Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Eliza

11.10.2017 15:08
Haikein mielin talutin Kinijaa traileriin. Kinija lähtisi pian uuteen kotiinsa. Ruuna ei varsinaisesti ollut ollut myynnissä, mutta minulta oli kysytty Kinijan ostamista. Jotenkin olin suostunut myymään ruunan, mutta koville se otti.
Sinällään Kinija ei mitenkään erikoinen hevonen ollut, mutta minun sydämeni ruuna vei täysin. Ja Kinija oli pärjännyt hyvin Childin kanssa pihatossa. Hevoset tulivat hyvin toimeen eikä Kinija antanut Childin häiriköidä. Nyt pitäisi keksiä Childille uusi kaveri pihattoon, ja oikeastaan olinkin jo keksinyt hevosen, Dermin.
Suukotin Kinijaa turvalle ja poskelleni vierähti kyynel. Pyyhin sen huomaamattomasti hihaani ja suljin trailerin sivuoven. Kerroin vielä uudelle omistajalle Vionalle, että voisi milloin tahansa ottaa minuun yhteyttä, jos nyt Kinijan kanssa jotain tulisi, mutta tuskinpa tulisi. Sanoin myös, että otan Kinijan varmasti takaisin, jos se joskus tulee myyntiin.
En kestänyt nähdä auton takavaloja, joka merkitsi sitä, että Kinija vietiin pois, joten kiiruhdin talliin. Onneksi tallilla ei vielä tähän aikaan ollut ketään.

Menin satulahuoneeseen juomaan vettä ja lähdin sitten hakemaan toiseksi uusinta hevosta eli Falcoa tarhasta.
Sitä ennen kävin pystyttämässä kentälle muutaman esteen. Ristikon, 40 cm pystyn ja lisäksi vielä ympyrälle kavaletin “sokeripalojen” avulla.

Talliin mennessä Falco katseli paljon ympärilleen ja olisi mielellään mennyt jonnekin ihan muualle, kuin mihin minä. Ruunan kanssa saikin olla tarkkana taluttaessa, ettei se ryöstäydy irti taluttajalta.

Tallissa laitoin Falcon käytävälle kiinni, niin poni ei pyörisi kokoaikaa. Falco oli harjauksen aikana muuten nätisti, mutta ruunaa taisi kutittaa mahasta ja poni steppaili paikallaan. Ruunan maha kannattaakin harjata reippaasti ja kovalla harjalla. Kavioiden puhdistus ja varustus sujui ongelmitta. Olinkin vaihtanut jo ratsastussaappaat jalkaani, joten pääsimme lähtemään kentälle.
Yleensähän minulla oli tallihommissa ratsastuskengät tai kurakelillä kumpparit, yleensä ratsastaessa saappaat.

Ratsauduin ja ohjasin Falcon oikeaan kierrokseen. Olin ottanut lyhyen raipan varmuuden vuoksi mukaan, jos sitä tarvittaisiin.
Falco liikkui kuitenkin melko hyvin ihan pohkeesta eteenpäin ja aloittelimme pysähdyksillä. Pysähdykset sujuivat mainiosti ja jatkoimme reippaassa käynnissä ja teimme voltteja. Siirryimme raviin ja Falco liikkui hyvin. Istuin hetken harjoitusravissa todeten Falcon askeleiden olevan pehmeitä, joten tämä poni sopisi kaikille ratsuksi, millaiselle tunnille tahansa.
Vaihdoimme välillä suuntaa ja teimme ympyrällä laukannoston. Annoin hieman pohjetta ja Falcolta löytyi hieman reippaampi vaihde silmään. Tähän mennessä Falco tuntui oikein hyvältä ratsulta.
Ratsastin Falcon laukassa toiseen päätyyn. Käänsin ruunan ympyrälle, jossa kavaletti oli ja ylitimme kavaletin. Falcolla oli hyvä laukka ja este ylittyi kivasti. Mutta isommilla esteillä ruunaa saisi vielä ajaa eteen. Jäimme käyntiin joksikin aikaa. Siitä jatkoimme ravissa ja laukassa ylittäen ristikon ja pystyn. Ruuna toimi hyvin, kunhan sen sai työskentelemään kunnolla. Loppuun vaihdoimme vielä suunnan, jatkoimme ravissa ja menimme loppukäynnit. Hoidin Falcon asianmukaisesti ja vein ruunan tarhaan, josta otin samalla uusimman hevosen Pajun mukaani.
Pujotin ruunalle sinisen riimun päähän, jossa oli jo valmiina punainen riimunnaru kiinni ja lähdin taluttamaan Pajua talliin. Paju oli minusta kiva ja kaunis hevonen. Ei mitenkään erikoisen värinen tai mitään, mutta jotenkin. Olin ihastunut Pajuun heti, kun olin nähnyt ruunan ensimmäistä kertaa. Vaikka hevonen olikin hieman likainen tuolloin.
Äkkiä se pälkähti mieleeni, miksi olin Pajuun ihastunut: Paju muistutti ulkomuodoltaan Kinijaa. Kinija palasi mieleeni ja muistelin ruunaa haikeasti, mutta häivytin ajatuksen nopeasti mielestäni ja keskityin Pajuun.

Harjatessani Pajua tämä kyhnytti turpaansa minuun. Koko hoitotuokio sujui edellä mainitulla tavalla. No, se nyt vain oli Pajun tapa kerjätä huomiota ja rapsutuksia. Kavioiden puhdistus ja varustaminen sujui moitteettomasti ja menimme kentälle.

Ratsauduin ja lähdimme vasempaan kierrokseen. Paju oli herkkä pohkeelle ja liikkui hyvin eteenpäin, mutta alkuun Paju ei olisi malttanut pysähtyä. Tiesin Pajun olevan taitava, joten kokeilimme pohkeenväistöä. Paju totteli pohjetta hyvin ja väisti, ei mitään ongelmia. Lähdimme jatkamaan ravissa ja vaihdoimme suunnankin. Nostimme laukkaa ja etenimme kavaletille. Paju ei tarvinnut juuri edes hypätä, vaan nostaa vain vähän jalkojaan. Olihan ruuna niin iso ja kavaletti ei tainnut olla mitään Pajulle. Jatkoimme ristikolle ja pystylle, mutta nekin taisivat olla vielä Pajun mielestä liian pieniä.
Kuulin jonkun sanovan nimeni.
-Moi Eliza!
Katsahdin kentän laidalle, Ada oli tullut tallille.
-Hei Ada. Voisitko nostaa esteitä hieman?
-Totta kai!
-Kiitos. Jos nostat 50 cm ja 60 cm.
-Noin, ole hyvä. Onko tuo muuten joku uusi hevonen?
-Tämä on Paju, tallin uusin hevonen. Loistava hyppääjä, taitava koulussa. Ehkäpä saat tämän joskus tunnille, sanoin silmää vinkaten.
Nostimme laukan ja lähestyimme 50 cm pystyä. Paju hyppäsi loistavasti sekä tämän, että seuraavan 60 cm pystyn. Nämä alkoivat olla jo ilmeisesti sellaisia, että Paju kehtasi jo hypätäkin kunnolla.
Jäimme loppuun vielä raviin ja käyntiin ja vein Pajun tallin kautta takaisin tarhaan ja purin esteet. Palasin talliin kirjoittamaan Falcolle vielä pari tietoa, niin ponin kanssa olisi turvallisempi toimia.

Nimi: Eliza

03.09.2017 15:03
Emma oli tullu Neljään kavioon tänään, pääsisimme harjoittelemaan Emman ja Childin kanssa sitä selässä olemista, näin aluksi ainakin liinassa. Jatkossakin pitäisi varmasti jokusen kerran ratsastaessa minun olla valvomassa ja auttamassa tarpeen vaatiessa Emmaa, kun hän ratsastaa Childilla.
Emma oli jo käynyt harjailemassa ja taluttelemassa Childia, joten hän sai mennä jo harjaamaan tammaa. Lupasin tulla auttamaan kavioiden ja varusteiden kanssa ihan pian.
Toinkin Emmalle pihattoon jo valmiiksi Childin satulan sekä suitset ja jätin myös liinan ja sivuohjat pihattoon. Juoksutusraippaa en nyt käyttäisi, en tiennyt tarvitsiko raippaa käyttää, joten otin pitkän kouluraipan ja vein sen maneesiin. Tänään oli kyllä ihan kiva ilma, mutta olisimme nyt maneesissa, niin ei olisi turhia häiriötekijöitä ympärillä.
Menin auttamaan Emmaa Childin kavioiden puhdistuksessa. Emma olikin kuitenkin saanut ne jo putsattua ja aloimme varustaa tammaa. Emma nosti satulaa Childin selkään ja otin toiselta puolelta vastaan. Child oli hiljaa paikallaan, jännittynyt kuin jousi ja korvat oli hieman taaksepäin. Laskin satulavyön ja ojensin sen Emmalle, ettei vyö vahingossakaan osuisi Childin jalkoihin. Emma laittoi vyön löysälle ja aloin laittaa suitsia pujotettuani riimun ensin tamman kaulalle. Tamma oli kyllä hermona, mutta Emma rapsutteli tammaa samalla ja laitoin suitset nopeasti, mutta rauhallisesti. Annoin Emmalle sivuohjat kuljetettavaksi, laitoin liinan kiinni kuolaimeen ja menimme sitten maneesiin.

Kiristimme satulavyön sekä laskimme jalustimet ja mittailtiin niitä sopiviksi. Toin jakkaran Childin viereen, josta Emma pääsisi tamman selkään. Neuvoin Emmalle miten tehdään näin aluksi ja kerroin, että tässä vaiheessa tärkeintä olisi pysyä siellä selässä. Neuvoin laittamaan vasemman jalan jalustimeen ja menemään poikittain Childin selkään. Niin että jalustimesta tulisi tuki, mutta se paino olisi siellä selän päällä.
Child luimi, mutta pysyi paikallaan. Oltiin siinä hetki paikallaan ja lähdin taluttamaan Childia itse ihan tamman vieressä kävellen.
Pian päästin Childin kävelemään pienelle ympyrälle ympärilleni ja Emma sai varovasti nousta istumaan ja pujottaa toisenkin jalkansa jalustimeen. Child käveli jännittyneesti, mutta käveli kuitenkin suht hyvin. Kaikki alkoi mennä hyvin ja maiskutin Childin raviin. Muutaman raviaskeleen jälkeen tamma alkoi pukittaa ja siirsin Childin heti käyntiin. Kuin ihmeen kaupalla Emma kuitenkin pysyi selässä pukituksesta huolimatta ja kehuin häntä siitä. Jatkoimme vielä hetken käynnissä ja tältä kerralta oli aika lopettaa. Emma sai jalkautua jakkaralle, ettei aiheutettaisi turhaa hälinää. Irrotin sivuohjat ja nakkasin ne Emmalle. Nostin jalustimet ja löysäsin vyön ja vein Childin pihattoon. Emma saikin jatkaa Childin hoitamisen.

Nimi: Eliza

06.07.2017 19:51
Täksi päiväksi, eli vaelluspäiväksi sattuikin hyvä ilma. Aurinko nyt ei niinkään paistanut, mutta lämmintä oli kuitenkin 15 astetta.
Olimme vieneet talliapulaisen Kaisan kanssa hevoset ulos ja aloitimme tallin siivoamisen. Kaisa oli toisinaan apunani tallilla, ei tosin kovin usein. Lähinnä aamutallissa joskus auttelemassa ja jos itse olen kisoissa tai valmennuksissa.
Oikeastaan Kaisan tehtäväksi jäi enemmän siivota karsinoita, kun aloin valmistella eväitä. Kellon ollessa noin kymmenen vaihdoin ratsastussaappaat jalkaani ja lähdin hakemaan omaa ratsuani Wandea laitumelta. Laitumelle mennessäni huomasin Adan jo tulleen tallille. Ja hän talutti Rokia. En tiennyt kauanko hän oli täällä jo ollut, mutta Ada kertoi jo siivonneensa pari tarhaa sekä Rokin karsinan ja menneensä juuri Rokin kanssa koulua.
-Vau, sinähän olet ollut sitten nopea. Ehdit vielä hyvin laittaa Sussin kuntoon.

Wande olisi halunnut jäädä laitumelle makoilemaan, mutta ei pistänyt pahakseen, että joutuikin tulemaan mukaani. Tamma kun makoili laitsalla mennessäni hakemaan hevosta, mutta tamma nousi pian ylös, kun vähän käskin. Se oli ilmeisesti piehtaroinut, kun oli vähän likainen. Toivottavasti lika lähtisi harjaamalla tai vähän märällä sienellä pyyhkimällä, nyt kun ei ollut oikein aikaa alkaa pesemään hevosta.
Olin taluttamassa Wandea juuri talliin, kun kuulin nimeäni kutsuttavan.
-Elizaaa.
Käännyin katsomaan ja Kirahan sieltä tuli. Hyvään aikaan, niin olisi hyvin aikaa laittaa poninsa valmiiksi vaellukselle. Kira taputti Wandea, joka seisoi nätisti vieressäni. Talutin tamman talliin ja Kira tuli perässä.

Laitoin Wanden karsinaan ja menin sitten Ada ja Kira perässäni toimistoon.
-Jos päästäisi 11 lähtemään, niin olisi hyvä. Ja Kira halusi Chillan ja Ada Sussin, eikö?
-Joo, tytöt vastasivat yhteen ääneen.
-Mukavaa, että Ada valitsi muun kuin oman hoitohevosensa. Pidän siitä, että muillakin tallin hevosilla ratsastetaan. Sussi on mukava poni, ravi vain hieman pompottaa ja poni voi olla hitusen hidas. Mutta tulkaa Sussin kanssa minun ja Wanden perässä, niin saatte vähän vetoapua. Muutenkin ajat pohkeella eteenpäin reippaasti. Ja Kira ja Chilla tulee sitten viimeisenä. No niin, hop hop, lähtekäähän kohta hakemaan ponit talliin ja laittakaa ne kuntoon.
Lähdin tyttöjen mukaan hakemaan hevosia laitumelta.

Tytöillä oli riimut ja narut mukana ja astelimme laitumelle. Yksi jos toinenkin hevonen nosti hieman päätänsä, osa näkyi nukkuvan. Näytin Adalle, mikä poni Sussi on ja hän meni Sussin luokse. Chilla lähti Kiralta karkuun ja meni hetki, ennen kuin saimme ponin kiinni. Lähdimme kohti laitumen porttia ja Dermi lähti seuraamaan meitä. Se olisi varmaan halunnut lähteä mukaan, mutta emme nyt ottaneet sitä. Päästin tytöt ja poninsa laitumelta ja sulkiessani portin Dermi jäi katsomaan pettyneesti peräämme.

Tytöt alkoivat laittaa ponejaan valmiiksi ja minä aloin harjata Wandea. Lika ei kyllä lähtenyt vain harjaamalla, joten minun täytyi ottaa sankoon vettä ja sieni, jolla hinkkasin likaa pois. Yritin olla nopea ja niin olinkin ja harjasin sitten Wanden. Tytöt ilmoittivat olevansa jo valmiita. He joutuivat nyt hetken odottamaan, että saisin Wanden valmiiksi. Kävin hakemassa kypäräni ja hanskat jo karsinalle ja sitten satulan ja suitset. Varustin Wandea, kun Kaisa toi satulalaukut minulle ja tarkistin, että siellä on kaikki, mitä piti. Kiinnitin laukun satulaan ja sitten olimmekin jo valmiita. Tytöt lähtivät poneineen jo edeltä ulos. Minä laitoin kypärän päähän ja hanskat käteen ja talutin myös Wanden ulos.

Ulkona oltiin jo kiristämässä satulavöitä ja laskemassa jalustimia. Itse tein jo samaa, mutta en vielä ratsautunut. Varmistin ensin, että Ada ja Kira pääsevät ratsaille ja vasta sen jälkeen ratsauduin itse. Olimme kaikin puolin valmiita, joten lähdimme kävelemään maastoa kohti.

