltämään tammaa monet kerrat. Lopulta taputin sitä ja poistuin karsinasta.
"Nähdään taas Panda" kuiskasin ja kurkkasin Kaktuksen karsinaan. Se oli tyhjä. Huokaisin raskaasti. Minun pitäisi hakea Kaktus tarhasta. Otin ruunan riimun mukaani ja lähdin kohti pihattoja. Samalla moikkasin Emmaa, johon olin tutustunut hetki sitten. Tyttö talutti Caramea kohti tallia. Minä luikahdin Kaktuksen tarhaan ja vihelsin. Ruuna käänsi korvansa minua kohden huomatessaan minut, mutta sitten ne painuivat taas luimuun.
"Kato Poju mitä mulla sulle on!" Sanoin lepertelevästi ja ojensin omenan puolikasta kohti Kaktusta. Nyt Kaktus höristi taas korvansa ja lähti kulkemaan minua kohti ylähuuli hullusti korkealla. Kaktus hamusi omenan kädestäni ja minä otin sen kiinni.
"Hieno poika!" Kehuin Kaktusta ja silitin sitä kaulalta. Lähdin taluttamaan Kaktusta tallia kohti.

Nyt Kaktus oli karsinassa ja sidottu kaltereihin. Olin hajenut sen harjat ja aloitin harjaamisen. Kaktus hieman luimisteli, mutta se oli oppinut jo luottamaan minuun aika hyvin, joten ei se niin paljon mitä uudelle ihmiselle. Nimittäin välillä korvat olivat ihan hörölläkin!

Olin puhdistanut Kaktuksen kaviot, ja se oli sujunut niin kuin viimeksi. Jankattiin samaa asiaa, mutta ei se minua ollut haitannut. Olin silloin myös puhdistanut Pandan kaviot ja se oli nostellut kaikki ihan nätisti.

Päästin Kaktuksen vapaaksi karsinassaan ja luikahdin oven raosta pois.
"Heippa Kaktus" kuiskasin ja lähdin viemaan harjoja pois. Vietyäni ne, lähdin kohti bussipysäkkiä.

/Täs tälläne lyhyehkö tarinapätkä/

Vastaus:

Kaktus on tarhassa, kun puhuit pihatosta ja tarhasta. Onneksi Pandalle ei taas sattunut, vaan se oli vain uni. Kivaa, jos Kaktus alkaa jo luottamaan sinuun, se ei kaikkiin luota kovin helposti. Saat vaikka 25 ve.

©2018 Talli neljä kaviota - suntuubi.com