Päästyämme maastotielle ohjeistin ottamaan ohjat tuntumalle. Muutaman minuutin kävelemisen jälkeen hihkaisin “ravia” ja siirsin Wanden raviin. Katsahdin taakse ja Sussi tuli hyvin perässä ravissa, kun taas Chilla tuli laukalla perässä.
-Chillakin ravia, tee vähän pidätteitä jos meinaa olla turhan innokas.
Jatkoimme kevyessä ravissa reilut sata metriä ja siirryimme käyntiin.
-Mennään polulle, antakaa hieman pidempää ohjaa. Ylitetään pieni oja samalla, myödätkää hyvin jos hevosenne ottaa pienen hypyn.
Wande käveli ojan yli ja annoin tammalle pidempää ohjaa. Ponit tulivat perässä ja siirryttyämme tielle otimme ohjat kunnolla tuntumalle ja pysäytin Wanden turpa poneihin päin. Ada ja Kira pysäyttivät poninsa myös hieman kummissaan.
-Miten menee? Kysyin tytöiltä. Ada?
-Hyvin menee, vähän joudun ajamaan Sussia eteenpäin.
-Kunhan tässä vielä ravaillaan, niin Sussikin herää. Entäs Kira?
-Chilla on melko reipas ja yrittää ohitella.
-Ohoh, sehän on sitten pirteä poni. Pärjäätkö sen kanssa?
-Pärjään.
-Hyvä. Pidä vain se siellä jonon hännillä. Jatketaas matkaa.
Niin jatkoimme käynnissä ja ravissa ja noin sadan metrin matka jopa laukassa. Menin Wanden kanssa melko hidasta laukkaa. Sussikin heräsi ja terästäytyi ja Chilla oli innoissaan päästessään laukkaamaan. Kuljimme teillä ja poluilla ja aloimme saapua laavulle. Kävelimme rentoa käyntiä ja hevoset saivat hieman pidempää ohjaa. Laavun vieressä jalkauduimme ja kerroin ohjeet.
-Löysätään ensin satulavöitä hieman.
-Sitten hevoset tarhaan, älkää päästäkö irti. Talutin myös Wanden tarhaan ja suljin langat.
-Suitset pois ja kuolaimia voi huuhtaista järvessä ja suitset sitten laavun seinän nauloihin roikkumaan. Tytöt tekivät näin ja otin vielä satulalaukut mukaani ja menimme laavulle istumaan. Sytytin nuotioon tulen ja laitoin makkarat ja leivät lämpenemään. Otimme mehua tai kaakaota, kumpaa nyt halusikaan tai molempia ja aloimme syödä eväitä. Juttelimme samalla niitä näitä ja minusta tunnelma oli oikein iloinen. Olimme laavulla reilut puoli tuntia ja aloimme pakata loppuja takaisin satulalaukkuihin. Hevoset saivat yhdet leivät syötäväksi ja keksit tulikin kaikki syötyä sekä juomat juotua. Makkaroita jäi muutama, ne pakkasin laukkuihin ja sammutin nuotion. Menimme laittamaan hevosille suitsia ja satulalukut ja lähdimme takaisin tallille.
Paluumatkaan sisältyi niin kävelyä polulla kuin tielläkin ja ravaamista leveällä tiellä. Olin luvannut, että voidaan käydä kahluuttamassa hevosia, jos on lämmin päivä. Ihan tarpeeksi lämmintä, joten menimme Neljän kavion rantaan ja ohjasin Wanden veteen ja ponit tulivat perässä. Wande ainakin pärski ja oli innoissaan. Hetken hevoset saivat kahlata ja seuraavaksi suuntasimme vielä maastoestekentälle.
Hevoset alkoivat virota nähdessään esteitä ja Kiralla alkoi olla jo työn ja tuskan takana pidellä Chillaa. Sussikin alkoi olla melkoisen virkeä.
-Okei, hevoset on melko virkeitä. Tehdään näin. Yritetään pitää hyvät ja pitkät välimatkat ja muutaman kierroksen saa laukata kenttää ympäri. Minä myös Wanden kanssa. Jään Wanden kanssa keskemmälle ja annan sitten lisää ohjeita. Ja toimikaa.
Nostin Wanden kanssa reippaan laukan ja lähdin johtamaan joukkoa. Sussi ja Chilla tulivat hyvillä välimatkoilla perässä. Annoin Wanden laukata noin kolme kierrosta ja jäimme sitten keskelle pysähdyksiin. Sussi ja Chilla jatkoi vielä, mutta Sussi alkoi hieman hyytyä.
-Okei, siirtäkää käyntiin ja tulkaa lähemmäksi.
-Hevosilla ei ole suojia niin hypätään tukki ja renkaat. Sussi ensin ja Chillan kanssa voi vaikka voltata ravissa sen aikaa. Ihan voi hypätä ravissa tai laukassa.
Sussi lähti kohti näitä esteitä ja yritti saada Sussin laukkaan. Poni laukkasi ehkä muutaman askeleen ennen estettä ja siihen se jäi. Poni taisi väsyä jo. Seuraavana oli Chilla ja Kira ja ratsukko paineli esteet läpi kuin maailmanloppu olisi tulossa.
-Okei, Chillalla oli kiire ja Sussi alkoi jo väsyä.
Jatkoimme sitten loppumatkan tallille käynnissä. Tallin pihassa jalkauduimme ja lähdimme kukin hoitamaan vaellushevostamme.
Kaisa olikin jo lähtenyt kotiinsa, niin kuin olin hänelle luvannut, että hän saa ennen kuutta lähteä.
Vein Wanden karsinaan ja riisuin siltä laukut sekä satulan ja suitset. Vein varusteet satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet, niputin suitset ja nostin ne Wanden paikalle. Satulan olinkin jo nostanut telineelle ja palasin Wanden luokse. Laitoin tammalle riimun ja talutin Wanden pesukarsinaan. Laitoin tamman pesukarsinassa kiinni ja aloin laskea tamman päälle kädenlämpöistä vettä. Truuttasin shampoota tamman selkään ja levitin sen hyvin ja samalla vähän hieroin tammaa. Pestessäni shampoota pois Ada ja Kira tulivat kysymään, viedäänkö hevoset laitumelle vai miten.
-Sussin voisi pestä ihan vaikka vedellä ja miksei shmpoollakin, jos tarve on. Loimi päälle ja sitten karsinaan. Chillan voi viedä laitumelle. Juottakaa hevosille melassivettä.
Lopettelin pian Wanden kanssa ja hain sille loimen. Loimitin hevosen ja talutin tamman karsinaan. Lähdin satulahuoneeseen purkamaan satulalaukkuja ja sen tehtyäni aloin putsata Wanden varusteita.

Nimi: Eliza

10.05.2017 13:28
Emma oli ostanut Childille omat harjat, mikä oli oikein hyvä juttu. Harjat olivatkin hevosen tärkein varuste, tai oikeastaan tarvike. Useinkaan tai juuri ollenkaan en touhunnut yksityisten hevosten kanssa, mutta Childin kanssa touhusin, ihan kaikkien turvallisuuden vuoksi. Ja että Emmakin pääsisi liikuttamaan Childia ihan vapaasti.
Childin harjat olivat korissa, johon olin laittanut maalarinteipin, jossa luki Child. Huomasin, ettei korissa ole kaviokoukkua, joten nappasin ylimääräisen koukun ja laitoin sen koriin. Nyt olisi perustarvikkeet korissa, Emma saisi ostaa myöhemmin sitten lisää.
Nappasin harjakorin sekä satulan mukaani ja menin pihattoon.

Nostin satulan aidalle ja laskin korin maahan. Pihatossa oli pieni alue, johon hevoset eivät päässeet. Sillä alueella säilytettiin pihatossa olevien hevosten riimut ja narut ja sillä aluella pystyi myös varustamaan hevosen kiinni sidottuna.
Otin korista kumisuan ja kovan harjan sekä riimun ja menin itse pihattoon, siis missä hevoset olivat ja mihin ne pääsivät.
Kinija tuli heti minua vastaan ja rapsutin ruunaa turvasta.
-En nyt kyllä ala sinua harjaamaan näillä Childin harjoilla. Mutta katsellaan, josko vaikka menisimme ratsailemaan tänään, en tiedä vielä.
Menin kahden harjan kanssa Childin luokse, joka yritti nyhtää olemattomia ruohonkorsia aidan toiselta puolen. Oli ollut niin huonot kelit, ettei ruohokaan ollut ihan hirveän hyvin päässyt kasvamaan, mutta oli sitä edes vähän.
Kutsuin Childia nimeltä ja tamma nosti päänsä ja katseensa minuun. Lähestyin tammaa hitaasti ja rapsutin Childia. Pujotin riimun tammalle päähän ja kehuin. Pujotin kumisuan lenkin oikeaan käteeni ja otin kovan harjan vasempaan käteen. Aloin suht hellästi pyöritellä sualla likaa pois, jonka jälkeen harjasin kovalla harjalla. Child oli ihan liikkumatta paikallaan. Kinija kävi pari kertaa töytäisemässä minua, mutta komensin ruunan pois.
Vein harjat koriin ja otin kaviokoukun. Child oli tällä välin tullut lähemmäs minua ja menin koukun kanssa tamman luokse. Child oli hieman epäileväinen kavioiden puhdistusta kohtaan, eikä alkuun nostanutkaan kavioitaan. Pienen maanittelun jälkeen kaviot nousivat yksi kerrallaan ja sain puhdistettua ne. Vein koukun pois ja otin satulan ja riimunnarun ja menin taas Childin luokse.
Nostin satulan huopineen varovasti Childin selkään ja tamma värähti, mutta pysyi paikallaan. Tarkistin, että satula on suorassa ja kiinnitin vyön ensimmäisiin reikiin. Child ei luiminut tai pullistellut, tamma oli vain ehkä hieman jännittynyt ja toinen korva osoitti minua kohti. Kehuin tammaa ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Varmuuden vuoksi minulla oli ketjuriimunnaru ja ketju meni turvan päältä, varmuuden vuoksi. Hitaasti, mutta varmasti lähdin taluttamaan Childia pois pihatosta. Aukaisin oven, menimme ulos ja suljin oven. Talutin Childin kentälle ja suljin kentän narun, jos Child pääsisi karkaamaan minulta.

Alkuun kävelimme hitaasti kenttää ympäri sekä kävelimme tehden muutaman ympyrän. Child sai taas tottua satulaan tamman uudessa kodissa, vaikka olihan Child totutettu satulaan ja ratsastajaan. Uusi koti on aina uusi ja se voi olla hermostuttava.
Muutaman kierroksen jälkeen pysäytin tamman ja kiristin hieman vyötä, mutta ei se vieläkään ollut ihan tiukalla. Child oli taas jännittynyt vyötä kiristäessä. Jatkoimme taas kävelemistä.
Hiljalleen, kun kävelimme rauhallisesti ja juttelin tammalle, eikä mitään yllättävää tapahtunut, Child alkoi silminnähden rentoutua. Suupieleni kaartuivat väkisin hieman hymyyn. Olin voittanut edes jonkin verran tamman luottamuksen. Vielä kun Emma pystyisi samaan. Jonkin aikaa vielä käveltyämme löysäsin satulavyötä ja talutin tamman pihattoon.

Riisuin satulan ja riimun pois ja vein ne odottamaan pihaton ovelle. Kävin harjaamassa Childin ja puhdistin myös tamman kaviot. Rapsutin tammaa ja rapsuttelin myös Kinijaa. Nappasin satulan ja harjat mukaani ja lähdin talliin.

Nimi: Eliza

02.05.2017 21:00
Eilen tallille oli tullut uusi hevonen, Emman hevonen Child. Childin entinen omistaja oli tuonut tamman Neljään kavioon ja tamma oli riehunut kuin mikäkin. Se oli noussut pystyyn vähän väliä ja potkinut. Yhdessä kuitenkin Childin entisen omistajan kanssa saimme liinojen avulla tamman pihattoon. Hieman myöhemmin talutin myös Kinijan pihattoon Childin kaveriksi. Child oli yrittänyt purra Kinijaa, mutta ruuna oli potkaissut Childia ja tamma oli hieman asettunut. Yöllä olin käynyt pari kertaa katsomassa pihattoon ja molemmat hevoset olivat hengissä eikä nirhaumia näkynyt kummallakaan.
Tänä aamuna viedessäni hevosia tarhoihin, kävin aina pihatossa katsomassa hevosia ja jotta Child tottuisi minuun. Se oli yllättävän rauhallinen verrattuna siihen, kun se tallille tuli. Ehkä Kinija oli vähän höykyttänyt sitä.
Kun olin saanut vietyä hevoset ulos, menin pihattoon ja minulla oli porkkanan paloja mukana. Tarjosin Kinijalle yhden ja ruuna hamusi palan kädestäni. Child katsoi minua epäilevästi. Hiljalleen se tuli luokseni ja tarjosin sillekin porkkanan palaa. Toisella kädellä yritin koskettaa tamman turpaa, mutta Child kavahti pihaton nurkkaan ja jäi tuijottamaan minua. Tarjosin Kinijalle uutta palaa ja taas ruuna hamusi sen kädestäni. En kiinnittänyt mitään huomiota Childiin, vaan aloin rapsutella Kinijaa, mutta niin, että näin koko ajan, mitä Child teki. Jonkin ajan kuluttua tamma alkoi lähestyä. Ojensin käteni suoraksi ja kädelläni oli porkkana. En edes yrittänyt koskea tammaa. Child venytti kaulaansa, että sai juuri ja juuri napattua porkkanan. Kehuin tammaa matalalla, rauhallisella äänellä. Tarjosin uutta palaa. Child tuli lähemmäs, otti porkkanan ja alkoi rouskuttaa sitä. Laskin käteni varovasti tamman turvalle ja sain silittää Childia hieman, ennen kuin se pölisteli päätään ja lähti pois luotani.
Kävin muutaman kerran päivän aikana pihatossa ja toistin samaa harjoitusta. Pääsin sentään kosketusetäisyydelle, mutta arkahan Child vielä oli. Child oli kaunis hevonen, sitä nyt vain oli kohdeltu vähän huonosti.

Nimi: Eliza

05.08.2016 15:49
Ainakaan juuri nyt ei satanut, joten ehdin olla Parren kanssa hetken pyöröaitauksessa.
Parre steppaili käytävällä harjatessani hevosta eikä tykännyt kavioiden puhdistamisesta ollenkaan. Suht nopeasti olin kuitenkin ruunan saanut hoidettua ja talutin Parren pyöröön.

Pyörössä päästin Parren irti ja ruuna lähti vähän revittelemään. Se laukkasi pyörössä ja pukitti, mutta rauhoittui, kun elekielelläni pyysin sitä hidastamaan. Parre hidasti käyntiin asti ja käveli hetken, kunnes patistin hevosen raviin äänen avulla. Parre ravasi ylväästi häntä ja pää pystyssä kuin mikäkin hieno kouluhevonen. Ja osasihan Parre paljon kouluasioita, ei siinä.
Parre siirtyi laukkaan komennostani ja laukkasi kovaa vauhtia ympäri pyöröaitausta. Käännyin kylki hevoseen päin ja Parre alkoi hidastaa. Vaihdoimme suunnan ja teimme hieman ravi ja laukkajuttuja sekä tietenkin käyntiä väliin. Olimme pyörössä noin 20-30 minuuttia ja talutin Parren laitumelle.
Parre ravasi vähän matkan päähän ja alkoi laiduntaa toisten hevosten kanssa.
En ollut ratsastanut Kinijalla pitkään aikaa, joten kävin pystyttämässä kentälle muutaman tosi matalan ristikon ja hain sitten ruunan laitumelta.

Kinija torkkui käytävällä, kun harjasin ruunaa. Kavioiden putsauksestakaan ei ruuna välittänyt mitään. Yllätyksekseni varusteistakaan Kinija ei juuri välittänyt, muuta kuin kuolaimia laittaessa ei suu tahtonut aueta. Laitoin peukalon Kinijan suupieleen, kuolaimet suuhun ja suitset loppuun. Otin vielä kypärän ja laitoin sen päähän. Laitoin hanskat käteen, otin raipan mukaan ja lähdin taluttamaan Kinijaa kentälle.

Ratsauduin ja lähdimme kävelemään uraa pitkin. Otin ohjat tuntumalle ja aloin pyytää reippaampaa ravia. Melko hyvin sain Kinijan liikkumaan eteenpäin ja lähdimmekin liikkumaan saman tien ravissa. Kinija meni pohkeesta kohti ohjaa reippaasti ja pääsin asettamaan Kinijaa ja asettaminen sujui tänään todella hyvin. Kyllä Kinija osasi kun vain halusi ja ruunan sai hyvin kuulolle. Nämä olivat niitä onnistuneita päiviä hevosen kanssa. Hevonen kulki moitteettomast ilman vastaan laittamista.
Nostimme laukkaa edelleen ympyrällä ja Kinija asettui kauniisti. Jatkoimme laukalla esteelle. Kinijalla oli hyvä laukka ja se hyppäsi ristikon vaivatta. Milloin Kinijasta oli tullut estehevonen?
Tänään Kinija hyppäsi kuin unelma, tosin esteet olivat ihan matalia, mutta silti. Pyöritimme esteillä pitkän aikaa ja päästin Kinijan lepäämään käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Kävelimme jonkin aikaa ja lähdimme jatkamaan ravissa ja kohta laukassa. Jatkoimme edelleen esteillä. Jäimme vielä pitkäksi aikaa ravaamaan ja kävelemään, ennen kuin vein Kinijan talliin.

Hoidin Kinijan kuntoon ja vein ruunan laitumelle. Jokin päivä pitäisi ratsastaa Pinte ainakin, mutta seuraavaksi kävin syömässä.

Nimi: Eliza

20.07.2016 17:52
Tällä viikolla saisin pitää maastoestevalmennuksen ja myös minulle ja Seralla olisi estevalmennus varmaankin tällä viikolla. Siksipä hyppäisin tänään vähän Seran kanssa esteitä näin pohjalle. Sera kun tarvitsi harjoitusta esteillä.

Sera ei niin kovin kiltisti tullut laitumelta mukaani, vaan meni minua ensin karkuun ja talliin mennessä heitteli päätään ja iski jarrut pohjaan tallin pihassa. Hetken siinä Seran kanssa tapeltuani sain ruunan talliin ja käytävälle kiinni.

Satuin jättämään harjakorin liian lähelle ruunaa ja Sera ottikin korista harjoja ja viskeli niitä pitkin käytävää. Komensin ruunaa ja siirsin koria kauemmaksi. Sen jälkeen alkoi nipistely. Sera alkoi nipistellä minua ja purra riimunnarua. Se oli ruunan mielestä kovin hauskaa, minun mielestäni ei. Varusteita laittaessa ruuna alkoi mököttää ja näykkäisi minua.
-Hei poika, nyt loppui!
Varustin Seran ja hain itselleni varusteet. Raippaa en tarvinnut, mutta kypärä ja hanskat ja menimme kentälle, jonne olin pystyttänyt esteitä.

Olin rakentanut melko yksinkertaisen radan, jossa esteet olivat 40-50 cm korkuisia. Pystyjä, okseri ja portti.
Seurasimme uraa käynnissä ja ohjat otettuani aloin pyytää Seralta reippaampaa käyntiä. Aikaa se vähän vei, mutta Sera alkoi kävellä reippaammin. Vaihdoimme suunnan ja jatkoimme harjoitusravissa muutaman kierroksen ja ympyrän ajan.
Aloin keventämään ja ratsastimme paljon voltteja. Ravia kesti reilu kymmenen minuuttia, hidastin Seran käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Annoin Seran kävellä hetken aikaa ja kävin vielä rataa läpi mielessäni.
Olimme kävelleet jo hyvän tovin ja teimme laukannoston. Laukkasimme pari volttia, jotta laukka oli pyörivää ja aloitimme hyppäämisen. Ensimmäinen 40 cm pysty g ja i kirjainten välissä meni hyvin, eikä Seralla ehtinyt olla liikaa vauhtia. Vaihdoimme oikeaan laukkaan ja seuraavalle pystylle, minne Sera ehti jo ottaa vauhtia ja hyppäsi kuin hirvi, eli ei hyvin. Puomit pysyivät kuitenkin vielä toistaiseksi paikallaan. Jatkoimme suoraan 50 cm okserille, Sera hyppäsi isolla ilmavaralla, hyppy tuntui jotenkin hassulta. Matka jatkui kulmien läpi kahdelle pystylle, joilla Sera sähläsi ja pudotti. En jalkautunut nostamaan estettä, joten kakkos ja vitosesteestä tuli matalampi. Kuudes este oli pelottava ja Sera kielsi. Käänsin ruunan voltille, laukannosto ja uusi yritys. Loputkin esteet hyppäsimme, mutta Sera sähelsi niilläkin ja tämä harjoittelu meni melko kehnosti.
Laukkasimme loppuun jonkin aikaa ja ravia ja käyntiä reilu pätkä.

Tallissa otin Seralta varusteet pois mukaanlukien suojat ja putsit. Harjasin ruunan huolellisesti ja talutin Seran laitumelle. Jäin laitumelle katselemaan hevosia, että kaikilla oli kaikki hyvin ja menin purkamaan esteitä kentältä.

Nimi: Eliza

25.06.2016 19:56
Oli lämmin päivä ja tänään harjoittelisin Chillan ja Hofurin kanssa esteitä. Minulla oli mielessäni rata, jota harjoittelisimme ja joka saattaisi hyvinkin olla lopullinen rata kisoissa 40-50 cm. Olin piirtänyt radan itselleni paperille ja lähdin laittamaan kentälle esteitä.
Rata alkoi heti okserilla, lähellä c lyhyttä sivua. Siitä oikeaan kierrokseen pystylle ja pitkän sivun pystylle ja suunta vaihtui vasempaan kierrokseen. Jatkettiin lyhyt sivu ja lävistäjän kolmoissarjalle, jossa oli pysty, okseri, pysty. Suunta vaihtui taas oikeaan kierrokseen, lyhyt sivu ja toisen pitkän sivun trippeli ja pysty. Hieman kaarevasti okserille ja ison voltin pystylle. Viimeisenä esteenä oli pysty. Voltin pystyltä kaarrettiin vasempaan kierrokseen ja kolmoissarjan c osan vieressä oleva oli viimeinen eli kahdeksas pystyste.

Päätin ratsastaa ensiksi Chillan kanssa esteitä ja hain ponin talliin. Ulkonakin olisi ollut hyvä sää hoitaa, mutta tallissa oli hieman viileämpää.
Poni oli muuten ihan kiltisti, mutta nyki minua paidasta. Kun olimme molemmat valmiita, talutin Chillan kentälle.

Laitoin ohjat ponin kaulalle ja kiristin vyön. Laskin jalustimet ja pidensin niitä, kunnes ne olivat sopivalla korkeudella ja ratsauduin. Chilla käveli reippaasti, koska halusin niin. Radan ensimmäinen este hypättiin oikeassa kierroksessa, joten olimme nyt siinä kierroksessa. Otin ohjat tuntumalle ja aloitimme kevyellä ravilla. Ravasimme uraa pitkin tehden myös muutaman ympyrän. Noin seitsemän minuutin kuluttua vaihdoimme suunnan esteitä väistäen ja jatkoimme ravaamista noin kymmenen minuuttia. Jäimme käyntiin ja vaihdoimme suunnaksi oikean kierroksen. Annoin Chillan kävellä vähän aikaa ja siirtelin ponin pitkän sivun alusta raviin ja aloin valmistella laukkaa. Pari kierrosta laukkaa voltilla ja ohjasin Chillan ensimmäiselle esteelle. Sitä ennen käytin kuitenkin pohkeitani, jotta poni laukkaisi kovempaa. Chilla vastasi pohkeeseen ja meni minua miellyttävää vauhtia, sopivan reipasta, jolla pääsisi esteiden yli leikiten. Käänsin Chillan kakkosen ja kolmosen pystylle, josta jatkettiin kolmoissarjalle, jolle lisättiin vähän vauhtia. Chilla ei kovin paljoa ollut hypännyt kolmoissarjoja, joten okserilla ja pystyllä Chilla oli ihmeissään. Jatkettiin reippaalla vauhdilla trippelille ja pystylle, ei mitään ongelmaa. Sitten okserille ja kahdelle viimeiselle pystylle. Vaikka toiseksi viimeinen pysty oli voltilla, Chilla hyppäsi sen tottuneesti. Hyppäsimme rataa vielä muutaman kerran onnistuneesti. Sallin Chillan jäädä kävelemään hieman pidemmillä ohjilla ja ratsastin ponin vesiämpärin eteen, jos poni haluaisi juoda. Chilla ei halunnut juoda, joten käänsin ponin takaisin uralle. Kun Chilla oli saanut hengähtää, keräsin ohjat takaisin tuntumalle ja vaihdoimme suunnan. Siirsin ponin raviin ja pian laukkaan. Ohjasin Chillan sarjalle. Pysty meni hyvin, tein pienen pidätteen ja okseri ja toinen pysty menivät myös jo ihan hyvin. Vielä kertaalleen hypättiin samat esteet ja jäätiin hetkeksi aikaa ravaamaan. Hidastin ponin käyntiin ja annoin Chillalle pitkät ohjat. Chilla oli kyllä kiva poni joka lajissa ja turvallinen ratsu. Vaikka esteillä esimerkiksi ratsastajaa jännittäisi, niin Chilla vaan menee esteiden yli, vaikka ratsastaja olisikin epävarma.
Loppukäyntien aikana kuuntelin, kun linnut lauloivat. Juhannushan se oli, minulle tavallinen päivä muiden joukossa. Tallin siivoamista ja hevosten liikutusta.
Olimme molemmat saaneet hengähtää Chillan kanssa ja jalkauduin ja talutin Chillan talliin.

Otin varusteet pois Chillalta, suojat mukaan lukien. Talutin Chillan pesuboksiin ja laitoin ponin siellä kiinni. Laskin hanasta kädenlämpöistä vettä, jolla suihkuttelin ponia hetken. Sen jälkeen vedin hikiviilalla enimmät vedet pois ja hain ponille melassivettä. Chilla joikin sitä melko paljon. Irrotin ponin ja talutin laitumelle. Menin hakemaan Hofurin talliin.

Hofur oli kiltisti ja oli antanut kiinnikin ihan nätisti, eikä mennyt karkuun. Oltuamme valmiita talutin Hofurin kentälle.

Kiristin vyön, laskin jalustimet ja pidensin niitä hieman. Sitten ratsauduin ja lähdimme oikeaan kierrokseen kävelemään.
Hofur menisi esteillä kovaa, sillä oli kolmipalakuolain vähän edes hillitsemässä menoa. Aloitimme Hofurin kanssa pysähdyksillä otettuani ensin ohjat. Hofur meni reippaasti, mutta pysähtyi suht vähillä avuilla. Ja olihan sillä suussa hieman vahvempi kuolain. Teimme muutaman onnistuneen pysähdyksen ja jatkoimme vielä hetken käynnissä. Jatkoimme seuraavaksi ravissa ja kevenyys oli nopeaa, mutta ei vaikeaa ainakaan minulle. Hofurilla kun oli niin lyhyt ja nopea askellus, niin kevennyskin oli nopeaa.
Pitkällä sivulla kokeilimme laukkaa ja se oli sujuvaa. Jäimme hetkeksi käyntiin ja vaihdoimme suunnan.
Hetken käynnin jälkeen siirryimme hetkeksi raviin ja siitä laukkaan. Muutaman ympyrän jälkeen siirryimme radalle. Okseri meni ihan hyvin, ei liian kovalla vauhdilla. Pystyllekään Hofur ei ehtinyt mennä tuhatta ja sataa, mutta kolmannelle esteelle mentiin jo kovempaa ja tein pidätteitä. Sarjalla Hofur sai mennä melko kovaa, mutta tamma pudotti sarjan esteillä. Trippeli taisi olla outo este Hofurille, trippelille tuli kielto. Loput esteet sujuivatkin ihan ok, melkoisella vauhdilla, Hofuria sai pidätellä. Pitäisi muistaa sanoa Adalle, että jos haluaisi ja ehtisi, niin harjoittelisi kolmoissarjaa ja trippeliä Hofurin kanssa, jos niitä olisi kisoissa, todennäköisesti olisi ainakin kolmoissarja.
Välillä mentiin käyntiä ja käytiin juomassa, myös minä join. Kentän aidalla oli juomapulloni, josta join hieman ja jatkoimme vielä harjoittelua.
Jatkoimme eritoten trippeliä ja sarjaa niin, että edes yksi onnistunut hyppy molemmilla. Lopuksi jäimmekin vielä hetkeksi uralle laukkaamaan, ravaamaan ja käyntiin ja sitten talliin.

Otin Hofurilta ja itseltäni varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Talutin Hofurin pesukarsinaan ja laitoin tamman kiinni. Suihkuttelin tammaa kädenlämpöisellä vedellä hetkisen ja vedin hikiviilalla enimmät vedet pois. Talutin Hofurin pihattoon ja menin talliin jakamaan karsinoihin iltaheinät ja sitten aloin hakea hevosia sisälle.

Nimi: Eliza

22.06.2016 17:50
Olin hakemassa Viriä laitumelta. Astuessani laitumelle näin ruunan vielä makaavan maassa, mutta pian se alkoi piehtaroida. Muutaman minuutin kuluttua ruuna lopetti ja sain Virin kiinni ja lähdin taluttamaan Viriä talliin. Viri oli yksi niistä muutamasta hevosesta, jotka tulivat talliin tallin aloittaessa. Ruuna oli siis yksi pisimpään neljässä kaviossa olleista hevosista. Kaiken lisäksi Viri oli yksi tallin parhaiten hyppäävästä hevosesta sekä yksi tallin kirahveista. Niin, ja Viri oli aikoinaan ori, vasta muutama viikko sitten se ruunattiin.

Hoidin Virin aina käytävällä, niin se sai katsella ympäristön tapahtumia. Viri oli yksi rakkaimmista hevosista minulle, se on kaikin puolin niin mukava, jopa ollessaan ori. Virin kanssa ei varmaan koskaan ole tullut mitään läheltä piti tilanteita. Esteet hypättiin ja koulua mentiin mallikkaasti. Tätä poikaa ei kyllä mikään hätkäyttänyt, edes maastossa. Niin, nythän olimme menossa hyppäämään maastoesteitä. En ollutkaan pitkään aikaan ratsastanut Virillä, nyt olisi hyvä hetki.

Menimme kentälle ensin hieman lämmittelemään. Jätin portin auki, niin ei tarvitsisi sitä enää erikseen aukoa. Viri oli sitä paitsi kiltti, se ei mihinkään karkaisi.
Aloitimme kävelemällä uraa pitkin ja teimme muutaman ympyrän ja jatkoimme sitten samaa ravissa. Vaihdoimme suunnan välillä ja noin kymmenen minuutin kuluttua teimme muutamia laukannostoja ympyrällä. Viri oli vireä ja sitä oli hyvä ratsastaa. Pian lähdimme ratsastamaan maastoesterataa kohti.
Radalla oli pienempiä ja isompia esteitä, mm. pieniä ja isoja tukkeja, risuesteitä, renkaista tehtyjä esteitä, vesiesteitä, alashyppyjä ja pystyesteitä.

Ratsastimme maastoesteitä kohti ja kävelimme sekä ravasimme hieman. Aloin valmistella laukannostoa. Nostimme laukan ja teimme muutaman voltin. Päästin Virin lähtemään radalle.
Jo heti ensimmäisenä oli tukki ja seuraavana risueste. Viri hyppäsi ne täysin pelottomasti, vaikka ruunan jalat osuivatkin risuihin. Eteemme tuli taas tukkia ja risua, pystyä ja alashyppyä. Itse en niin pitänyt alashypyistä, ylöshypyistä tai nousuista enemmänkin. Esteradalla oli kuitenkin myös sellainen, että ensin hypättiin hieman alas, muutama laukka-askel ja ylös. Vaikka Viri ei ollutkaan pitkään aikaan ollut maastoesteillä, ruuna meni todella rohkeasti myös vesiesteelle. Veteen, pari askelta, pieni tukki, pari askelta vedessä ja maalle.
Hyppäsimme reippaasti maastoesteitä ja siirryimme ihan tavan maastoon. Kävelimme pitkään ja jatkoimme ravissa.

Vein Virin talliin ja hoidin ruunan kuntoon ratsastuksen jäljiltä. Annoin Virille melassivettä ja pyyhin kostealla sienellä jalat ja satulan kohdan sekä vähän kaulaa. Vein sitten Virin laitumelle, jossa se alkoikin heti taas piehtaroida ja ravisteli sitten itseään.

Nimi: Eliza

19.06.2016 13:41
Ada oli eilen ollut tallilla liikuttamassa Rokin ja Hofurin ja autteli muutenkin minua hieman. Hän siivosi satulahuonetta ja tarkasti myös kypärät. Muutama niistä olivat jo menneet käyttökelvottomaksi, joten heitin ne pois ja tilaisin tilalle uusia kypäriä. Ihan vaikka pois heitettyjen tilalle uudet sekä muutaman lisää, että kypäriä olisi vaikka noin 15, niin olisi varaa valita.
Tänään jatkui tallikaupan ale viimeistä päivää ja uskoin, että Ada tulisi tänäänkin ainakin käymään tallilla, kun hän oli puhunut satulan ostamisesta. Huomenna kunkerkiäisin, ottaisin alelaput pois.

Kävin hakemassa Nanan laitumelta ja laitoin tamman käytävälle kiinni, niin se sai katsella ympärilleen eikä hosuisi.
Harjasin Nanan kumisualla, pölärillä ja kovalla harjalla. Puhdistin kaviot ja laitoin tammalle suojat jalkoihin. Hain varusteet tammalle ja itselleni. Varustin ensin Nanan ja sitten itseni. Taluttaessani Nanaa maneesiin törmäsin Elowyniin, olikohan nyt nyt tulossa ratsastamaan Frejalla, mietin. Moikkasin Elowyniä pikaisesti ja jatkoimme Nanan kanssa matkaa maneesiin.

Otin maneesin päädystä mukaani muutaman törpön ja kävin ripottelemassa ne maneesiin kolmikaarisen kiemurauran merkiksi Nanaa perässäni taluttaen. Tämän jälkeen ratsauduin ja lähdimme vasempaan kierrokseen. Nana oli turhankin reipas. Otin pian ohjat tuntumalle ja aloitimme pysähdyksillä. Pysähdykset eivät sujuneet, eivät alkuunkaan, Nanalla oli niin paljon virtaa. Yksi oli tietysti, että hakisin liinan ja juoksuttaisin tammaa hetken. Tai sitten vain ratsastaisin. Ehkäpä nyt vain koittaisin ratsastaa.
Meni pitkään, ennen kuin sain Nanan pysähtymään. Silloinkaan tamma ei pysynyt paikallaan vaan jäi steppailemaan paikalleen. Saimme tehtyä jonkin ajan kuluttua edes pari pysähtyä, jolloin tamma malttoi edes hetken pysyä aloillaan. Siitähän Nana sitten singahti eteenpäin. Tänään tammalla riitti taas virtaa vaikka muille jakaa, kuten yleensä, mutta tänään virtaa oli aivan liikaa. Siirryimme raviin, Nana pinkaisi laukkaan enkä saanu pidäteltyä tammaa, vaan putosin. Tulin kylki ja takapuoli edellä maahan, hiekka vain pöllähti. Siitä tulisi varmasti mustelma. Nousin ylös ja puistelin vaatteitani. Nana meni pukkilaukkaa maneesin ympäri. Siinäpähän purki energiaansa. Vaarana oli tietysti, että Nana sotkeutuisi ohjiin ja kaatuisi. Nana jatkoi vapaana juoksemista varmaan kymmenen minuuttia, ennen kuin antoi kiinni. Ratsauduin uudelleen ja aloitimme ikään kuin alusta eli tekemällä pysähdyksiä. Ne sujuivat paljon paremmin kuin alussa, vaikka Nanalla oli toki yhä energiaa melkoisesti. Siirryimme nyt raviin ja aloin keventämään. Koska Nana ravasi liian reippaasti, aloin keventämään hitaasti, jospa se vähän rauhoittaisi tammaa. Alussa oli hankala keventää hitaasti, mutta alkoihan se taas luonnistua ja ehkä Nanakin vähän rauhoittui. Siirryimme tekemään kolmikaarista kiemuraa. Käänsin tamman kiemuralle e kirjaimesta. Suoristin Nanan ja käänsin r kirjaimen vieressä olevien tötsien väliin, joihin tuli suoristus ja sitten viimeinen kaari. Menimme kiemuraa ravissa ja lisäsimme tehtävään käyntiin siirtymiset. Ensimmäisten tötsien väliin käyntiin siirtyminen, r ravi ja viimeisillä tötsillä käynti. Lyhyen sivun kulmasta ravi. Nana oli kovin vastahakoinen siirtymään käyntiin, sillä oli liikaa energiaa. Juoksuttaminen olisi ehkä ollut ihan hyvä juttu, mutta se meni jo. Ehkäpä seuraavalla kerralla.
Vaihdoimme suunnan ja jatkoimme kiemuralla ravissa käyntiin siirtymisiä tehden. Teimme tätä tehtävää pitkään, koska halusin saada Nanan kuulolle. Otimme tehtävään mukaan laukan. Teimme kiemuran kuten aiemminkin, mutta viimeisten törppöjen välistä teimme laukannoston. Sehän oli hurjaa, Nana laukkasi ilman päämäärää. Heti noston jälkeen tammaa hillitäkseni teimme laukassa ympyrän ja sen jälkeen vasta pitkä sivu laukassa ja vielä ympyrä. Ympyrällä siirsin Nanan raviin ja kiemuralle.
Annoin Nanan vielä laukata vähän, joten nostimme laukan ja jatkoimme koko maneesia käyttäen. Laukkasimme vain maneesia ympäri ja jäimme lopulta käyntiin. Annoin Nanalle hieman pidempää ohjaa.
Jalkauduin ja talutin tamman talliin.

Riisuin varusteet Nanalta ja harjasin tamman. Lähdin taluttamaan Nanaa laitumelle. Seuraavaksi juoksuttaisin Parren.

Nimi: Eliza

18.06.2016 13:55
Heräsin yöllä muutaman kerran ja kuulin, kun ulkona satoi vettä. Päivästä pitäisi tulla sateinen, niin oli luvattu. Tosin satoihin niitä kuuroja eilenkin ja välillä satoi melko kovasti.

Tänään olinkin paljon virkeämpi kuin esimerkiksi toissapäivänä. Herätessäni edes kissa ei ollut minua tänään herättänyt, vaikka niin yleensä tekee. Se jäi vielä nukkumaan, kun nousin ylös ja puin päälleni. Aloin laittaa itselleni teetä jo kiehumaan ja laittaa kissalle ruokaa. Vaihdoin ensin veden, lisäsin raksuja ja laitoin märkäruokaa. Lisäksi annoin muutaman hampaidenhoitoraksun.
Teeni alkoi olla valmista ja otin kuppiin salaattia, minkä olin eilen tehnyt. Se oli täyttävää, koska siinä oli vähän kaikkea ja paljon kalkkunaviipaleita. Salaatti oli sitten hyvää.
Kissa alkoi heräillä myös ja tuli haukotellen keittiöön ja alkoi venyttelemään. Hymyillen sanoin sille huomenta. Kissa vastasi minulle sanomalla minulle mäh, tai siltä se aina kuulosti. Melko usein, kun kissallemme sanoi jotain, se vastasi. Kisu tuli puskemaan minua ja rapsutin sitä syömisen lomassa. Vielä se haukotteli ja meni sitten ruokakupille, että mitä tänään on tarjolla.
Syötyäni aloin tehdä lähtöä talliin. Onneksi se sijaitsi aivan pihapiirissä, joten ei tarvinnut lähteä pidemmälle kuin parinkymmenen metrin päähän.
Enpä siis paljoa aina talliin mukaan tarvinnutkaan, vaatteetkin pystyi vaihtamaan tarvittaessa kotona. Otin mukaani kuitenkin aina vesipullon, avaimet ja puhelimen. Sekä tänään takin, kun oli niitä sadekuuroja. Juuri kun astuin ovesta ulos, tulikin yksi sadekuuro ja hipsin pikaisesti talliin.

Sytytin talliin valot ja hevoset alkoivat heräillä. Muutama matala hörähdys kuului ja kuului hieman kahinaa, kun hevoset alkoivat nousta ylös. Roki ja Wande näkyivät ainakin nukkuvan vielä. Tarkistin, että ovat hengissä. Menin niiden karsinalle, katsoin niitä ja sanoin lempeästi huomenta. Roki pomppasi ylös ja Wande avasi silmänsä, haukotteli isosti ja katsoi minua. Sitten se ummisti taas silmänsä. Ehkä sadekeli väsytti sitä. Aloin kuljettaa heinäkärryä käytävää pitkin ja jakaa heiniä. Päästyäni Kaktuksen karsinalle sekin näkyi olevan vielä vähän unessa, vaikka olikin seisaallaan. Hevosethan nukkuivat seisaallaan tai makuullaan, kun kokevat olevan turvassa.
Kun kaikki tallin hevoset olivat saaneet heinänsä, kävin viemässä heinää myös pihattoon Ufolle, Hofurille, Carusolle ja Skylle, jotka majailivat pihatossa sen aikaa, kun olivat täällä omalla tallillani. Hepolan palattua tauolta todennäköisesti kumpikin menisi takaisin Hepolaan.

Palasin talliin ja aloin jakaa kauroja. Annoin hevosten syödä hetken ja siivoilin vähän karsinoita. Kastelin käytävät ja lakaisin ne.
Kun hevoset olivat saaneet syötyä, aloin harjaamaan Skyta. Harjasin tammaa ensin kovalla harjalla ja sen jälkeen pehmeällä. Selvitin harjan harjakammalla ja hännän piikkisuan avulla. Aloin puhdistamaan kavioita. Sky ei ollut halukas kavioiden puhdistukseen, mutta pidin jalasta kiinni ja puhdistin kaviot kavio kerrallaan. Suojia ei tarvinnut laittaa koulutunnille, joten nakkasin kaviokoukun harjapakkiin, nappasin pakin mukaani ja menin satulahuoneeseen.
Satulahuoneessa laitoin kypärän päähän ja otin hanskat mukaan. Otin myös Skyn koulusatulan ja suitset ja menin tamman karsinalle.
Nostin satulan selkään ja tapansa mukaan Sky yritti purra minua. Nappasin tammaa turvalle ja laitoin satulavyön kiinni. Kuolaimet eivät meinanneet mennä suuhun, laitoin peukalon pään Skyn suupieleen ja suu aukesi. Laitoin suitset loppuun ja lähdin taluttamaan tammaa maneesiin.

Maneesissa tein tarvittavat asiat ennen selkäännousua ja ratsauduin. Lähdimme kävelemään vasempaan kierrokseen reipasta käyntiä. Keräsin ohjat tuntumalle ja aloitimme pysähdyksillä. Tamma tuntui olevan jopa kuulolla tänään, harvinaista heti ratsastuksen alussa. Kun näin kuitenkin oli, aloitimme väistöt. Käänsin Skyn pituushalkaisijalle. Kävelimme muutaman askeleen suoraan ja aloin väistättää oikealle. Tein pidätteen, käytin pohjetta ja tuin oikealla ohjalla. Sky alkoi roikottaa kieltään sivusta, mutta väisti kuitenkin, vaikka oli myös vastahakoinen tähän hommaan. Uralle päästyämme jatkoimme uraa pitkin ja taas katsomopäädyssä käänsin Skyn halkaisijalle ja teimme väistön, joka sujui paremmin kuin ensimmäinen. Teimme väistön muutamia kertoja ja uralle päästyämme siirryimme raviin. Se olikin todella reipasta, Sky ei ollut yhtään nuutunut sadekelistä huolimatta. Jatkoimme siis ravissa ja hieman ennen lyhyttä sivua käyntiin siirtyminen, halkaisijalle, väistö ja raviin. Monen väistön jälkeen jäimmekin raviin ja uralle.
Vaihdoimme suunnan ja aloimme tehdä väistöä vasemmalle oikeassa kierroksessa. Tämä suunta oli Skylle vähän vaikeampi, mutta luonnistui, kun kovasti yritti. Jatkoimme taas ravissa väistön jälkeen ja sitten pelkkää ravia uralla ja volteilla, joita teimme s ja r kirjaimissa. Sky sai purkaa vähän energiaansa, joten aloimme tehdä laukannoston aina pitkän sivun alussa. Väliin pyöräytimme ison voltin laukassa, joko s tai r kirjaimessa, riippuen kummalla sivulla olimme. Voltin jälkeen siirryimme ravin kautta käyntiin. Kävelimme lyhyen sivun ja taas pitkän sivun alussa laukannosto. Jatkoimme laukkaa pitkään ja vaihdoimme suunnan.
Teimme vielä tähän vasempaan kierrokseen parit laukannostot ja jäimme raviin. Ravissa jatkoimme voltteja ja kävelimme lopuksi noin viisi minuuttia.

Talutin Skyn talliin. Riisuin satulan ja suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Palasin harjaamaan Skyn huolellisesti ja loimitin tamman. Vein harjapakin pois ja aloin loimittaa muitakin hevosia. Sen jälkeen vein ne laitumelle ja palasin talliin. Loimitin lisää hevosia ja vein nekin laitumelle. Hevoset saisivat olla laitumella edes muutaman tunnin, varmaankin sinne noin kuuteen asti iltaan, jos sää pysyisi edes vähän hyvänä. Satoihan ulkona välillä vettä ja tuuli vähän, välillä näytti olevan huonompi sää, mutta kuitenkin.

Nimi: Eliza

16.06.2016 16:02
Tänään olikin huomattavasti viileämpi päivä kuin eilen. Yöllä oli satanut ja minua olisi nukuttanut, mutta raahauduin ylös ja aamutallia tekemään. Karsinoita siivotessa tuli kuuma, mutta ulos mennessä piti laittaa pitkähihainen päälle.
Olin saanut siivottua tallin jo hieman ennen klo 12 ja aloin miettimään, mitä Caruson ja Skyn kanssa tekisin, minun oli pitänyt liikuttaa ne jo eilen. Nyt oli aikaa, joten tein sen tänään ja ihan pian liikuttaisin toisen. Caruson kanssa voisin ainakin hypätä esteitä, poni kaipasi liikuntaa ja hieman rankempaa treeniä.
Menin kentälle ja tein sinne jumppasarjan. Sarjassa oli viisi 70 cm pystyä, joiden väliin mahtui kaksi lyhyttä laukka-aseklta. Näiden lisäksi toisella pitkällä sivulla oli ristikkosarja. Ristikot olivat melko isoja ja niitä oli myös viisi.

Minulla oli taas mukanani Caruson riimu ja naru ja menin hakemaan ponia laitumelta.
Ponia ei näkynyt missään. Huutelin Carusoa heken nimeltä, eikä ruunaa näkynyt vieläkään missään. Avasin portin ja suljin sen perässäni. Lähdin kävelemään laidunta pitkin. Laidun oli iso, joten sain kävellä kyllä vähän aikaa ennen kuin laitumen loppu näkyi ja siellähän se Caruso oli, laitumen perällä. Kun Caruso näki minut, se lähti laukkaamaan minua karkuun. Onneksi sentään portille päin. Ja onneksi olin muistanut sulkea portin! Muuten olisi poni viipottanut ties missä. No, Caruson tuntien se olisi löytynyt jostakin syömästä. Ehkä ruohoa, ehkä tallista vetämässä kauraa turpaansa minkä ehti. Ahne poni kun oli.
Sain Caruson kiinni portilla, vaikka poni yritti vielä karkuun lähteä.

Poni oli tainnut piehtaroida tarhassa, kun oli ihan pölyinen, mutta ei likainen. Niinpä vetäisin pölärillä pölyt pois ja vaihdoin harjan pehmeään harjaan. Carusoa taisi kutittaa, kun se värisi, joten vaihdoin kovaan harjaan. Caruso selvästi nautti kovalla harjalla harjaamisesta, sillä ponin silmät alkoivat painua kiinni. Mukavaahan se harjaaminen varmasti oli, kun tuli puhdas poni ja alkoi veri kiertää.
Harjauksen jälkeen puhdistin kaviot ja laitoin suojat Caruson etujalkoihin. Menin hakemaan varusteita Carusolle ja itselleni.
Satuloin ja suitsin Caruson ja laitoin kypärän päähäni ja hanskat käteen. Olin ottanut myös lyhyen raipan, jonka poimin maasta ja talutin Caruson kentälle.

Kiristin satulavyön, mistä Caruso ei tykännyt, vaan kääntyi aikeena näykkäistä minua, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Hah, sehän oli kuin eräs shetlanninponi aikoinaan. Sillä nimittäin kun laittoi satulavyön kiinni, edes löysästi, niin se alkoi näykkiä, mutta juuri toiselta puolelta, missä itse olin. Mietin aina, mikä siinä oli idea. Vai eikö se kuitenkaan halunnut satuttaa hoitajaansa.
Laskin jalkkarit ja totesin niiden olevan sopivan mittaiset. Taisivat olla minun jäljiltäni, kun se taisi olla minä viimeksi ratsastanut Carusolla. Ratsauduin ja lähdimme pohkeen ja hieman raipan avustuksella kävelemään uralle pitkin ohjin.
Hyppäisimme tosiaan vähän vaativampaa treeniä, isoja esteitä lyhyillä väleillä, joten oli tärkeätä verrytellä poni hyvin.
Caruso käveli melko hitaasti, mutta otettuani ohjat tuntumalle ja heräteltyäni Carusoa poni alkoi todellakin herätä ja alkoi kävellä reippaammin. Jatkoimme vielä käynnissä, aloimme ratsastaa ympyröitä ja aloin asettamaan ponia sisäänpäin. Alku oli vähän tahmea, mutta Caruso alkoi asettua nätisti. Siirsin Caruson raviin pelkillä pohkeilla, Caruso alkoi olla ihan hyvin hereillä esteitä miettien.
Ravi oli reipasta ja tosiaan jatkoimme ympyröitä ja ympyrällä asetusta ravissa. Vaihdoimme suunnan puoli rataa leikkaa kuviolla ja jatkoimme toisessakin suunnassa tekemiämme ympyröitä. Caruso alkoi tuntua melko hyvältä ratsastaa. Poni oli reipas ja kuulolla ja asettui hyvin. Hidastin Caruson käyntiin istumalla alas harjoitusraviin ja käyttämällä hieman ääntä. Poni totteli ja annoin sille hieman pidempää ohjaa. Kävelimme rennosti jonkin aikaa, että Caruso sai hieman hengähtää tulevaa varten.
Aloin keräillä ohjia tuntumalle ja herätellä taas Carusoa ravin avulla. Kun ravi oli sopivan reipasta, teimme ympyrällä laukannoston. Laukan ollessa pyörivää käänsin ponin ristikoille. Laukkasimme kohti ristikkoja ja Caruso hyppäsi ne oikein sulavasti. Ristikkojen jälkeen jatkoimme suoraan kohti peiliä ja vasta ihan päädyissä käänsin Caruson uralle ja jatkoimme kevyessä ravissa. Lyhyen sivun kulmasta nostimme jälleen laukan ja suuntasimme ristikoille. Caruso näytti tänään osaamistaan, se kyllä hyppäsi hyvin esteitä. Jäimme hetkeksi kävelemään.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme raviin ja pian laukkaan. Laukkasimme pari kierrosta ympyrällä ja sen jälkeen kohti ristikkoja. Ristikkojen jälkeen emme juurikaan ehtineet käydä lyhyellä sivulla, koska piti jo kääntää katse ja sitten Caruso pystyille, jotka sijaitsivat toisella pitkällä sivulle. Painoin pohkeet ponin kylkiin ja poni lisäsi vauhtia. Vaikka pystyt olivatkin jo 70 cm, Carusolla riitti vielä hyppykapasiteettia. Yli 90 cm poni ei enää hypännytkään, mutta ei kai sen tarvinnutkaan.
Tämä oli kuitenkin todella hyvää treeniä Carusolle, esteet olivat tarpeeksi isoja ja välit lyhyitä. Caruso oli hypännyt todella hyvin molempiin suuntiin eikä ollut edes hengästynyt. Riitti Carusolla näköjään edes sen verran kuntoa. Hidastin ruunan laukan kautta raviin ja käyntiin. Reilun viiden minuutin jälkeen siirryimme vielä ravaamaan. Muutaman minuutin jälkeen aloin antaa ponille ohjaa. Loppujen lopuksi ohjat olivat ihan pitkät, jatkoimme kuitenkin vielä ravissa ja kevensin. Siirsin Caruson käyntiin ja kävelimme melko pitkät loppukäynnit, kunnes vein Caruson talliin.

Riisuin Carusolta satulan ja suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Palasin harjaamaan Caruson. Otin kuitenkin ensin suojat pois ja harjasin ponin kovalla harjalla. Harjasin suojat pikaisesti harjapakkiin ja kylmäsin hetken ponin jalkoja. Veisin Caruson vielä laitumelle. Hengähtäisin hetken ja sitten liikuttaisin Skyn.

Nimi: Eliza

14.06.2016 12:49
Aamutallissa ei tänään näkynyt hoitajia, mutta olivathan he useana aamuna olleet auttamassa minua aamutallissa, mikä oli mukavaa. Aamu oli aurinkoinen ja vein useita hevosia ja poneja kerrallaan laitumelle ja suurin osa hevosista käyttäytyi ihan mallikkaasti. Siivosin karsinat melko sutjakasti ja kävin myös pihatossa siivoamassa. Lakaisin tallikäytävän ja kävin vaihtamassa kentälle ja laitumille vedet ja laittelin kentälle myös vähän esteitä, joita hyppäisin tänään ainakin Frejan kanssa. Myös Caruso ja Sky pitäisi liikuttaa, myös hoitajat saivat niitä liikuttaa. Jospa Carusokin laihtuisi hieman, kun oli päässyt vähän pulskistumaan Hepolassa. No, olihan ne sentään Skyn kanssa yöt pihatossa, joten sielläkin voisivat saada liikuntaa ja muiden tallin hevosten kanssa, kun touhuaisivat laitumella.
Laitoin kentälle muutaman vähän isomman ja vähän pienemmän ristikon, muutaman kavaletin sekä okserin. Olin ottanut Frejan riimun ja narun jo mukaani tallista ja menin hakemaan tammaa laitumelta.

Freja tuli kiltisti mukaani laitumelta, vaikka ehkä tiesi joutuvansa töihin. Tamma käveli kiltisti vieressäni, tosin säpsähti vähän, mutta rauhoittui pian.

Käänsin Frejan tallin käytävällä ympäri, turpa kohti ovea. Hain harjat ja poistin loimen. Taittelin loimen nätisti Frejan karsinan oven telineeseen ja aloitin tamman harjaamisen. Freja oli kiltisti, kun harjasin sitä kovalla harjalla ja puhdistin kaviot. Freja vain piti kaviota ylhäällä, olisi pitänyt varmaan iltaan asti, jos olisi ollut tarve. Kavioiden puhdistaminen oli siis todella helppoa tämän tamman kanssa. Otin suojat korista ja tamma heräsi. Se katsoi minua korvat luimussa ja yritti purra minua. Nappasin Frejaa turvalle, siltikin tamma yritti purra laittaessani suojia. Mikähän vika suojissa nyt mahtoi olla. Oliko ne Frejan mielestä väärän väriset vai mitä. Suojat olivat puhtaat, siitä ei pitänyt olla kiinni. Tietysti voisi joskus kokeilla, kävisikö sama pinteleiden kohdalla. Muistin, että Frejalle piti laittaa myös putsit. Saisin otettua ne samalla, kun ottaisin oman kypäräni ja hanskat sekä Frejalle satulan ja suitset.
Kävin hakemassa varusteet niin itselleni kuin Frejallekin ja laitoin putsit maahan ja suitset koukkuun. Nostin satulan tamman selkään ja kiinnitin vyön löysästi. Seuraavaksi laitoin ne putsit, ettei unohtuisi ja viimeiseksi suitset. Kaivelin hanskat taskustani ja laitoin ne käteen ja lähdin taluttamaan Frejaa kentälle.

Laitoin portin kiinni ihan varmuuden vuoksi ja talutin Frejan kaartoon. Laitoin ohjat kaulalle ja aloin kiristää satulavyötä. Freja ei välittänyt ollenkaan, laskin sitten jalustimet mittailin ne sopiviksi. Heilautin itseni ison hevosen selkään ja lähdimme kävelemään uraa pitkin oikeaan kierrokseen. Freja oli reipas ja aloittelimme pysähdyksillä. Siitä huolimatta, että Frejalla piti olla hieman löyhempi ohja silloinkin, kun ohjat oli tuntumalla, niin tamma pysähtyi hyvin. Tosin istunnallahan sitä enimmäkseen pysähdyttiin, ei ohjasta vetämällä. Pysähdyksen jälkeenkin tamma käveli sopivan reippaasti ja siirryimme raviin. Muutaman kierroksen ajan harjoitusravissa. Frejalla oli yllättävän pompottava ravi, suolet solmuun vetävä. Kolmen kierroksen jälkeen aloin keventämään ja se oli niin mukavaa harjoitusravin jälkeen. Ratsastimme isoja ympyröitä päätyihin ja Freja vaikutti oikein mukavalta. Siirryimme jonkin ajan päästä käyntiin ja vaihdoimme suunnan vastakaarrolla. Kävelimme ihan uraa pitkin, Freja säikähti omaa varjoaan. Hölmö hevonen. Frejan varjo ei nyt varmasti tulisi ja söisi tammaa, vaikka Freja ehkä niin ajatteli.
Siirryimme takaisin raviin noin seitsemän minuutin käyntipätkän jälkeen ja käänsin Frejan kavaleteille. Freja pysyi hyvin ravissa, kuten oli tarkoituskin. Iso hevonen hyppäisi kevyesti pienet kavaletit.
Nousin kevyeen istuntaan ja hyppäsimme kavaletit. Kehuin tammaa, jatkoimme eteenpäin ja tulimme taas kavaleteille. Jatkoimme seuraavan kerran kavaleteilta pienille ristikoille. Pieniä ristikoita ja kolme, väliin mahtui muutama askel. Nekin mentiin vielä ravissa.
Ravasimme kavaletteja ja pikku ristikoita ja uraa pitkin melko pitkään. Siirsin Frejan käyntiin ja annoin sen käydä juomassa kentän laidalla. Freja joikin vähän ja jatkoimme suunnanmuutoksella.
Kävelimme vähän aikaa ja otin ohjia tuntumalle, ne kun olivat olleet hetken aikaa ihan pitkät. Aloin hiljalleen siirtelemään Frejaa raviin. Taas noin kolmen kierroksen ajan istuin harjoitusravissa ja aloin keventämään. Ravasimme kavalettien yli ja pikku ristikoiden yli. Käänsin Frejan isommille ristikoille ja teimme laukannoston. Jatkoimme laukassa isommille ristikoille muutaman kerran ja vielä pari kertaa okserille. Hypyt menivät hyvin, niin kuin muukin ratsastus. Siirsin Frejan laukasta raviin ja ravin kautta käyntiin. Ratsastin portille ja sain aukaistua sen selästä käsin. Lähdimme ratsastamaan järvelle, jonne oli matkaa noin 600 metriä.

Pääasiassa menimme käyntiä, mutta ravasimme myös pienen pätkän. Freja oli maastossa rauhallinen, mutta pälyili ympärilleen. Pidin siis ohjat koko ajan tuntumalla.
Saavuimme järvelle, jossa oli hyvä hiekkapohja. Siinä pystyi uimaan niin hevoset kuin ihmisetkin. Ohjasin Frejan veteen ja tamma meni sinne hieman epäröiden, mutta meni kuitenkin pienen kannustuksen avulla. Emme menneet kovin syvälle, kun oli satulakin selässä. Jäimme melko rantaan ja hiljalleen Freja tajusi idean ja alkoi pärskytellä vettä. En sentään tällä kertaa kastunut. Olimme rannassa hetken aikaa ja kävelimme takaisin tallille.

Jalkauduin tallin pihassa ja talutin Frejan talliin. Riisuin tammalta varusteet ja suojat jätin kuivumaan karsinan oveen. Harjasin tammaa vähän ja vein Frejan laitumelle.

Nimi: Eliza

18.05.2016 13:31
Laitoin kentälle muutaman puomin ja kavaletin, koska koeratsastaisin uusimmat issikkani Hofurin ja Ufon. Olin vain kuullut, millaisia ne olivat ja olin ostanut ne talliin. Niinpä päätin tänään ratsastaa molemmilla, että olivat oikeasti kokemattomillekin sopivia. Sellainen Islanninhevose piti olla, sen piti sopia vähän jokaiselle ratsastajalle.

Otin Hofurin turkoosin riimun ja mustan riimunnarun, jotka Ada oli ostanut Hofurille ja lähdin hakemaan hevosta. Hofur meni minua ensin karkuun, mutta sain tamman pian kiinni ja talutin tamman talliin.

Harjasin Hofurin pikaisesti ja puhdistin kaviot. Hofut vain möllötti paikallaan harjatessani tammaa sekä kaviot nousivat hyvin. Hain tamman varusteet ja varustin hevosen. Sekin sujui oikein hienosti, hyvin meni tähän asti. Hain itselleni vielä kypärän ja hanskat ja menimme kentälle.

Ratsautuessani ja lähdettyämme kävelemään aloin muistella, kummalla mentiin ravia ihan tarkoituksellisesti ja kevennettiin. Jos en väärin muistanut, niin juurikin Hofurilla.
Hofur oli todella eteenpäinpyrkivä, joten päätimme aloittaa pysähdyksillä. Hofur oli nihkeä pysähtymään, mutta kutittelemalla suupielistä sain tamman pysähdyksiin. Jatkoimme pysähdyksiä niin pitkään, että ne onnistuivat ilman suurempia taisteluita. Siirryimme raviin ja vain pieni hipaisu pohkeella, niin hevonen oli jo ravissa. Silloin muistin, että Hofurilla kevennettiin. Aloin keventämään ja sehän tapahtui puolet nopeammin kuin hevosella, yhtä nopeasti kuin shetlanninponilla. Reipas vauhti vain jatkui ja muutaman kierroksen jälkeen ohjasin tamman puomeille. Puomit oli ylitetty alta valonnopeudessa, jos vähän liioiteltiin. Hyvin kuitenkin puomien ylitys sujui. Hidastin tamman käyntiin ja vaihdoimme suunnan menemällä koko rata leikkaa kuvion eli lävistäjän läpi. Jatkoimme vielä hetken käynnissä ja nostimme kulmasta laukan. Laukka oli suhteellisen menevää, siis vähän liiankin reipasta ja hidastaakseni vähän tammaa käänsin Hofurin ympyrälle. Kun laukka oli maltillisempaa, käänsin Hofurin kavaletille. Hofur hyppäsi hyvin ja tasaisesti, harja hulmuten, todella hienosti. Tämä oli vain pikainen testiratsastus, joten jäimme käyntiin ja reilun viiden minuutin kuluttua vein tamman talliin.

Otin varusteet pois ja harjasin tamman huolellisesti sekä puhdistin kaviot. Vein Hofurin takaisin pihattoon ja otin suoraan vaihdossa Ufon ja menin ruunan kanssa talliin.

Harjasin myös Ufon hyvin ja puhdistin kaviot. Ufo taas ei pitänytkään kavioiden puhdistamisesta eikä halunnut nostaa niitä. Vähän kuin väkisin nostin kaviot yksi kerrallaan ja Ufo näykki selkäni takana, mutta ei sentään purrut minua. Hain Ufon varusteet ja nostin satulan selkään. Se onnistui, mutta suitsien laitto oli haastavampaa. Ufo ei olisi millään ottanut kuolaimia, joten laitoin vasemman käden peukaloni ruunan suupieleen ja niin meni kuolaimet suuhun ja sain suitset laitettua. Talutin ruunan kentälle.

Ratsauduin ja lähdimme vasempaan kierrokseen. Pian jatkoimme jossakin töltin sekaisessa ravissa. Töltti olikin nopeaa ja muistin istua satulassa. Menimme pian myös Ufon kanssa puomit. Ufo epäröi ensin ja jäi puomien eteen seisomaan. Annoin ruunan haistella puomeja ja kannustin ruunan sitten eteenpäin. Kävelimme puomit ja seuraavan kerran tulimme ne töltissä/ravissa. Jäimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan ratsastamalla pituushalkaisijan poikki. Nostimme laukkaa kulmasta ja pian jäimme käyntiin. Mietin mielessäni, että minusta Hofur oli ehkä hieman kivempi ja mahdollisesti myös Ufo voitaisiin opettaa pelkälle raville ja kevennykseen.
Pian jalkauduin ja vein Ufon talliin.

Riisuni Ufolta varusteet ja vein ne satulahuoneeseen. Jätin myös kypäräni ja hanskat sinne ja menin harjaamaan ruunan. Puhdistin myös kaviot, vaikka se ei ihan helppoa ollutkaan. Katsahdin kelloa ja tuumin, että kohta muita alkaisi ehkä tulla tallille. Ada oli ainakin sanonut tulevansa tänään tallille. Niinpä vein Ufon tarhaan ja lähdin talliin viemään riimun ja narun talliin sekä hakemaan heinäkärryä ja aloin jakamaanhevosille päiväheiniä.

Nimi: Eliza

15.05.2016 15:42
Olin iloinen, että talliin oli saatu nyt parin päivän sisällä kolme uutta hoitajaa. Mimmi ja Ada olivatkin todella ahkeria, kun olivat käyneet molempina päivinä hoitamassa Chillaa ja Rokia sekä auttaneet aamu- ja iltatallissa. Ja olivathan tytöt muistaneet putsata hoitohevostensa varusteet, oikein hyvä. Jos tytöt haluaisivat olla oikein ahkeria ja auttaa minua, niin hehän voisivat putsata myös muiden hevosten varusteita, joilla ei ollut hoitajaa. He voisivat saada vaikka vähän ylimääräistä rahaa tästä. Pitipäs muistaa ehdottaa tätä heille.
Olin todella iloinen myös siitä, että yllättäen Elowyn tupsahti tallii. Häntä ei sitten olekaan näkynyt ihan vähään aikaa. Kaktus kaipaisi jo hänen huomiotaan, olihan poni nykyisin hänen.

Aioin liikuttaa tänään ainakin pari hevosta, vähän kaikkia pitäisi kyllä alkaa taas liikuttamaan. Paitsi Chilla ja Roki saivat nyt ainakin hyvin liikuntaa.

Päätin ratsastaa Dermillä, tuolla ihanalla ponilla. Olin rakastunut Dermiin ensinäkemältä ja minun oli ollut pakko saada se. Dermi on niin ihana sympaattinen poni ja söpö ja suloinen, kertakaikkiaan ihana.
Ada ja Mimmi olivat tallilla, kävin kysymässä heiltä pärjäisivätköhe hetken yksin, jos kävisin Dermin kanssa maastossa. Vastauksena tuli yhteen ääneen joo. Sanoin vielä, että minulla on puhelin mukana, soittakaa, jos jotain tulee.

Kävin hakemassa Dermin tarhasta ja käänsin ponin käytävällä ympäri, turpa kohti ovea. Ponin harjat olivat jo käytävällä, otin harjapakista pehmeän harjan ja aloin harjata ponia. Rapsutin Dermiä siirtyessäni toiselle puolelle harjaamaan ja harjasin ponin mahan hellästi. Kävin viemässä harjapakin satulahuoneeseen ja toin mukanani satulan ja suitset. Nostin satulan ponin selkään ja kiinnitin vyön löysästi. Pujotin riimun pois Dermin päästä ja suitsin ponin. Ada ja Mimmi sattuivat olemaan lähistöllä, kysyin heiltä, pitelisikö jompikumpi hetken Dermiä. Molemmat halusivat ja he pitelivät molemmilta puolilta ohjista kiinni ja jäivät rapsuttelemaan Dermiä, kun menin satulahuoneeseen.
Palatessani minulla oli kypärä päässä ja hanskat kädessä sekä kouluraippa mukana. Siellä tytöt innoissaan yhä höpöttelivät Dermille ja rapsuttelivat ponia.
-Kiitos tytöt, voisin ottaa nyt ponini, hymyilin tytöille ja otin ohjat pois ponin kaulalta.
-Soittakaa, jos tulee jotain, sanoin ja lähdin taluttamaan Dermiä ulos.
Laitoin ohjat ponin kaulalle ja kiristin satulavyön. Dermi ei välittänyt siitä ollenkaan. Laskin jalkkarit ja mittailin niitä pidemmiksi. Joku lapsi oli tainnut ratsastaa viimeksi Dermillä. Jalustinten ollessa sopivan pituiset nousin ponin selkään ja lähdimme maastoon. Dermi lampsi hitaasti, mutta annoin sen näin alkuun tehdä niin.

Kuitenkin päästyämme maastotielle Dermi alkoi automaattisesti kävellä reippaammin, poni tykkäsi maastoilla. Dermi yritti nyhtää maasta ruohonkorren, mutta sainpas estettyä sen. Jatkoimme vielä hetken käynnissä ja siirryimme raviin. Raippaa ei tarvinnut käyttää, poni liikkui ihan pohkeesta eteenpäin. Jatkoimme pätkän ravissa, teimme käyntiin siirtymisen ja jatkoimme taas ravissa. Istuin aluksi harjoitusravissa, vaikka se ei ollutkaan kovin mukavaa. Noin sadan metrin jälkeen annoin itselleni luvan keventää ja niinpä aloin keventämään. Jatkoimme melko pitkään ravissa ja jäimme käyntiin. Annoin Dermin kävellä sitä vauhtia, kun se itse halusi. Silti poni käveli reippaasti.
Pitkän kävelyn jälkeen siirryimme harjoitusraviin. Ravasimme vähän aikaa ja nostimme laukan. Dermin laukka oli mukavampi kuin harjoitusravi.
Laukkasimme pitkän pätkän ja jäimme vielä raviin. Ravasimme jonkin aikaa, kunnes oli aika jäädä käyntiin ja kävellä tallille. Annoin Dermille vielä hieman pidempää ohjaa loppukäyntien ajaksi.

Saavuimme tallin pihaan ja jalkauduin. Nostin jalkkarit ylös ja löysäsin satulavyön. Talutin ponin talliin.

Käänsin Dermin käytävällä. Otin suitset pois ja laitoin riimun tilalle. Otin myös satulan pois ja lähdin varusteiden kanssa satulahuoneeseen.
Tytöt olivat siellä ja kysyivät, saisivatko hoitaa Dermin. Jouduin kieltäytymään, koska oli niin mukava taas olla Dermin kanssa ja halusin hoitaa ponin itse. Jätin kypärän, raipan ja hanskat hyllylle ja menin harjaamaan Dermin.

Harjasin ponin taas pehmeällä harjalla sekä harjasin ponin pään uudella pääharjalla, jossa oli kumiset harjakset. Harja oli ihanan pehmeä. Lisäksi suihkutin Dermin häntään selvityssuihketta ja aloin setviä harjaa ja häntää puisella siihen tarkoitettuun harjalla. Dermin hoidettuani talutin ponin tarhaan ja palasin talliin tekemään muita hommia.




Nimi: Eliza

25.12.2015 14:52
Olin suunnitellut tänään meneväni maastoon Wanden ja Wissen kanssa. Wanden kanssa päätin mennä jalan tammaa taluttaen ja Wissen kanssa ratsain. Hevoset olivat vielä ulkona ja saivat ollakin vielä vähän aikaa. Hoitajia ei ollut näkynyt nyt joulun aikaan, mikä ei haitannut ollenkaan. Sainpahan touhuta tallissa yksin ja käydä maastossakin ihan rauhassa.

Otin koukusta riimunnarun ja lähdin hakemaan Wandea talliin.
Wande oli tallin uusimpia hevosia ja aivan ihana tamma. Kiltti kuin mikä ja kauniskin vielä. Jos joku ttulisi tallille ensimmäistä kertaa ratsastamaan tai joku ujo tai kokematon haluaisi hoitohevosen, niin varma valinta olisi Wande. Tässä tammassa oli sitä jotain.

Wande tuli kiltisti mukaani tarhasta ja käveli nätisti vierelläni. Ei jäänyt taakse eikä rynninyt ohitsenikaan.

Pyöräytin tamman käytävällä ympäri ja laitoin kiinni. Wanden olisi voinut hoitaa kyllä karsinassakin ihan vapaana, mutta kun lähtisin taluttamaan tammaa maastoon, niin Wande pitäisi kuitenkin olla kiinni.
Harjasin tamman parillakin eri harjalla. Wande ei saanut mielestään tarpeeksi huomiota ja tuuppasi minua.
-Olehan nyt tuuppimatta. Pääset kuule maastoon käppäilemään.
Rapsutin tammaa ja jatkoin harjaamista. Harjasin myös pään ja puhdistin kaviot ja olimmekin valmiita lähtemään.
Kiinnitin riimunnarun Wanden riimuun, irrotin muut narut ja lähdimme maastoonpäin.

Wande käveli sopivan reippaasti koko ajan. Pääasiassa kävelimme reippaasti, mutta rennosti maastossa, pari kertaa ravasimme pienen pätkän. Pieni tihkusade ei meitä haitannut.
Yhdessä vaiheessa katsahdin taivaalle ja tein havainnon, että pilven takaa paistaa aurinko. Mietin, että alkaakohan kohta paistaa aurinko ihan kunnolla. Hetken kuluttua aurinko alkoi paistaa ja alkoi sataa enemmän vettä. Puhuin Wandelle ääneen, että jo on on joulunaika kun ei ole lunta ollenkaan, sataa vettä ja paistaa aurinko ihan kunnolla. Kovin pitkään ei valoisaa ollutkaan, kun aurinko meni pilveen ja alkoi hiljalleen laskea ja vesisadekin loppui. Emme ehtineet paljoa kastua.
Tulimmekin jo tallille takaisin noin puolen tunnin reissun jälkeen ja vein Wanden karsinaan. Päästin tamman vapaaksi ja tarkistin vielä kaviot. Heitin tammalle viltin selkään, kun vettä oli kuitenkin satanut.
Ajattelin, että haen hevoset sisälle sitten, kun olemme tulleet Wissen kanssa maastosta. Niinpä lähdin hakemaan ruunaa tarhasta.

Harjatessani Wisseä ruuna pureskeli narua ja jouduin pari kertaa komentamaan ruunaa. Nostin hevostikkarin karsinan oven yli niin ruuna sai ihmetellä ja mutustella halutessaan sitä, eikä touhunnut sitten omiaan. Kavioiden puhdistuskin sujui nyt moitteettomasti, kun Wisse keskittyi hevostikkariin. Varustin ruunan ja talutin Wissen ulos. Säädin satulavyön kireälle, jalustimet sopiviksi ja nousin selkään. Napautin kantapäillä ruunan kylkiin ja lähdimme matkaan.

Ruuna kulki pää pystyssä, mutta oli rento ja kuulolla. Ruunalla olikin pitkä kaula mikä tuotti joskus hieman ongelmia joidenkin ratsastajien kanssa, kun piti saada ohjat sopivan mittaisiksi tuntumalle.
Kävelimme pitkän matkaa ja jatkoimme kevyessä ravissa. Wissekin oli tänään mukavan reipas jo heti alkuunsa. Puiden huminakaan ei saanut ruunaa pelästymään, vaan tämä jatkoi rauhallisesti eteenpäin. Jäimme välillä käyntiin ja annoin ruunalle pidempää ohjaa, kun menimme polkua pitkin.
Jälleen tielle tullessamme otin ohjat käteen ja jatkoimme ravissa ja myös pari kertaa teimme laukannoston. Vaikka Wisse olikin iso, niin sen selkään voisi laittaa kenet vain ainakin maastotunnille ja miksei koulutunnillekin. Esteillä voisikin olla jo sitten vähän kokeneempi, kun ruuna hyppää melkoisella vauhdilla ja voimalla, että sieltä voi hyvin äkkiä tulla alas.
Ravailimme ja menimme käyntiä kunnes tulimme tallin pihaan. Jalkauduin ja talutin Wissen talliin.

Otin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet ja niputin ne koukkuun. Jätin myös oman kypäräni ja hanskat satulahuoneeseen ja menin hoitamaan Wissen.

Harjasin ruunan huolellisesti ja puhdistin kaviot. Suljin karsinan oven rapsutusten myötä ja kävin ottamassa Wandelta viltin pois ja taittelin sen nätisti loimitelineeseen. Sen jälkeen lähdin hakemaan loputkin hevoset sisälle ja aloin jakaa ruokia. Vaikka hevosia olikin paljon, minun työtäni helpotti tietysti hoitajat, jotka joskus auttoivat minua hevosten viemisessä tarhaan ja karsinan siivouksissa sekä varusteiden putsaamisessa, näiden lisäksi työtäni helpotti, että vaikka olinkin yksin, hevosia pystyi tuomaan usean kerrallaan talliin.

Kun hevoset oli tuotu sisälle ja ruuat jaettu, menin satulahuoneeseen ja aloin käydä pinteleitä ja suojia läpi. Likaiset pintelit ja patjat laitoin pesuun ja loput pintelit pyöritin uudelleen rullalle. Kävin läpi myös suojat ja likaiset laitoin koriin, joku hoitaja saisi pestä ne. Kirjoitinkin satulahuoneen oveen lapun, että joku hoitajista pesisi suojat. Jäin talliin vielä touhuilemaan, mm. kävin myös satulahuopia läpi ja likaiset laitoin pesuun sekä korjailin rikkinäisiä loimia.

Nimi: Eliza

04.10.2015 13:30
Myrsky ei ollut yllättäen meillä aiheuttanut tuhoja, vaikka ajattelin, että nyt kaatuu aidat tarhoista ja kentältä.

Tämä aamu oli kylmä, mutta se ei minua haitannut. Minun mielestä sai olla mielummin vähän kylmä kuin liian kuuma. Tällaiset kelit olivat ihan kivoja. Ja sitäpaitsi tykkäsin muutenkin syksystä.

Hevoset tarkenivat ulkona vielä ilman loimia. Koska tallin lämpötila ei ollut mikään kauhean korkea, niin ero tallin ja ulkoilman kanssa ei ollut niin suuri, että hevosilla olisi tarhassa kylmä ja tarvitsisi loimea päälle. Tänään ratsaisin ainakin Wandella ja Parrella. Saisin tietää enemmän niiden luonteesta ja sen, kenelle ne uskaltaisi antaa hoidettavaksi ja ratsuksi. Parre oli vasta neljä vuotias, joten sitä nyt ei ainakaan voisi varmaankaan ihan kenelle vain antaa.

Parre oli minulla käytävällä kiinni. Olin jo ehtinyt harjata Parren ja puhdistaa kaviot ja olin satuloimassa ruunaa.
Parre ei tykännyt satulan laitosta, eikä kyllä juuri suitsistakaan. Laitoin vielä suojat ja menimme maneesiin, jonne olin pystyttänyt kaksi pientä kavalettia.

Ratsauduin ja lähdimme kävelemään oikeaan kierrokseen. Parre oli reipas, liiankin reipas. Otin ohjat tuntumalle heti ja ryhdyimme tekemään ympyröitä päätyihin. Otimme pysähdykset mukaan. Parre pysähtyi melko kivasti, eteenpäin ruunaa ei tarvinnut pyytää kuin ihan hellällä pohkeen painalluksella. Lähdimme etenemään ravissa edelleen ympyröillä. Yritin saada Parren kuulolle välillä kokoamalla ravia ja välillä pidentämällä sitä. Hiljalleen ruuna alkoi olla kuulolla. Jatkoimme sitten ravissa koko maneesia käyttäen.
Minusta alkoi tuntua, että ruuna olisi kunnolla kuulolla, jotenka ohjasin Parren kavaletille. Parre nosti laukan ihan arvaamatta ja meno äityi niin kovaksi, että en päästänyt ruunaa esteelle, vaan käänsin sen voltille. Siinä volttasimme niin pitkään, että sain Parren taas kuulolle. Tulimme sitten ensimmäiselle kavaletille käynnissä ja vasta muutamaa metriä ennen estettä annoin Parren siirtyä raviin ja hyppäsimme kavaletin ravissa. Sieltä tulikin heti sitten laukka. Käänsin ruunan jälleen voltille. Volttasimme pari kierrosta ja ravissa esteelle. Ja esteen jälkeen jatkoimme ravissa. Päätin, että menemme esteet vielä kerran onnistuneesti.
Pidin Parren ravissa koko ajan. Ennen estettä, esteen jälkeen, toisella esteellä ja esteen jälkeen. Taputin Parrea ja jäimme käyntiin.
Parre käveli koko ajan reippaasti, siinä ei ainakaan ollut mitään moittimista. Muutamat laukannostot teimme pitkällä sivulla. Parre karautti laukkaan. Kovaan sellaiseen. Pidätteet meni läpi ja teimme uuden, hallitumman noston. Muutaman noston jälkeen hiljensin Parren käyntiin ja annoin hieman pidempää ohjaa. Jalkauduin, vein Parren talliin ja harjasin ruunan huolellisesti.

Mennessäni Wanden karsinalle kuljin Kaktuksen karsinan ohi. Vilkaisin karsinaan. Ponin takapuoli oli kohti ovea. Niinpä niin, kuten yleensä. Olin myynyt Kaktuksen Elowynille, joka oli hoitanut pitkään Kaktusta, tuota jääräpäistä, mutta niin ihanaa ponia. Ponista olisi keksinyt vaikka mitä nimiä. Jääräpää, pukittelija, kaikkien kauhu, tallin hirvein poni. Mutta niistäkin huolimatta, poni oli aivan ihana. Se ei jokaiseen luottanut, liekö luotti kehenkään. Ja poni vain kuului tähän talliin. Joskus en olisi voinut kuvitellakaan myyväni ponia kenellekään, mutta loppujen lopuksi olin heltynyt myymään Kaktuksen Elowynille. Josta olinkin monta päivää ihan rikki. Nähdessäni ponin vain itkin. Minun onnekseni Elowyn oli päättänyt ainakin toistaiseksi, että poni saisi asua minun tallissani.
Nyt pystyin jo kulkemaan ponin karsinan ohi purskahtamatta aina itkuun.

Nyt kuitenkin piti hoitaa Wande ja ratsastaa sillä. Wandenkin olin ottanut käytävälle. Rapsutin Wandea kaulasta, jolloin tamma ojensi kaulansa pitkäksi ja nautti selvästi rapsuttamisesta. Harjasin Wanden sitten reippaasti ja aloin puhdistaa kavioita. Kaviot eivät heti nousseet, sanoin tomerasti "Wande" ja kaviot alkoivat nousta. Laitoin etusiin suojat ja varustin tamman.

Menimme maneesiin ja ratsautumisen jälkeen kävelimme uralla vasemmassa kierroksessa. Ottaessani ohjat tuntumalle tamma alkoi kävellä reippaammin ja kokeilimmekin heti alkuun väistöjä. Kuinka nätisti tamma väistikään. Tässä taas yksi loistava kouluhevonen. Ravasimme uralla ja teimme muutamat väistöt ravissakin. Ravin jälkeen laukkasimme pienen pätkän ja menimme esteet. Wande hyppäsi esteet nätisti ja sulavasti, ainakin nämä pienet. Ravasimme toki vielä toiseenkin suuntaan ja kävelimme ennen talliin menoa. Hoidin Wandenkin kuntoon ja aloin tehdä sitten muita hommia.

Nimi: Eliza

02.10.2015 16:24
Tänään oli vihdoinkin aika ja aikaa liikuttaa hevosia. Ainakin uusimman hevosen eli Wissen aioin liikuttaa ratsain, että miten ruuna toimii. Ruuna lukeutuukin tallin isoimpien hevosten joukkoon. Jokin ruunassa vain oli sellaista, että se oli pakko saada talliini.

Olin käynyt pystyttämässä maneesiin ristikon ja olin harjaamassa Wisseä parhaillaan. Ruuna oli kiinni käytävällä ja tämä yritti pureskella riimunnarua. Toruin ruuna hieman ja aloin puhdistaa kavioita. Wisse lähti liikuskelemaan edestakaisin. Ruunalle piti olla tiukkana, että pysyy paikallaan. Lisäksi Wisse yritti kiskoa jalkaa kädestäni, jottei tarvitsisi seisoa paikallaan. Kaviot tuli kuitenkin puhdistettua ja laitoin ruunalle suojat jalkoihin. Lähdin hakemaan itselleni ja Wisselle varusteita.

Satulahuoneessa painoin jo kypärän päähäni. Muistinkin sitten, etten ollut vielä muistanut ostaa Wisselle satulaa ja suitsia. Pitikin miettiä, kenen varusteet voisi ruunalle käydä. Löysin mahdollisesti sopivat varusteet. Ennen kuin lähdin kiikuttamaan varusteita tallin käytävälle, kirjoitin itselleni muistutuksen satulahuoneeseen, että muistan viimeistään huomenna käydä ostamassa Wisselle omat varusteet. Lähdin sitten Wissen luokse.

Talliin oli tullut pari tyttöä, en tuntenut heitä. Kysyin, olisiko ollut asiaa minulle, mutta sanoivat vain katselevansa hevosia.
Aloin satuloida Wisseä, kun tytöt tulivat ihastelemaan Wisseä.
-Onpa nätti hevonen.
-Wisse on tallin uusin tulokas, olen lähdössä ratsastamaan sitä.
-Miten iso se on? Toinen tytöistä kysyi silittäen Wissen turpaa.
-Wisse on mahtavat 170 cm oleva tanskalainen lämminverinen.
-Vau, tytöt sanoivat.
Hymyilin tytöille, koska niin olin sanonut minäkin nähdessäni Wissen ensimmäistä kertaa.
Laitoin Wisselle suitset ja otin hanskat ja raipan ja lähdimme maneesiin.

Ratsauduin ja lähdimme kävelemään uralle vasempaan kierrokseen. Koska oli hieman tuulista, ohjat oli hieman tuntumalla yllätysten varalta. Wisse käveli ehkä hieman laiskasti, painoin pohkeet ruunan kylkiin ja tämähän lähti kulkemaan reippaasti eteenpäin. Otin ohjat ihan kunnolla tuntumalle ja aloimme tehdä pysähdyksiä. Ne sujuivat moitteetta ja ruuna lähti reippaaseen käyntiin pelkällä pohkeella.
Tuuli ujelsi maneesin nurkissa, mutta Wisse ei ollut moksiskaan. Kokeilimme seuraavaksi ravia. Wisse lähti ravaamaan reipasta ravia. Wissen askel oli iso, mutta se ei tuottanut ongelmaa.
Vaihdoimme välillä suunnan ja jatkoimme ravaamista. Kokeilimme mennä ristikon ravissa ja Wisse hyppäsi ristikon hienosti. Ilmeisesti siis hyvä estehevonen.
Teimme muutaman laukannoston pitkällä sivulla, kunnes siirryimme loppuraveihin ja käyntiin ja vein Wissen talliin.

Elowyn oli tullut talliin. Hän kysyi, voisiko hoitaa Wissen. Myönnyin tähän ja se olikin helpotus minulle niin pääsin hoitamaan seuraavan hevosen.


Nimi: Eliza

26.07.2015 14:57
Olimme sopineet maaston Tumpin ja Veltsun kanssa täksi päiväksi Elowynin kanssa ja hän oli tullut tallille. Oli hieman sateista, mutta emme antaneet sen häiritä. Aloimme laittaa hevosia valmiiksi.

Kun olimme harjanneet hevoset huolellisesti ja varustaneet hevoset sekä itsemme, olimme valmiit lähtemään ja talutimme hevoset ulos. Ratsauduimme rampilta ja annoin Elowynin ratsautua ensin. Sen jälkeen ratsauduin itse ja lähdimme kävelemään kohti maastotietä hieman tuntuvalla olevilla ohjilla.

Otimme ohjat kunnolla tuntumalle hetken kuluttua ja vähän aikaa käveltyämme Tumppi säpsähti, kun pusikosta lähti lintu lentoon. Veltsu oli tietenkin heti sitä mieltä että pakoon! Ruuna ottikin jonkun ihme pompun ja tanssahteli hetken, mutta ei päässyt lähtemään altani ja rauhoittui. Taputin Veltsua ja jatkoimme käynnissä. Tumppi oli rauhallinen ja löntysteli suorastaan Veltsun vierellä. Veltsukin oli sitten rauhallinen ja päätimme jatkaa ravissa. Veltsu olisi ravannut kovaa, mutta tein pari puolipidätettä ja Tumppi meni vierellä todella hidasta ravia.
Parin ravi-käynti vaihdon jälkeen siirryimme laukkaan. Veltsu yritti ryöstää. Pysäytin ruunan ja peruutimme muutaman askeleen. Se ei tahtonut onnistua ja ruuna heitteli päätään. Lopulta onnistuimme peruuttamaan muutaman askeleen. Annoin Veltsulle luvan nostaa hitaan laukan ja niin tapahtui, vaikka yleensä kootut askeleet olivat Veltsulle vaikeita. Tumppi ja Elowyn meni myös koottua laukkaa pari askelta meitä edellä. Jatkoimme ravissa ja teimme vielä yhden onnistuneen laukannoston. Ja sitä ennen oli yksi epäonnistunut laukannosto. Tällä kertaa Veltsu ei sentään hyppinyt pystyyn tai ojaan, se oli jo edistystä.
Takaisin tallille päästyämme hoidimme hevoset kuntoon ja lähdin jakamaan kauroja hevosille. Elowyn taisi mennä Kaktuksen luokse touhuamaan. Enää minusta ei tuntunut niin pahalta, että tuo pineni poni ei ollut enää omistuksessani. Mutta sekin aika vielä koittaisi, kun poni lähtisi tallistani. Olisipa silloin outoa tulla aamulla talliin, ja jos karsinassa olisikin jokin toinen poni.

Nimi: Eliza

24.07.2015 19:05
Menin Kaktuksen karsinaan, jossa poni oli.
-Voi pieni poni, kuinka sinusta pidänkään. Mutta olisitko onnellisempi Elowynin omistuksessa? Hänhän on ollut jo pitkään hoitajasi.
Poni jatkoi vain heinien syömistä, kuten yleensä. Yleensä ponia ei ihmisen seura juurikaan kiinnostanut. Olin jo todella lähellä päätöstä myydä tämä pieni poni Elowynille. Mutta jokin minua epäilytti vielä, etten ollut pystynyt tekemään lopullista päätöstä. Tiesin kyllä, mikä se jokin oli. Minun tulisi kova ikävä Kaktusta. Kaktus oli tullut huonoista oloista tallilleni ja vaikka ponin luonne oli mikä oli, niin Kaktus oli kuitenkin todella rakas minulle ja jotenkin vain osa tätä tallia. Kaktuksesta oli alkanut kuoriutua jo ihan kiva esteillä, koulussa tarvitsi vielä kärsivällisyyttä ponin kanssa. Kaktus vain oli osa tätä tallia. Ihan niinkuin vaikka Viri tai Tumppi. Viri oli tallin ensimmäisiä hevosia. Mutta Kaktuskin oli ollut tallissa niin pitkään.
Minun piti saada raitista ilmaa.
Sujautin Kaktukselle riimun päähän, napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan ponia ulos tallista ja maastoon. Kaktus oli kyllä asiasta hiukka eri mieltä, mutta tuli vastahakoisesti perässäni.

Kävelin ponin kanssa maastotietä pitkin, silmäni alkoivat kostua. Istahdin kannolle ja annoin Kaktuksen syödä ruohoa.
-Voi pieni, mitä tekisin sitten, jos et enää olisikaan tallissani. Joka aamu potkimassa karsinan ovea kun tulen talliin, et olisikaan odottamassa aamulla kärsimättömänä ruokaa. Juoksemassa tarhasta haettaessa karkuun ja yrittämässä näykkiä kun laittaa satulan selkään. Pukittelemassa koulutunnilla. Pysähtelemässä siellä ja suurin osa tunnista menisikin siihen, että sinut saataisiin liikkeelle. Esteillä alat jo kyllä loistaa.
Muistan ensimmäisen ratsastuksemme. Ensin yritit näykkiä minua ja ratsaille päästyäni et tahtonut liikkua. Liikkeelle päästyämme pysähdyit ja menit maahan allani. Patistin sinut heti ylös ja sitten aloitkin pyöriä keskellä maneesia. Pukkisarjaa tuli ihan kiitettävästi ja käytiin taistelua, kumpi määrää. Raviin päästyämme liikuitkin hienosti ja päästiin jopa laukkaamaankin pieni pätkä. Ratsastuksen jälkeenkin uhittelit minulle.
Aikani Kaktukselle juteltuani nousin ylös ja lähdimme kävelemään hiljaksiin takaisin tallille.

Talutin ponin talliin ja omaan karsinaansa. Elowyn oli tullut talliin ja puhkesi puhumaan.
-Moi. Ihmettelinkin, missä Kaktus on, mutta se olikin sinun kanssasi. Hei, onko kaikki hyvin?
-No, tiedäthän. Olen kovasti miettinyt Kaktuksen myymistä sinulle. Mutta jokin pidättää minua. Kaktus on osa tätä tallia ja ollut täällä pitkään. Minun tulisi ikävä sitä.
Selitin Elowynille kaikkea muutakin liittyen minun ja Kaktuksen muistoihin. Elowyn kuunteli tarkkaan ja nyökytteli. Käsitin naisen ymmärtävän minua. Elowyn kyllä kertoi, että voisin käydä katsomassa Kaktusta milloin vain ja ratsastamassa sillä.
Koko juttelumme ajan pidin riimunnarua kädessäni, joka oli vielä Kaktuksen päässä olevassa riimussa kiinni ja rapsuttelin ponia. Silmäni alkoivat täyttyä jälleen kyynelistä ja Elowyn halasi minua.
-Kerro sitten, kun olet valmis myymään ponin minulle, odotan kyllä vaikka miten pitkään. Elowyn sanoi ja hymyili minulle.
-Voi Kaktus rakas..
Halasin ponia ja nakkasin riimunnarun Elowynin käteen.
-Ole hyvä, pidä uudesta ponistasi huolta.
Menin rivakasti toimistoon ja Elowyn jäi seisomaan tallin käytävälle hämmentyneenä.

Nimi: Eliza

11.05.2015 16:07
Tallihommissa on ollut mukavaa, kun tallilla on taas alkanut pyöriä hoitajia. Hoitajan ovat saaneet Nana, Hugo, Fanta ja mahdollisesti myös Rammari. Vaellukselle on jo kolme lähtijää, tällä hetkellä hevosista maastoon pääsevät Tumppi, Kukka, Roki ja Ditte. Tumppi ei olekaan kovin montaa kertaa maastossa ollut, ei ainakaan näin pitkillä reissuilla. No, Tumppi on minulla ratsuna, joten pääsen kouluttamaan ruunaa maastossa samalla. Elowynillä on ratsuna Kukka, kaunis puoliverinen. Saa nähdä, kuinka meidän käy Kukan kanssa, kun Tumppikin lähtee maastoon. Toivon mukaan Kukka ei lähde käsistä ja lähde kisasille Tumpin kanssa. Luotan kuitenkin Elowyniin, että Kukka pysyy kurissa.
Nelli halusi maastoon Rokin. Rokin kanssa en taida olla vielä ehtinytkään käydä maastossa tai muuten ratsastella, yritän mahduttaa senkin johonkin päivään tällä viikolla. Tai oikeastaan useammallekin päivälle. Roki on kyllä niin järkevä poni, ettei sen kanssa tule varmastikaan maastossa mitään ongelmia. Sannilla on tallin toinen vuonis eli Ditte maastossa. Dittekin on yleensä järkevä poni, huom. yleensä. Eiköhän tästä ihan hyvä tule ja vaativammat hevoset ovat sellaisilla, jotka tietävät pärjäävänsä niiden kanssa.

Tänään ja nyt minulla oli kuitenkin haasteena viedä Veltsu maastoon. Muut hevoset saivat olla tänään vähän pidempään tarhassa, mutta Veltsun olin jo hakenut talliin. Olin harjannut Veltsun ja puhdistanut kaviot sekä laittanut suojat ja satulan, suitset ja martingaalin. Olin myös hakenut itselleni kypärän ja hanskat ja talutin Veltsun ulos.
Satulavyön kiristettyäni ja jalustinten ollessa hyvässä kohdassa, jalustinhihnoja säästääkseni ratsauduin rampilta ja lähdimme maastoon.

Veltsu käveli alkuun nätisti ja rentona. Lähdimme ravaamaan ja sekin onnistui kivasti. Kävelimme hetken ja jatkoimme taas ravissa. Veltsu yritti nyt ryöstää, mutta hidastin Veltsun käyntiin ja tein pysähdyksen. Jatkoimme käynnissä ja ravissa. Kokosin ruunaa hieman ja jossakin välissä käännyimme takaisin tallille.
Tallille päin mentäessä ruuna yritti jälleen ryöstää, mutta pysäytin Veltsun ja teimme muutaman väistöaskeleen leveällä tiellä. Sen jälkeen menimme pikkuåätkän koottua ravia ja kävelimme tallille. Jalkauduin ja menimme talliin.

Hoidin Veltsun kuntoon ja menin satulahuoneeseen puhdistamaan ruunan varusteita. Voisinkin pyytää hoitajia pesemään kesällä kaikkien hevosten harjat ja satulahuovatkin tarvittaessa järvellä, hevosten uittopaikalla. Jos loimet kaipaisivat korjausta, korjaisin ne itse, mutta myös hevosten muiden varusteiden kanssa hoitajat voisivat auttaa. Tarvittaessa suojat voisi pestä ja satulat ja suitset puhdistaa.

Nimi: Eliza

28.02.2015 16:26
Tänään oli Chillan ratsutuksen aika. Chilla oli jo sopeutunut talliin ihan hyvin. Maneesissa oli pari estettä valmiina, niin saisi kokeilla myös miten hilla hyppää ja ylipäätään käyttäytyy esteillä.

Laitoin Chillan kiinni hoidon ajaksi. Harjatessani poni otti harjakorista harjan ja viskasi sen. Tällaisia kommelluksia tamma saattoi tehdä. Noukin harjan käytävältä, laitoin sen takaisin koriin ja jatkoin ponin harjaamista. Puhdistin ponin kaviot ja laitoin suojat jalkoihin. Varustamisen jälkeen menimme maneesiin.

Ratsautumisen jälkeen kävelimme uralla pysähdyksiä tehden. Chilla pysähtyi pyynnöstäni hyvin ja oli muutenkin hyvin kuulolla. Seuraavaksi menimme ravia. Chilla ravasi reippaasti jo heti alussa, kokeilin kuitenkin, lähteekö poni pyynnöstäni reippaammin. Kyllä lähti. Kehuin Chillaa ja jatkoimme ravissa pitkään.
Nostimme ympyrälle laukkaa ja pyysin vieläkin reippaampaa laukkaa. Chilla vastasi apuihini. Hidastin Chillan raviin. Muutaman kierroksen jälkeen nostimme taas laukan ja hyppäsimme esteet. Chilla hyppäsi tasaisen varmasti, kokemattoman ratsastajan voisi laittaa Chillan selkään esteille. Vaihdoimme suuntaa välillä ja hyppäsimme esteet kertaalleen. Ravasimme vielä pitkään ja lopuksi kävelimme. Jalkauduin ja taluttelin ponia hetken maneesissa. Ratsastuksen jälkeen Chillan.

Nimi: Eliza

25.02.2015 18:15
Olin pystyttänyt maneesiin pienen (40 cm pysty) ja vihdoinkin tänään ratsastaisin ensimmäistä kertaa Ciscolla. Cisco oli sopeutunut paremmin kuin Chilla, joten ponin ratsutus jäisi ehkä huomiseksi. Aikaisintaan huomenna ratsastaisin Chillalla.

Cisco vaikutti hoitaessa oikein mukavalta ja lepsulta. Kaikki hoitotoimenpiteet sai tehdä ilman välkkyviä hampaita, joten menimme maneesiin helpon hoidon jälkeen.

Ratsauduin ja lähdimme kävelemään uralle. Otin ohjat ja aloitimme pysähdyksillä. Cisco tuntui olevan kova suustaan eikä heti pysähtynyt. Sain tehdä ihan kunnon pidätteen, jotta ruuna pysähtyi. Cisco lampsi eteenpäin, vaati kunnolla pohkeita ja vähän raipan kosketusta, jotta hevonen heräsi. Kokeilimme pätkän väistöä. Väistö onnistui ihan kiitettävästi, kunhan ruuna oli ensin ollut reipas, mutta kuulolla. Lähdimme jatkamaan ravissa. Ravi oli moiteetonta ja pehmeää, hieman kaivattiin pohjetta. Kokeilimme käynnissä takaosankäännöstä. Se oli melko nihkeää, onnistui kuitenkin, sitä pitäisi siis harjoitella.
Nostimme laukkaa ympyrällä. Laukka sujui, kun ruunaa taas vähän herätteli. Menimme kohti pystyä. Hyppy oli hyvä, kun vauhtia oli tarpeeksi.
Ravailin jonkin aikaa Ciscon kanssa ja kävelimme lopuksi. Talutin ruunan talliin ja hoidin hevosen kuntoon. Sitten aloittelin iltatallin.

Nimi: Eliza

26.01.2015 13:21
Aamutallin ja päiväruokinnan jälkeen ajattelin käydä Jetonin kanssa maastossa.

Olin laittanut Jetonin käytävälle kiinni ja harjailin ruunaa ja puhdistin kaviot. Jeton otti asiat ihan lunkisti, se seistä möllötti käytävällä rauhallisena. Satuloin ja suitsin ruunan ja haettuani itselleni kypärän ja raipan talutin ruunan ulos.
Kiristettyäni satulavyön ja mittailtuani jalustimet ratsauduin ja lähdimme maastoa kohti.

Ilma oli mielestäni suht lämmin, pakkasta oli noin kaksi astetta. Tai minulle tuli kyllä todella helposti kuuma. Mutta oli kyllä ilma oikeasti lämpimämpi kuin vertaa esimerkiksi menneellä ja sitä edellisenä viikolla olleeseen yli 20 asteen pakkaseen.
Jeton löntysteli tapansa mukaan maastotietä pitkin ja reippaalla raipan avustuksella ruuna alkoi kävellä jo reippaammin. Sain ruunan sitten seuraavana raviin melko helposti, kun olimme reippaasti kävelleet. Aloin keventämään reippaan ravin tahdissa. Kerrankin ruuna liikkui kivasti. Kun maneesissa varsinkin ruuna tuppasi löntystelemään, kentällä asia oli ainakin välillä toisin.
Ravasimme pitkän ajan ja jäimme välillä käyntiin. Ravasimme sitten taas pitkän pätkän, istuin harjoitusraviin ja annoin laukkapohkeet. Mitään ei tapahtunut joten koitin uudelleen ja käytin raippaakin. Jeton nosti energisen laukan, kiitin pikaisella taputuksella ja nautin pehmeästä laukasta.
Laukan jälkeen jäimme raviin ja käyntiin. Ravasimme vielä pikku pätkän ja kävelimme tallille.

Vein Jetonin talliin, karsinaan ja otin varusteet pois. Harjasin ruunan hyvin ja vein kaikki varusteet satulahuoneeseen. Menin sitten harjailemaan muita hevosia.

Nimi: Eliza

03.06.2014 18:47
Illasta kun oli jo viileämpää, ajattelin ratsastaa Nanalle ja tamma saisi päästellä höyryjä. Yöksihän hevoset menisi taas talliin.
Mutta olin laittanut Nanan jo valmiiksi ja olimme kentällä alkukäynneissä. Jatkoimme pian ravissa ja se olikin vauhdikasta mänöä. Pidätteitä jouduin tekemään ja ratsastamaan paljon ympyröitä ja asettamaan, jotta Nana keskittyisi edes vähän.Nostimme jo vähän laukkaa ja annoin Nanan laukata kenttää ympäri. Vauhti oli hurja. Ympyrälle sitten laukatessamme saimme laukasta pyörivän, vaikkakin vauhdikkaan. Laukassakin sai tehdä pidätteitä, ennen kuin sain Nanan hidastamaan. Tamma kun on melko kova suustaan. Ja välillä kun tulee pään heittelyä ja esteillä Nana vasta onkin elämys. Silloin mennään kovaa, niin kuin aina muulloinkin. Ihan pienemmille tai kokemattomille ei tätä tammaa uskaltaisi antaa, kun kokeneemmillakin tamma meinaa lähteä käsistä.
Jäimme kentällä käyntiin ja olin päättänyt vielä käydä Nanan kanssa maastossa päästelemässä höyryjä. Kuten sanoin, vauhti oli hurjaa jo kentällä. Lähdimme maastoon.

Lähdimme hiljalleen ravaamaan. Nana alkoi heti korskua ja heitellä päätään. Pidin tamman hallitussa ravissa. Ravasimme hiljaksiin eteenpäin ja Nana korskui kovasti. Hyvän ravin jälkeen kehuin Nanaa ja nostimme laukan. Annoin tamman laukata kovasti. Ja kovasti menimmekin pitkän matkaa. Annoin pohkeilla vielä lisää vauhtia.
Siirryimme raviin ja käännyimme takaisin tallille.
Jalkauduin tallin pihassa ja menimme talliin.

Nanaa hoitaessani tamma ei ollut edes hengästynyt. Tässä hevosessa kyllä riittää virtaa. Otin suojatkin pois ja harjasin tamman huolellisesti. Vein Nanan jo karsinaansa rauhoittumaan. Hetken kuluttua alkaisin hakea muutkin hevoset sisälle.

Nimi: Eliza

30.05.2014 19:13
Olin pystyttänyt maneesiin muutamia 80 cm ja 90 cm esteitä ja olin laittanut Netenkin jo valmiiksi. Olimme uralla kävelemässä pitkin ohjin. Otin ohjat tuntumalle ja melko lailla heti jatkoimme ravissa. Netteä piti hieman kannustaa vaihteeksi eteenpäin, Nette kun sattui olemaan hitusen laiskahko ja siksi oikein mainio pienemmillekin ratsastajille. Nette olikin niin rauhallinen, en ollut pitkään aikaan ratsastanut ponilla, kun oli niin paljon muita hommia. Ja nyt vieläpä kun olin joutunut erottamaan Neten hoitajan ja muutaman muun hevosen hoitajan, niin pitäisi liikuttaa esimerkiksi juuri Netteä enemmän.
Noin parinkymmenen minuutin verryttelyn jälkeen aloitimme hyppäämisen. Kannustin ponin ensin kunnon hyvään laukkaan ympyrällä. Hetken laukkasimme ympyrällä, sitten esteille. Pitkällä sivulla oli 80 cm, halkaisijalla 90 cm, jolle otimme jo enemmän vauhtia. Toinen 90 cm oli myös halkaisijalla, toisinpäin. Ja sitten vielä pitkällä sivulla 80 cm ja 90 cm. Kyllähän Nette ne hyppäsi ihan kivasti, mutta kannustaa sai jonkin verran. Ja vauhtiakin tarvittiin. Toisin kuin, sanotaanko nyt vaikka Nana, josta kyllä löytyi liikaakin vauhtia ja Veltsu nuoresta iästään huolimatta hyppäsi pitkiä ja korkeita hyppyjä.
Neten kanssa ravasimme välillä harjoitusravia ja muutamia voltteja tehden. Siirryimme käyntiin ja annoin Netelle pitkät ohjat ja hoidin ponin tunnin jälkeen.

Nimi: Eliza

27.05.2014 20:10
Tänään olen jotenkin ollut todella väsynyt koko päivän, mutta ei auttanut, tallihommat oli tehtävä. Harmikseni, juuri kun tänään olisin apua kaivannut, kukaan hoitajista ei käynyt tallilla. Niinpä olin itsekseni vienyt hevoset ulos, ruokkinut hevoset ja siivonnut karsinat. Vaikka väsynyt olinkin, päätin kuitenkin liikuttaa ainakin Erpurin ja mennä ruunan kanssa maastoon, kun ei satanut eikä ollut kuumakaan. Oli melko kylmä, vain muutama aste lämmintä.

Erpur oli nätisti hoitamisen ajan, vaikka itse meinasin nuupahdella. Ennen kuin kävin hakemassa varusteet, kävin juomassa lasillisen vettä, jospa se vähän piristäisi. Sitten varustinkin ponin ja menimme ulos.
Ulkona ratsauduin. Oli niin helppo nousta Erpurin selkään, se kun oli "hieman" pienenmpi kuin esim. Viri tai sanotaanpa vaikkapa Phantom. Niin, Phantom. Rakas ruuna. Phantom on ehkä rakkain hevonen tallista, vaikka kaikkihan oli ihania. Ja minä vielä joskus meinasin myydä Phantomin, onneksi kukaan ei ehtinyt ostaa ruunaa, ennen kuin otin sen takaisin tallin omistukseen. Olinpa hölmö, kun meinasin ruunan myydä. Mutta nyt lähdimme Erpurin kanssa maastoon.

Etenimme reippaassa käynnissä ja pitkän matkaa ravissa. Ja minähän kevensin, piti vain keventää samaa tahtia kuin shetikalla. Niitähän meillä ei nyt kyllä ollut, muuta kuin yksityinen, jonka omistajaa ei ole kyllä näkynyt..
Alkuun kevennys meni pari kertaa väärin, en ollut nyt pitkään aikaan ratsastanut Erpurilla ja kun niitä shetikoitakaan kun ei ollut, eli olin tottunut keventämään normaaliin tahtiin tai isommalla hevosella iso kevennys.
Oikea kevennys kuitenkin nopsaan löytyi ja pyysin jo laukkaa, olimmehan jo pitkään ravanneet. Laukka nousikin nopeasti ja matka jatkui laukassa hetkisen. Tämän jälkeen siirryimme käyntiin vähäksi aikaa.
Koko maaston ajan ravasimme paljon ja laukkasimme myös. Toki väliin mahtui ja pitikin mahtua myös käyntiä, mutta ravi ja laukka olivat pääasiassa. Tallille tullessamme vilkaisin kelloa, ja oho, olimmekin olleet maastossa pari tuntia. No, ei se mitään. Ja maastossa olimme nähneet oravan, ketun ja jäniksen, mutta eihän Erpur niistä ollut moksiskaan, olihan se islanninhevonen ja tottunut metsän eläimiin. Erpur ei kyllä ikinä hätkähtänyt mitään.

Tallissa hoidin Erpurin ratsastuksen jälkeen eli perusjutut varusteet pois, harjaus ja kavioiden putsaus ja toin vielä ruunalle porkkanan mutustettavaksi ja alin tehdä vielä muita hommia, ennen kuin hakisin hevoset sisälle.

Nimi: Eliza

25.05.2014 18:43
Ja sitten oli vuorossa se Tumpin liikutus. Vaatteiden vaihdon jälkeen, vaatteeni kun olivat litimärät, kun olin Rosilta tippunut. Soitin kyllä eläinlääkäriin, mutta jouduin odottamaan, sillä puhelimeen ei vastattu. Eläinlääkäri oli varmaan hommissa. Ehtisin siis varmaan liikuttaa Tumpin.
Rosikin oli jo vähän rauhoittunut, vaikka tamma potki karsinan seiniä ja ovea.

Olin hakenut Tumpin sisälle ja harjaillut ja muuten hoitanut ja varustanut ruunan. Kavioiden putsauskin oli jopa sujunut melko vaivattomasti. Ne olivat siis nousseet. Tumpilla vain oli suht painavat kaviot, että joskus piti polvella hieman tukea. Laittelin suojat jalkoihin ja olin laitellut pienemmän ristikon ja pari hitusen isompaa ristikkoa kentälle, kaksi isompaa pikku sarjaksi. Muutaman askeleen päähän toisistaan. Menimme kentälle.

Kiristin vyön ja ratsauduin. Laittelin jalustimet ja lähdimme vasempaan kierrokseen kävelemään. Emme kävelleet ikuisuuksia, vaan napautin kantapäillä Tumpin raviin ja naksautin kielellä Tumpin parempaan raviin. Askel oli iso ja niin myös kevennys. Aloimme ravissa mennä pientä ristikkoa, jota Tumppi ei mukamas viitsinyt kunnolla mennä sen yli. Jospa ruuna syttyisi hiukka isommilla ristikoilla. Vaihdoimme suuntaakin ravissa ja ratsastelimme uralla ja pari kertaa esteen yli. Jäimme käyntiin ja annoin Tumpin juoda. Tumppi ei juonut, joten jatkoimme. Kävelemistä jonkin aikaa ja huonoa laukkaa ympyrällä. Sitten ristikoille. Tumppi laukkasi huonosti, mutta äänellä ja pohkeilla sain Tumpin erittäin hyvään laukkaan. Lähestyimme esteitä hyvin. Tumppi hyppäsi melko hyvältä kohdalta, aavistuksen ehkä kaukaa, mutta hyppy olikin sitten pitkä ja mitä loistavin! Hyppy oli hitusen taas liian pitkä ja Tumppi joutui lähtemään liian hätäisesti seuraavaan hyppyyn ja se meni sitten mönkään. Laukkasimme toiseen päätyyn ja annoin Tumpille kunnolla vauhtia. Vauhti oli mitä loistavin ja ruuna hyppäsikin nyt aivan loistavasti, ei mitään valittamista laukan tai hyppyjen suhteen. Ravissa kehuin ääneen ja taputtamalla Tumppia. Olin tyytyväinen. Hetki käyntiä ja suunannmuutos. Hetki ravia ja esteet pari kertaa. Tumppihan hyppäsi hienosti! Jalkauduin ja jouduin taas ottamaan suojat pois ja satulan myös ja laitoin ne aidalle odottamaan.

Ratsastaessamme rantaan ajattelin, että toivottavasti tämä uintreissu menisi paremmin kuin edellinen. Toisaalta, olihan Tumppi hypännyt hienosti ja käyttäytynyt moitteettomasti. Oli jo vähän viileämpi, onneksi, mutta päätin käydä Tumpin kanssa kuitenkin rannalla. Tumppikaan ei hirveästi ole ollut uimassa, taluttaen joitakin kertoja.
Tumppi meni mielellään veteen ja uimaan. Annoin ruunan uida jonkin matkaa ja käännyimme takaisin. Rannalla käännyimme vielä pari kertaa uimaan ja sitten takaisin tallille.

Tumppi oli melkein jo ehtinyt kuivua, kun saavuimme tallille. Pistin merkille, että suojat eikä satula ollut enää aidalla. Ehkä joku oli vienyt ne talliin.
Jalkauduin ja työnsin kengät jalkaani. Menimme talliin.

Otin jäljellä olevat varusteet, eli suitset pois ja vein ne satulahuoneeseen. Tarkistin kaviot, niissä ei ollut juurikaan putsattavaa. Tumppi sai jäädä karsinaan, palasin satulahuoneeseen.

Tosiaan joku olikin tuonut satulan ja Tumpin suojat sinne, hyvä. Aloin puhdistamaan Tumpin satulaa ja suitsia ja harjaamaan suojia. Kun hommat oli tehty, lähdin laittamaan kentältä puomit ja tolpat paikalleen ja hakemaan hevosia sisälle talliin.

Nimi: Eliza

25.05.2014 16:26
Tänään huomasin, että niin moni hoitaja on ilmeisesti tyystin unohtanut, että heillä on hoitohevoset. Moni hoitaja ei ole käynyt piiitkään aikaan. Laitoin heille jo hieman varoituksia, ainahan sitä toivoisi, ettei joutuisi erottamaan hoitajia. Muuten taas niin moni hevonen jäisi ilman hoitajaa. Eikä nyt ne kyseiset hevoset ole saaneet liikutusta. Surullista, minulle jäisi enemmän hoitajia. Mutta on meillä muutama todella ahkerakin hoitaja, pointsit heille. Jani, Tiffe ja Hallakki ovat todella ahkeria. Ja lisäksi tänään tuli Jenny, joka alkaa hoitamaan Fantaa, toivottavasti Jennykin on ahkera.
Mutta nyt virallisesti ilman hoitajaa olivat Tumppi ja Rosi, ne liikuttaisin tänään. Varmaan ensin kentällä ja sitten kävisin uittamassa. Ensin Rosi, ihan perusjuttuja, muutamat väistöt ja uitto.
Hain Rosin sisälle tarhasta. Se ei kyllä ollut helppoa. Rosi korskahteli ja hyppi pystyyn ulkona. Tallissa sentään meno hieman rauhoittui. Harjailin Rosin ja puhdistelin kaviot ja laitoin suojat. Hain satulan ja suitset ja menimme kentälle molemmat valmiina.

Ratsauduin ja lähdimme käynnissä uralle. Rosi ei tuntunut rennolta eikä siksi kyllä muuttunut, vaikka mitä yritin. Ravi oli tönkköä ja pohkeenväistöt eivät kyllä millään onnistuneet. Käynnissä kun yritimme tehdä väistöjä, alkoi Rosi pyöriä ympyrää kuin mikäkin eikä totellut ollenkaan. Seuraava ravi olikin sitten elämys. Rosi nimittäin nousikin pystyyn. Saatuani tamman alas tämä lähti kovaan laukkaan ja pukitti minkä ehti. Pysyin toistaiseksi selässä. Ohjaus eikä pidätteet poikein toimineet. Viimein Rosi hidasti ja ajattelin, että ehkä uiminen auttaisi. Jalkauduin hetkeksi ottaakseni suojat ja satulan pois ja jätin ne aidalle. Otin kengät pois jalasta, ratsauduin uudelleen ja lähdimme kävellen uintipaikalle. Kävelimme koko matkan. Rosi vaikutti jännittyneeltä, puuskutti hieman ja heilutteli päätään puolelta toiselle. Jos tämä jatkuisi, pitäisi soittaa välittömästi eläinlääkärille.
Pääsimme rantaan ja ohjasin Rosin veteen. Rosi ei mennyt kovin mielellään veteen. Vedessä sitten Rosi sai jonkun kivan päähänpiston, nousi pystyyn ja minähän tipuin. Rosi lähti painelemaan täyttä laukkaa kohti tallia. Onneksi tallille, eikä minnekään muualle.
Olin läpimärkä, mutta ei voinut mitään. Lähdin juoksemaan Rosin perään kohti tallia, Rosia ei ainakaan näkynyt enää.

Pääsin tallin pihaan, jossa Rosi juoksenteli ympäriinsä. Onneksi Tiffe ja Hallakki olivat tallilla, tarhan reunalla. Vaikka tallialueella ei saanut huutaa, nyt oli pakko. Huusin tytöt avukseni. Yhdessä yritimme saada Rosin kiinni levittämällä käsiä, kun Rosi tuli kohti. Tamma vain jatkoi matkaansa.
-Tiffe, hae Tella tänne ja joutuin!
-Hallakki, hae kauraa.
Tiffe lähtikin epäröimättä pikakävelyä tarhalle hakemaan Tellaa ja Hallakki talliin. Vasta, kun Tella oli tallin pihassa, alkoi Rosin vauhti hidastua ja alkoi tamma tulla Tellan luokse. Suunnitelma toimi. Nappasin Rosin ohjista kiinni, eikä tamma edes huomannut mitään. Onneksi Tella oli rauhallinen, siksi juuri halusin juuri sen paikalle. Hevoset talutettiin talliin. Minelli tuotiin talliin Rosin seuraksi ja Tella pääsi vielä ulos. Tytöt olivat suuri apu. Menin heti soittamaan eläinlääkäriin, Tumpin liikutus sai nyt hieman odottaa.

Nimi: Eliza

07.05.2014 18:28
Oli aika liikuttaa pari hevosta. Ditteä olisin kovasti halunnut ratsastaa, mutta Hallakki hoiti ahkerasti ja Ditte sai ison annoksen liikutusta, joten se tulisi riittämään ponille täksi päiväksi. Sittenpä voisin liikutta kai Fantan ja Virin. Vaikka koulua tai maastoesteitä tai jotakin.
Hevosiakin voisi kai jo hiljalleen alkaa päästellä aina hetkeksi laitumelle. Ne pitäisi totuttaa laitumeen vähä vähältä ja kesän ne saisivat olla laitsalla. Toki silloinkin niitä saisi käydä hoitamassa. Ja suotavaahan se olisi. Pitihän hevoset kuitenkin harjata joka päivä ja katsoa kaviot ja hakea yöksi talliin. Sehän olisi taas oma ruljanssinsa. Mutta sitä se tallin omistajan arki oli.
Virin minä hain talliin ja harjailin ja putsasin kaviot ja laitoin suojat. Virin kanssa olisi luvassa maastoesteitä. Laitoin satulan ja suitset orille ja menimme ulos.
Ulkona ratsauduin ja kävelimme hetken kentällä. Teimme muutaman ravipätkän ja laukannoston ja lähdimme maastoestereitille.
Ravasimme lämmittelyksi ja aloimme hypärä maastoesteitä. Nehän sujuivat aivan loistavasti ja ori näytti osaamistaan. En muistanutkaan, että ori hyppäsi näin hyvin.
Menimme takaisin tallille ja oli Fantan pikaisen ratsastuksen vuoro, kun olin hoitanut Virin tunnin jälkeen.

Ratsastin Fantan kanssa kentällä, jahka ensin pääsimme sinne. Vasempaan kierrokseen ja hieman vauhtia poniin. Fanta olikin sellaisella päällä, että se ei juurikaan tahtonut liikkua. Patistin kovasti kuitenkin ponia eteenpäin että liikkuisimme edes vähän. Laukkaamaan Fanta kuitenkin suostui, vaikka ei halunnut ravata. Muutamat pohkeenväistöt tehtiin ja sitten ravailtiin ja laukattiin. Emme olleet kentällä kuin puolisentuntia ja menimme talliin. Sen jälkeen meninkin katselemaan kun Hallakki ratsasti Ditellä. Ditte oli kyllä nätti hevonen. Ja mukava.

©2017 Talli neljä kaviota - suntuubi.com